"Iskulla soi" 17.8.2017

Koko tuon torstai-päivän oli sadellut ajoittaisesti. Mietin jo mielessäni, pitäisikö iltani ohjelmaa muuttaa, ja jäädä kotiin. Illansuussa kuitenkin alkoi näyttää siltä, että sade hiukan hellittäisi, joten suuntasin kuitenkin kulkuni Iskun talolle musiikki-tapahtumaan. Lopulta olin hyvin iloinen, että olin tullut. Sain autoni sopivasti parkkiin talon piha-alueelle, joten kävelymatkaakaan ei ollut kuin muutama askel.

Kuten olin arvellutkin, oli tilaisuus järjestetty tällä kertaa sisätiloihin - talon isoon saliin. Sinne oli sijoitettu pöytiä ja istuimia.
Tarjoilu oli sijoitettu eteistilaan, ja Salla hääri myyntipöydän takana. Ostin häneltä kupin kahvia ja sen kanssa ihanan suussasulavan mansikkaleivoksen, ja siirryin näine aarteineni salin puolelle erään pöydän ääreen niistä nauttimaan. Ilahduin, kun sain myös pöytäseuraa. Samaan pöytään istahti entinen työtoverini Terttu Virtanen ja pari muuta naista - ja myöhemmin siihen tuli nuori isäkin kahden suloisen lapsukaisensa kera.
Tilaisuuden alussa Rauno Berg kertoi yleisölle, että tämä tilaisuus oli siirretty näin sisätiloihin sateisen sään vuoksi, ja siksi oli päätetty, että väliakaa ei lainkaan pidettäisi, vaan musiikkihetki olisi "tauoton". Siksi jokainen, joka haluaisi virkistäytyä kahvikupposella, voisi hakea sen nyt.
Illan musiikista vastaisivat Reijo Metsäranta koskettimet ja laulu, Matti Hiekkavirta kitara ja Rauno Berg saksofoni. (anteeksi, jos nimissä erehdyn). Illan tarjosi Paimion Elävän Musiikin yhdistys PELMU. Ja sitten aloitettiin.
Ensimmäinen yhteislaulu oli "Ilta skanssissa". Se oli minulle tuttu samoin kuin suraavakin "Kulkurin valssi".

Pöytien välissä kulki kaksi naista tarjoten lisää kahvia halukkaille. Toinen oli Salla Axelin, mutta toista en tuntenut. Samassa R.Berg hänet jo esittelikin: ..". tuo nainen, joka kävelee siellä pöytien välissä kannu kädessä on...".. eli kyseessä oli uusi talon työntekijä Merita Seppälä. Hän on talon toimintakoordinaattori, Johon voi ottaa yhteyttä, kun haluaa pitää talolla jonkin tapahtuman.
Tämän jälkeen kuultiin toivekappale saksofonisoolona. Olisikohan ollut "Moon river".
Yhteisesti sitten lauloimme "Kotkan ruusu". Se taisi olla useimmille tuttu, sillä se kajahti oikein komeasti. Unto Monosen tangolla jatkettiin, eli siirryimme ..". illan varjoon himmeään..". "Tähti ja meripoika" on aina yhtä kaunis niin melodialtaan kuin tekstiltäänkin.
Sitten Rauno Berg kertoi, että Suomi täyttää 100 vuotta ja Paimio 20 vuotta. On saatu toimintaan apurahaa. "Teistä riippuu, jatketaanko syksyllä vielä" - eli ymmärsin, että mitä vireämpää on toiminta Iskun talolla sitä varmemmin se "pysyy pystyssä" ja elää. Toivottavasti tämä vireä toiminta jatkuu eikä ole pelkästään alkuinnostusta. Talossa on nyt jo joidenkin paikallisten yritysten toimitiloja.
Seuraava musiikkikappale "Armi" tehtiin aikoinaan Miss Universumimme Armi Kuuselan kunniaksi (1952). Kuulimme sen saksofonisoolona. Sen jälkeen iloiteltiin Juha Vainion sanoin: ..".käyn ahon laitaa minä ilman paitaa. ei estä kukaan, kun matkaa teen...". "Fly me to the moon" soi kauniisti instrumentaalikappaleena. Oli sovitettu "bossa nova"-rytmiksi. Sen yhteydessä oli hieno kitarasoolo. Tykkäsin kovasti! "On hetki" kuultiin seuraavana. Yhteislauluna oli sitten "Nuoruusmuistoja".. Nehän aika ajoin pulpahtavat itse kullekin mieleen ja joko huvittavat tai harmittavat - hyvää mieltä ja ehkä hienoista haikeuttakin tuovat mukanaan.
Tilaisuus päätettiin kuten on sovittu yhteislauluun "Sininen ja valkoinen". Rauno Berg kiitti muusikkoja ja yleisöä osallistumisesta tilaisuuteen ja jatkoi, että vielä olisi aikaa vaikka mennä viettämään "Taiteiden yötä"...
Oli mukava käydä laulamassa ja kuuntelemassa musiikkia. Lämmin kiitos esiintyjille ja emännille.