Konsertista tiedon sain Facebookin kautta. Alkamisaika silloin 5.8.017 olikin jo klo14, joten lähdimme keikkakaverini Karin kanssa matkaan tavanomaista aikaisemmin. Pysähdyimme tauolle Kiikoisten ABC:llä kuten tavallisesti ja sieltä jatkoimme virkistäytyneinä matkaa. Päivästä oli tulossa pitkä, se oli etukäteen jo tiedossa, sillä ajatuksena oli konserttipäivän iltana vielä suunnata matka Yläneen Valasrantaan, jossa Annella olisi orkesterinsa kanssa myös tanssikeikka.
Karvialle kahvilaan saavuimme sopivasti, ja Kari liittyikin välittömästi Niinan seuraan. Yhdessä he valmistautuivat lippujen myyntiin. Paikalle odotettiin runsasta yleisöä. Ennakkoilmoittautumisiakin oli jo paljon. Hiukan myöhemmin Niinan ja Karin mukaan liittyi vielä Anitta. Ja niin lippujen myynti sujui reippaasti. Jono oli pitkä, ja pysyikin kauan pitkänä. Vieraita saapui arviolta noin 260-270 henkeä, jolloin istumapaikat olivatkin jo täynnä. Kahvilan puolella yleisön virvokkeista pitivät huolen Tarja, Päivi ja Ritva. Päivi huolehti myös orkesterin muonituksesta ja kahvituksesta.
Konsertti alkoi ohjelman mukaan klo14, jolloin orkesteri asteli lavalle taputusten saattelemana. Se aloitti vauhdikkaalla instrumentaalikapplaleella. Sen jälkeen Anne kutsuttiin lavalle. Hän toivotti yleisönsä tervetulleeksi konserttiin, ja aloitti ohjelmansa laululla "Elämän peli". Sen hän on tehnyt joskus murkkuikäisenä, kun jo"luuli tietävänsä elämästä jotakin..", niinkuin hän itse kertoo. "Tuoksui ruoho"on aina yhtä viehko kappale, ja vie ihmiset mielikuvituksissa kesäisen luonnon keskelle, jolloin aurinko lämmittää ja ilma on täynnä kukkien ja ruohon tuoksua sekä mehiläisten surinaa ja lintujen laulua.. samalla kun päiväperhoset kisailevat lentäen kukasta kukkaan. Anne kertoi, miten he Kari Tapion kanssa aikoinaan parkkipaikalla olivat keskustelleet Annelle levytettäväksi tarjolla olleista lauluista, ja Kari Tapio oli sanonut "..ota se", kun mukana oli ollut kappale "Enkeleitä, onko heitä". Ja Anne otti, eikä ole tarvinnut valintaa katua. "Terveisiä vaan sinne yläkertaan", sanoi Anne nytkin ja loi katseensa kattoa kohden. Siis seuraavaksi kuultiin "Enkeleitä, onko heitä". Sitä seurasi kaunis ja koskettava "Taivaankartta". Teema elokuvasta "Myrskyluodon Maija soi kauniina. Myrskyluodon Maija-elokuva pohjautuu Anni Blomqvistin viisiosaiseen Myrskyluoto-kirjasarjaan, josta Lasse Mårtensson sävelsi unohtumattoman upean musikaaliversion. Seuraavana saimme kuulla "Syliin sun" eli "Close to You", joka on Burt Bacharachin ja David Halin käsialaa. "Ravintola Sydänsurussakin" käytiin istahtamassa. Tässä vaiheessa Anne muistutti yleisön mieliin, miten Anssi Tikanmäki konsertissaan oli pysähtynyt lukemaan runon Annen Taidekirjasta, ja kertonut siinä, miten musiikki oli innoittanut tämän maalaamaan upean koski-taulun SUOMI 100-vuotta kunniaksi. Runo löytyy Taidekirjasta:
Tiedän että korvet ja kalliot
äänemme kuulee
jopa ajatukset tuntee.
Ei lakkaa koski kuohumasta
ja jos tarkkaan kuuntelet
et voi olla huomaamatta.
Se antaa voimaa ja lohduttaa
Suojaan kallion voit huolinesi nukahtaa
Tämä luonto tuntee vain
yhden nimen miljoonista
Se on Suomi ja siihen emme
lakkaa uskomasta.
Ballaadi elokuvasta Klaani jaksaa ihastuttaa Annen laulamana kerta toisensa jälkeen.. joka kerta yhtä paljon. Minulle sillä on vielä erityinen omakohtainen rakas muisto. En ole sitä aikaisemmin tuonut esille, mutta nyt voisin sen tässä kertoa.
Jäin eläkkeelle 40-hoitotyövuoden jälkeen vuonna 2005. Ennen osaston oven sulkemista viimeisen kerran, vein sinne kahvihuoneen pöydälle "Muistojen kirjan", johon pyysin työkavereitani kirjoittamaan "jotakin", mitä olisi kiva jälkeenpäin lueskella ja muistella yhteistä aikaa. Yksi työtoverini oli sinne kirjoittanut näin:
30.6.2005 Leenalle
Kiireinen yövuoro on kulumassa:
"Aamuyöstä aistein avoimin
elämääni silmiin katselin.
Vanhan eilisen, uuden tulevaisuuden
sen kaiken näin ja paljon oivalsin.
Aamuyöstä aisten riisutuin huomispäivään uupumatta uin.
Katsoin aurinkoon, elämässä kiinni oon.
sen tajusin ja riemuun hullaannuin.
aamuyöstä aistein auennein
eilispäivät kaikki talteen vein.
Ne kätkin sydämeen
ja jos niillä jotain teen,
ne kertoo, niin, ne kertoo rakkauden"
(J. Leskinen)
Tuollaisena sinut näin. Anna elämään hullaannuttaa aina vaan ja nauti, nauti! Riitta
Joten ei ole ihme, että vielä näin monen vuoden jälkeen tuo laulu koskettaa. Vielä saatiin kuulla "Kuivaa koivua" ja toivekappale "Anna vielä yksi elämä". Sen jälkeen Anne kyseli " .. oletko nähnyt ihmisen?.. olen kuullut niitä liikkuu.." Olen jäänyt miettimään joskus sanoja sen laulun lopussa.. "Ihminen, minä uskon, jos näen"??? Joskus kevyemmänkin tuntuiset sanat saavat erityisen merkityksen, kun niitä alkaa syvemmin pohtia.
Orkesteri oli jo aloittamssa soittamaan "Asfalttiviikkoa", kun Anne keskeytti "Hei - muuten, aloitetaan alusta. Haluan ensin esitellä tämän loistavan orkesterin" ja niin hän esitteli "neljä jousta", "sellon", koskettimet", "kitaran" ja "rummut". Sitten päästiin takaisin "Asfalttiviidakkoon"
Yleisö pyysi encoreitakin. Ja Anne aloitti laulamaan "Perutaan häät", vaan yllätti yleisön ."..kesäillan piristeeksi kaikki naiset laulaa perutaan häät..." Ja naiset lauloivat, eivätkä ollenkaan huonosti. Sitten vielä konsertin upeaksi lopuksi Vantaan viihdeorkesteri soitti aivan iki-ihanan instrumentaalikappaleen, jossa jouset esittivät parastaan. Se sisälsi upean jousten "kaksinpuhelun". Kappale oli tuttu, mutta en muista nimeä.. Yleisö oli haltioissaan ja osoitti sen taputtaen seisomaan nousten.
Saimme elää kaikki aivan upean musiikkihetken Annen ja Vantaan viihdeorkesterin seurassa. Kaunis kiitos ja syvä kumarrus molemmille. Ja kiitos myös Kahvilan emännille Tarjalle,Päiville ja Ritvalle.
Istuin niin kaukana takana, etten saanut kunnollisia kuvia konsertin aikana. Nämä kuvat kuitenkin antavat käsityksen, miten suosittu tämä tapahtuma oli.
Päivä jatkuu seuraavassa blogissa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti