Anne Mattila ja Mistral m/s Finlandialla 27.8.2013

Keskiviikkoaamuna 27.8.2013 heräsin napakkaan naisääneen, joka kuulutti:.."on aika herätä, kello on neljäneljäkymmentäviisi.. on aika herätä.." Ääni kuului vanhalle nokialaiselleni, jonka olen jättänyt käyttööni siinä olevan "puhuvan kellon" takia. Mikä onkaan varmempi herätys kuin se, että joku alkaa jutustella korvan juuressa, kun olet vielä unessa!
Tottelin siis nokialaistani ja nousin vuoteesta alkaakseni aamutoimeni. Kun tulin suihkusta, vastaani leijaili ihana kahvin tuoksu. Miehenikin oli herännyt ja keitellyt meille aamukahvit näin aikaisin. Hänelle vanhana yöhoitajana ei tuota vaikeuksia heräillä aikaisin aamullakaan.
Niinpä olinkin sitten virkistyneenä valmis lähtemään, kun Kari kurvasi wolkkarinsa kanssa meidän pihaamme kuuden aikaan. Olimme lähdössä Annen ja Mistralin keikalle m/s Finlandialla. Lähtö tapahtuisi  Helsingistä.
Matkalla Helsinkiin ihailimme taivaalla olevia molenlaisia pilvimuodostelmia ja nousevan auringon luomia upeita puna-keltavärejä niiden ympärillä.
Helsinkiä lähestyttäessä oli pakko jättää luonnon ihailu ja keskittyä ajamaan aamuruuhkassa. Autojono jatkui silmänkantamattomiin moottoritiellä. Sanoin, että onneksi se sentään liikkuu.. ei olisi pitänyt olla niin  optimistinen, sillä samassa edessä olevan auton jarruvalot syttyivät ja jono pysähtyi. Siinä seisoimme ja ihmettelimme jonkin aikaa, kunnes jono lähti taas hitaasti liikkeelle.
Selvisimme sitten kuitenkin ihan ajoissa satamaan ja laivaan.
Laiva m/s Finlandia oli minulle tuttu jo tammikuulta, jolloin olimme keikkakaverini kanssa ensimmäistä kertaa siellä - silloinkin Annen ja Mistralin keikalla.
Mistral-orkesteri oli juuri aloittamassa, kun vielä etsiskelimme Bar Nosturin salissa itsellemme istumapaikkaa. Sellaiset löytyivätkin ihan orkesteria vastapäätä. Sen 15 minuuttia ennen Annen tuloon lavalle orkesteri soitti mukavia tuttuja sävelmiä.. "Syysunelmia", "Mitä, missä, ja milloin vaan", "Hiljainen on kylätie", "Pelkää sitä en"jne.. Aika kului nopeaan, ja sitten Annea kuulutettiin lavalle. Anne sipsutteli paikalle iloisesti hymyillen, kättään huiskuttaen ja nyökkäillen tutuille ympärillään. Hän aloitti "Enkeleitä, onko heitä" ja sen parina "Juokse, juokse". Anne toivotteli hyvää aamupäivää ja sanoi, ettei ole oikein vielä herännyt, kun ei yleensä ole vielä hereillä ennen yhdeksää. Hän epäili että on vielä hiukan uninen ja äänikin painuksissa. Vaan ei sitä ainakaan mistään huomannut. Ja niin jatkettiin. Kun hän spiikkasi "Elämän peli", hän kertoi tehneensä sen laulun 14-vuotiaana, kun ei vielä tiennyt elämästä oikein mitään, ja jatkoi ettei taida oikein vieläkään tietää. - No, tuota en kyllä ihan oikein voi allekirjoittaa. Nuorista vuosistaan huolimatta on Annella vankka elämänkokemus suositun keikkalaulajan arjesta - niin ilon ja menestyksen hetkistä kuin sen varjopuolistakin. Kaikesta huolimatta hän on säilyttänyt valoisan ja myönteisen elämänasenteen. Niin jaksaa, kun saa tehdä työtä, mitä rakastaa ja kun on onni ja ilo omistaa ympärillään vahva ja rakastava perhe.
Tämän aamusetin aikana kuultiin vielä "Ravintola Sydänsuru", valssit "Muistatko Monreposin" ja "Kaunis valhe" ja setin lopuksi "Menneet on menneet" ja "Sielu salamoi".
Tallinnaan saavuimme klo11:45.
Ulkona paistoi aurinko ja lämpötila oli +20. Siispä suunta ulos ja kaupungille! Tuttua reittiä suunnistimme suoraan Vanhaan kaupunkiin torille ja siellä ravintola Troikkaan. Meillä oli mielessämme vankka ajatus nauttia nyt makuelämyksenä "karhustroganoff", joka oli jäänyt viime kerralla syömättä, ja jota ravintolan tarjoilija oli kiittänyt makunautinnoksi. Pettymykseksemme kuulimme, ettei sitä ollut nyt mahdollisuus saada, koska oli rauhoitusaika vielä 2kk. Vasta sitten sitä saisi neljän kuukauden ajan, mikäli olisi metsästysonnea. Niin tyydyimme toisenlaiseen liharuokaan. Se tuotiin eteemme kihisevän kuumana ja tuoksuvana. Hyvällä ruokahalulla senkin söimme, ja... lupasimme vielä uudemman kerran tulla kyselemään.. sitten myöhemmin. Aterioinnin jälkeen lähdimme kiertelemään pienissä putiikeissa. Kari etsiskeli pojalleen Nikolle syntymäpäivälahjaa. Ihan sitä emme löytäneet, mitä hän oli ajatellut, mutta jotain sentään.. ja niin palasimme tyytyväisinä takaisin laivalle.
Tiedossa oli, että Annella ja Mistralilla olisi kaksi settiä iltapäivän aikana. Nytkin löytyi istuinpaikat ihan mukavasti, vaikka Bar Nosturi täyttyikin nopeasti ihmisistä. Mistral aloitti reippaasti foxeilla, sitten tuli pari cha cha:ta ja niin ilosilmäinen ja ilmeisen "herännyt" Anne sipsutteli jälleen lavalle.
"Asfalttiviidakolla" aloitettiin ja Anne kyseli, oliko ollut mukava päivä, ja sai sieltä täältä myönteisiä vastauksia. Sitten jatkettiin "Elämä on lahja" (.. vaikka tuo koskekinsoittajani sanookin aina, että emäntä on lahja :-).. ) Välillä Anne kyseli, että onko liian kuuma tanssia?.. salissa oli todella lämmintä - Annenkin posket hehkuivat. "Hän on mun.. hän on mun.. lökäpöksyni mun.." Orkesterin pojat lohkaisivat jotain, ja Annea nauratti, kun hän heristi sormeaan heille. "Toivon sulle". Sitten hän lauloi pari tangoa "Sinun silmiesi tähden" ja "Minä soitan sulle illalla". ... eli sinun silmiesi tähden soitan sulle illalla - eikun ei vaineskaan.. ja nauru helisi. Anne kertoi, että kun hän kerran otti osaa tangolaulukilpailuun, hänelle sanottiin että hän on liian nuori : mee kotiin kasvamaan siitä!
".. taivaat ja maat pois antaisin, kun katsot minuun taas niin silmin sinisin - silmin sinisin.." "Sinä miksi oot rakkahin mulle, tänä iltana sanomatta jää, mutta soitan ja kerron sen sulle, mitä nyt en voi mä selittää. Minä soitan sulle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa, kunhan nousee kuu, taivas tummentuu, kerron senkin, mistä nyt on vaiti suu..." Setin lopuksi Anne lauloi vielä "Huipulla tänään" ja "Joline". Tauon akana fanit piirittivät Annen ja hän alkoi kirjoittaa kortteja, jutustella ja antaa haleja. Minäkin sain korttini ihan vasta viimeisenä sillä kertaa. Piirroksena sain jännän kuvan Annen uudesta tulevasta projektista. Hän kyllä kertoo siitä sitten itse tarkemmin, kun sen aika koittaa. Suurkiitos!
Kun Mistral aloitti illan toista settiään, kiiruhti Anne hetkeksi pois salista. Sillä aikaa, kun Sputnik lauloi tuon kauniin .. ". kun päivä painuu illan pilven taa.." ja ".. lennä mun lempeni laulu.." ja Farmari "Tummista silmistä" ja "Siperiasta", kävi Anne ulkona vilvoittelemassa. Illan toisen setin hän aloitti "Pienen hetken" ja "Jambalaya" kappaleilla. Sitten kuultiin tuo ihana sydämeen käyvä "Tahdon rakastaa koko maailmaa"... - sillä rakkaus, sillä rakkaus on sisäistä paistetta auringon.
"Taivaankartalla" jatkettiin. Sitten "Sielu salamoi" - tällä kertaa "jannena" olikin taas Sputnik. "Bailandon" loppusessa Anne soitti vielä hetken "ilmarumpuja" - se oli hauskan näköistä ilmeineen kaikkineen. Ennen setin viimeistä kappaletta Anne antoi kauniin kiitoksen loistavalle orkesterilleen Mistralille, joka on ollut hänen kanssaan nyt 11 vuotta. Yleisökin kiitti antamalla orkesterille raikuvat taputukset. Kaksi viimeistä kappaletta olivat "Lennetään" ja "Enkeleitä, onko heitä". Ei Annea ja Mistralia vielä päästetty pois lavalta, vaan encoretkin oli laulettava. Anne kyseli, mitä laulettaisiin... "Perutaan häät" tuli kovaäänisenä pyyntönä. Se laulettiin ja toisena ja viimeisenä "Asfalttiviidakko" vielä kerran.  Sen jälkeen Anne vielä kerran kiitti yleisöään ja toivotti hyvää syksyn jatkoa... "tavataan joskus.. jossain."
Sitten oltiinkin jo pian Helsingissä. Kotimatka sujui reippaammin kuin Helsinkiin mennessä. Ei ollut ruuhkia. Reissu oli tosi kiva ja virkisti mieltä.
Annelle ja Mistral-orkesterille sydämellinen kiitos musiikista. Keikkakaveriani Karia kiitän leppoisasta seurasta ja juttuhetkistä.

Muita mukana olleita faneja - tuttujani - olivat Salmenit, Kalle Kettunen ja Taisto Koskela.. kiitos myös heille seurasta.
Uusia keikkoja kohden jo mieli!