Kun keikkakaverini Karin kanssa lähdimme ajamaan muutaman kilometrin päässä olevalle Kaimalan Karhulammelle, tipahteli pilvistä tuulilasiin jokunen sadepisarakin.
Olimme matkalla Jarmo Lindholmin - yhden faniystävämme - 60-vuotisjuhlaan. Vielä kun saavuimme perille, taivaalta pisarteli pientä tihkua.
Mistral-orkesterin keikka-auto oli jo paikalla, samoin Anne omalla autollaan. Kari ajoi autonsa aivan Annen auton taakse, ja alkutervehdysten ja halien jälkeen siirrettiin Karin autosta useampi iso muovikassillinen ihania kypsiä omenoita Annen autoon. Siinä menee tervehdys myös Tarjalle ja toisille siskoille ja veljille Karviaan. Karilla on puutarhassaan 13 omenapuuta, jotka ovat tänäkin vuonna antaneet runsaan sadon.. minäkin olen saanut luvan hakea sieltä omenoita, ja olen sitä lupaa myös käyttänyt hyväkseni.
Olimme sopineet muiden paikalle tulevien keikkakavereiden kanssa, että menemme yhdessä Jarmoa onnittelemaan ja antamaan kukat ja lahjat. Näin teimmekin. Jarmo ja vaimonsa Mirjami seisoivat pääoven luona ja tervehtivät tulijat siinä. Tanssipaviljongista kantautui mukavasti taustamusiikkia, joka mukavasti "säesti" ihmisten seurustelua.
Jarmo kertoi, että paikalle oli kutsuttu 120 henkeä.. ihmisiä oli varmasti melkoisesti enemmän, sillä toki mukaan oli otettu pienet lapsetkin - ihan pikkuisia vauvoja näytti olevan ainakin 1 ja "konttausikäisiäkin" pari-kolme. Lisäksi oli aivan ihastuttavia pieniä tyttöjä ja poikia vanhempiensa mukana. Mikä minusta oli mukavaa, niin tapasin vieraiden joukossa tuttujakin.. mm. entisiä työtovereitani sairaalasta. Heidän kanssaan oli kiva vaihtaa kuulumiset.
Kaikkein ensimmäiseksi oli ruokailu. Pöytä notkui herkuista.. oli pakko valita, mitä ottaa, ja vaan jättää osa pelkästään "silmien syötäväksi". Pitkät pöydät täyttyivät nopeasti ja puheensorina yltyi.
Pieneen välieteiseen oli ajattelevaisesti laitettu "illan ohjelma" kellonaikoineen. Sen mukaisesti elettiin. Aikaa ruokailuun oli varattu parisen tuntia - se näytti olevan sopivan riittävä aika.
Noin klo 20 astui Mistral lavalle ja aloitti soittonsa. Suunnilleen 15 minuutin kuluttua siitä oli Annen vuoro. Kaikkein ensimmäiseksi hän kutsui Jarmon lavan luo ja kuulutti, että nyt lauletaan kaikki yhdessä onnittelulaulu. Niinpä kuorona Mistralin säestyksellä kajahti komeasti.. ".paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Jarmo, paljon onnea vaan...". Vielä Anne sanoi.. ".äläs nyt mene minnekään..", ja taikoi Räyskin urkujen takaa upean maisemamaalauksen, jonka luovutti Mirjami Lindholmin lahjana Jarmolle. Anne kertoi, että on sen itse maalannut. Näki selvästi, että taulu oli mieluinen yllätys.
Jarmo istahti lähelle esiintymiskoroketta ja Anne aloitti ensimmäisen settinsä. Aivan aluksi hän sanoi laulavansa Jarmon toivoman .."..mennyttä aikaa ei takaisin saa, mut miksi sen tahtoisin taas uudestaan - tein paljon virheitä, niin kai vieläkin, mutta sinusta onneni löysin..". Seurasivat "Pienen hetken", "Asfalttiviidakko" jne.. Olin pyytänyt Annelta, että hän jossain vaiheessa laulaisi "Tahdon rakastaa maailmaa" - ja hyvin pian hän kuuluttikin ..".on pyydetty toivekappaleita, ja nyt laulan Leenan toivoman "Tahdon rakastaa maailmaa"". Ja niin tutut laulut seurasivat toisiaan.. ja ihmiset viihtyivät. Tanssijoitakin ilmaantui lattialle pyörähtelemään. "Muistatko Monreposin", Toivon sulle", "Vie". Parit humpat - mukana "lökäpöksyni mun", jne..
Tauon aikana tarjottiin täytekakkukahvit. Sen joimme me fanikaverukset ulkona terassilla, sillä sää oli kaunistunut ja aurinko tullut esiin. Ilma kuitenkin oli aika kolea, joten minäkin olin hakenut pitkähihaisen ylleni. Anne istahti myös ulos meidän seuraamme juttelemaan. Seurustelua hän jatkoi vielä muidenkin paikalla olijoiden kanssa vapaasti ja luonnollisesti.
Otin joitakin valokuvia, joita myös minulle vieraat ihmiset toivoivat saavansa. Lupasin ne heille toimitettavaksi Jarmon kautta.
Toinen setti alkoi Mistralin esiintymisellä. Kahvittelu taisi olla vielä kesken, sillä heitä kuuntelemassa oli vain kourallinen väkeä. Vasta kun Anne tuli paikalle, saapui lisää väkeä tanssimaan ja kuuntelemaan. Anne sanoi, että hän esittää nyt aluksi toiveita, että niitä on tullut paljon. Juha oli toivonut "Voima rakkauden", ja sillä aloitettiin, sitten seurasivat "Oot mun pieni taivas", "Tähdet, tähdet" jne.. Taisto oli pyytänyt kuulla "Abbaa", ja Anne lauloikin "Mamma mia". Se sai ihmiset lattialle jammaamaan oikein sydämensä halusta.. niinpä kävin sanomassa, että jatka vielä "Voulez-vous"illa - ja Anne jatkoi. Tanssijat lattialla antoivat jaloillaan ja riemastuneilla ilmeillään Annelle ja Mistralille täyden tunnustuksen tykkäämisestään. Sitten rauhoiteltiin ja seurasi rauhallisempaa musiikkia. Korviini osui muutama lause lattialla tanssivilta ihmisiltä, kun istuin ikkunapenkillä Jarmon vieressä kuuntelemassa Annen ja Mistralin esityksiä - ilmeisesti meidän ilmeemme olivat niin keskittyneitä, sillä joku kuului sanovan ..".. katso nyt, nuo ovat aivan ekstaasissa, eivät näe eivätkä kuule mitään muuta...". Vilkaisimme Jarmon kanssa toisiamme ja hän hymähti.
"Sielu salamoi" kuultiin nytkin, jolloin "Jannena" hauskutti kuulijoita tällä kertaa Räyski. "Bailando" sai tanssiporukan uudelleen liikkeelle. Ilta alkoi olla lopuillaan meidän osaltamme, kun Anne sanoi, että hänen osuutensa alkaa olla ohitse. Hän esitteli Mistral orkesterin, ja siinä samalla kertoi, että on orkesterinsa kanssa esiintynyt 11 vuotta. Yleisö aplodeerasi orkesterille.
Vielä Anne lauloi "Enkeleitä onko heitä"... encoreita tahdottiin, ja sieltä yleisön joukosta pyydettiin valssia "Kultainen nuoruus". Hetken Anne neuvotteli orkesterin poikien kanssa ja sitten laulettiin.. Minulle tuo valssi on tuttu, ja lauloin mukana:
Lapsena tuntenut murheita en,
riemuja vain, kohdata sain.
Siksi kai aika tuo onnellinen
säilyykin muistelmissain.
Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.
Päivinä nuoruuden onnellisen
kohdata sain rakkahimpain.
Hetkeä tuota mä unhoita en,
muistossain säilyy se ain.
Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.
Ihan viimeisenä Anne lauloi laulun, joka kuuluu hänen omiin suosikkeihinsa "Ensi yönä".
Lopuksi oli valokuvauksen vuoro. Anne ja Jarmo sekä Annen maalaama taulu asetettiin samaan kuvaan.. siihen mukaan tuli myös pikkuinen sukulaistyttö. Salamavalot välkkyivät.
Kiitos Jarmolle ja Mirjamille, kun kutsuivat meidät juhlaan mukaan. Kiitos ihanalle Annelle ja Mistral-orkesterille musiikkinautinnosta ja seurasta, ja kiitos mukana olleille keikkakavereille ; Liisalle, Kalelle, Jarnolle, Eveliinalle, Taistolle, Sarille, Juhalle, Maaritille, ja Karille... Iltamme oli muistorikas! SYDÄMELLINEN KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti