Anneli Mattila ja Recados Parkanon Käenkoskella 28.12.2013

Edessä oli vuoden viimeinen Mattila-keikka. Anneli ja Recados olisivat esiintymässä Parkanon Käenkoskella. Paimiossa satoi vettä kuin saavista kaataen, kun Karin kanssa lähdimme matkaan. Tuulilasin pyyhkijät saivat tehdä työtään kuitenkin koko matkan ajan. Kiikoisten ABC:llä pysähdyimme tavan mukaan kahvikupilliselle ja sämpylälle.
Kun saavuimme Käenkoskelle, oli lavalla jo esiintymässä Myrskytuuli-orkesteri. Heitäkin on aina kiva kuunnella, kun satumme samaan aikaan samaan tanssipaikkaan.

                                               Myskytuuli musisoi toisena orkesterina.




Paikalle olivat ehtineet jo Tarja-Riitta, Martti ja Tapsukka, sekä Tarmo ja Simo. Olipa kiva tavata heitäkin taas. Hetken kuluttua saapui Tarja Annelin seurassa sekä Anne ja Kille.
Kun Myrskytuuli meni tauolle, aloitti Recados. Jännäsin, millaisen setin pojat olisivat koonneet tähän vuoden viimeiseen tanssi-iltaan. Mikko aloitti laulamalla "paholaisesta, joka vei sydämen" ja mitä kaikkea muuta mukanaan mahtoi viedäkään.. ja sen jälkeen hän "katseli syvälle oman rakkaan silmiin.."  Jarkko jatkoi laulamalla "punaisesta kitarasta... se soimaan jäi mun sydämeen, sen kaiken tunnen uudelleen, muiston suudelmasta, äänen kitarasta, vie kielten värähtely kaipuun eiliseen...." ja edelleen hän jatkoi tunnelmointia "yksi ainoa ikkuna... yhtä ainoaa ikkunaa tahdon etsiä vaan, yhden kulkea ruudun taa, löytää unteni maan.." Ja näin olin jo vahvasti mukana illan tunnelmassa.

Seuraavassa hetkessä oltiin täyttä vauhtia matkalla merelle, kun Mikko kertoi, että "hän merimieheks syntynyt on tuulta purjeissaan ja syömmet naisien hän hurmaa laulullaan... ja vakuutti, että ".. ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kun jossain, piru vie, jo laiva odottaa..".  "Heili Karjalasta" oli seuraava kappale, ja siinä "levy jäi paikoilleen":.. kaikkien neljän Recados-pojan katsellessa toisiaan ja toistaessa.. ".. vaan en saanutkaan.. vaan en saanutkaan.. vaan en saanutkaan..." Vekkulit ilmeet poikien kasvoilla antoivat arvauksille tilaa, mitä "jäi saamatta". Lavan edessä fanien ilmeet myötäilivät poikien ilmeitä ja suut levisivät iloiseen hymyyn.. Vaan sitten tunnelma muuttui kuin taikaiskusta - Jarkko nimittäin alkoi laulaa ..".saat miehen kyyneliin.".. Ei mieskään ole tunteidensa herrana ja kontrolloijana yhtään naista vahvempi. Rakkaus kun iskee, se panee polvilleen isommankin miehen tai vahvemmankin naisen.. ravistelee syvältä ja lujaa. Tässä herkistyin kuuntelemaan Mikon kitaraa... miten ihmeessä hän on löytänyt tuon taidon kuvata tunteet kitaran kielien kautta.. ei hän soita yksin itselleen, hän soittaa myös kuulijoilleen ja vetää mukaansa. Ensi kerran sen tajusin kunnolla Baltic Princessin keikalla viime syksynä.. Silloin aloin kunnolla kuunnella kaikkien Recadoksen poikien tapaa käsitellä omaa instrumenttiaan. - Vaan keikka eteni, vuorossa oli kohtalokas samba, siinä tällä kertaa joutui Mikko "hurmaavan Tamaran lumoihin" Jarkon sanataiteilun tuloksena... Aijai Mikko, miten nyt noin kävikin... ja näiltä veikeilyiltä lähdettiin tauolle ja päästettiin Myrskytuuli valloilleen.

Recadoksen tullessa lavalle seuraavan kerran, se kutsui mukaansa Annelin ."Anneli..Anneli..Anneli...", ja aloitti tämän ensimmäisen kappaleen "Suojaan". Tämän jälkeen Anneli toivotti "hyvää lauantai-iltaa" yleisölleen ja jatkoi "Liian pitkä matka kotiin" kommentoimalla laulua kuitenkin, että nyt on kyllä kotiin lyhyt matka (Parkano on Karvian naapurissa). "Planeetat kohdallaan" ja "Mustat silmät" - näiden aikana oli nautinto kuunnella Jarkon "jami- jaksoa" ja sitten  koskettimien ja kitaran herkullista "vuoropuhelua". Sovitus oli kivasti jazzahtava.. Kuultiin myös "Tahdo tietää en", "Besame mucho" ja sitten kolpakot ( ei viittä sentään enempää..). "Autotytöstä" Anneli yllättäen muovasikin vilkaisten veikeästi rumpaliaan.." . mulla, oi Pertti-tyttö, ois pieni talli syömmessäin...", ja Pertin ilme oli katsomisen arvoinen!:-) .. ja kaiken päälle tuli poikien iloinen vihellyskonsertti ja kuorolauluna ..", syömmessäin... syömmessäin..." Varsinaisia vekkuleita nämä Jarkko, Mikko, Tapio ja Pertti.. keksivät omia juttuja. Muuten. se on oiva juju pitää kuuntelijoiden mielenkiinto yllä kaiken aikaa... että mitähän nyt! Sitten taas Anneli säväytti kauniilla tulkinnallaan "Rakkauden muistomerkki". Jostain syystä kuuntelin herkällä korvalla nyt Jarkon koskettimia. Samoin panin merkille Tapion bassokuviot, ja hetken päästä olin mukana rumpujen osuudessa... ne vain tulivat kukin erikseen tajuntaan.. Vahvaa ja painokasta kerrontaa myös soittimilta.
Anneli jatkoi sitten Rauli "Badding" Somerjoen kappaleella "Laivat". Ja koska Sakkekin oli tullut paikalle, saimme kuulla iloisen "Jambalayan". - Taas minä olen muistiin kirjoittanut - Mikon kitaralla on hauskaa, se leikkii ja Jarkon koskettimilla kanssa - varsinainen iloittelu meneillään! Upea juttu.. Olen piirtänyt myös hymynaamoja rivin ja kirjoittanut perään ".. miauuuu... miauuuu - kaksi kollia naukuu!:-).. Yleisö reagoi iloisella naurulla esitykseen. Kun Anneli lauloi That´s all right, mama" pani orkesteri oikein sydämensä halusta yhteiset jamit pystyyn.. ja Annelin katse jo ihmetteli, missäs minä mahdan tulla mukaan.. kunnes Mikko nyökkäsi ja kappale loppui veikeään "that´s all right, muoriiii..."
Annelin toinen setti alkoi tuolla ikivihreällä "Kuolleet lehdet" ja sai jatkoksi "Niin paljon kuuluu rakkauteen".. tuo on elokuvamusiikkia, muistaakseni elokuvasta "Päivien kimallus". Olen lukenut kirjan, vaan en katsonut itse elokuvaa.. Rakkaudestahan siinäkin on kyse. "Villivarsa", "La isla bonita", "Don´t cry for Loui", vahvaa soitantaa Annelin tukena, ja panin merkille, kun Mikko oli vaihtanut "lankku-kitaran koppaan" kitaran soinnista tuli jotenkin pehmeämpää - olen kirjoittanut "unelmoiva sointi" kitarassa.. Annelin "House of the rising sun" sai minut taas tekemään sivuhuomautuksia.. Anneli upeaa! .. taas Mikon kitara itkee ja Jarkon koskettimet alkavat lohduttaa..  Vahvasti soitettua .. ja kun Anneli jatkoi "Luotu lähtemään", jäin vain kuuntelulle ja herkistyin. Kynä jäi sillä hetkellä odottamaan. - Tämän herkistelyn jälkeen tuli "Dannyn ja Armin" duetto "Tahdon olla sulle hellä"..  Kappale on ollut jo jonkin aikaa yksi illan odotetuimpia, ja hauskuttaa aina yhtä riemukkaasti, kun jännätään, millä Danny Armiansa taas hellii. Se  on hienosti oivallettu kevennys iltaan. "Ihoissa on virtaa", "Great balls on fire"- ja päälle poikien iloittelua "..-la-la-la-la!"
Encoreita seurasi ..ja niin alkoivat sitten saappaat astua ja "kiivetä lakanoihin".. Ja kynä kertoo, että "nyt pojille on täysi vauhti päällä". Toinen encorekappale oli "Kolme cowboyta ratsastaa" - siihenkin olen vielä kirjannut, että nyt Mikon kitara kokee myötätuntoa kolmatta miestä kohtaan.. ". se ei oo oikea cowboy, joka naista ei voi saada mielestään....". Ja niin oli Annelin ja Recadoksen keikka ohitse tällä kertaa.

Tarja-Riitta, Martti ja Tapsukka kukittivat punaisilla ruusuilla orkesterin pojat meidän kaikkien paikalla olijoiden puolesta kiitokseksi kuluneen kauden upeista keikoista..
Kaunis kiitos näin omastakin puolestani - Recados on ruusunsa ansainnut. Jokainen keikka, jolla olen ollut mukana, on ollut varsinainen musiikkinautinto.. Olen oppinut heidän myötään myös kuuntelemaan eri soittimia, kuinka jokainen orkesterin jäsen kertoo oman soittimensa välityksellä, miten kokee kunkin laulun sanat, melodian, solistin tulkinnan ja kaiken sen yhdessä. Recadoksen olen kokenut myös soittavan yleisölleen ja välittävän näin tunteensa ja tunnelmansa meille kuuntelijoille.
Kaunis kiitos Annelille, joka on löytänyt näin upean kimaran ammattilaisia ympärilleen - ja vielä kaunis kiitos ihanille keikkakavereille.. Te tuotte näihin tapaamisiin sen läheisen yhteenkuuluvuuden tunteen, josta joka kerta nauttii yhä paljon.
Vielä toivotan kaikille Mattilan siskoksille orkestereineen, siskosten keikoilla kävijöille ja heidän musiikistaan nauttiville ystävilleni ja kavereilleni ja tuttavilleni oikein hyvää alkavaa vuotta 2014.. Jatkukoon yhteinen harrastuksemme myötätuulessa!

                            Mattilan siskosten äiti, Tarja, ja nuori ystäväni Katja Kananen.

Anneli Mattila ja Recados Valtatie 2:lla 5.12.2013

                                                                     Jarkko ja Tapio.
Tällä kertaa olin liikkeellä Jarno Rosvallin kanssa. Hänen kauttaan opin aikoinaan v.2007 tuntemaan toisen keikkakaverini Kari Viirretin. Jarno on pitänyt keikoista taukoa jonkin aikaa, mutta lähti nyt iltaa viettämään kanssani ja tapaamaan keikkatuttuja.
Oli itsenäisyyspäivän aattoilta, ja tiedotusvälineissä lupailtiin oikeaa lumimyräkkää. Reissussa on kuitenkin oltu kaikenlaisissa säissä, joten eivät nuo ennusteet pelästyttäneet tai panneet edes harkintaan kotiin jäämistä.
Matka Harjavaltaan taittui leppoisasti rupatellen. Ajelimme hiukan eri reittiä kuin mitä olemme Karin kanssa kulkeneet. Olimme varanneet runsaasti aikaa matkaan, joten ennen V2:lle menoa piipahdimme läheisellä Hesburgerilla.
Kun kuoriudin takistani narikalla, oli Recados jo aloittanut, ja valssit olivat menossa. Korvani tavoitti Jarkon äänen, joka lauloi "Saarenmaan valssia" viroksi näin: "ning hämaras toomepuu lumena valev on sinule hoiskavaid ööbikuid tais. Miks muidu su huuled ja ohetav pale nii ounapuu oiele sarnane näib! Oh keeruta, lennuta, linakkneidu, kel silmist nii kelmikalt säde meid lööb. Ei sellist kyl maailmas kusagil leidu ku Saaremaa heinamaal juunikuu ool.." Minusta on aina mukavaa kuulla tämä Georg Otsin aikoinaan tunnetuksi tekemä kaunis valssi alkukielellä laulettuna. Toinen valssi kertoi ..". Nestori Miikkulaisesta ja Saimaan norpasta." Seurasi ..".merimies syntynyt on tuulta purjeissaan...". ja sitten tuli tuo Iloinen "Hei, Karjalasta heilin minä löysin". Joku aikoinaan lauloi minulle..". hei, Heinolasta heilin minä löysin..";-D
Setti jatkui "Ikkunaprinsessalla".. ja .". et voi jättää minua, koska en ole tavannut vielä sinua". Juhani Markola levytti aikoinaan "Vanha pelargonia", joka kukkii mummon akkunalla, ja akkunan alla laulaa katulaulaja. "Hän mummolleni laulaa, ja punoo lemmenpaulaa, vaan turha on se vaiva. Mummo vaarin muistaa vain". Vaari oli joskus hukkunut ..". myrsky-yönä meren sinilaineisiin - tuonen käki silloin kukkui, jäi mummo kyyneliin..".
Juice Leskisen "Syksyn sävel" lauloi Jarkko ..". en ilosta itke, en surusta itke, jos itken, niin itken muuten vaan, ja muualla oon ennen kuin huomaatkaan. Häntä rakastin paljon, sua rakastan ehkä enemmän, mutta ole mulle vähän aikaa hän". Juicen kauniit ja syvältä koskettavat sanat toimivat edelleen. Jarkon "Punainen kitara" ja "Yksi ainoa ikkuna" päättivät setin. Olen jo aikaisemminkin kertonut, että tuo Jarkon laulama "Yksi ainoa ikkuna" säväyttää aina, kun sen kuulen. "Monet ikkunat lohtuaan mulle välkkyen suo. Niitä kaipaa en laisinkaan, ne ei onnea tuo. Yhtä ainoaa ikkunaa tahdon etsiä vaan. Yhden kulkea ruudun taa, löytää unteni maan." - Minulle on vuosien myötä tullut jonkinlainen taipumus siirtää joidenkin kuulemieni laulujen tekstit kuvaannollisiksi. Tämän Tamara Lundin v.1965 levyttämä venäläisperäinen laulu kertoo myös, miten ikkunakin voi kaipauksen kautta saada erityisen merkityksen.
Tähän päättyi poikien ensimmäinen setti, ja levyt alkoivat soida. Tällä kertaa ei ollutkaan toista orkesteria kumppanina.

                                                            Martti, Anitta ja Tapsukka
Tauolla Jarkko tuli tervehtimään ja sain lämpimän halin häneltä. Siinä muutaman hetken ehdimme jutellakin - vaihtaa pikakuulumiset. Juuri ennen toisen setin alkamista kiiruhti Mikko ohitse takahuoneeseen, hän huomasi minut, hän pysähtyi ja tuli tervehtimään. Häneltäkin sain ilokseni lämpimän halauksen.
Toisen setin Recados aloitti "hitailla valsseilla". Ensin Mikko lauloi Elviksen "Are you lonesome tonigt?".... "Are you lonesome tonight, do you miss me tonight, are you sorry we drifled apart?"- siinä kysellään heti alussa. Jarkko jatkoi "Sä koskaan et muuttua saa". Nämä haikeat sävelet vaihtuivat vauhdikkaisiin, joista toinen oli Elviksen "Tutti Frutti". Melodiat vaihtuivat reippaista ja iloisista sävelistä tunteellisiin. Niinpä Jarkon "Saat miehen kyyneliin" pysäytti jälleen kuuntelulle."Paholainen" ja riemastuttava "Pulkkisen Jorma" kiskaisivat kuulijat mukaansa.
Sitten seurasi pari sambaa. Siinä kohden olen tehnyt merkinnän "Mikon kitara" perässä iso huutomerkki ja sydän. Toinen samba oli aivan mainio iloittelu. Siihen olen kirjoittanut "hurjan hauska, Jarkko pärjäisi kyllä näyttämölläkin" - kyseessä oli "Kohtalokas samba", joka kertoo Kalle Tappisesta ja hänen kokemuksistaan kauniin Tamaran kanssa, miten isosta ilosta tulikin iso harmi ..". kun koitti uusi aamu, ja kalpeena kuin haamu, nyt hotellissa istuu meidän Kalle Tappinen. Hän kepulisti jaksoi, ne viulut vasta maksoi, kun poissa oli lompakko ja myöskin tyttönen". Niinpä niin..

                                                              Mikko ja kitaransa.
Tuttu mukava fanijoukko alkoi kokoontua paikalle Recadoksen toisen setin aikana. Teemu Porista saapui paikalle, Sitten Tapsukka, Tarja-Riitta ja Martti. Vähän ajan päästä myös Liisa, Eve, Kale ja Jarno. Ja vielä Niina ja Minttu. Sitä ennen olimme Jarnon kanssa saaneet pöytäkumppaneiksemme Rampon ja Anittan, joka oli lähtenyt virkistäytymään, ja antanut Tarja-mummulle mahdollisuuden viettää laatuaikaa pikkuisen Emmin kanssa.

                                                                          Anneli keskittyy.
Recadoksen poikien tullessa jälleen lavalle, alkoi soida alku Annelin lauluun "Suojaan" ja hän asteli lavalle herttaisesti hymyillen ja aloitti settinsä. Anneli toivotti sitten yleisölle "Hyvää itsenäisyyspäivän aattoiltaa", ja jatkoi laululla "Tanssin päivät, tanssin yöt". Sitten tuli jo minullekin tutuksi tullut "Koivukuja" - "Mustat silmät"ja "Besame mucho"! Hymyillen ja ilakoiden kallisteltiin kolpakoita - tällä kertaa kohtuudessa pysyen..".. hei neiti tuokaa joutuisasti, tai meillä kuivaa kohta suu." Nostalgiset "Rantakoivun alla" ja "Ilta Skanssissa"!

                                                        Anitta säteili lavalla.. Jambalaya.
- Illan yllätysvieraana Anneli kutsui lavalle pikkusisko Anittan. Anitta säteili koko olemuksellaan iloa ja hyvää tuulta ja kajautti kuuluville tutun "Jambalayan". Se näkyi panevan myös tanssijoiden töppösiin liikettä. Tässä yhteydessä kuultiin taas Mikon ja Jarkon ihanan hauska "musiikki-iloittelu" soitinten kesken. Olen oikein alkanut niitä odottaa, ja joka kerta niistä nautin ja iloitsen. Pertin rummut ja Tapion basso seuraavat oivasti näiden kahden soittimen leikkisää vuoropuhelua, ja vahvistavat ja kannustavat niitä. :-D
Setti päättyi "That´s allright, mama" ja pojat päättivätkin sen hauskasti Annelille laulaen ...".that´s alla right, MUORIIIII!".
Annelin toinen setti alkoi tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet", jonka aikana jälleen kiinnitin huomioni Mikon kitaran pehmeäsointiseen tunnelmointiin.

                                                            Mikko tunnelmoi.       

Kaunista <3. "Niin paljon kuuluu rakkauteen", jatkoi tätä tunnelmaa. Sitten Anneli vaihtaakseen reippaampiin säveliin ja kuulutti, että seuraavana kuultaisiin "Villivarsa". Silloin Mikko tokaisi: "Älkää vielä". Ja alkoi kääriä paidan hihoja ylös, jolloin Anneli totesi: "Odotetaan vähän, kitaristi käärii ensin hihansa." Villivarsan aikana sai taas nautiskella Jarkon koskettimien leikittelevillä sävelillä. "La isla bonita" yhdytti Mikon tähän leikittelyyn mukaan.  Don´t cry for Loui" - "Ne na na na" Vaya con Diosilta ja lopulta tuli vuoroon Armin ja Dannyn duetto "Tahdon olla sulle hellä". Armin käteen annettiin pieni sherry-pullo (lääkkeeksi tietenkin ;-)).

                                      Armi-Anneli sai sherryä (lääkkeeksi tietenkin :-)

Sitten jatkettiin "Liian pitkä matka kotiin". "The house of the rising sun" - tässä olen huomioinut Annelin vahvan tulkinnan, ja "Luotu lähtemään" perään olen kirjoittanut muistilappuuni "nyt Mikon kitara "itkee"". Niin oli Annelin osuus illasta ohitse. Hän ei itse heti ajan kulumista ollut huomannutkaan. Hän kiitteli yleisöä ja omaa orkesteriaan ja poistui lavalta. Vaan taputukset jatkuivat ja orkesterin pojat alkoivat kutsua Annelia takaisin lavalle: "Armi Armi Armi - missähän se Armi on.. Armi Armi on alla omenapuun - siellähän se Armi on.." Ja sieltähän se Armi-Anneli sipsutteli lavalle takaisin ja räväytti poikien kanssa ilmoille "Great balls on fire". Taas nautin kitaran ja koskettimien iloittelevasta vuoropuhelusta.. että voi ollakin ihanaa kuunneltavaa! Viimeisenä ja toisena encorena Anneli esitti "Saappaat".. Ja niin oli keikka Annelin kohdalta tällä kertaa ohitse.
Anneli saapui tervehtimään fanejaan ja jakamaan kortteja ja nimmareita. Samalla siihen tulivat myös tervehtimään Recadoksen pojat, mikä minusta oli aivan mahtavaa. Onpa kohdallani ensimmäinen kerta, kun artistia säestävä orkesteri tulee tervehtimään faneja ja juttelemaan. Heillä olisi vielä edessään muutaman kappaleen setti viimeisine valsseineen. Sain vielä kiittää ja antaa halit Annelille ja hänen loistaville muusikoilleen sekä Anittalle.
Illasta jäi hyvä ja iloinen  mieli.
Kiitos myös ihanille keikkakavereille seurasta ja Jarnolle, kun lähti seuraksi keikalle. :-)

                                                                

 

Anne Mattilan Joulukonsertti Turun Mikaelin kirkossa 3.12.2013.

Turun Mikaelin kirkko sijaitsee kaupungin keskustassa Port Arthurin kaupunginosassa. Se on Lars Sonckin suunnittelema (Sonck oli tuolloin vasta 23-vuotias), ja edustaa ulkoasultaan saksalaistyyppistä uusgotiikkaa. Kirkko on nimetty Arkkienkeli Mikaelin mukaan.
Se on uljas näky. Oli tehnyt vaikutuksen Anneenkin, joka kiitteli kirkon kauneutta ja loistavaa akustiikkaa yleisölleen lisäten kuitenkin, että ..". kotikirkko Karviassa on sittenkin se paras."
Olin kiitollinen "sallimukselle", joka taikoi minulle mahdollisuuden olla mukana tässä Annen Joulukonsertissa Mikaelin kirkossa 3.12.2013.

Olin Jarno Rosvallin "avec", ja nautin täydestä sydämestäni tunnelmasta, jonka Anne ja "pojat" loihtivat täpötäyden kirkkosalin kuulijoille. Annea säestivät Jarkko Lahti (koskettimet), Juha Vuorma (perkussiot) ja Timo Luostari (kitara) - osaavia, loistavia muusikoita kaikki.
Anne aloitti konsertin laulamalla "Me käymme joulun viettohon" ja jatkoi "Kun joulu on". Sen jälkeen hän esitteli säestäjinään toimivat muusikot. Seuraavasta laulustaan "Taivas sylissäni" hän kertoi, että olisi halunnut saada senkin uudelle joululevylleen, mutta että se ei ollut valitettavasti mukaan mahtunut. "Sylvian joululaulu" on minulle ja varmasti monelle muullekin tuttu jo lapsuudesta asti. Sitä laulettiin aina hartain mielin, ja opettaja antoi selityksiä kysymyksiin, mikä tai kuka mahtoikaan olla "tuo Sylvia", joka ikävöi "kotiin Pohjolaan" sieltä ..".. mis sypressit tuoksuvat talvellakin". Opettajani sanoi, että kyseessä on varmaan joko pieni lintu, joka palaa takaisin kevään koittaessa, tai sitten pieni lapsi, joka on viety toipumaan sairaudesta etelän lämpöön. Opettajat antoivat mielellään tämän kaltaisia selityksiä lasten innokkaisiin kysymyksiin.

Annen oma sanoitus ja sävellys "Jouluyön hiljaisuus" kosketti levollisella tunnelmallaan. Toi hyvän olon. "Heinillä härkien", "En etsi valtaa loistoa", "Joululaulu" - kaikki tuttuja rakastettuja sävelmiä. Sitten Anne lauloi "Joululaulu äidille", kertoen tehneensä sen omalle äidilleen joululahjaksi muutama vuosi sitten, mutta laulavansa sen nyt "kaikille äideille". Se sai kuulijat liikuttumaan, mikä oli selvästi aistittavissa. Vieressäni istuvan naisen silmät kostuivat kuten omanikin. Kiitos Anne tästä laulusta jälleen kerran! "Tule joulu kultainen" jonka jälkeen kuultiin gospel-tyylinen "Ilouutinen". Anne kertoikin joskus laulaneensa sen tyylisiä lauluja enemmänkin. "Varpunen jouluaamuna" on varmasti myös yksi rakastetuimmista joululauluistamme. Sitten Anne Timon kitaran säestykellä esitti tuon ihanan "Oi jouluyö". Hiljainen kirkko - harras tunnelma ja yksinäinen kitara sekä Annen herkkä kaunis tulkinta.. ( Kuvitelkaa hiljaisessa mielessänne tunnelmaa ). "Jouluyö, juhlayö" kaikui sen jälkeen uljaasti kohti kirkon kattoa - mahtava vastapaino edelliselle herkälle laululle.
Sitten Annen olemukseen astui veitikka. Puoliksi nauraen hän sanoi jokseenkin tähän tapaan: ..".tänne tultaessa kyllä juttelimme äidin kanssa, että en kutsuisi häntä laulamaan, mutta taidan nyt kuitenkin kutsua.... silläkin uhalla, ettei hän jouluna keitä minulle joulupuuroa." Ja edelleen nauraen Anne kysyi yleisöltä:..". haluaisitteko te, että äiti tulisi kanssani laulamaan?" ja lisäsi"..hän ei ole ammattilaulaja". Yleisö osoitti raikuvilla taputuksillaan ja "kyllä,kyllä"-huudoilla tahtonsa. Niinpä Tarja saapui Annen viereen. Hän oli kyllä yrittänyt näyttää, että älä pyydä.. ei hän.. Vaan tuli sitten kuitenkin laulamaan. Niin sai kirkon täysi turkulaisyleisö kuulla äidin ja tyttären yhteisesityksenä tuon suloisen kauniin "Maa on niin kaunis" kaksiäänisesti laulettuna. Suosionosoitukset olivat sen jälkeen.. miten sen osaisin parhaiten ilmaista - "raivokkaan innostuneet", eivätkä tahtoneet millään loppua. Meni hetki ennen kuin yleisö rauhoittui sen verran, että tilaisuutta voitiin jatkaa.
Nyt esiin astuivat illan isännät - Pohjola OP:n ja Ilmarisen edustajat. He kiittivät illan esiintyjiä ja kukittivat nämä. Pohjola OP:n edustaja sanoi vielä, että hän haluaisi lopuksi kuulla Annen laulavan "Joululaulu äidille" uudelleen. Ja kirkkosalin yleisö hiljeni kuuntelemaan.

Niinpä Anne ja "pojat" toteuttivat tämän kauniin pyynnön, ja konsertti päättyi näihin säveliin.
Konsertin jälkeen Anne jäi vielä tervehtimään ja juttelemaan luokseen tulevien ihmisten kanssa. Hän kirjoitteli myös nimikirjoituksiaan levyihin. Myös Jarkko tuli tervehtimään, ja saimme hänen kanssaan vaihtaa muutaman sanasen ja lämpöisen halauksen.
Annen ja Tarjankin kanssa ehdimme vielä hyvin jutella hetkisen ennen kuin lähdin pois Jarnon mukana. Konsertista jäi hyvä ja rauhallinen mieli.

Kaunis kiitos ihanasta musiikista Annelle, Jarkolle, Juhalle ja Timolle... ja myös Tarjalle.  Ja lämmin kiitos Jarnolle, joka mahdollisti minulle mukanaolon tässä konsertissa.
Ulkona kadulla oli pimeää, mutta sydämessä asui ilo ja rauha, ja mielessä soivat vielä juuri kuullut tnnelmalliset joulun sävelet. <3

Suomi-Iskelmän konsertti Turun konserttitalolla 24.11.2013.

Suomi-Iskelmän helmet lähti kiertueelle Tampereelta 19.11.2013.
Kiertueen esiintyjistä on kehkeytynyt suomalaisen iskelmän vertauskuvia. Heidän lukuisat hittinsä kestävät aikaa, ja yhä uudet kuulijat tarttuvat niiden vetovoimaan. "Käyn uudelleen eiliseen" ja "Hyvännäköinen"muistetaan Markku Aron hitteinä. Lea Laven yhdistetään lauluihin "Tumma nainen" ja "Ei oo, ei tuu". Kake Randelinin tuttua tuotantoa ovat "Nasta pimu" ja "Kop kop kop, avaa hakas" ja Anne Mattilan "Enkeleitä, onko heitä" ja "Perutaan häät". Näiden lisäksi kuullaan yllätyksiä ja poimintoja Kari Tapion ja Topi Sorsakosken ohjelmistosta. = Yllä oleva teksti on lainaus Suomi-iskelmän konserttikiertueen esittelystä.

Liput konserttiin oli hankittu ja viikkoja ennen. Niinpä ne takasivat Karille, Maaritille ja minulle hyvät kuuntelu- ja katselupaikat.
Mieli täynnä odotusta lähdimme matkaan kohti Turkua ja konserttitaloa 24.11.2013. Konserttisalin ala-aulassa tapasimme Sirpa ja Katja Kanasen. Myös Sirpan sisar oli lähtenyt matkaan mukaan. Myöhemmin seuraan liittyivät vielä Jarmo ja Taisto.
Sen verran tiesimme muutosta olevan esiintyjissä, että Anne Mattilan sijasta lavalle nousisi hänen Anneli sisarensa.
Konsertti alkoi täsmälleen klo19, jolloin lavalle saapui Mistral-orkesteri (Timo Määttä, Jukka Nurmi, Kari tenkula ja Juha Haapio). Yleisö otti heidät vastaan raikuvin ablodein.

                      Konsertin juontajana oli Radio-Suomen musiikkitoimittaja Iris Mattila.

Alkumusiikin jälkeen, lavalle asteli ohjelman juontaja Iris Mattila, joka on monelle tuttu "radio-ääni" musiikkiohjelmien juontajana. Hän siitä mainitsikin, "tämän näköinen olen, monet tuntevat minut vain äänestäni". Mattila tervehti yleisöä, ja hiukan kertoili etukäteen, mitä kuultaisiin. Siis ensin tulisivat "Ladyt lavalle" - toisin sanoen Anneli Mattila ja Lea Laven - ja "mistäpä muusta tytöt laulaisivat kuin pojista". Niinpä "Ladyt" heti lavalle astuttuaan aloittivat duettona ".. pojat, miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmin. Pojat, se on mielenkiinnon merkki aina varmin. Pätee vieläkin vanhat kaavat uuden muodon vain ne saavat. Pojat ovat samanlaiset, vaikka aika muuttuu." Niinpä niin! :-)  Laulun "Pojat" ovat aikanaan laulaneet sisarukset Ritva ja Laila Kinnunen levylle vuonna 1962.
Lean ja Annelin poistuttua lavalta sen valloittivat Markku Aro ja Kake Randelin. Ja "pojilla" jatkettiin. Nyt oli vuorossa "Poika varjoiselta kujalta", joka on italialainen laulu alkuaan nimeltään "Guagline". Sen on aikoinaan käännösiskelmänä esittänyt "oma kultakurkkumme" Olavi Virta vuonna 1957. "Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten. Hän tuntee työn ja varjot päiväin aurinkoisten. Hän viheltää kuin kun kautta kujain sokkeloisten tie turistin ja neidonkin vie iltaisin. Ei vuosiltaan yhtätoistakaan ole poika tää, joka varjoon jää..." - vaikka tuo laulu herättää tummiakin ajatuksia, niin on siellä taustalla valoisuutta ja elämän myönteisyyttä ja lämpöä. Molemmat laulajat, niin Markku kuin Kakekin, saivat nämä tunnelmat esiin..
Poikien poistuttua lavalta, kertoi Iris Mattila, että Lea on seuraavassa kuin "aikamatkaaja", ja Lea lauloi .."..tää on kuin kullanhuuhdontaa, kuin kullanhuuhdontaa.. kun ihmisvirtaa katselen, ja sinua odotan - ja jos kullan nään, sinut kyllä tunnistan..".

Sitten minulla sydän löi yhden ylimääräisen lyönnin..  Markku nimittäin asteli lavalle, ja alkoi laulaa "Danielaa". Se on ollut kautta aikojen myös yksi suosikeistani. Olen joskus keikalla käynyt häneltä kysymässä ja pyytämässä, että saisin kuulla taas sen laulun. Joka kerta olen sen saanut kuulla, ja aina olen tykännyt. Tämä laulu kuului myös Annelin edellisen yhtyeen VIPin ohjelmistoon. Siinä sen esitti kosketinsoittaja Teppo Rantanen.

Vihdoin oli vuorossa tämänkertaisen esiintyjäkaartin kuopus Anneli Mattila. Hän lauloi tutusti "Seitsemännestä taivaasta". ..".lupasit sen seitsemännen taivaan mulle kokonaan, jokin välillämme sai sen aikaan ei taivas tullutkaan..".. Niin helppoa on antaa lupauksia, vaan niiden pitäminen onkin sitten jo ihan eri juttu! Kake Randelin tuli Annelin jälkeen lavalle ja hauskutti kuulijoita reippaalla laulullaan Tarjalle.. Silloin vilistivät mielessäni tuntemani Tarjat, ja heitä on monta.. huvittuneena oivalsin, että itsekin olen toiselta nimeltäni Tarja. Toisena lauluna Kake jatkoi haikean ihanan "Kirje kotiin". Hän sai niiden sanojen myötä ajattelemaan, kuinka moni nuori aikanaan sai lähteä kotoa maailmalle "leipää tienaamaan"..". kotona kun liian monta nälkäistä oli suuta".
Iris Mattila saapui jälleen lavalle ja kertoili hiukan seuraavasta osiosta, joka sisälsi -60 -70-luvun hittejä. Markku Aro aloitti laulamalla "Käyn uudelleen eiliseen", joka on kaunis hidas valssi. Lea Laven .. kun mua rakastat se riittää.." - eli "Rakkauden ruusut" ja Annelin " Rakkauden muistomerkki". Se on vakavampaa Annelia, ja pysäyttää kuuntelemaan sanoja tarkemmin... "Luojan lapset niin viattomat nyt hautoo ongelmiaan..".

Näistä vakavammista tunnelmista siirryttiin taas räväkkäämpiin säveliin.. Lea Laven lauloi vakuuttavasti "Ei oo, ei tuu"(v.1979). Tässä kohti ajatus vaelsi Anniina Mattilan keikalle, jossa hän jonkun kerran lauloi potpurina Lea Lavenin kappaleita. Tämä oli siellä joukossa mukana.
Ilo oli sitten kuunnella ja katsella Markun ja Annelin yhdessä esittämää duettoa "Mun suothan tulla vierees sun"(Veikko Samulin ja Juha Vainion yhteistyötä) . Tällä laululla Markku Aro osallistui yhdessä Singaporesta Suomeen muuttaneen Nisa Sorayan kanssa euroviisukarsintaan v.1981.
Tämän herttaisen esityksen jälkeen koitti väliaika ja lähdimme hiukan jaloittelemaan.
Konserttitalon yläaulassa oli tarjolla virvokkeita. Siellä oli myös myynnissä Markku Aron viimeisin levy "Anna tulta". Ostin levyn, ja sain samalla nimmarin ja lämpimän halauksen sopivasti paikalle saapuneelta Markulta. Muutaman sanankin ehdimme siinä vaihtaa, kunnes joku muukin huomasi hänen tulleen paikalle ja kiiruhti juttelemaan.

                                                    Markku Aron uuden levyn kansi

Väliaikaa seuranneen osion Iris Mattila nimesi "Sydänsurujen" osioksi. Sen aloittivat Anneli ja Lea laulamalla duettona Olavi Virran aikoinaan levyttämän "Viiltää".
Kake Randelin kertoi, millainen on "Nasta pimu"ja sitten jo aneli "Kop kop kop, avaa hakas"- tällöin Iris Mattila kertoi, että Kake Randelinin äiti olisi halunnut tästä pojastaan pappia, vaan ei tullut pappia, tuli iskelmälaulaja, joka on näinä aikoina tehnyt uudelleen paluuta esiintymislavoille.. eli "Kake on oikea retro-Kake", sanoi hän. Lean laulun "Rakastan sua niin" jälkeen lavan otti haltuunsa Markku, joka vei läpi hienon setin ensin vanhaa ja sitten vielä vanhempaa musiikkia, kuten hän jakson itse esitteli. Kuultiin "Keskiyön aikaan", "Kaikki tytöt eivät osaa villitä mun vaistojain", "Hyvännäköinen", "Oo oo, mikä nainen" ja "Talven yli". Se oli todellakin komea setti, jonka aikana Markku piti yleisönsä mielenkiinnon koko ajan itsellään. Iris Mattila tuli lavalle ja kertoi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 45 vuotta Markku Aron ensimmäisestä levytyksestä. Suosio on kestänyt läpi vuosikymmenien ja hänen äänensä tunnetaan takuuvarmati kaikkialla. Sitten toimitettiin pieni laskelma. Markku on tehnyt ensi levyn siis 45 vuotta sitten.. hänellä on n.150 keikkaa/vuosi, ja joka keikalla hän on laulanut laulun "Hyvännäköinen" - siis hän on ehtinyt esittää sen 6750 kertaa noin. Tämän kuullessaan alkoi yleisö esittää hurjasti suosiotaan ja vihellyksiä ja huutoja kuului joka puolelta, ne tuplaantuivat vielä, kun Iris sanoi, että.. "ja edelleenkin mies on ihan hyvännäköinen!" Näytti kuin "mies" olisi hiukan vaihtanut väriä punertavammaksi tämän kohteliaisuuden kuullessaan.
Niin sitten jatkettiin esitystä. 
Anneli saapui lavalle ja lauloi pirteästi "Ne na na na". Ja jälleen oli Markku asialla. Hän lauloi laulun, jota ei koskaan ole levyttänyt itse nimittäin "Jäljet hiekassa".
Nyt Lean saavuttua uudelleen lavalle, jäi Markku paikoilleen ja lupautui Lean "tanssipojaksi". Kun tämä esitti Tunnetun laulunsa "Kortit kertoo kohtalomme", antoi Markku näytteen flamenco-tanssijan taidoistaan. Ei ollenkaan hassumpaa!:-) Tätä esitystä seurasi sitten heidän duettonsa "Mä lähden stadiin". Sekin jatkui hauskan shown merkeissä, joka tuntui miellyttävän yleisöä.

Lea jäi sitten lavalle yksin ja esitti tuon upean laulunsa "Tumma nainen"(v.1974). Sen jälkeen hän asteli orkesterin  luokse ja sanoi heille jotain sekä sai pään pudistuksia vastaukseksi. "Hyvänen aika, kun nuo pojat ovat kainoja. Eivät halua, että nimet sanotaan." Sitten hän muitta mutkitta esitteli upean Mistral-orkesterin. Samalla hän kertoi, että Mistral on ollut häntä säestävä orkesteri silloin, kun hän vielä esiintyi säännöllisesti. Tieto oli varmasti monellekin uusi.
Tämän jälkeen lavalle saapui Kake Randelin, joka lauloi "Kielletyistä tunteista"...".ei lupaa lämpöön, hellyyteen - ees hetkelliseen." Kun Kake poistui - huudahti Iris Mattila perään "Hyvä retro-Kake!", ja  kirvoitti hyväntahtoiset naurut yleisöltä. Tämän jälkeen astelivat kaikki neljä esiintyjää lavalle yhdessä ja ilmoille kajahti "Olen suomalainen" (laulun alkuperä on italialainen). Näin oli konsertin virallinen osa saatu ohitse, vaan yleisö halusi vielä vähän lisää.. niinpä he esittivät encorena Juha Vainiota juhlistaen potpurin, jossa kuultiin otteita seuraavista lauluista: "Matkalla pohjoiseen"- Albatrossi (Anneli) - "Rantalava, juhannus" - "Sinä kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sisimpäsi".
Oli komea - taidolla ja osaamisella koottu ja läpiviety konsertti. Annelikin  nuorimpana pärjäsi tasaveroisena vanhempiensa rinnalla.
Kaunis kiitos Markku ja Kake, Anneli ja Lea sekä Mistral-orkesteri illan musiikkielämyksestä. Kiitos Iris Mattila illan luonnikkaasta juonnosta. 
Kiitos myös Maarit, Kari, Sirpa, Katja, Jarmo ja Taisto seurastanne. Oli mukavaa yhdessä kokea tämä konsertti.
ps. Valitettavasti tilaisuudessa oli kuvaaminen kielletty, joten kuvat, jotka olen liittänyt tähän tarinaan mukaan sen elävöittämiseksi, ovat hajanaisia poimintoja "sieltä ja täältä".

Anneli Mattila ja Recados Lohjan Tanhuhovissa 16.11.2013

Oli  lupailtu kovaa tuulta ja varoteltu myrskystä ja sen mahdollisesti aiheuttamista tuhoista ja sähkökatkoksista. Vielä kun Karin kanssa lähdimme matkaan, oli tavanomainen myöhäissyksyn ilta. Pimeää oli ja synkän näköistä. Vain täyteläinen kuu köllötteli taivaalla suu iloisessa naurusssa.

Olen joskus ajatellut, että miksiköhän kuu kuvataan yleensä nauravana ja hyväntahtoisena naamana. Sellaisena itsekin sen olen kuvannut tavallisesti omissa saduissani.
Lohjan Tanhuhovissa olin edellisen kerran käynyt viime lokakuussa Anitta Mattilan ja Avenuen keikalla. Silloin Anitta vielä odotti pikkuista Emmiään. Nyt olisi paikalla Anneli Mattila ja Recados. Toisena orkesterina olisi kolmemiehinen Jake Niska Band.

Tanssit alkoivat niinkin aikaisin kuin klo19. Recadoksella oli aloitussetti. Valsseilla aloitettiin.. Jarkko lauloi "Saarenmaan valssin", ja jo teroitin kuuloani. Hän lauloi osan tekstistä eestin kielellä, mistä iso plussa! .. sitten jo laulettiin Saimaan saaresta, norpasta ja Nestori Miikkulaisesta, joilla "määrä on olla lajinsa viimeinen.." - Mikko taas totesi, että "Merimies syntynyt on tuulta purjeissaan.." ja niin oli tanssi-ilta Tanhuhovissa päässyt alkuun. Seuraavina tuli pari tangoa, jotka - niinkuin Mikko mikrofoniin totesi - "esittää bändin oma tangokuningas Jarkko!" - "Satumaa" ja "Hurmio" olivat nämä tangot. "Ikkunaprinsessaa" ihailtiin ja todettiin, että .." et voi jättää minua, koska en ole tavannut sinua". Tottahan tuo on.. Sitten minuun kolahti kovaa ensimmäisen kerran tänä iltana. Jarkko lauloi: "Vaik olet heikko nainenkin, saat miehen kyyneliin, nainen miehen musertaa, on voima tarpeeton. Vain murrat hänen sydämen ja lähdet pois, sanot näkemiin. Saat miehen kyyneliin, se helppoa ois, saat miehen kyyneliin, sä lähdet vain pois ja niin - itkee hän".
Sain sieluni silmiin kuvan itkevästä miehestä jokin aika takaperin. Minä sain hänet itkemään tahtomattani... en pahoittamalla hänen mieltään, vaan antamalla hänelle valokuvan, jota hänen teki kovasti mieli. Jarkon kaunis tulkinta ja omat muistikuvat saivat minut liikuttumaan..
Vaan sitten setin edetessä mieli reipastui.. tuli hauskat humpat. Pojat ovat sovittaneet lännenlokarin melodiaan tosi vinkelän tekstin ..".Pulkkisen Jormasta.., joka oli nähnyt maailmaa.. oli käynyt Lahdessa ja Helsingissä."
Sitten olikin vuorossa Jake Niska Band, ja pojilla ja meillä alkoi kahvitauko. Toisen orkesterin musiikki kuului hyvin kahvion puolelle. He soittivat oikein letkeää tanssimusiikkia.
Recadoksen toinen setti aloitettiin kappaleilla "Pahamaa" ja "Polte" - nämä jouduin kysymään Martilta, koska ovat minulle vieraita.. Jarkko jatkoi ".. punaisen kitaran pehmeän soinnin jatkuvan luulin.. soimaan jäi mun sydämeen..". Siten taas kolahti, kun pojat alkoivat soittaa "Yksi ainoa ikkuna". Mikon kitara helli korvaa kauniilla soololla, joihin Jarkon koskettimet vastasivat ja jatkoivat.. Tapion vahva basso  tuki kauniisti niitä, ja Pertin rummut antoivat napakan rytmin.. Voi pojat teitä, mitä tuntemuksia ja musiikillisia elämyksiä pystyttekään kuulijoillenne tarjoamaan. Ihastuttavaa!<3

Jossain vaiheessa Jarkko ehdotti, että mennään masurkkaa. Kaksi masurkkaa kuultiinkin : "Kulkurin masurkka" ja "Elokuun masurkka". Seurasi pari rumbaa.
Olen siihen kohtaan lehtiööni kirjannut isoin kirjaimin: "IHANA, AIVAN IHANA KITARA".. pehmeä, lämmin,suloinen, ja Mikon tulkinta "Beautiful Maria of my soul"... "in the sunlight of your smile, in the summer of your life, in the magic of love storms above, scattered away. Lovers dreaming in the night, reaching for paradise.." Näin edettiin ja siirtyen reippaampiin säveliin, astui mukaan jälleen poikain huumoria. Humpat tanssittiin, ja siellä nämä Recadoksen pojat lauloivat .."tilit kuittaa aina eeltä päin, ja aina lauantaina kääntää housut nurinpäin, kun kylille käy viheltäin..".. eikös ne "entiset jätkät" tyytyneet kääntämään vaan paitansa nurinpäin?:-D Vielä soitettiin sambat, ja Mikon kitara lauloi. Silloin Jarkko loihe lausumaan: "kuuntelin tuossa Mikko kitarasoolojasi, ja oli ikävä, kun et ollut laivalla". - Siinäpä melkoinen julkinen tunnustus soittajakaverille.<3
Sen jälkeen Recados lähti toiselle tauolleen, ja Jake Niska Band astui lavalle.

Anneli aloitti klo 22 ensimmäisen oman settinsä. Tutusti kajahtivat ilmoille "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin". Anneli tervehti yleisöä ja toivotti hyvää lauantai-iltaa. Sitten jatkettiin "Planeetat kohdallaan" sekä "Koivukuja". Kun Anneli kuulutti valssit "Uralin pihlaja" ja " Rantakoivun alla", oli rumpali-Pertin ilme näkemisen arvoinen. Hän on aivan selvästi näiden vanhojen klassikkojen fani, ja Anneli hiukan häntä tällä asialla kiusoittelikin.. "Villivarsalla" jatkettiin ja kaveriksi se sai "La isla bonita". Minusta on jotenkin viehkoa, kun niin Anneli, Mikko sekä Jarkkokin laulavat jotkut laulunsa alkukielellä. Se antaa seteille väriä ja eloisuutta. "Tahdo tietää en" ja "Besame mucho". Tuota viimeistä olen itsekin joskus antaumuksella lavalla laulanut. :-) - Vaan sitten jo mentiin krouviin ja alettiin tarjoilla niitä kolpakoita.. ensin vaan kaksi, sitten kolme, mutta ei tarjottu enempää kuin viisi tällä reissulla. Autotytön lopussa Recadoksen kvartetti veti oman osuutensa.. ". sekopäisnä jannut nuo laulaapi.... uu-uu-uu!" Settinsä jälkeen Anneli jäi juttelemaan fanien kanssa ja jakamaan kortteja ja nimmareita. Se oli iloinen ja hauska hetki. Minäkin sain korttini ja kauniin piirroskukkasen.
Toisen settinsä Anneli aloitti jälleen minulle rakkaalla kappaleella "Kuolleet lehdet" ja jatkoi "Niin paljon kuuluu rakkauteen" - näiden ihanien laulujen myötä sai nauttia paitsi kauniista teksteistä myös Mikon ja Jarkon sooloista. Niin upeaa ja kaunista soitantaa!

Tässä vaiheessa Anneli esitteli orkesterinsa. Sitten jatkettiin Vaya con Diosin "Don´t cry for Loui" ja "Ne na na na". Tangojakin Anneli tanssijoille tarjoili. "Mustasukkaisuutta" ja "Tuhon tietä kuljen" ja
Sakkelle, joka usein kulkee keikoille pitkätkin matkat polkupyörällä polkien hänellä on tapana laulaa "Jambalaya". Sakke oli paikalla, ja sai kuulla tämän suosikkinsa. Kaverina tälle laululle Anneli esitti "Kaikki hyvn äiti".. ja taas sai makustella Mikon ja Jarkon soitinten "soolokeskustelulla". Vielä lopussa pojat kuorossa vakuuttivat Annelille: "That´s all right, MAMA!"
"House of the rising sun ja Luotu lähtemään pysäyttivät minut jälleen kerran kunnolliselle kuuntelulle. "Ihoissa on virtaa" - ja sitä seurasi tuo hauska Armi-Anneli ja Danny-Jarkko "Tahdon olla sulle hellä". Luotiin lämpimiä katseita ja hymyjä ja Jarkon käsi lennähti välillä sydämelle vakuuttamaan sanojen aitoutta. Joukuusen mallisen suklaarasian sai Armi-Anneli nyt hellittelyksi.

Anneli oli lähtemässä lavalta, kun hänet taputettiin takaisin lavalle encoreita varten.
Niinpä saimme iloksemme vielä kuulla "Seitsemäs taivas" ja "Rakkauden muistomerkki".
Vielä meillä oli mahdollisuus vaihtaa muutama sana Annelin kanssa ja halit ennen kotiin lähtöä. Sain myös halin Jarkolta ja sain kiitettyä häntä illan musiikkiannista, samoin Mikkoa - kerroin hänelle, kuinka paljon pidän hänen ihanista kitarasooloistaan ja hänen taiturimaisesta kitaran käsittelystään.
Pertin kanssa paiskasimme kättä, mutta nyt kävi niin, että en enää nähnyt Tapiota... niinpä hänelle vielä tässä erikseen kiitos illasta.
Annelille ja Recadokselle vielä kerran kaunis kiitos illan musiikkiannista, joka kohdallani täytti kaikki odotukset, jopa ne ylittäen.
Kiitokset myös mukaville keikkakavereille. Teitä on aina yhtä kiva tavata.. :-)

Avoimet ovet Anne Mattilan Taidekahvilassa 7.11.2013.

Annen unelma sai täyttymyksensä 7.11.2013, kun Taidekahvila/Galleria avasi ovensa päiväksi yleisölle tutustumista varten.

Aikoja ilon,
aikoja hiljaisuuden.
Aikoja surun,
aikoja onnellisuuden.
Aikoja tyynen veden sekä myrskyn.
Ei mitata voi hiekka tiimalasin,
ei askelmitta kulkurin.
Vain katse kaukaisuuteen
antaa suunnan kulkijalle,
kohteen onnen etsijälle.
Aika on kyntää,
aika on kylvää,
aika on korjata sato.
Kynnä huolella tunteitten peltosi
rakkauden ikeellä.
Kylvä siemeneksi
kaikki sydämesi hellyys ja totuus.
Kun tulee aika sadonkorjuun,
löydät pellostasi suloiset rakkauden jyvät.
Ei tiimalasiin voi luottaa,
ei askelmittaan kulkurin.
Vaan luottaa pitää ja uskaltaa
omaan itseen ja tunteeseen syvään.
(Leena)

Keskiviikkona 6.11. suuntasin autoni kulun kohti Karviaa. Torstaina 7.11. olisi Annen Taidekahvilan/Gallerian avointen ovien päivä, ja olin lupautunut auttamaan Tarjaa päivän kitkattomassa sujumisessa.
Tiesin, että hän oli tehnyt suururakan etukäteen leipomalla omakätisesti kahvipullat ja muut leivonnaiset avajaisiin.
Saavuttuani Karviaan Annen äidin luo, alkoi varsinainen "rumba" ja "sahaus" kahvilan, Annen pakastimen, kaupan ja Tarjan kodin välillä. Siinä välissä ehdin hiukan silitellä ja rapsutella Lassen suloisia pentuja, jotka väliaikaisessa kodissaan Annen autotallissa odottelivat uuteen omiin tuleviin koteihinsa pääsyä. Ihania suloisia palleroitahan ne olivat.
Kahvilaan saapuville vieraille oli tarkoitus tarjota kahvit leivonnaisten kera. Pullien lisänä oli kääretorttuja, piirakoita ja pipareita - kahvin lisäksi teetä ja  mehua. Lopulta oli jo tunne, että kaikki tarpeellinen olisi koossa seuraavaa päivää varten.
Anne ja Juha ahkeroivat vielä myöhään iltaan viimeistellen Galleriassa taulujen ripustusta. Ihaillen seurasin, miten Annen käteen näytti sopivan vasara yhtä hyvin kuin pensselikin. Niin näppärästi hän sitä käytteli naputellessaan seiniin nauloja tauluille.

Tarja taikoi vielä iltapuhteella hienon täytekakun ja minä paistoin monta pellillistä pieniä piirakoita. Hyvällä mielellä saunottiin päivän päätteeksi ennen nukkumaan menoa.

Seuraava päivä - 7.11. - koitti hiukan harmaana ja sateisena. Meillä oli aamulla aikainen herätys, ja jo klo8 olimme Tarja, Jere ja minä kahvilassa valmiina päivään. Tarjoilun valmistelut tehtiin rivakasti - turhia aikailematta. Sovimme, että minä otan huolekseni levyjen myynnin ja kahvilan vieraskirjasta huolehtimisen, ja Tarja häärää keittiössä. Jere otti huolehtiakseen piharoihujen ja kynttilöiden sytyttämisen ja tarpeen tullen vaihtamisen uusiin.
Olimme saaneet tiedon, että ensimmäiset vieraat olisivat Sarvelan koulun oppilaita, jotka tulisivat klo11. Ainakin 50 oppilasta olisi tulossa käymään.
Sitä ennen Anne halusi vielä näyttää minulle gallerian.. Viivyimme siellä hetkisen hänen kertoillessaan seinillä olevista tauluista. Kiipesimme parvellekin, jossa hetkeksi istahdimme kuuntelemaan musiikkia ja hiljentymään. Hetki oli pysähdyttävän kaunis ja suloinen. Siitä ammensimme molemmat rauhaa pian alkavalle ennustettavasti kiireiselle päivälle.
Sitten Jere jo tulikin kertomaan, että koululaiset ovat saapuneet, ja Anne kiiruhti nuoria vieraitaan vastaanottamaan.

Nuoret vieraat ohjattiin ensin Galleriaan ja sieltä Kahvilaan saamaan mehua ja pullaa. Oppilaat tulivat ryhmissä opettajineen. Koulun johtajaopettaja Kaija Laaksonen on minulle ennestään tuttu, ja hänkin kävi tervehtimässä. Vaihdoimme pikakuulumiset.
Kellon lähestyessä puoltapäivää, alkoi kahvilaan saapua vieraita. Tarja asettui keittiöön ja minä eteiseen - kumpikin valmiina vastaanottamaan saapuvat vieraat.
Vieraita alkoi sitten tulla paikalle jatkuvana virtana. He toivat kukkia ja lahjoja Annelle joka hymyillen iloisesti ja silmät säteillen kulki heidän joukossaan galleriaa ja taulujaan esitellen - ja kertoen suunnitelmistaan.

Minä istahdin eteisessä pienen pöydän ääreen, ja siinä juttelin paikalle saapuville ihmisille. Samalla esittelin heille Annen joululevyä "Jouluyön hiljaisuus", jonka julkaisukonsetti olisi illalla Karvian kirkossa klo19. Ilahduttavan moni olikin kiinnostunut uudesta levystä ja osti sen joko itselleen tai jollekin läheiselleen tai ystävälleeen joululahjaksi. Anne oli varannut myös muutaman "Elämä on lahja"-levyn, josko joku olisi ollut siitäkin kiinnostunut (niitä ostettiinkin jokunen). Minusta oli aivan ihanaa jututtaa ihmisiä. Monet kasvot olivat tuttuja entuudestaan.. myös keikkakavereita alkoi ilmestyä paikalle. Salmenit, Härköset, Takalat.. ja niin edelleen.. Sitten tulivat valokuvasta tutut kasvot ja huikkasin perään ..".hei Wexi!".. ja niin tapasin yhden tuttavan jälleen livenä. Oli tosi mukava tavata ja vaihtaa kuulumiset näin.
Koko päivän jatkui vierailijoiden virta ehtymättömänä. Ja aina yhtä iloisena Anne seurusteli heidän kanssaan. Olin ilahtunut myös siitä, että monikin vierailijoista jäi juttusille - joku oli tunnistavinaan minut Annen tädiksi, koska meissä kuulema Tarjan kanssa oli olemuksessa jotain samaa. Jouduin sanomaan, etten ole mitään sukua.. olen vaan auttamassa. Sitten allani oleva vanha tuoli päätti, että oli riittävän pitkään kannattanut minua ja sen yksi jalka irtosi liitoksistaan. Jere löysi jostain uuden tuolin alleni.
Noin puoli viiden aikoihin Anne lähti valmistautumaan illan konserttiin. Oli puhe, että tulen myöhemmin kirkkoon vielä levyjen kanssa. Minulta olikin kysytty, josko niitä saisi vielä kirkossa, ja olin luvannut, että saa.
Kirkkoon pääsin Sirkan ja Auliksen mukana. Siellä muutama henkilö kävikin ostamassa heti levyjä - jo ennen konsertin alkua, ja sen jälkeen vielä pari.
Konsertti alkoi täsmällisesti klo19. Anne aloitti sen laulamalla "Heinillä härkien kaukalon" täpötäydelle salille. Annen joulukonsertit ovat aina olleet suosittu tapahtuma Karviassa, ja aina ne ovat keränneet kirkkosalin täyteen kuulijoita. Anne jatkoi konserttia laulamalla oman laulunsa "Jouluyön hiljaisuus". Kuulimme myös "Varpunen jouluaamuna","En etsi valtaa loistoa", "Taivas sylissäni", josta Anne sanoi pahoitellen, ettei se ollut mahtunut uudelle joululevylle. "Joululaulu äidille" nostatti monen kuulijan silmiin kyyneleet.
Konsertin lopussa Anne kutsui äitinsä Tarjan vierelleen laulamaan "toista ääntä". Yhdessä he esittivät "Maa on niin kaunis", ja "Jouluyö, juhlayö".
Anne esitteli myös häntä säestäneet muusikot. Koskettimia soitti Jarkko Lahti - ..".toiselta nimeltä DÄNI, Vaasasta" ja perkussioissa Juha Vuorma - "..nykyisin Karviasta".
Siinä vielä ennen kahvilaan palaamista ehdin hetken aikaa jutustella uudelleen niiden keikkakavereiden kanssa, jotka eivät kiirehtineet kotiin. Sain vielä toivotella hyvää ja turvallista kotimatkaa monelle keikkaystävälle..
Annen kanssa sitten saavuin takaisin kahvilaan. Siellä oli Tarja jo odottamassa iltapalan kanssa. Silloin oikeastaan tajusin, että en ollut muistanut syödä kunnolla koko päivänä. Aamulla olin syönyt aamupalan ennen kahvilaan lähtöä, ja siellä Jere oli tuonut jossain vaiheessa mukillisen mehua ja keksin sekä sitten myöhemmin kultainen ystäväni Teemu mukillisen kahvia ja pullasiivun+piparin. Näillä oli menty monta tuntia.

Konsertin jälkeen iltapalalle kokoontui Tarjan ja Annen tuttuja ja läheisiä sekä talkoolaisia. Anitta oli saapunut pienen Emminsä kanssa, joka siirtyi sylista syliin halittavaksi. Anniina ja Juha olivat paikalla - Anniinan vauva syntyy jouluna ja niin Jere on saamassa pienen sisaruksen joululahjaksi. Arttu tuli paikalle ja Jarkko.. sekä Anneli ja Petri. Myös muutama Annen kutsuma vieras.

Seurustelua jatkettiin iloisissa merkeissä yli puolen yön. Nukkumaan mentiin vasta yli yhden.
Ennen kahvilasta poistumista otettiin vielä muutama valokuva muistoksi. Kukkia ja lahjoja koottiin kamariin - ja Anne tutki innokkaasti kortteja. Hänen ajatuksenaan on kiittää kaikkia häntä muistaneita. Hän oli huolestunut siitä, olisivatko kaikki kortit tallella. Hän oli valtavan ilahtunut ja liikuttunut kaikista saamistaan kukista ja lahjoista. Silmät suurina hän ihmetteli .."näin paljon", ja saattoi tuskin uskoa näkemäänsä. Se oli iloinen ja onnistunut päivä alusta loppuun asti.

Seuraavana aamuna 8.11. istuessamme aamupalalla rupesin minä kyselemään Tarjalta, kuinka paljon hän oikein oli kahvia keittänyt ja menivätkö kaikki pullat. Tarja alkoi laskea.. Kävijöitä oli ollut 700-800 henkeä. Hän oli keittänyt 18 kymmenen litran kattilallista kahvia - aina tuollaiseen kattilaan laitetaan 1 paketti kahvia. Kaikki hänen leipomansa pullat - eli 500 pullaa ja 4 isoa pitkoa (1pitkosta tulee 20 siivua), 4 torttua, juustokakku, rahkapiirakka olivat menneet - ja mitähän vielä...
Kahvin lisäksi omatekoista mehutiivistettä oli kulunut 3 litraa + teetä! Ajattelinkin, että on Tarjalla ollut melkoinen urakka.. vaan tuskin kukaan jäi ilman.
Vielä aamupäivällä ennen kuin lähdin Karviasta kotiin päin, kävimme kahvilassa hakemassa Tarjan  sinne lainaamat astiat.

Kotimatka sujui rauhallisesti ajaen, enkä sentään missään vaiheessa käynyt kyntämässä ojan pohjaa, vaikka ajatukset väliin karkasivat omille teilleen - eikä huomiokyky näin ollen ollut paras mahdollinen.
Annea ja Tarjaa kiitän, kun sain olla mukana tässä Annelle niin tärkeän asian toteutuessa. Unelmasta on tullut totta.
Aivan ihanaa oli myös tavata keikkakavereita, vaikka seurustelu jäi pelkästään nopeaksi kuulumisten vaihtamiseksi.
Olivat nämä kolme päivää sellaisia, että niitä ei hevin unohda - minä tuskin koskaan.

Annen Taidekahvila/Gallerialle toivotan lämpimästi jatkoonkin onnea - paljon kävijöitä tulevaisuudessa ja uusia kauniita tauluja seinille. <3