Aikoja ilon,
aikoja hiljaisuuden.
Aikoja surun,
aikoja onnellisuuden.
Aikoja tyynen veden sekä myrskyn.
Ei mitata voi hiekka tiimalasin,
ei askelmitta kulkurin.
Vain katse kaukaisuuteen
antaa suunnan kulkijalle,
kohteen onnen etsijälle.
Aika on kyntää,
aika on kylvää,
aika on korjata sato.
Kynnä huolella tunteitten peltosi
rakkauden ikeellä.
Kylvä siemeneksi
kaikki sydämesi hellyys ja totuus.
Kun tulee aika sadonkorjuun,
löydät pellostasi suloiset rakkauden jyvät.
Ei tiimalasiin voi luottaa,
ei askelmittaan kulkurin.
Vaan luottaa pitää ja uskaltaa
omaan itseen ja tunteeseen syvään.
(Leena)
Keskiviikkona 6.11. suuntasin autoni kulun kohti Karviaa. Torstaina 7.11. olisi Annen Taidekahvilan/Gallerian avointen ovien päivä, ja olin lupautunut auttamaan Tarjaa päivän kitkattomassa sujumisessa.
Tiesin, että hän oli tehnyt suururakan etukäteen leipomalla omakätisesti kahvipullat ja muut leivonnaiset avajaisiin.
Saavuttuani Karviaan Annen äidin luo, alkoi varsinainen "rumba" ja "sahaus" kahvilan, Annen pakastimen, kaupan ja Tarjan kodin välillä. Siinä välissä ehdin hiukan silitellä ja rapsutella Lassen suloisia pentuja, jotka väliaikaisessa kodissaan Annen autotallissa odottelivat uuteen omiin tuleviin koteihinsa pääsyä. Ihania suloisia palleroitahan ne olivat.
Kahvilaan saapuville vieraille oli tarkoitus tarjota kahvit leivonnaisten kera. Pullien lisänä oli kääretorttuja, piirakoita ja pipareita - kahvin lisäksi teetä ja mehua. Lopulta oli jo tunne, että kaikki tarpeellinen olisi koossa seuraavaa päivää varten.
Anne ja Juha ahkeroivat vielä myöhään iltaan viimeistellen Galleriassa taulujen ripustusta. Ihaillen seurasin, miten Annen käteen näytti sopivan vasara yhtä hyvin kuin pensselikin. Niin näppärästi hän sitä käytteli naputellessaan seiniin nauloja tauluille.
Tarja taikoi vielä iltapuhteella hienon täytekakun ja minä paistoin monta pellillistä pieniä piirakoita. Hyvällä mielellä saunottiin päivän päätteeksi ennen nukkumaan menoa.
Seuraava päivä - 7.11. - koitti hiukan harmaana ja sateisena. Meillä oli aamulla aikainen herätys, ja jo klo8 olimme Tarja, Jere ja minä kahvilassa valmiina päivään. Tarjoilun valmistelut tehtiin rivakasti - turhia aikailematta. Sovimme, että minä otan huolekseni levyjen myynnin ja kahvilan vieraskirjasta huolehtimisen, ja Tarja häärää keittiössä. Jere otti huolehtiakseen piharoihujen ja kynttilöiden sytyttämisen ja tarpeen tullen vaihtamisen uusiin.
Olimme saaneet tiedon, että ensimmäiset vieraat olisivat Sarvelan koulun oppilaita, jotka tulisivat klo11. Ainakin 50 oppilasta olisi tulossa käymään.
Sitä ennen Anne halusi vielä näyttää minulle gallerian.. Viivyimme siellä hetkisen hänen kertoillessaan seinillä olevista tauluista. Kiipesimme parvellekin, jossa hetkeksi istahdimme kuuntelemaan musiikkia ja hiljentymään. Hetki oli pysähdyttävän kaunis ja suloinen. Siitä ammensimme molemmat rauhaa pian alkavalle ennustettavasti kiireiselle päivälle.
Sitten Jere jo tulikin kertomaan, että koululaiset ovat saapuneet, ja Anne kiiruhti nuoria vieraitaan vastaanottamaan.
Nuoret vieraat ohjattiin ensin Galleriaan ja sieltä Kahvilaan saamaan mehua ja pullaa. Oppilaat tulivat ryhmissä opettajineen. Koulun johtajaopettaja Kaija Laaksonen on minulle ennestään tuttu, ja hänkin kävi tervehtimässä. Vaihdoimme pikakuulumiset.
Kellon lähestyessä puoltapäivää, alkoi kahvilaan saapua vieraita. Tarja asettui keittiöön ja minä eteiseen - kumpikin valmiina vastaanottamaan saapuvat vieraat.
Vieraita alkoi sitten tulla paikalle jatkuvana virtana. He toivat kukkia ja lahjoja Annelle joka hymyillen iloisesti ja silmät säteillen kulki heidän joukossaan galleriaa ja taulujaan esitellen - ja kertoen suunnitelmistaan.
Minä istahdin eteisessä pienen pöydän ääreen, ja siinä juttelin paikalle saapuville ihmisille. Samalla esittelin heille Annen joululevyä "Jouluyön hiljaisuus", jonka julkaisukonsetti olisi illalla Karvian kirkossa klo19. Ilahduttavan moni olikin kiinnostunut uudesta levystä ja osti sen joko itselleen tai jollekin läheiselleen tai ystävälleeen joululahjaksi. Anne oli varannut myös muutaman "Elämä on lahja"-levyn, josko joku olisi ollut siitäkin kiinnostunut (niitä ostettiinkin jokunen). Minusta oli aivan ihanaa jututtaa ihmisiä. Monet kasvot olivat tuttuja entuudestaan.. myös keikkakavereita alkoi ilmestyä paikalle. Salmenit, Härköset, Takalat.. ja niin edelleen.. Sitten tulivat valokuvasta tutut kasvot ja huikkasin perään ..".hei Wexi!".. ja niin tapasin yhden tuttavan jälleen livenä. Oli tosi mukava tavata ja vaihtaa kuulumiset näin.
Koko päivän jatkui vierailijoiden virta ehtymättömänä. Ja aina yhtä iloisena Anne seurusteli heidän kanssaan. Olin ilahtunut myös siitä, että monikin vierailijoista jäi juttusille - joku oli tunnistavinaan minut Annen tädiksi, koska meissä kuulema Tarjan kanssa oli olemuksessa jotain samaa. Jouduin sanomaan, etten ole mitään sukua.. olen vaan auttamassa. Sitten allani oleva vanha tuoli päätti, että oli riittävän pitkään kannattanut minua ja sen yksi jalka irtosi liitoksistaan. Jere löysi jostain uuden tuolin alleni.
Noin puoli viiden aikoihin Anne lähti valmistautumaan illan konserttiin. Oli puhe, että tulen myöhemmin kirkkoon vielä levyjen kanssa. Minulta olikin kysytty, josko niitä saisi vielä kirkossa, ja olin luvannut, että saa.
Kirkkoon pääsin Sirkan ja Auliksen mukana. Siellä muutama henkilö kävikin ostamassa heti levyjä - jo ennen konsertin alkua, ja sen jälkeen vielä pari.
Konsertti alkoi täsmällisesti klo19. Anne aloitti sen laulamalla "Heinillä härkien kaukalon" täpötäydelle salille. Annen joulukonsertit ovat aina olleet suosittu tapahtuma Karviassa, ja aina ne ovat keränneet kirkkosalin täyteen kuulijoita. Anne jatkoi konserttia laulamalla oman laulunsa "Jouluyön hiljaisuus". Kuulimme myös "Varpunen jouluaamuna","En etsi valtaa loistoa", "Taivas sylissäni", josta Anne sanoi pahoitellen, ettei se ollut mahtunut uudelle joululevylle. "Joululaulu äidille" nostatti monen kuulijan silmiin kyyneleet.
Konsertin lopussa Anne kutsui äitinsä Tarjan vierelleen laulamaan "toista ääntä". Yhdessä he esittivät "Maa on niin kaunis", ja "Jouluyö, juhlayö".
Anne esitteli myös häntä säestäneet muusikot. Koskettimia soitti Jarkko Lahti - ..".toiselta nimeltä DÄNI, Vaasasta" ja perkussioissa Juha Vuorma - "..nykyisin Karviasta".
Siinä vielä ennen kahvilaan palaamista ehdin hetken aikaa jutustella uudelleen niiden keikkakavereiden kanssa, jotka eivät kiirehtineet kotiin. Sain vielä toivotella hyvää ja turvallista kotimatkaa monelle keikkaystävälle..
Annen kanssa sitten saavuin takaisin kahvilaan. Siellä oli Tarja jo odottamassa iltapalan kanssa. Silloin oikeastaan tajusin, että en ollut muistanut syödä kunnolla koko päivänä. Aamulla olin syönyt aamupalan ennen kahvilaan lähtöä, ja siellä Jere oli tuonut jossain vaiheessa mukillisen mehua ja keksin sekä sitten myöhemmin kultainen ystäväni Teemu mukillisen kahvia ja pullasiivun+piparin. Näillä oli menty monta tuntia.
Konsertin jälkeen iltapalalle kokoontui Tarjan ja Annen tuttuja ja läheisiä sekä talkoolaisia. Anitta oli saapunut pienen Emminsä kanssa, joka siirtyi sylista syliin halittavaksi. Anniina ja Juha olivat paikalla - Anniinan vauva syntyy jouluna ja niin Jere on saamassa pienen sisaruksen joululahjaksi. Arttu tuli paikalle ja Jarkko.. sekä Anneli ja Petri. Myös muutama Annen kutsuma vieras.
Seurustelua jatkettiin iloisissa merkeissä yli puolen yön. Nukkumaan mentiin vasta yli yhden.
Ennen kahvilasta poistumista otettiin vielä muutama valokuva muistoksi. Kukkia ja lahjoja koottiin kamariin - ja Anne tutki innokkaasti kortteja. Hänen ajatuksenaan on kiittää kaikkia häntä muistaneita. Hän oli huolestunut siitä, olisivatko kaikki kortit tallella. Hän oli valtavan ilahtunut ja liikuttunut kaikista saamistaan kukista ja lahjoista. Silmät suurina hän ihmetteli .."näin paljon", ja saattoi tuskin uskoa näkemäänsä. Se oli iloinen ja onnistunut päivä alusta loppuun asti.
Seuraavana aamuna 8.11. istuessamme aamupalalla rupesin minä kyselemään Tarjalta, kuinka paljon hän oikein oli kahvia keittänyt ja menivätkö kaikki pullat. Tarja alkoi laskea.. Kävijöitä oli ollut 700-800 henkeä. Hän oli keittänyt 18 kymmenen litran kattilallista kahvia - aina tuollaiseen kattilaan laitetaan 1 paketti kahvia. Kaikki hänen leipomansa pullat - eli 500 pullaa ja 4 isoa pitkoa (1pitkosta tulee 20 siivua), 4 torttua, juustokakku, rahkapiirakka olivat menneet - ja mitähän vielä...
Kahvin lisäksi omatekoista mehutiivistettä oli kulunut 3 litraa + teetä! Ajattelinkin, että on Tarjalla ollut melkoinen urakka.. vaan tuskin kukaan jäi ilman.
Vielä aamupäivällä ennen kuin lähdin Karviasta kotiin päin, kävimme kahvilassa hakemassa Tarjan sinne lainaamat astiat.
Kotimatka sujui rauhallisesti ajaen, enkä sentään missään vaiheessa käynyt kyntämässä ojan pohjaa, vaikka ajatukset väliin karkasivat omille teilleen - eikä huomiokyky näin ollen ollut paras mahdollinen.
Annea ja Tarjaa kiitän, kun sain olla mukana tässä Annelle niin tärkeän asian toteutuessa. Unelmasta on tullut totta.
Aivan ihanaa oli myös tavata keikkakavereita, vaikka seurustelu jäi pelkästään nopeaksi kuulumisten vaihtamiseksi.
Olivat nämä kolme päivää sellaisia, että niitä ei hevin unohda - minä tuskin koskaan.
Annen Taidekahvila/Gallerialle toivotan lämpimästi jatkoonkin onnea - paljon kävijöitä tulevaisuudessa ja uusia kauniita tauluja seinille. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti