Viime vuonna olimme Viking Isabellalla, joka ei enää liikennöi näillä vesillä. Silloin siellä olivat Anne Mattila ja Mistral-orkesteri. Nykyisin Isabellan tilalla liikennöi Viking Grace ja toisena iltalaivana Baltic Princess Tallink Siljan puolella.
Nyt oli lähtö sunnuntaina 20.10. ja laivana siis Baltic Princess, jossa tähtiartistina oli Anneli Mattila Recados-yhtyeensä kanssa.
Meitä lähti laivalle tällä kertaa tuttuja Rosvallit - Lasse ja Jarno Turusta - sekä Kari ja minä.
Olimme sopineet Rosvallien kanssa, että noudamme heidät kotoa mukaan, ja viemme satamaan. Näin teimme ja siinä samalla tuli tilaisuus tervehtiä herttaista perheen äitiä, Taina Rosvallia.
Baltic Princess nielaisi meidät tämän risteilyn matkalaiset 20:05 sisuksiinsa, ja lähti matkaan klo20:15.
Olimme Lassen ja Jarnon kanssa sopineet, että tapaamme Starlight Palacessa heti, kun Recados alkaa oman settinsä. Menimme Kari ja minä paikalle hyvissä ajoin. Saimmekin pöydän aivan tanssilattian vierestä. Recados aloitti klo22. Kuuntelin ilolla ja hyvillä mielin heidän soittoaan. Laulukin sujuu vaikka neliäänisesti. Olin mielissäni, kun orkesteri soitti melko alussa tuon yhden suosikkini "Runawayn".. seurasivat komeat reggeet ja Elviksen "Tutti frutti" - Kun pojat lauloivat ..".. vielä on kesää jäljellä..", ajattelin haikeana, että olisipa todella vielä edes vähän aikaa. Vaan voihan kesää jatkaa kuuntelemalla kesäisiä säveliä, ja palauttamalla mieleensä kesän tapahtumia. Sitten tuli tuo hauska laulu lauantai-illasta, jolloin Jarkko lauloi..". ensin siinä oli vain Tappi ja mä, vaan sitten siihen tuli pari tyttöä.." ja Tapio nyökytteli, että "joo joo".. Huonostihan siinä meinasi pojalle käydä, kun tyttö ei tainnut ollakaan vapailla markkinoilla.. Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin - ne vaatteetkin olivat tulleet mukaan ja pääsivä päälle ihan asiallisesti... ei pöksytkään olleet nyt unohtuneet.
minnekään!;-D
Vaan sitten tapahtui jotain, mikä sai minut liikuttumaan ja lähes kyynelten partaalle. Jarkko kuulutti mikkiin, että Leenalla on syntymäpäivä, ja hän haluaa laulaa hänelle seuraavan laulun. Ei sieltä tullut se tavanomainen ..".paljon onnea vaan" - vaan hän lauloi tuon kanadalaisen Rush-orkesterin aivan itkettävän ihanan kappaleen "TEARS". Sanon tässä sinulle Jarkko - Lämpöinen kiitokseni aivan ihanasta syntymäpäivälahjasta. Kosketit sydäntäni tällä laululla. - Jarkon ja Recados-yhtyeen esittäessä tätä laulua pokkasi isä Rosvall minut tanssimaan.
Orkesteri piti varttitunnin tauon ja sen jälleen aloittaessa, tuli Annelikin lavalle. Hän aloitti reippaasti "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin". Tutut kivat laulut seurasivat toisiaan.. kolpakoita tarjoiltiin ensin varovaisesti vain kaksi, vaan sitten määrä nousi jo heti viiteen, ja "hei neiti, tuokaa joutuisasti, tai meillä kuivaa kohta suu." Sitten jo kertosäkeessä "neiti" juoksutti kuutta kolpakkoa. Kuinkahan monta niitä lopulta olisikaan tullut, jos laulu olisi vielä jatkunut.. Kerranhan Anneli lupasi 9 kolpakkoa, mutta kauhisteli sitten, että niiden jälkeen sais kantaa jo takahuoneeseen selviämään.. Autotytöllekin luvattiin "pieni talli syömmessäin". Besame mucho-laulun instrumentaaliosassa kuultiin Mikon aivan upeaa kitarasooloa.
Sitten tapahtui taas jotain hauskaa.. Annelin laulaessa "That´s allright mama" nuori "naamiomies" naamio päälaelle nostettuna ja punamusta viittansa hartioilla hulmuten ojensi kättään minulle ja sanoi:..".tuleeko tyttö kanssani tanssimaan?" - ja minä aika lailla äimistyneenä kysymään, että "Minäkö?" - "Juu juu", sanoi tämä nuori mies ja hymy valaisi koko kasvot. Ja niin lähdin jammaamaan nuoren miehen kaveriksi. Oli se vauhdikasta ja hauskaa menoa. Kun kappale loppui, sain kiitosmaininnan - "Tyttö osaa tanssia!" Arvatkaapas hivelikö itsetuntoa..
Laivalla oli Ruotsin puolelta nuorisoporukka, joka piti omaa hauskaansa. He tuntuivat nauttivan Annelin ja Recadoksen musiikista täysin siemauksin. Siinä saatiin nähdä melkoista akrobatiaakin. Lattialla oli myös tanssimassa poikapareja ja tyttöpareja. Yksi tyttö tuli minulta kysymään, että "kuinka tällaista tanssitaan" - tilanne sattui jo ennen Annelin lavalle tuloa.. minä selittämään, että ihan tavallinen vaihtoaskelkuvio sopii moniin tansseihin. Tyttö ihmetteli hetken aikaa, millainen on vaihtoaskel, ja Kari lähti nauraen näyttämään ja tanssitti tyttöä sen kappaleen verran. Ehkä jotain jäi mieleen siitä opastuksesta.
Tulihan sieltä lopulta Armin ja Dannyn duettokin, ja Armi sai soman pikkuisen talon tällä kertaa itselleen. "House of the rising sun" oli jälleen kerran Annelilta vahva tulkinta.. ja sitä seurasi herkkä "Luotu lähtemään". Taas sai ihastella Mikon kaunista kitarasooloa.
Seuraavana päivänä 21.10. maanantaina, kun tapasimme Rosvallit, tiesi Jarno kertoa, että laivalla oli ollut viidennellä kannella tulipalon alku. Jossakin hytissä siellä oli päässyt tuli valloilleen, mutta ilmeisesti saatu pian sammumaan, sillä mitään yleistä hälytystä ei oltu kuultu. Kuitenkin joku oli viety helikopterilla pois laivalta. Huomasimme, että laivan henkilökunnalla oli sinä päivänä paloturvallisuusharjoituksia eri puolilla laivaa. Näyttivät käyvän läpi asioita.. Oikein hyvä!
Siinä iltapäivällä oli Karilla ja minulla ilo viettää muutama hetki jutellen Jarkon kanssa ennen kuin risteilyn viimeinen esiintyminen kutsui hänet pois meidän seurastamme. Anneli ja Recados aloittivat maanantain esiintymisensä klo17:30. Annelin setin ensimmäinen kappale oli "Rakkauden muistomerkki" ja sitä seurasivat "Laivat" sekä valssit "Uralin pihlaja" ja "Minä rakastan sua". Ja niin setti pyörähti käyntiin. Anneli sanoi, että "tänään on Pertin päivä, ja hän saa päättää, mitä lauletaan".Niinpä kuultiin vielä "Kuolleet lehdet" - "Niin paljon kuuluu rakkauteen" - "Tanssin päivät, tanssin yöt"- "Suojaan" ja "Seitsemäs taivas". Jälleen yleisö taputti Annelin encorelle, ja hän lauloi "Ne na na na".
Keikan jälkeen Anneli tapansa mukaan tuli tervehtimään lavan eteen kokoontuneita ihmisiä. Samoin Jarkko tuli vielä tervehtimään.
Veimme sitten Rosvallit kotiin, ja sieltä jatkoimme matkaamme Paimioon käyden siinä matkalla läpi kokemuksiamme risteilyltä.
Kiitos herttainen Anneli ja Recados aivan upeasta musiikki-annista risteilyn aikana. Erityinen kiitos ihanalle Jarkolle sydämeen käyvästä Rush-kappaleesta "Tears", sekä leppoisista ja miellyttävistä rupatteluhetkistä. Lasse ja Jarno Rosvallille kiitos risteilyseurasta, ja Karille taas kerran lämmin kiitos seurasta ja kyydeistä. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti