Anne Mattila ja Mistral olisivat esiintymässä Someron Esakalliolla kesäkauden viimeisessä tanssi-illassa - toinen orkesteri olisi Tomi Markkola ja Fernet.
Mistral aloitti tutusti valsseilla, ja niitä seurasivat tangot, joista toinen oli "Hiljainen tango sateessa soi". Sputnik Nurmi lauloi. Aina minua jaksaa myös ilahduttaa tuo hauska .."..pieni musta bimbambulla.. ala luokseni jo tulla, ole siihen asti kunnes nousee kuu..uu..uu..!". Sen kaverina laulettiin .."..oo-oo-oo näin reipas laulu kaikaa..". Pari hidasta valssia saatiin tähän väliin. Niistä toinen oli Killen esittämä "Kaksi vanhaa tukkijätkää"... muistelen, että Kauko Käyhkö aikanaan lauloi näistä tukkijätkistä, kun radiota kuunneltiin. Reippaat jenkat päättivät tämän setin.
Tomi Markkola ja Fernet astuivat sitten lavalle. He aloittivat "Vanhan myllyn tarinalla"... seurasi "Sulamid" ja tosi hieno potpuri, joka oli koottu turkulaisten laulajaveljesten Matin ja Tepon kappaleista. "Satu ruskeista silmistä" sai takanai seisovan sievän tummahiuksisen naisen laulamaan Tomin mukana ja tämä huomioi sen myös kauniilla hymyllä ja katseella. Seurasi pari country-rytmiä ja sitten tulivat luvatut polkat. Minusta oli hauska seurata rumpalin työskentelyä parin lusikan kanssa. Komeasti ja iloisesti hän kalisteli lusikoiden kanssa polkan rytmit kuuluville.
Polkkien reippaiden rytmien jälkeen oli vuorossa Markkolan ominta omaa "Taivaskalliolla". Kovasti pidän tästä kappaleesta. Se oli hänen ensimmäisen settinsä viimeinen laulu.
Nyt oli Annen vuoro astua lavalle.. hän tuli sinne lennokkaasti vihellellen ja aloitti kappaleella "Lennetään". Ja voih!- taas kerran tuli mieleeni se oma lennonräpyttelyni Club Americanossa, kun kompuroin korokkeelta mahalaskun alas tanssilattialle liian innokkaana kuvaamaan, että olisin ehtinyt katsoa jalkoihini. "Enkeleitä, onko heitä" seurasi ja sitten "Juokse, juokse", jota seurasi .."..hän on mun, hän on mun lökäpöksynyni mun, ujo laiha ja muutenkin arka.." - ja anne alkoi vitsailla :"emmä tykkää liian laihasta" - hän katsoi Farmaria ja sanoi:" Säkin saisit vähän lihoa lisää." Farmari pudisti päätään ja Anne jatkoi ilkamoivasti:..".syö, syö, että jouluksi joksikin tulet - sillai sanotaan.." ja Farmarin päänpudistelu jatkui.:-D "Toivon sulle" - ".. tiedän, ettet helpolla sä tahtois LAIHDUTTAA .".(tämä oli tarkoitettu Sputnikille, joka vastasi vetäisemällä kasvoilleen leveän iloisen hymyn). Vielä Anne lauloi "Elämän peli" ja "Ravintola sydänsuru". Sitten seurasivat nuo iki-ihanat "Laulut kun kuolevat" ja "Tuoksui ruoho", joka toi mieliin kauniin kesäisen lämpimän päivän syksyn viileään pimeään iltaan.
Annen ja Mistralin mentyä tauolle jatkoivat ohjelmaa Tomi Markkola ja Fernet. - Heidät taputettiin myös encoreille, joista toinen oli "Ollaan lähekkäin".
Annen toinen setti alkoi tuolla kauniilla tulkinnalla "Elämä on lahja" - Toisen setin aikana kuultiin mm. laulut "Sä mulle annoit suunnan elämään", "Hei, älä karkaa!". Merja oli toivonut Annelta kappaletta "Kuin helminauhaa". Tämän Anne ystävällisesti lauloikin. Ja sen kumppanina kuultiin "Taivaankartta". "Menneet on menneet" sisältää elämän viisautta enemmänkin. Edesmennyt äitini sanoisi tässä, että "Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään!". Äitini käytteli puheissaan paljonkin vanhoja sanaparsia, joten niitä jäi jo lapsena melkoisesti mieleen. Olen nykyisin huomannut, että itsekin saatan siteerata jotain vanhaa lauseenpartta oman puheeni vahvistukseksi. Se tuskin lienee moitittava asia. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" - sitten alettiin jammata "Bailando" ja "Sielu salamoi". Peruttiin taas kerran häitä ja uudelleen lennettiin (onneksi ei Esakalliolla ole yleisölle korokkeita tanssilattian puolella). Sitten jäinkin paikalleni hiljaa kuuntelemaan Annen sydäntä koskettavaa tulkintaa "Tahdon rakastaa maailmaa" - "..myös sitä kaikkein heikompaa". Sen kanssa tuli vielä setin viimeinen laulu "Kun silmät suljen".
-- Anne taputettiin encoreille. Ne jäivät osin kuuntelematta, sillä huomioni kiinnitettiin muualle. -
Anne olikin sitten jo poistunut lavalta ja saapui tervehtimään fanejaan, jakamaan kortteja ja vaihtamaan kaikkien kanssa muutaman ystävällisen sanan. Saimme Karin kanssa kortit ja halit sekä ystävällisen pienen keskusteluhetken. Hyvästelimme keikkaystävämme ja toivottelimme hyvää kotimatkaa.
Annen mukana Esakalliolle oli lähtenyt äiti-Tarja. Paikalla olivat seuraavat fanikaverit ja ystävät... Takalan perhe Toijalasta, Maarit Somerolta, Sari ja Juha Pohjasta, Riitta ja Ilu Kouvolasta, Jukka ja Pirkko Riihimäeltä, Maippi ja Esa sekä Kalle Kirkkonummelta, Katja ja Vote Maskusta, Erja ja Anssi Suomusjärveltä ja Jarmo ja Taisto Paimiosta niinkuin Kari ja minäkin.
Annelle ja Mistral-orkesterille lämmin kiitos ja halaus onnistuneesta ja miellyttävästä illasta ja hyvästä musiikista - Ja Annen sanoin: tapaamme taas joskus, jossain!
Kiitos myös Tomi Markkolalle ja Fernet-orkesterille musiikkinautinnosta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti