Kiertueen esiintyjistä on kehkeytynyt suomalaisen iskelmän vertauskuvia. Heidän lukuisat hittinsä kestävät aikaa, ja yhä uudet kuulijat tarttuvat niiden vetovoimaan. "Käyn uudelleen eiliseen" ja "Hyvännäköinen"muistetaan Markku Aron hitteinä. Lea Laven yhdistetään lauluihin "Tumma nainen" ja "Ei oo, ei tuu". Kake Randelinin tuttua tuotantoa ovat "Nasta pimu" ja "Kop kop kop, avaa hakas" ja Anne Mattilan "Enkeleitä, onko heitä" ja "Perutaan häät". Näiden lisäksi kuullaan yllätyksiä ja poimintoja Kari Tapion ja Topi Sorsakosken ohjelmistosta. = Yllä oleva teksti on lainaus Suomi-iskelmän konserttikiertueen esittelystä.
Liput konserttiin oli hankittu ja viikkoja ennen. Niinpä ne takasivat Karille, Maaritille ja minulle hyvät kuuntelu- ja katselupaikat.
Mieli täynnä odotusta lähdimme matkaan kohti Turkua ja konserttitaloa 24.11.2013. Konserttisalin ala-aulassa tapasimme Sirpa ja Katja Kanasen. Myös Sirpan sisar oli lähtenyt matkaan mukaan. Myöhemmin seuraan liittyivät vielä Jarmo ja Taisto.
Sen verran tiesimme muutosta olevan esiintyjissä, että Anne Mattilan sijasta lavalle nousisi hänen Anneli sisarensa.
Konsertti alkoi täsmälleen klo19, jolloin lavalle saapui Mistral-orkesteri (Timo Määttä, Jukka Nurmi, Kari tenkula ja Juha Haapio). Yleisö otti heidät vastaan raikuvin ablodein.
Alkumusiikin jälkeen, lavalle asteli ohjelman juontaja Iris Mattila, joka on monelle tuttu "radio-ääni" musiikkiohjelmien juontajana. Hän siitä mainitsikin, "tämän näköinen olen, monet tuntevat minut vain äänestäni". Mattila tervehti yleisöä, ja hiukan kertoili etukäteen, mitä kuultaisiin. Siis ensin tulisivat "Ladyt lavalle" - toisin sanoen Anneli Mattila ja Lea Laven - ja "mistäpä muusta tytöt laulaisivat kuin pojista". Niinpä "Ladyt" heti lavalle astuttuaan aloittivat duettona ".. pojat, miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmin. Pojat, se on mielenkiinnon merkki aina varmin. Pätee vieläkin vanhat kaavat uuden muodon vain ne saavat. Pojat ovat samanlaiset, vaikka aika muuttuu." Niinpä niin! :-) Laulun "Pojat" ovat aikanaan laulaneet sisarukset Ritva ja Laila Kinnunen levylle vuonna 1962.
Lean ja Annelin poistuttua lavalta sen valloittivat Markku Aro ja Kake Randelin. Ja "pojilla" jatkettiin. Nyt oli vuorossa "Poika varjoiselta kujalta", joka on italialainen laulu alkuaan nimeltään "Guagline". Sen on aikoinaan käännösiskelmänä esittänyt "oma kultakurkkumme" Olavi Virta vuonna 1957. "Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten. Hän tuntee työn ja varjot päiväin aurinkoisten. Hän viheltää kuin kun kautta kujain sokkeloisten tie turistin ja neidonkin vie iltaisin. Ei vuosiltaan yhtätoistakaan ole poika tää, joka varjoon jää..." - vaikka tuo laulu herättää tummiakin ajatuksia, niin on siellä taustalla valoisuutta ja elämän myönteisyyttä ja lämpöä. Molemmat laulajat, niin Markku kuin Kakekin, saivat nämä tunnelmat esiin..
Poikien poistuttua lavalta, kertoi Iris Mattila, että Lea on seuraavassa kuin "aikamatkaaja", ja Lea lauloi .."..tää on kuin kullanhuuhdontaa, kuin kullanhuuhdontaa.. kun ihmisvirtaa katselen, ja sinua odotan - ja jos kullan nään, sinut kyllä tunnistan..".
Sitten minulla sydän löi yhden ylimääräisen lyönnin.. Markku nimittäin asteli lavalle, ja alkoi laulaa "Danielaa". Se on ollut kautta aikojen myös yksi suosikeistani. Olen joskus keikalla käynyt häneltä kysymässä ja pyytämässä, että saisin kuulla taas sen laulun. Joka kerta olen sen saanut kuulla, ja aina olen tykännyt. Tämä laulu kuului myös Annelin edellisen yhtyeen VIPin ohjelmistoon. Siinä sen esitti kosketinsoittaja Teppo Rantanen.
Vihdoin oli vuorossa tämänkertaisen esiintyjäkaartin kuopus Anneli Mattila. Hän lauloi tutusti "Seitsemännestä taivaasta". ..".lupasit sen seitsemännen taivaan mulle kokonaan, jokin välillämme sai sen aikaan ei taivas tullutkaan..".. Niin helppoa on antaa lupauksia, vaan niiden pitäminen onkin sitten jo ihan eri juttu! Kake Randelin tuli Annelin jälkeen lavalle ja hauskutti kuulijoita reippaalla laulullaan Tarjalle.. Silloin vilistivät mielessäni tuntemani Tarjat, ja heitä on monta.. huvittuneena oivalsin, että itsekin olen toiselta nimeltäni Tarja. Toisena lauluna Kake jatkoi haikean ihanan "Kirje kotiin". Hän sai niiden sanojen myötä ajattelemaan, kuinka moni nuori aikanaan sai lähteä kotoa maailmalle "leipää tienaamaan"..". kotona kun liian monta nälkäistä oli suuta".
Iris Mattila saapui jälleen lavalle ja kertoili hiukan seuraavasta osiosta, joka sisälsi -60 -70-luvun hittejä. Markku Aro aloitti laulamalla "Käyn uudelleen eiliseen", joka on kaunis hidas valssi. Lea Laven .. kun mua rakastat se riittää.." - eli "Rakkauden ruusut" ja Annelin " Rakkauden muistomerkki". Se on vakavampaa Annelia, ja pysäyttää kuuntelemaan sanoja tarkemmin... "Luojan lapset niin viattomat nyt hautoo ongelmiaan..".
Näistä vakavammista tunnelmista siirryttiin taas räväkkäämpiin säveliin.. Lea Laven lauloi vakuuttavasti "Ei oo, ei tuu"(v.1979). Tässä kohti ajatus vaelsi Anniina Mattilan keikalle, jossa hän jonkun kerran lauloi potpurina Lea Lavenin kappaleita. Tämä oli siellä joukossa mukana.
Ilo oli sitten kuunnella ja katsella Markun ja Annelin yhdessä esittämää duettoa "Mun suothan tulla vierees sun"(Veikko Samulin ja Juha Vainion yhteistyötä) . Tällä laululla Markku Aro osallistui yhdessä Singaporesta Suomeen muuttaneen Nisa Sorayan kanssa euroviisukarsintaan v.1981.
Tämän herttaisen esityksen jälkeen koitti väliaika ja lähdimme hiukan jaloittelemaan.
Konserttitalon yläaulassa oli tarjolla virvokkeita. Siellä oli myös myynnissä Markku Aron viimeisin levy "Anna tulta". Ostin levyn, ja sain samalla nimmarin ja lämpimän halauksen sopivasti paikalle saapuneelta Markulta. Muutaman sanankin ehdimme siinä vaihtaa, kunnes joku muukin huomasi hänen tulleen paikalle ja kiiruhti juttelemaan.
Väliaikaa seuranneen osion Iris Mattila nimesi "Sydänsurujen" osioksi. Sen aloittivat Anneli ja Lea laulamalla duettona Olavi Virran aikoinaan levyttämän "Viiltää".
Kake Randelin kertoi, millainen on "Nasta pimu"ja sitten jo aneli "Kop kop kop, avaa hakas"- tällöin Iris Mattila kertoi, että Kake Randelinin äiti olisi halunnut tästä pojastaan pappia, vaan ei tullut pappia, tuli iskelmälaulaja, joka on näinä aikoina tehnyt uudelleen paluuta esiintymislavoille.. eli "Kake on oikea retro-Kake", sanoi hän. Lean laulun "Rakastan sua niin" jälkeen lavan otti haltuunsa Markku, joka vei läpi hienon setin ensin vanhaa ja sitten vielä vanhempaa musiikkia, kuten hän jakson itse esitteli. Kuultiin "Keskiyön aikaan", "Kaikki tytöt eivät osaa villitä mun vaistojain", "Hyvännäköinen", "Oo oo, mikä nainen" ja "Talven yli". Se oli todellakin komea setti, jonka aikana Markku piti yleisönsä mielenkiinnon koko ajan itsellään. Iris Mattila tuli lavalle ja kertoi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 45 vuotta Markku Aron ensimmäisestä levytyksestä. Suosio on kestänyt läpi vuosikymmenien ja hänen äänensä tunnetaan takuuvarmati kaikkialla. Sitten toimitettiin pieni laskelma. Markku on tehnyt ensi levyn siis 45 vuotta sitten.. hänellä on n.150 keikkaa/vuosi, ja joka keikalla hän on laulanut laulun "Hyvännäköinen" - siis hän on ehtinyt esittää sen 6750 kertaa noin. Tämän kuullessaan alkoi yleisö esittää hurjasti suosiotaan ja vihellyksiä ja huutoja kuului joka puolelta, ne tuplaantuivat vielä, kun Iris sanoi, että.. "ja edelleenkin mies on ihan hyvännäköinen!" Näytti kuin "mies" olisi hiukan vaihtanut väriä punertavammaksi tämän kohteliaisuuden kuullessaan.
Niin sitten jatkettiin esitystä.
Anneli saapui lavalle ja lauloi pirteästi "Ne na na na". Ja jälleen oli Markku asialla. Hän lauloi laulun, jota ei koskaan ole levyttänyt itse nimittäin "Jäljet hiekassa".
Nyt Lean saavuttua uudelleen lavalle, jäi Markku paikoilleen ja lupautui Lean "tanssipojaksi". Kun tämä esitti Tunnetun laulunsa "Kortit kertoo kohtalomme", antoi Markku näytteen flamenco-tanssijan taidoistaan. Ei ollenkaan hassumpaa!:-) Tätä esitystä seurasi sitten heidän duettonsa "Mä lähden stadiin". Sekin jatkui hauskan shown merkeissä, joka tuntui miellyttävän yleisöä.
Lea jäi sitten lavalle yksin ja esitti tuon upean laulunsa "Tumma nainen"(v.1974). Sen jälkeen hän asteli orkesterin luokse ja sanoi heille jotain sekä sai pään pudistuksia vastaukseksi. "Hyvänen aika, kun nuo pojat ovat kainoja. Eivät halua, että nimet sanotaan." Sitten hän muitta mutkitta esitteli upean Mistral-orkesterin. Samalla hän kertoi, että Mistral on ollut häntä säestävä orkesteri silloin, kun hän vielä esiintyi säännöllisesti. Tieto oli varmasti monellekin uusi.
Tämän jälkeen lavalle saapui Kake Randelin, joka lauloi "Kielletyistä tunteista"...".ei lupaa lämpöön, hellyyteen - ees hetkelliseen." Kun Kake poistui - huudahti Iris Mattila perään "Hyvä retro-Kake!", ja kirvoitti hyväntahtoiset naurut yleisöltä. Tämän jälkeen astelivat kaikki neljä esiintyjää lavalle yhdessä ja ilmoille kajahti "Olen suomalainen" (laulun alkuperä on italialainen). Näin oli konsertin virallinen osa saatu ohitse, vaan yleisö halusi vielä vähän lisää.. niinpä he esittivät encorena Juha Vainiota juhlistaen potpurin, jossa kuultiin otteita seuraavista lauluista: "Matkalla pohjoiseen"- Albatrossi (Anneli) - "Rantalava, juhannus" - "Sinä kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sisimpäsi".
Oli komea - taidolla ja osaamisella koottu ja läpiviety konsertti. Annelikin nuorimpana pärjäsi tasaveroisena vanhempiensa rinnalla.
Kaunis kiitos Markku ja Kake, Anneli ja Lea sekä Mistral-orkesteri illan musiikkielämyksestä. Kiitos Iris Mattila illan luonnikkaasta juonnosta.
Kiitos myös Maarit, Kari, Sirpa, Katja, Jarmo ja Taisto seurastanne. Oli mukavaa yhdessä kokea tämä konsertti.
ps. Valitettavasti tilaisuudessa oli kuvaaminen kielletty, joten kuvat, jotka olen liittänyt tähän tarinaan mukaan sen elävöittämiseksi, ovat hajanaisia poimintoja "sieltä ja täältä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti