Oli lupailtu kovaa tuulta ja varoteltu myrskystä ja sen mahdollisesti aiheuttamista tuhoista ja sähkökatkoksista. Vielä kun Karin kanssa lähdimme matkaan, oli tavanomainen myöhäissyksyn ilta. Pimeää oli ja synkän näköistä. Vain täyteläinen kuu köllötteli taivaalla suu iloisessa naurusssa.
Olen joskus ajatellut, että miksiköhän kuu kuvataan yleensä nauravana ja hyväntahtoisena naamana. Sellaisena itsekin sen olen kuvannut tavallisesti omissa saduissani.
Lohjan Tanhuhovissa olin edellisen kerran käynyt viime lokakuussa Anitta Mattilan ja Avenuen keikalla. Silloin Anitta vielä odotti pikkuista Emmiään. Nyt olisi paikalla Anneli Mattila ja Recados. Toisena orkesterina olisi kolmemiehinen Jake Niska Band.
Tanssit alkoivat niinkin aikaisin kuin klo19. Recadoksella oli aloitussetti. Valsseilla aloitettiin.. Jarkko lauloi "Saarenmaan valssin", ja jo teroitin kuuloani. Hän lauloi osan tekstistä eestin kielellä, mistä iso plussa! .. sitten jo laulettiin Saimaan saaresta, norpasta ja Nestori Miikkulaisesta, joilla "määrä on olla lajinsa viimeinen.." - Mikko taas totesi, että "Merimies syntynyt on tuulta purjeissaan.." ja niin oli tanssi-ilta Tanhuhovissa päässyt alkuun. Seuraavina tuli pari tangoa, jotka - niinkuin Mikko mikrofoniin totesi - "esittää bändin oma tangokuningas Jarkko!" - "Satumaa" ja "Hurmio" olivat nämä tangot. "Ikkunaprinsessaa" ihailtiin ja todettiin, että .." et voi jättää minua, koska en ole tavannut sinua". Tottahan tuo on.. Sitten minuun kolahti kovaa ensimmäisen kerran tänä iltana. Jarkko lauloi: "Vaik olet heikko nainenkin, saat miehen kyyneliin, nainen miehen musertaa, on voima tarpeeton. Vain murrat hänen sydämen ja lähdet pois, sanot näkemiin. Saat miehen kyyneliin, se helppoa ois, saat miehen kyyneliin, sä lähdet vain pois ja niin - itkee hän".
Sain sieluni silmiin kuvan itkevästä miehestä jokin aika takaperin. Minä sain hänet itkemään tahtomattani... en pahoittamalla hänen mieltään, vaan antamalla hänelle valokuvan, jota hänen teki kovasti mieli. Jarkon kaunis tulkinta ja omat muistikuvat saivat minut liikuttumaan..
Vaan sitten setin edetessä mieli reipastui.. tuli hauskat humpat. Pojat ovat sovittaneet lännenlokarin melodiaan tosi vinkelän tekstin ..".Pulkkisen Jormasta.., joka oli nähnyt maailmaa.. oli käynyt Lahdessa ja Helsingissä."
Sitten olikin vuorossa Jake Niska Band, ja pojilla ja meillä alkoi kahvitauko. Toisen orkesterin musiikki kuului hyvin kahvion puolelle. He soittivat oikein letkeää tanssimusiikkia.
Recadoksen toinen setti aloitettiin kappaleilla "Pahamaa" ja "Polte" - nämä jouduin kysymään Martilta, koska ovat minulle vieraita.. Jarkko jatkoi ".. punaisen kitaran pehmeän soinnin jatkuvan luulin.. soimaan jäi mun sydämeen..". Siten taas kolahti, kun pojat alkoivat soittaa "Yksi ainoa ikkuna". Mikon kitara helli korvaa kauniilla soololla, joihin Jarkon koskettimet vastasivat ja jatkoivat.. Tapion vahva basso tuki kauniisti niitä, ja Pertin rummut antoivat napakan rytmin.. Voi pojat teitä, mitä tuntemuksia ja musiikillisia elämyksiä pystyttekään kuulijoillenne tarjoamaan. Ihastuttavaa!<3
Jossain vaiheessa Jarkko ehdotti, että mennään masurkkaa. Kaksi masurkkaa kuultiinkin : "Kulkurin masurkka" ja "Elokuun masurkka". Seurasi pari rumbaa.
Olen siihen kohtaan lehtiööni kirjannut isoin kirjaimin: "IHANA, AIVAN IHANA KITARA".. pehmeä, lämmin,suloinen, ja Mikon tulkinta "Beautiful Maria of my soul"... "in the sunlight of your smile, in the summer of your life, in the magic of love storms above, scattered away. Lovers dreaming in the night, reaching for paradise.." Näin edettiin ja siirtyen reippaampiin säveliin, astui mukaan jälleen poikain huumoria. Humpat tanssittiin, ja siellä nämä Recadoksen pojat lauloivat .."tilit kuittaa aina eeltä päin, ja aina lauantaina kääntää housut nurinpäin, kun kylille käy viheltäin..".. eikös ne "entiset jätkät" tyytyneet kääntämään vaan paitansa nurinpäin?:-D Vielä soitettiin sambat, ja Mikon kitara lauloi. Silloin Jarkko loihe lausumaan: "kuuntelin tuossa Mikko kitarasoolojasi, ja oli ikävä, kun et ollut laivalla". - Siinäpä melkoinen julkinen tunnustus soittajakaverille.<3
Sen jälkeen Recados lähti toiselle tauolleen, ja Jake Niska Band astui lavalle.
Anneli aloitti klo 22 ensimmäisen oman settinsä. Tutusti kajahtivat ilmoille "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin". Anneli tervehti yleisöä ja toivotti hyvää lauantai-iltaa. Sitten jatkettiin "Planeetat kohdallaan" sekä "Koivukuja". Kun Anneli kuulutti valssit "Uralin pihlaja" ja " Rantakoivun alla", oli rumpali-Pertin ilme näkemisen arvoinen. Hän on aivan selvästi näiden vanhojen klassikkojen fani, ja Anneli hiukan häntä tällä asialla kiusoittelikin.. "Villivarsalla" jatkettiin ja kaveriksi se sai "La isla bonita". Minusta on jotenkin viehkoa, kun niin Anneli, Mikko sekä Jarkkokin laulavat jotkut laulunsa alkukielellä. Se antaa seteille väriä ja eloisuutta. "Tahdo tietää en" ja "Besame mucho". Tuota viimeistä olen itsekin joskus antaumuksella lavalla laulanut. :-) - Vaan sitten jo mentiin krouviin ja alettiin tarjoilla niitä kolpakoita.. ensin vaan kaksi, sitten kolme, mutta ei tarjottu enempää kuin viisi tällä reissulla. Autotytön lopussa Recadoksen kvartetti veti oman osuutensa.. ". sekopäisnä jannut nuo laulaapi.... uu-uu-uu!" Settinsä jälkeen Anneli jäi juttelemaan fanien kanssa ja jakamaan kortteja ja nimmareita. Se oli iloinen ja hauska hetki. Minäkin sain korttini ja kauniin piirroskukkasen.
Toisen settinsä Anneli aloitti jälleen minulle rakkaalla kappaleella "Kuolleet lehdet" ja jatkoi "Niin paljon kuuluu rakkauteen" - näiden ihanien laulujen myötä sai nauttia paitsi kauniista teksteistä myös Mikon ja Jarkon sooloista. Niin upeaa ja kaunista soitantaa!
Tässä vaiheessa Anneli esitteli orkesterinsa. Sitten jatkettiin Vaya con Diosin "Don´t cry for Loui" ja "Ne na na na". Tangojakin Anneli tanssijoille tarjoili. "Mustasukkaisuutta" ja "Tuhon tietä kuljen" ja
Sakkelle, joka usein kulkee keikoille pitkätkin matkat polkupyörällä polkien hänellä on tapana laulaa "Jambalaya". Sakke oli paikalla, ja sai kuulla tämän suosikkinsa. Kaverina tälle laululle Anneli esitti "Kaikki hyvn äiti".. ja taas sai makustella Mikon ja Jarkon soitinten "soolokeskustelulla". Vielä lopussa pojat kuorossa vakuuttivat Annelille: "That´s all right, MAMA!"
"House of the rising sun ja Luotu lähtemään pysäyttivät minut jälleen kerran kunnolliselle kuuntelulle. "Ihoissa on virtaa" - ja sitä seurasi tuo hauska Armi-Anneli ja Danny-Jarkko "Tahdon olla sulle hellä". Luotiin lämpimiä katseita ja hymyjä ja Jarkon käsi lennähti välillä sydämelle vakuuttamaan sanojen aitoutta. Joukuusen mallisen suklaarasian sai Armi-Anneli nyt hellittelyksi.
Anneli oli lähtemässä lavalta, kun hänet taputettiin takaisin lavalle encoreita varten.
Niinpä saimme iloksemme vielä kuulla "Seitsemäs taivas" ja "Rakkauden muistomerkki".
Vielä meillä oli mahdollisuus vaihtaa muutama sana Annelin kanssa ja halit ennen kotiin lähtöä. Sain myös halin Jarkolta ja sain kiitettyä häntä illan musiikkiannista, samoin Mikkoa - kerroin hänelle, kuinka paljon pidän hänen ihanista kitarasooloistaan ja hänen taiturimaisesta kitaran käsittelystään.
Pertin kanssa paiskasimme kättä, mutta nyt kävi niin, että en enää nähnyt Tapiota... niinpä hänelle vielä tässä erikseen kiitos illasta.
Annelille ja Recadokselle vielä kerran kaunis kiitos illan musiikkiannista, joka kohdallani täytti kaikki odotukset, jopa ne ylittäen.
Kiitokset myös mukaville keikkakavereille. Teitä on aina yhtä kiva tavata.. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti