Tällä kertaa olin liikkeellä Jarno Rosvallin kanssa. Hänen kauttaan opin aikoinaan v.2007 tuntemaan toisen keikkakaverini Kari Viirretin. Jarno on pitänyt keikoista taukoa jonkin aikaa, mutta lähti nyt iltaa viettämään kanssani ja tapaamaan keikkatuttuja.
Oli itsenäisyyspäivän aattoilta, ja tiedotusvälineissä lupailtiin oikeaa lumimyräkkää. Reissussa on kuitenkin oltu kaikenlaisissa säissä, joten eivät nuo ennusteet pelästyttäneet tai panneet edes harkintaan kotiin jäämistä.
Matka Harjavaltaan taittui leppoisasti rupatellen. Ajelimme hiukan eri reittiä kuin mitä olemme Karin kanssa kulkeneet. Olimme varanneet runsaasti aikaa matkaan, joten ennen V2:lle menoa piipahdimme läheisellä Hesburgerilla.
Kun kuoriudin takistani narikalla, oli Recados jo aloittanut, ja valssit olivat menossa. Korvani tavoitti Jarkon äänen, joka lauloi "Saarenmaan valssia" viroksi näin: "ning hämaras toomepuu lumena valev on sinule hoiskavaid ööbikuid tais. Miks muidu su huuled ja ohetav pale nii ounapuu oiele sarnane näib! Oh keeruta, lennuta, linakkneidu, kel silmist nii kelmikalt säde meid lööb. Ei sellist kyl maailmas kusagil leidu ku Saaremaa heinamaal juunikuu ool.." Minusta on aina mukavaa kuulla tämä Georg Otsin aikoinaan tunnetuksi tekemä kaunis valssi alkukielellä laulettuna. Toinen valssi kertoi ..". Nestori Miikkulaisesta ja Saimaan norpasta." Seurasi ..".merimies syntynyt on tuulta purjeissaan...". ja sitten tuli tuo Iloinen "Hei, Karjalasta heilin minä löysin". Joku aikoinaan lauloi minulle..". hei, Heinolasta heilin minä löysin..";-D
Setti jatkui "Ikkunaprinsessalla".. ja .". et voi jättää minua, koska en ole tavannut vielä sinua". Juhani Markola levytti aikoinaan "Vanha pelargonia", joka kukkii mummon akkunalla, ja akkunan alla laulaa katulaulaja. "Hän mummolleni laulaa, ja punoo lemmenpaulaa, vaan turha on se vaiva. Mummo vaarin muistaa vain". Vaari oli joskus hukkunut ..". myrsky-yönä meren sinilaineisiin - tuonen käki silloin kukkui, jäi mummo kyyneliin..".
Juice Leskisen "Syksyn sävel" lauloi Jarkko ..". en ilosta itke, en surusta itke, jos itken, niin itken muuten vaan, ja muualla oon ennen kuin huomaatkaan. Häntä rakastin paljon, sua rakastan ehkä enemmän, mutta ole mulle vähän aikaa hän". Juicen kauniit ja syvältä koskettavat sanat toimivat edelleen. Jarkon "Punainen kitara" ja "Yksi ainoa ikkuna" päättivät setin. Olen jo aikaisemminkin kertonut, että tuo Jarkon laulama "Yksi ainoa ikkuna" säväyttää aina, kun sen kuulen. "Monet ikkunat lohtuaan mulle välkkyen suo. Niitä kaipaa en laisinkaan, ne ei onnea tuo. Yhtä ainoaa ikkunaa tahdon etsiä vaan. Yhden kulkea ruudun taa, löytää unteni maan." - Minulle on vuosien myötä tullut jonkinlainen taipumus siirtää joidenkin kuulemieni laulujen tekstit kuvaannollisiksi. Tämän Tamara Lundin v.1965 levyttämä venäläisperäinen laulu kertoo myös, miten ikkunakin voi kaipauksen kautta saada erityisen merkityksen.
Tähän päättyi poikien ensimmäinen setti, ja levyt alkoivat soida. Tällä kertaa ei ollutkaan toista orkesteria kumppanina.
Tauolla Jarkko tuli tervehtimään ja sain lämpimän halin häneltä. Siinä muutaman hetken ehdimme jutellakin - vaihtaa pikakuulumiset. Juuri ennen toisen setin alkamista kiiruhti Mikko ohitse takahuoneeseen, hän huomasi minut, hän pysähtyi ja tuli tervehtimään. Häneltäkin sain ilokseni lämpimän halauksen.
Toisen setin Recados aloitti "hitailla valsseilla". Ensin Mikko lauloi Elviksen "Are you lonesome tonigt?".... "Are you lonesome tonight, do you miss me tonight, are you sorry we drifled apart?"- siinä kysellään heti alussa. Jarkko jatkoi "Sä koskaan et muuttua saa". Nämä haikeat sävelet vaihtuivat vauhdikkaisiin, joista toinen oli Elviksen "Tutti Frutti". Melodiat vaihtuivat reippaista ja iloisista sävelistä tunteellisiin. Niinpä Jarkon "Saat miehen kyyneliin" pysäytti jälleen kuuntelulle."Paholainen" ja riemastuttava "Pulkkisen Jorma" kiskaisivat kuulijat mukaansa.
Sitten seurasi pari sambaa. Siinä kohden olen tehnyt merkinnän "Mikon kitara" perässä iso huutomerkki ja sydän. Toinen samba oli aivan mainio iloittelu. Siihen olen kirjoittanut "hurjan hauska, Jarkko pärjäisi kyllä näyttämölläkin" - kyseessä oli "Kohtalokas samba", joka kertoo Kalle Tappisesta ja hänen kokemuksistaan kauniin Tamaran kanssa, miten isosta ilosta tulikin iso harmi ..". kun koitti uusi aamu, ja kalpeena kuin haamu, nyt hotellissa istuu meidän Kalle Tappinen. Hän kepulisti jaksoi, ne viulut vasta maksoi, kun poissa oli lompakko ja myöskin tyttönen". Niinpä niin..
Tuttu mukava fanijoukko alkoi kokoontua paikalle Recadoksen toisen setin aikana. Teemu Porista saapui paikalle, Sitten Tapsukka, Tarja-Riitta ja Martti. Vähän ajan päästä myös Liisa, Eve, Kale ja Jarno. Ja vielä Niina ja Minttu. Sitä ennen olimme Jarnon kanssa saaneet pöytäkumppaneiksemme Rampon ja Anittan, joka oli lähtenyt virkistäytymään, ja antanut Tarja-mummulle mahdollisuuden viettää laatuaikaa pikkuisen Emmin kanssa.
Recadoksen poikien tullessa jälleen lavalle, alkoi soida alku Annelin lauluun "Suojaan" ja hän asteli lavalle herttaisesti hymyillen ja aloitti settinsä. Anneli toivotti sitten yleisölle "Hyvää itsenäisyyspäivän aattoiltaa", ja jatkoi laululla "Tanssin päivät, tanssin yöt". Sitten tuli jo minullekin tutuksi tullut "Koivukuja" - "Mustat silmät"ja "Besame mucho"! Hymyillen ja ilakoiden kallisteltiin kolpakoita - tällä kertaa kohtuudessa pysyen..".. hei neiti tuokaa joutuisasti, tai meillä kuivaa kohta suu." Nostalgiset "Rantakoivun alla" ja "Ilta Skanssissa"!
- Illan yllätysvieraana Anneli kutsui lavalle pikkusisko Anittan. Anitta säteili koko olemuksellaan iloa ja hyvää tuulta ja kajautti kuuluville tutun "Jambalayan". Se näkyi panevan myös tanssijoiden töppösiin liikettä. Tässä yhteydessä kuultiin taas Mikon ja Jarkon ihanan hauska "musiikki-iloittelu" soitinten kesken. Olen oikein alkanut niitä odottaa, ja joka kerta niistä nautin ja iloitsen. Pertin rummut ja Tapion basso seuraavat oivasti näiden kahden soittimen leikkisää vuoropuhelua, ja vahvistavat ja kannustavat niitä. :-D
Setti päättyi "That´s allright, mama" ja pojat päättivätkin sen hauskasti Annelille laulaen ...".that´s alla right, MUORIIIII!".
Annelin toinen setti alkoi tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet", jonka aikana jälleen kiinnitin huomioni Mikon kitaran pehmeäsointiseen tunnelmointiin.
Kaunista <3. "Niin paljon kuuluu rakkauteen", jatkoi tätä tunnelmaa. Sitten Anneli vaihtaakseen reippaampiin säveliin ja kuulutti, että seuraavana kuultaisiin "Villivarsa". Silloin Mikko tokaisi: "Älkää vielä". Ja alkoi kääriä paidan hihoja ylös, jolloin Anneli totesi: "Odotetaan vähän, kitaristi käärii ensin hihansa." Villivarsan aikana sai taas nautiskella Jarkon koskettimien leikittelevillä sävelillä. "La isla bonita" yhdytti Mikon tähän leikittelyyn mukaan. Don´t cry for Loui" - "Ne na na na" Vaya con Diosilta ja lopulta tuli vuoroon Armin ja Dannyn duetto "Tahdon olla sulle hellä". Armin käteen annettiin pieni sherry-pullo (lääkkeeksi tietenkin ;-)).
Sitten jatkettiin "Liian pitkä matka kotiin". "The house of the rising sun" - tässä olen huomioinut Annelin vahvan tulkinnan, ja "Luotu lähtemään" perään olen kirjoittanut muistilappuuni "nyt Mikon kitara "itkee"". Niin oli Annelin osuus illasta ohitse. Hän ei itse heti ajan kulumista ollut huomannutkaan. Hän kiitteli yleisöä ja omaa orkesteriaan ja poistui lavalta. Vaan taputukset jatkuivat ja orkesterin pojat alkoivat kutsua Annelia takaisin lavalle: "Armi Armi Armi - missähän se Armi on.. Armi Armi on alla omenapuun - siellähän se Armi on.." Ja sieltähän se Armi-Anneli sipsutteli lavalle takaisin ja räväytti poikien kanssa ilmoille "Great balls on fire". Taas nautin kitaran ja koskettimien iloittelevasta vuoropuhelusta.. että voi ollakin ihanaa kuunneltavaa! Viimeisenä ja toisena encorena Anneli esitti "Saappaat".. Ja niin oli keikka Annelin kohdalta tällä kertaa ohitse.
Anneli saapui tervehtimään fanejaan ja jakamaan kortteja ja nimmareita. Samalla siihen tulivat myös tervehtimään Recadoksen pojat, mikä minusta oli aivan mahtavaa. Onpa kohdallani ensimmäinen kerta, kun artistia säestävä orkesteri tulee tervehtimään faneja ja juttelemaan. Heillä olisi vielä edessään muutaman kappaleen setti viimeisine valsseineen. Sain vielä kiittää ja antaa halit Annelille ja hänen loistaville muusikoilleen sekä Anittalle.
Illasta jäi hyvä ja iloinen mieli.
Kiitos myös ihanille keikkakavereille seurasta ja Jarnolle, kun lähti seuraksi keikalle. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti