Anneli Mattila ja Recados Lohjan Tanhuhovissa 25.7.2015.

 Lohjan Tanhuhovi on tuttu paikka aikaisemmilta keikkareissuilta. Ensin muistelin, että viimeisin keikka olisi ollut Anittan keikka syksyllä 2012, kun hän odotti esikoistaan, vaan sitten muistui mieleeni, että olenhan ollut siellä myös Annelin keikalla, ja silloin hänellä oli orkesterinaan jo tämä nykyinen Recados. Tarkistin asian omista valokuvakirjoistani ja sieltähän varmistus löytyikin. Se viimeisin keikka Tanhuhovissa on ollut 16.11,2013. Näin jälleen oli mieluisa keikkailta edessä Tanhuhovissa. Anneli ja Recados esiintyisivät klo20-24.
Huolimatta kehnosta sääennusteesta ajelimme keikkapaikalle odottavin mielin. Arvelimme, että tällä reissulla tapaisimme useita tuttujakin. Vielä ollessamme Tanhuhovin pihalla parkkipaikalla siihen saapuivat Tarja-Riitta ja Martti, ja aivan hetkeä myöhemmin myös Anneli seurassaan pikkuveljensä Arttu. Siitä suoriuduimme melko nopeassa tahdissa sisätiloihin kahvilan puolelle. Sinne alkoi vähitellen kokoontua tuttuja enemmänkin, minkä hyvillä mielin panin merkille. Sari ja Juha saapuivat paikalle, samoin Jukka ja Pirkko, Esa ja Maippi, Kalle ja kaija, Juhani ja Kaarina jne.

 Recados aloitti klo20, mutta saliin menimme vasta myöhemmin. Sopivasti ehdin kuuntelemaan Jarkon laulamana "Punaisen kitaran". Sen kaverina Jarkko lauloi toisen minulle rakkaan laulun "Salainen suru". Sitten tuli pari sambaa, joista toinen oli Mikon laulama "Ainiaan". Ja niin orkesteri lähtikin jo tauolle.
Anneli saapui lavalle klo21. Hän aloitti reippaasti "Ne na na na". Toisena kuultiin "Koivukuja" - kesän kunniaksi tuumasi hän hymyillen. Tässäkin kappaleessa orkesterilla on oikein näppärä "jatiisisaundi". Tykkään! Seuraavana tulivat "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin" - siihen Anneli tuumasi, että kolme tuntia se vaan vie.... Sitten tulivat kunnon vanhan ajan valssit "Minä rakastan sua" ja "Uralin pihlaja" ja - Kari pokkasi minut tanssimaan. Samboilla jatkettiin settiä "Villivarsa" Ja "La isla bonita". "Sitten esitämme tuon kosketinsoittajan kanssa yhdessä seuraavaksi "Hit the road, Jack!" Taas kuuntelin hyvillä mielin, miten Jarkon ja Annelin äänet sointuivat hyvin yhteen. Tämän parina Anneli esitti minulle uuden "Hei, sovitaanks näin?" Tässä kappaleessa taas sai nautiskella tosi makeista kitara- ja kosketin sooloista. Niistä ihan oikeasti nauttii. Sitten tuli "Seitsemäs taivas" ja "Rakkauden muistomerkki". Muistelen, että tässä vaiheessä Karia pyydettiin tanssimaan. Sitten Anneli alkoi katsella kelloa ja sanoi, että hänellä on toistuvasti tapana laulaa settinsä yliaikaisiksi ja niin mentiin tauolle.

Tauon aikana nautiskelin kupin kahvia. Se maistuikin oikein hyvältä.
Toisen settinsä Anneli aloitti tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet" tulkinnalla. Se tuo minulle mieleen aina edelleen sen, miten Rauhan sairaalan henkilökunnan kerroksella kerran isuin yhdessä huoneessa ikkunalaudalla ja lauloin tuota täyttä kurkkua, kun silloin tuleva mieheni astui sisään huoneeseen. "Onni jonka annoin pois" oli seuraava kappale. Sitten tuli komea "Kriminal tango" sekä "Soi maininki hiljainen".
Reippaammillla rytmeillä jatkettiin "Don´t cry for Loui" - toistuvasti Anneli kehotti "Girls! Don´t cry for Loui - tytöt, älkää itkekö miesten takia!" Ja sitten tulee mustat silmät, jonsei muuten niin pohojalaasilta.... vitsaili hän ja pyörähti ryyppäämään vesimukista suullisen. Tässä kappaleessa oli myös orkesterin poikien kauniisti soiva enkelikuoro mukana.

 Seuraavaksi taas heräteltiin yleisöä, ja Jarkko ja Anneli kertoivat "Mennään stadiin" sekä "Ihoissa on virtaa". Kari tykkää nopeista rytmeistä, ja niin mentiin taas kerran lattialla pyörähtämään. Näiden reippaiden rytmien jälkeen seurasivat viehkot "Green leaves" ja " Se hänelle nyt kertokaa". Tässä vaiheessa se varmaankin oli, kun Pääsin uudelleen lattialle - nyt Kalle haki tanssimaan.
Jälleen Anneli viritteli reippaampia rytmejä ilmoille "Great balls of fire" ja "I saw her standing There". Kitara ja koskettimet antoivat taas hienot soolot kuulijoille. Itse niistä kovasti aina nautin.
Sitten Anneli jo kiittelikin illasta ja kertoi laulaneensa illan viimeiset kappaleet. Vaan eihän nyt toki häntä vielä pois päästetty. Yleisö paukutti käsiään ja Anneli palasi takaisin mikrofonin ääreen.

Joku oli pyytänyt häneltä toivebiisiä ja sellainen sitten tulikin laulettuna yhdessä Jarkon kanssa "Tahdon olla sulle hyvin hellä" - vaan nyt tulikin oikein vahvaa omaa sanotusta .. "tahdon olla sulle hyvin hellä.. joskus ehkä pettää, valehdella...lauloi Anneli ja Jarkko jattkoi.." olen tosi uskollinen KAIKILLE tyttöystäville .". ja jatkoi pienen viiveen jälkeen .". ja vaimolle". Anneli aikoi vielä jatkaa, mutta purskahti nauramaan ja sanoi ..". ei tuu mittään.. mä punastun niin herkästi!", ja koko biisi suli nauruksi. Toisena encore-kappaleena hän esitti "Tanssin yöt, tanssin päivät".
Korttijono oli melkoisen pitkä. Minäkin sain pienen rupatushetken, ystävällisen hymyn ja halin kortin myötä. Sain pienen rupatushetken myös Jarkolta. Hän oli puolikuntoinen, oli jostain kaapannut itselleen flunssan.
Kotimatka Karin kanssa sujui leppoisasti rupatellen
Lämmin kiitos kivasta illasta Annelille ja Recadokselle sekä kaikille mukaville paikalla olleille fani-ystävilleni.