Anne Mattila ja Deja-vu Karunan Kalliorannassa 9.7.2015 ja Someron Esakalliolla 10.7. 2015.

Karunan Kalliorannan lavalla olen aikaisemmin käynyt kahdesti vuosia sitten joissain tapahtumissa - en enää edes muista minkälaisissa. Nyt taas havahduin, kun Annella oli siellä keikka orkesterinsa kanssa kesätanssien merkeissä. Havahduin nimenomaan silloin asiaan, kun kuvataidepiirin tunnilla tuli ohjaajani Kati Mikolan kanssa puheeksi tämä tuleva keikka, ja että hän maalaa sitä varten  mainostaulun. Hän tekikin sen, jo aikoja ennen tapahtumaa, ja näin kuvan facebookissa. Siirsin sen sieltä omalle seinälleni.

Annen ja Deja-vu:n esiintyminen oli torstaina 9.7.2015. Meitä oli kolme kumppanusta, kun matkasimme yhdessä Karunaan; Jarno Rosvall, Kari ja minä. Jarno oli kuskina, ja matkaa teimme hänen uudella hienolla autollaan.
Sää oli Paimiosta lähdettäessä puolipilvinen. Aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta - välillä oikein lämpimästikin. Sateita oli kyllä luvattu, mutta en alkuunkaan ollut valmistautunut siihen kaatosateeseen, joka meidät yllätti juuri, kun olimme parkkeeraamassa autoa. Taivas avasi hanansa ja vesi tulvi yllemme. Oli pakko jäädä hetkeksi autoon istumaan. Vasta sateen hiukan hellitettyä loikimme pisaroiden välissä sisätiloihin. Sari ja Juha Martikainen tulivat paikalle myös jokseenkin samaan aikaan.
Kalliorannan lava on merenlahden rannallla hyvin kauniilla paikalla - ihan Karunan venesataman vieressä. Kesätanssit on Karunan yrittäjien vuosittain järjestämä tapahtuma. Tälläkin kertaa osallistujia tapahtumaan näytti saapuvan oikein mukavasti.
Olimme paikalla hiukan ennen kuin Deja-vu aloitti toisen settinsä. Se alkoi kappaleella "Naurava kulkuri" ja sai hetkessä minut hyvälle tuulelle. Tykkäsin kovasti kuulemastani. Unihiekasta laulettiin seuraavaksi. Joona totesi, että ..". hiekkaa silmiini saan..". Joona lauloi myös "Neiti keväästä". Se olikin minulle uusi tuttavuus. Elokuvan "Kummisetä" musiikki on ollut minulle aina sellaista musiikkia, joka vetoaa. Niin nytkin kävi. Elokuva itsessään on kirjana tuttu - elokuvaa en ole katsonut. Kirja kertoo omalla tavallaan Amerikkaan muuttaneen italialaissuvun tarinan - näin vuorossa oli kaksi hidasta valssia, joista toinen oli juuri tuon elokuvan tunnarisävel. Setin päättivät jenkkahyppelyt!

Pienen tauon jälkeen oli Annen vuoro astua lavalle. Hän sipsutteli portaita ja kalliota pitkin alas paljain varpain, niitä kipristellen ja kengät kädessä. Lavan luona hän huomasi Kati Mikolan maalaaman mainostaulun itsestään. Anne oli ihastunut ja otti monta kuvaa siitä.

 Annen mukana Karunaan oli tullut myös Niina, joka jäi sitten Karin seuraan illaksi.
Anne aloitti esiintymisensä laulamalla uuden singlensä "Kuivaa koivua". "Asfalttiviidakolla" jatkettiin. "Annoit suunnan elämään", jonka aikana tapahtui jotain hauskaa, jota en huomannut, mutta Anne siirtyi basistinsa Pekan viereen ja nipisti tätä korvasta. Pekan ilme oli jotenkin nolon huvittunut. "Enkeleitä, onko heitä", Anne kyseli, ja jatkoi kyselyä tivaamalla "Missä hän on?" Sitten jatkettiin espanjalairytmisellä musiikilla. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" ja "Kädet hellät, katsees kuin tulta". Tuttuja kappaleita seurasi "Ravintola Sydänsuru" ja "Elämän peli", joka on Annen varhaistuotantoa - tehty silloin, kun "en vielä elämästä mitään tiennyt, vaikka luulin niin." "Taivaan kartta" on aina yhtä kaunis ja koskettava, vaikka sen kuulisi kuinka monta kertaa. Nyt se sai parikseen "Kaipuuni on uskomaton". Jo peruttiin häitäkin. Tosin Anne sanoi, että ei sentään vielä, kun kesäkin on vasta menossa. "Joline" toi lavalle lännen cowboy-rytmit. Seuraavan kappaleen hän esitteli, että se on hänen oma tekemänsä laulu, ja niin herkkä ja viehättävä "Tuoksui ruoho" alkoi soida. Parina sillä oli "Tyynyyn jäljet jää". Sen jälkeen yhtyeen uusi "Janne Tulkki" Joona Kukkola esitti Annen kanssa duettona "Sielu salamoi". Räyskin Annen setteihin tuoma discohitti "Bailando" panee aina jalan naputtamaan ja tanssikansan menoon vauhtia. Kappale tuo kivasti esiin Farmarin kitarasoolon ja Killen rummut. Vielä kuultiin "Pidä siitä kii", ""Lokki Joonatan" ja "Lennetään". Anne lauloi jälleen kerran kaksi settiä yhteen menoon. Mukavasti meni, ja läsnäolijat pyysivät vielä encoreitakin. Ja lauloihan Anne - "Kuivaa koivua" uudelleen ja "Matkalaukku".

 Setin jälkeen Annella oli hetkinen aikaa kuulijoilleen. Niina oli kipaissut hakemassa takahuoneesta kortteja, joita Anne jakoi ja antoi nimmareita. Jokainen sai ystävällisen hymyn ja lämpimän halauksen herttaisten sanojen myötä.
Kiitos ihanalle Annelle illasta ja musiikista samoin orkesterille ja kiitos kaikille fani-ystäville, kun jaoitte illan kanssani - Niina, Sari ja Juha, Jarmo ja Taisto, Merja ja Juhani - ja lämmin kiitos tietenkin myös Karille ja Jarnolle! :-)

Keikkailua Annen ja Deja-vu:n merkeissä jatkettiin heti seuraavana iltana eli 10.7. Nyt oli suuntana Someron Esakallio. Tällä kertaa matkasimme keikalle kaksin Karin kanssa. Jarno oli päättänyt suunnata Opelin keulan kohti Pappisten lavaa ja Annelin ja Recadoksen keikkaa. Jostain syystä oli meidän suosikeillemme järjestetty keikat näin lähekkäin. Nämä tilanteet tahtovat harmittaa - isosti!
Deja-vu aloitti klo21 tasan. Nyt sain kuulla myös eilen ohi menneen ensimmäisen setin. Se alkoi valssilla "Vanhoja poikia viiksekkaitä" . Mukavalta kuulosti poikien "Vaeltava aave" .. "aijaijaijai... mä kuljen kuin vaeltava aave!" Myös tänään kuultiin tunnarimusiikkia, tällä kertaa elokuvasta Exodus. Humppafoxeilla jatkettiin ja sitten aloin hykerrellä, sillä pojat esittivät eilen jo kuulemani "Nauravan kulkurin". Vielä saatiin kuulla pari tangoa, parit sambat - ja taas syvennyin kuuntelemaan laulun sanoja ... "sain maineen puukkojunkkarin" ja "mä elän vieläkin". Toinen oli "Gambler". Jenkoilla täälläkin lopetettiin tämä setti. Lavalle astui Helminauha-orkesteri.

 Annen astuttua lavalle oli setti suurinpiirtein samanlainen kuin eilenkin Karunassa. Jotain pientä eroavuutta oli kuitenkin luvassa. Maarit pitää kovin "Tuoksui ruoho"-kappaleesta ja Anne lauloi sen tänäänkin tunteella. "Kuivaa koivua", "Asfalttiviidakko", "Hei älä karkaa" (.. vaan karkas se sittenkin.. on Annella ollut tapana kommentoida tätä kappaletta. ). "Kauan niin kauan", "Enkeleitä, onko heitä", "Missä hän on" - eli tuossa olivat nuo kysymyslaulut, joista Anne eilen mainitsi. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" - "Menneet on menneet" ei tainnut tulla eilen, en ainakaan muista.  "Tuoksui ruoho", "Minne mua viet", "Ravintola Sydänsuru" ja "Elämän peli" - ja niin Anne lähti tauolle.

Tässä vaiheessa päätimme Niinan kanssa käydä haukkaamassa hiukan iltapalaa. Siinä jutellessamme aika vierähti nopeasti ja Anne tuli uudelleen lavalle. Anne aloitti "Elämä on lahja", " Taivaankartta", "Joline" - sitten kuultiin reipas "Sä annoit suunnan elämään", " Matkalaukku", "Tyynyyn jäljet jää". Joonan kanssa Anne esitti jälleen oikein näppärästi duettona "Sielu salamoi", "Bailando", "Pidä siitä kii" ja "Lennetään". Anne on saanut uusia ihailijoitakin. He olivat toivoneet kappaletta "Kaipuuni on uskomaton".
Encoreina kuultiin "Kuivaa koivua" ja "Matkalaukku".
Encoreitten jälkeen saimme taas tilaisuuden hetken huomioon Annelta. Hän kirjoitti kortteihin tervehdyksensä ja nimmarinsa. Minulle Anne piirsi korttiin taulun kuvan muistona siitä, että sain pitää maalauksiani näytteillä Annen Kahvilan Taidevintillä. Se oli hieno ja opettavainen kaksiviikkoinen juhannuksen jälkeen.Vielä kiitos Annelle tuosta rohkaisevasta ja kannustavasta asiasta.

Kiitos myös ihanalle ja herttaiselle Annelle illan musiikista samoin Deja-vu:lle, jonka esiintymisestä ei puuttunut monia kutkuttavia asioita! Ihanille ja rakkaille fani-ystävilleni myös kiitokset seurasta: Kari, Maarit, Niina, Sari ja Juha, Liisa, Eveliina, Kale ja Jarno, Jarmo ja Taisto, Maippi, Esa ja Kalle, Sirpa ja Katja, Merja ja Juhani sekä Janne - myös siitä, että jaoitte tämän illan kanssani. :-)