Anneli Mattila ja Recados Hiittenharjulla Harjavallassa 28.7.2015.

Olimme Jarno Rosvallin kanssa jo aikaa sitten sopineet, että jos vaan onnistuu, niin menemme yhdessä Annelin ja Recadoksen keikalle Hiittenharjulle tiistaina 28.7. Jarno varmisti vielä asian soittamalla maanantaina minulle.
Meillä on Jarnon kanssa ollut tapana näin kun olemme kaksin menneet keikalle Harjavaltaan, käydä Hesburgerilla syömässä hampurilaiset. Ei sitten nälkä yllätä yöllä kotimatkalla. Näin teimme nytkin.
Varasimme riittävästi aikaa matkaan, ja hyvissä ajoin evästely-kuviot tehtyämme jo olimmekin Hiittenharjun hotellin pihassa. Tiistaina 28.7.2015 Hiittenharjun hotellissa oli naistentanssit. Yleisöä alkoi saapua paikalle vähitellen ihan mukavasti.

Jarnon ja minun seuraan oli jo ulkona liittynyt Jarnon ystävä Päivi, joka tuli sisään yhtä aikaa meidän kanssamme. Hakeuduimme samaan pöytään kuin viimeksi. Se oli mukavan lähellä orkesteria. Olimme paikalla niin ajoisa, että Recados oli vasta saanut soittimensa laitettua paikoilleen, ja oli aloittelemassa sound-checkia. Siinä myös sitten harjoiteltiin aivan uutta kappaletta settiä varten. Sen omaksuminen kävi häkellyttävän nopeasti. Vaan näin se on, kun asialla ovat ammattilaiset. Kappale, jota pojat harjoittelivat, oli hyvin kaunis valssi "Joutsen". Varmistin nimen vielä Mikolta.
Pojat lähtivät valmistautumaan esiintymistä varten ja levyt alkoivat soida. Innokkaimmat lähtivät heti tanssimaan. Tuntui niin kivalta, kun paikalle alkoi vähitellen saapua tuttuja ihmisiä. Tuli Härkösen Matti, Puhtilan Juha - tuli Sappisen Anna mukanaan tyttökaverinsa Katja - sekä Juha-Matti ja vanhempi herrasmies, joka on ulkonäöltä tuttu. Kahvilassa Karviassa olen hänet nähnyt ja sitten keikoilla. Meille muodostui oikein kiva pöytäseurue.
Annelikin tuli paikalle ja kävi välittömästi  tervehtimässä meidän pöytäkuntaamme. Hän ei ole oikein vieläkään toipunut saamastaan kesäflunssasta. Ääni oli hiukan nuhainen. Anneli vakuutti kyllä pärjäävänsä.

Recados aloitti klo22 kauniilla "Metsäkukkia"-valssilla. Tämän valssin muistan aina vanhemman veljeni häävalssina. Toisena valssina oli "Vanhoja poikia viiksekkäitä" - nämä Jarkon tulkitsemina. Sen jälkeen Mikko lauloi "Merimiehestä" ...". ja syömmet naisien hän hurmas laulullaan, on moni tyttö jäänyt häntä oottamaan reissultansa palailemaan." Jarkko jatkoi kertomalla, että "Hei, Karjalasta heilin minä löysin".. siihen tuli mukaan vähän omaakin hauskaa sanoitusta. Sitten minulla taas sydän sykähti, sillä ilmoille kaikuivat "Punaisen kitaran" sävelet. Lisää tunnelmointia oli tulossa, kun Jarko jatkoi kappaleella "Yksi ainoa ikkuna". Olin taas kerran aivan "myyty". Mikko kertoi sitten "Ikkunaprinsessasta" ja "Et voi jättää minua, koska en ole vielä tavannut sinua" - varsin johdonmukainen päätelmä! :-D Sen jälkeen saatiin jälleen nautiskella. Kuultiin kaksi hyvin tunnelmallista ja herkkää kappaletta "saat miehen kyyneliin... " ja "..mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot...". Lattialla tanssivat ihmiset lähekkäin. Pojat osasivat luoda herkän tunnelman. Sitten seurasivat sambat. Samba ei tainnut olla oikein ihmisten suosiossa. Vain yksi pari oli uskaltautunut lattialle.
Nyt Recados lähti tauolle ja Dj alkoi soittaa levyjä.

Tauon jälkeen oli Annelin vuoro astua lavalle. Hän aloittikin reippaasti "Ne na na na". Sitten hän toivotti yleisölleen "hyvää tiistai-iltaa ja pitemmittä puheitta suomalaisuuden kunniaksi mennään koivukujalle..". Valssit "Minä rakastan sua" ja  "Ilta skanssissa" olivat seuraavina, ja voi ihanuus kun Matti pokkasi minut tanssimaan. Hieman tunsin olevani "ruosteessa" päästessäni taitajan kanssa lattialle, vaan taisin sentään selvitä kunnialla. Seuraavaksi Anneli lauloi "Villivarsa", jossa Mikon kitarasoolo sykähdytti. Tämän parina kuultiin "La isla bonita". Edelleen kuuntelin hyvillä mielin Mikon ja Jarkon soitinten soolo-osioita. "Tahdo tietää en" ja "Besame mucho" - kaikuivat rauhalliset rumbat. Sitten taas heräteltiin ihmisiä. Anneli ja Jarkko lauloivat komeasti duona "Hit the road, Jack" - siinä Jarkko yritti hiukan toppuutella tyttöä "..oh! Come on girl!!!" - ei auttanut, mentävä oli! :-) Ja sitten tuli hiukan Elvistä "That´s allright, mama", jonka pojat päättivät yhteisesti vakuuttaen "..that´s allright, MUTSIII! ". Tämän jälkeen vielä kuultiin "Liian pitkä matka kotiin" ja "Suojaan", ja niin Anneli ja orkesteri lähtivät hetken tauolle ja jälleen oli Dj:n vuoro.

Tauon jälkeen Anneli aloitti tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet" ja "Onni jonka annoin pois". Seuraavana olivat tangot "Kriminal-tango" ja "Soi maininki hiljainen". Jatkettiin "Don´t cry for Loui" - tämän kappaleen kohdalla Anneli muistaa kyllä varoittaa, ettei miesten takia kannata surra eikä itkeä. Tämän parina hän esitti vauhdikkaan "Jambalaya" kappaleen. Sen aikana osasin jo odottaa kitaran ja koskettimien aitoa iloittelevaa vuoropuhelua. Koko orkesteri ilakoi soittimillaan ja jammasi sydämensä halusta. Sitä oli taas kerran hauska kuulla. Arvostan! Tämän jälkeen Anneli ja Jarkko kertoivat "Mä lähden stadiin" - ..".. kyllä kaikki Juhan muistaa..", lauloi Jarkko veitikka silmissään. Siihen Anneli hymähtäen..".. poliisi, kukaties". Molemmat katselivat meidän pöytäämme, jossa istui myös Puhtilan Juha, ja joka veti suutaan leveään hymyyn tämän kuullessan! Tässä stadi-kappaleessa on tosi kiva komppi, jonka olen nimennyt "ravikompiksi". Sitten Anneli ja Jarkko jatkoivat vielä duoilua ja esittivät "Tahdon olla sulle hyvin hellä" - sen loputtua tuumasi Jarkko, että "no nyt ei ollut oikein millä hellitellä - ja jatkoi pian ..".itse asiassa mä toin sulle kakkua!"

Settiä jatkettiin sitten "Greenleaves" ja "Nousevan auringon talo" kappaleilla. Anneli saa näihin kappaleisiin aivan erityisen tunnelman. Setin lopuksi hän lauloi vielä "Great balls of fire" ja "I saw her standing there".
Yleisö pyysi encoreita. Anneli tulikin vielä lavalle ja lupasi laulaa yhden encore-kappaleen. Hän kertoi, että oli saanut sitkeän kesäflunssan, joka ei millään meinaa lähteä pois. Samalla hän mainitsi, että Jarkkokin on ollut sairaana. Ja lisäsi vielä .."..mitä se on mulle tehnyt, kun on tartuttanut flunssan minuun?" Tuohon Jarno meidän pöydässämme totesi yksvakaasti, että.. ". se on ollu sulle liian hellä!" ja koko juttu suli yleiseksi nauruksi.
Encorena Anneli jaksoi vielä laulaa "Se hänelle nyt kertokaa". Vielä saimme jokainen pienen herttaisen hetken Annelin kanssa, kortin ja nimmarin sekä lämpimän halauksen.

Jarnon ystävä Päivi lähti ajelemaan kotiinsa päin ja samoin mekin Jarnon kanssa kohti Paimiota. Ilta oli ollut oikein hauska ja onnistunut.
Kaunis kiitos Anneli ja Recados illan musiikista ja samoin lämpöinen kiitos teille kivat faniystävät keikkaillan kivasta fiiliksestä. Erityisesti kiitos vielä Matille ja Juhalle, jotka veivät minua tanssimaan useammankin kerran illan aikana.
Jarnoa kiitän lämpimästi kyydistä ja matkaseurasta!

Anneli Mattila ja Recados Lohjan Tanhuhovissa 25.7.2015.

 Lohjan Tanhuhovi on tuttu paikka aikaisemmilta keikkareissuilta. Ensin muistelin, että viimeisin keikka olisi ollut Anittan keikka syksyllä 2012, kun hän odotti esikoistaan, vaan sitten muistui mieleeni, että olenhan ollut siellä myös Annelin keikalla, ja silloin hänellä oli orkesterinaan jo tämä nykyinen Recados. Tarkistin asian omista valokuvakirjoistani ja sieltähän varmistus löytyikin. Se viimeisin keikka Tanhuhovissa on ollut 16.11,2013. Näin jälleen oli mieluisa keikkailta edessä Tanhuhovissa. Anneli ja Recados esiintyisivät klo20-24.
Huolimatta kehnosta sääennusteesta ajelimme keikkapaikalle odottavin mielin. Arvelimme, että tällä reissulla tapaisimme useita tuttujakin. Vielä ollessamme Tanhuhovin pihalla parkkipaikalla siihen saapuivat Tarja-Riitta ja Martti, ja aivan hetkeä myöhemmin myös Anneli seurassaan pikkuveljensä Arttu. Siitä suoriuduimme melko nopeassa tahdissa sisätiloihin kahvilan puolelle. Sinne alkoi vähitellen kokoontua tuttuja enemmänkin, minkä hyvillä mielin panin merkille. Sari ja Juha saapuivat paikalle, samoin Jukka ja Pirkko, Esa ja Maippi, Kalle ja kaija, Juhani ja Kaarina jne.

 Recados aloitti klo20, mutta saliin menimme vasta myöhemmin. Sopivasti ehdin kuuntelemaan Jarkon laulamana "Punaisen kitaran". Sen kaverina Jarkko lauloi toisen minulle rakkaan laulun "Salainen suru". Sitten tuli pari sambaa, joista toinen oli Mikon laulama "Ainiaan". Ja niin orkesteri lähtikin jo tauolle.
Anneli saapui lavalle klo21. Hän aloitti reippaasti "Ne na na na". Toisena kuultiin "Koivukuja" - kesän kunniaksi tuumasi hän hymyillen. Tässäkin kappaleessa orkesterilla on oikein näppärä "jatiisisaundi". Tykkään! Seuraavana tulivat "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin" - siihen Anneli tuumasi, että kolme tuntia se vaan vie.... Sitten tulivat kunnon vanhan ajan valssit "Minä rakastan sua" ja "Uralin pihlaja" ja - Kari pokkasi minut tanssimaan. Samboilla jatkettiin settiä "Villivarsa" Ja "La isla bonita". "Sitten esitämme tuon kosketinsoittajan kanssa yhdessä seuraavaksi "Hit the road, Jack!" Taas kuuntelin hyvillä mielin, miten Jarkon ja Annelin äänet sointuivat hyvin yhteen. Tämän parina Anneli esitti minulle uuden "Hei, sovitaanks näin?" Tässä kappaleessa taas sai nautiskella tosi makeista kitara- ja kosketin sooloista. Niistä ihan oikeasti nauttii. Sitten tuli "Seitsemäs taivas" ja "Rakkauden muistomerkki". Muistelen, että tässä vaiheessä Karia pyydettiin tanssimaan. Sitten Anneli alkoi katsella kelloa ja sanoi, että hänellä on toistuvasti tapana laulaa settinsä yliaikaisiksi ja niin mentiin tauolle.

Tauon aikana nautiskelin kupin kahvia. Se maistuikin oikein hyvältä.
Toisen settinsä Anneli aloitti tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet" tulkinnalla. Se tuo minulle mieleen aina edelleen sen, miten Rauhan sairaalan henkilökunnan kerroksella kerran isuin yhdessä huoneessa ikkunalaudalla ja lauloin tuota täyttä kurkkua, kun silloin tuleva mieheni astui sisään huoneeseen. "Onni jonka annoin pois" oli seuraava kappale. Sitten tuli komea "Kriminal tango" sekä "Soi maininki hiljainen".
Reippaammillla rytmeillä jatkettiin "Don´t cry for Loui" - toistuvasti Anneli kehotti "Girls! Don´t cry for Loui - tytöt, älkää itkekö miesten takia!" Ja sitten tulee mustat silmät, jonsei muuten niin pohojalaasilta.... vitsaili hän ja pyörähti ryyppäämään vesimukista suullisen. Tässä kappaleessa oli myös orkesterin poikien kauniisti soiva enkelikuoro mukana.

 Seuraavaksi taas heräteltiin yleisöä, ja Jarkko ja Anneli kertoivat "Mennään stadiin" sekä "Ihoissa on virtaa". Kari tykkää nopeista rytmeistä, ja niin mentiin taas kerran lattialla pyörähtämään. Näiden reippaiden rytmien jälkeen seurasivat viehkot "Green leaves" ja " Se hänelle nyt kertokaa". Tässä vaiheessa se varmaankin oli, kun Pääsin uudelleen lattialle - nyt Kalle haki tanssimaan.
Jälleen Anneli viritteli reippaampia rytmejä ilmoille "Great balls of fire" ja "I saw her standing There". Kitara ja koskettimet antoivat taas hienot soolot kuulijoille. Itse niistä kovasti aina nautin.
Sitten Anneli jo kiittelikin illasta ja kertoi laulaneensa illan viimeiset kappaleet. Vaan eihän nyt toki häntä vielä pois päästetty. Yleisö paukutti käsiään ja Anneli palasi takaisin mikrofonin ääreen.

Joku oli pyytänyt häneltä toivebiisiä ja sellainen sitten tulikin laulettuna yhdessä Jarkon kanssa "Tahdon olla sulle hyvin hellä" - vaan nyt tulikin oikein vahvaa omaa sanotusta .. "tahdon olla sulle hyvin hellä.. joskus ehkä pettää, valehdella...lauloi Anneli ja Jarkko jattkoi.." olen tosi uskollinen KAIKILLE tyttöystäville .". ja jatkoi pienen viiveen jälkeen .". ja vaimolle". Anneli aikoi vielä jatkaa, mutta purskahti nauramaan ja sanoi ..". ei tuu mittään.. mä punastun niin herkästi!", ja koko biisi suli nauruksi. Toisena encore-kappaleena hän esitti "Tanssin yöt, tanssin päivät".
Korttijono oli melkoisen pitkä. Minäkin sain pienen rupatushetken, ystävällisen hymyn ja halin kortin myötä. Sain pienen rupatushetken myös Jarkolta. Hän oli puolikuntoinen, oli jostain kaapannut itselleen flunssan.
Kotimatka Karin kanssa sujui leppoisasti rupatellen
Lämmin kiitos kivasta illasta Annelille ja Recadokselle sekä kaikille mukaville paikalla olleille fani-ystävilleni.

Laura Heinosen konfirmaatiojuhla Liedon kirkossa 4.7.2015.

                                           Liedon kaunis harmaakivikirkko oli Lauran rippikirkko.
Tyttäreni tytär Laura oli ollut rippileirillä, ja nyt olisi edessä konfirmaatiojuhla. Päiväksi tuli lauantai 4.7.2015 klo13 ja paikaksi Liedon kaunis vanha harmaakivikirkko.
Hyvissä ajoin tulimme mieheni Raunon kanssa kirkon parkkipaikalle, jossa tapasimme sitten myös poikamme Petrin perheen ja toiset isovanhemmat Toini ja Heimo Heinosen.
Jouduin jostain syystä istumaan alttarin taakse, joten kirkossa en voinut ottaa yhtään kuvaa. Kuvasinkin sitten vain hiukan vasta kahvitlaisuudessa kirkonmenojen jälkeen. 
Tilaisuus alkoi tasan klo13, jolloin konfirmoitavat saapuivat valkeissa kaavuissaan ristikulkueena paikalle. Isoset tulivat kulkueen viimeisinä.
Konfirmaation kulku kirkossa on tarkoin määrätty ohjelman mukaan. Sitä nytkin noudatettiin. Rippilapset antoivat lupauksensa seurakunnan edessä ja saivat ehtoollisen. Myös muu kirkkoväki kutsuttiin ehtoollispöytään.
Rippijuhlan kahvitilaisuus oli järjestetty Liedon vanhalle seurakuntatalolle. Sinne kokoonnuimme hetkeksi viettämään yhteistä aikaa.

                                              Kahvipöytä oli katettu Vanhan seurakuntatalon saliin.
Sami, Lauran isä, puhui kauniisti tyttärelleen. Isosetkin kävivät hänelle laulamassa ja toivottamassa onnea ja siunausta. Laura kiitti heitäkin lämpimällä halauksella.

Yllä: Isä onnittelee
Keskellä: Teemu-veli onnittelee
Alla: Äiti onnittelee
Istuimme isovanhemmat samassa pöydässä ja vaihdoimme kuulumisia ja tunnelmia. Muistelimme Toinin kanssa myös aikaa, kun Laura oli pieni tyttö, ja olimme yhdessä hoitamassa lapsia. Muistot palasivat elävinä mieleen.
Tilaisuudesta jäi hyvä ja lämmin mieli. Lauralle toivotan elämään onnea ja hyviä päiviä! <3

Yllä: Juuri ripille päässyt Laura
Keskellä: Isoset ovat tulleet laulamaan ja onnittelemaan Lauraa
Isovanhempien pöytä: Toini ja Heimo Heinonen, ja Rauno. Minä otan kuvaa.
Meidän soma Lauramme ihan yllä ja alakuvassa

Anneli Mattila ja Recados Mäntsälän suurlavalla 18.7.2015.

Laitoin tuossa viime viikon puolella keikkakaverilleni Karille kyselyä, että kumpi tuntuisi mukavammalta tällä kertaa: lähtö Annelin keikalle Mäntsälään lauantaina vai laivalle Annen keikalle sunnuntaina. Epäilin, että hytit saattaisivat jo olla "kiven alla". Sain vastauksen, että "mennään Mäntsälään, niin ei tarvitse tilailla hyttejä.."
Niinpä sitten lauantaina 18.7. oli suuntana Annelin keikka Mäntsälän suurlavalla.
Oli tosi mukavaa todeta, että paikalle kerääntyi vähitellen melkoinen joukko tuttuja. Alussa ja tauoilla istuimme yhdessä juttelemassa ja vaihtamassa kuulumisia.
Toisena orkesterina paikalla esiintyi Helminauha-orkesteri, joka soitti ihan mukavaa tanssimusiikkia.
Recadoksen setistä kirjasin ylös mm. seuraavia kappaleita:
Ensin tuli pari jive-biisiä, sitten Jarkon laulamat tangot "Tango pelargonia" ja "Hurmio". Mikko jatkoi "Ikkunaprinsessalla" ja "Et voi jättää minua". Tuli yllättäen pari polkkaakin "Karjalan poik(i)a" ja toisen tunnistin "Säkkijärven polkaksi". Hauska oli myös kuunnella, mitä nuorille miehille sattui "Lauantai-iltana". Recadoksen esittämät reggee-kappaleet iskevät aina: "Lähtisitkö" ja "Varrella virran". Nämä olen kirjannut itselleni istuessamme kahvittelemassa ja juttelemassa ja samalla kuuntelemassa musiikkia.

Lavan luona jo sitten olimmekin, kun Anneli oli esiintymisvurossa. Reippaasti hän aloitti tutulla kappaleella "Ne na na na". Jatkoon tuli "Koivukuja". Niina oli lähtenyt keikalle Annelin seuraksi. Anneli sanoikin, että hänellä on nyt "kivaa seuraa". Kari veikin sitten Niinan tansssimaan. Anneli jatkoi "Suojaan", "Tanssin päivät, tanssin yöt". Tangoja tulkitsemaan hänen tumma äänensä sopii myös erinomaisesti. Niinpä saimme nauttia hienosta "Kriminal tangosta". Jatkoon tulivat "Soi maininki hiljainen" ja "Rakkauden mistomerkki". Rauli "Badding" Somerjoen "Laivat" on yksi ehdoton suosikkini ja sykähdyttää joka kerta sen kuullessani. Siitä sain nytkin nauttia. Sitten Anneli ja Jarkko lauloivat duona "Hit the road, Jack". Se sopii heidän äänilleen tosi mainiosti. Mikon kitaraa on ihana kuulla. Jossain tässä vaiheessa olen unohtanut kirjaamisen, ja jäänyt vain kuuntelulle. Setin lopulla Anneli lauloi vielä "Tahdo tietää en".

Toisen setin Anneli aloitti kauniilla kappaleella "Kuolleet lehdet" ja jatkoi "Onni jonka annoin pois". "Don´t cry for Loui". Sitten tuli reippaampaa - Elviksen "That´s allright, mama" - jolloin orkesterin poikien kuoro päätti kappaleen .".. that´s allright MUTSIII..!" - yleisössä tämä herätti ansaittua hilpeyttä. Sitten kuultiin "Villivarsa" ja "La isla bonita". Annelilta luonnistaa laulaminen sujuvasti myös englanniksi ja espanjaksi.
Hiukan rauhallisempaa musiikkia oli luvassa, ja "Vihreät niityt" alkoi soida. Sen jälkeen leijailtiin "Seitsemännessä taivaassa" josta repäistiin huomaamaan, että nyt ovat "töppöset tulessa". Tässä vaiheessa taas erityisesti sai ihaillen kuunnella Jarkon ja Mikon soitinten taidokkaita sooloja. Setin lopuksi Anneli lauloi Elviksen "I saw her standing there".

                                        Anneli oli iloinen saadessaan Niinan keikalle mukaansa.

Toki yleisö pyysi vielä encoreitakin, ja lauloihan Anneli.
Ensin kuultiin "Kolme cowboyta ratsastaa" ja sitten "The house of the rising sun". Yleisö oli jo huvennut vähiin, ja Helminauha-orkesteri soitti viimeisiä kappaleita siinä Annelin jakaessa kortteja ja nimikirjoituksia ja seurustellessa faniensa kanssa. Ilta oli loppumassa ja viimeiset valssit alkoivat soida. Silloin Kari ystävällisesti vei minutkin tanssimaan. Se oli kiva päätös illalle.
Kaunis kiitos Annelille ja Recadokselle illan musiikista ja mukaville keikkakavereille seurasta.

Anne Mattila ja Deja-vu Karunan Kalliorannassa 9.7.2015 ja Someron Esakalliolla 10.7. 2015.

Karunan Kalliorannan lavalla olen aikaisemmin käynyt kahdesti vuosia sitten joissain tapahtumissa - en enää edes muista minkälaisissa. Nyt taas havahduin, kun Annella oli siellä keikka orkesterinsa kanssa kesätanssien merkeissä. Havahduin nimenomaan silloin asiaan, kun kuvataidepiirin tunnilla tuli ohjaajani Kati Mikolan kanssa puheeksi tämä tuleva keikka, ja että hän maalaa sitä varten  mainostaulun. Hän tekikin sen, jo aikoja ennen tapahtumaa, ja näin kuvan facebookissa. Siirsin sen sieltä omalle seinälleni.

Annen ja Deja-vu:n esiintyminen oli torstaina 9.7.2015. Meitä oli kolme kumppanusta, kun matkasimme yhdessä Karunaan; Jarno Rosvall, Kari ja minä. Jarno oli kuskina, ja matkaa teimme hänen uudella hienolla autollaan.
Sää oli Paimiosta lähdettäessä puolipilvinen. Aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta - välillä oikein lämpimästikin. Sateita oli kyllä luvattu, mutta en alkuunkaan ollut valmistautunut siihen kaatosateeseen, joka meidät yllätti juuri, kun olimme parkkeeraamassa autoa. Taivas avasi hanansa ja vesi tulvi yllemme. Oli pakko jäädä hetkeksi autoon istumaan. Vasta sateen hiukan hellitettyä loikimme pisaroiden välissä sisätiloihin. Sari ja Juha Martikainen tulivat paikalle myös jokseenkin samaan aikaan.
Kalliorannan lava on merenlahden rannallla hyvin kauniilla paikalla - ihan Karunan venesataman vieressä. Kesätanssit on Karunan yrittäjien vuosittain järjestämä tapahtuma. Tälläkin kertaa osallistujia tapahtumaan näytti saapuvan oikein mukavasti.
Olimme paikalla hiukan ennen kuin Deja-vu aloitti toisen settinsä. Se alkoi kappaleella "Naurava kulkuri" ja sai hetkessä minut hyvälle tuulelle. Tykkäsin kovasti kuulemastani. Unihiekasta laulettiin seuraavaksi. Joona totesi, että ..". hiekkaa silmiini saan..". Joona lauloi myös "Neiti keväästä". Se olikin minulle uusi tuttavuus. Elokuvan "Kummisetä" musiikki on ollut minulle aina sellaista musiikkia, joka vetoaa. Niin nytkin kävi. Elokuva itsessään on kirjana tuttu - elokuvaa en ole katsonut. Kirja kertoo omalla tavallaan Amerikkaan muuttaneen italialaissuvun tarinan - näin vuorossa oli kaksi hidasta valssia, joista toinen oli juuri tuon elokuvan tunnarisävel. Setin päättivät jenkkahyppelyt!

Pienen tauon jälkeen oli Annen vuoro astua lavalle. Hän sipsutteli portaita ja kalliota pitkin alas paljain varpain, niitä kipristellen ja kengät kädessä. Lavan luona hän huomasi Kati Mikolan maalaaman mainostaulun itsestään. Anne oli ihastunut ja otti monta kuvaa siitä.

 Annen mukana Karunaan oli tullut myös Niina, joka jäi sitten Karin seuraan illaksi.
Anne aloitti esiintymisensä laulamalla uuden singlensä "Kuivaa koivua". "Asfalttiviidakolla" jatkettiin. "Annoit suunnan elämään", jonka aikana tapahtui jotain hauskaa, jota en huomannut, mutta Anne siirtyi basistinsa Pekan viereen ja nipisti tätä korvasta. Pekan ilme oli jotenkin nolon huvittunut. "Enkeleitä, onko heitä", Anne kyseli, ja jatkoi kyselyä tivaamalla "Missä hän on?" Sitten jatkettiin espanjalairytmisellä musiikilla. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" ja "Kädet hellät, katsees kuin tulta". Tuttuja kappaleita seurasi "Ravintola Sydänsuru" ja "Elämän peli", joka on Annen varhaistuotantoa - tehty silloin, kun "en vielä elämästä mitään tiennyt, vaikka luulin niin." "Taivaan kartta" on aina yhtä kaunis ja koskettava, vaikka sen kuulisi kuinka monta kertaa. Nyt se sai parikseen "Kaipuuni on uskomaton". Jo peruttiin häitäkin. Tosin Anne sanoi, että ei sentään vielä, kun kesäkin on vasta menossa. "Joline" toi lavalle lännen cowboy-rytmit. Seuraavan kappaleen hän esitteli, että se on hänen oma tekemänsä laulu, ja niin herkkä ja viehättävä "Tuoksui ruoho" alkoi soida. Parina sillä oli "Tyynyyn jäljet jää". Sen jälkeen yhtyeen uusi "Janne Tulkki" Joona Kukkola esitti Annen kanssa duettona "Sielu salamoi". Räyskin Annen setteihin tuoma discohitti "Bailando" panee aina jalan naputtamaan ja tanssikansan menoon vauhtia. Kappale tuo kivasti esiin Farmarin kitarasoolon ja Killen rummut. Vielä kuultiin "Pidä siitä kii", ""Lokki Joonatan" ja "Lennetään". Anne lauloi jälleen kerran kaksi settiä yhteen menoon. Mukavasti meni, ja läsnäolijat pyysivät vielä encoreitakin. Ja lauloihan Anne - "Kuivaa koivua" uudelleen ja "Matkalaukku".

 Setin jälkeen Annella oli hetkinen aikaa kuulijoilleen. Niina oli kipaissut hakemassa takahuoneesta kortteja, joita Anne jakoi ja antoi nimmareita. Jokainen sai ystävällisen hymyn ja lämpimän halauksen herttaisten sanojen myötä.
Kiitos ihanalle Annelle illasta ja musiikista samoin orkesterille ja kiitos kaikille fani-ystäville, kun jaoitte illan kanssani - Niina, Sari ja Juha, Jarmo ja Taisto, Merja ja Juhani - ja lämmin kiitos tietenkin myös Karille ja Jarnolle! :-)

Keikkailua Annen ja Deja-vu:n merkeissä jatkettiin heti seuraavana iltana eli 10.7. Nyt oli suuntana Someron Esakallio. Tällä kertaa matkasimme keikalle kaksin Karin kanssa. Jarno oli päättänyt suunnata Opelin keulan kohti Pappisten lavaa ja Annelin ja Recadoksen keikkaa. Jostain syystä oli meidän suosikeillemme järjestetty keikat näin lähekkäin. Nämä tilanteet tahtovat harmittaa - isosti!
Deja-vu aloitti klo21 tasan. Nyt sain kuulla myös eilen ohi menneen ensimmäisen setin. Se alkoi valssilla "Vanhoja poikia viiksekkaitä" . Mukavalta kuulosti poikien "Vaeltava aave" .. "aijaijaijai... mä kuljen kuin vaeltava aave!" Myös tänään kuultiin tunnarimusiikkia, tällä kertaa elokuvasta Exodus. Humppafoxeilla jatkettiin ja sitten aloin hykerrellä, sillä pojat esittivät eilen jo kuulemani "Nauravan kulkurin". Vielä saatiin kuulla pari tangoa, parit sambat - ja taas syvennyin kuuntelemaan laulun sanoja ... "sain maineen puukkojunkkarin" ja "mä elän vieläkin". Toinen oli "Gambler". Jenkoilla täälläkin lopetettiin tämä setti. Lavalle astui Helminauha-orkesteri.

 Annen astuttua lavalle oli setti suurinpiirtein samanlainen kuin eilenkin Karunassa. Jotain pientä eroavuutta oli kuitenkin luvassa. Maarit pitää kovin "Tuoksui ruoho"-kappaleesta ja Anne lauloi sen tänäänkin tunteella. "Kuivaa koivua", "Asfalttiviidakko", "Hei älä karkaa" (.. vaan karkas se sittenkin.. on Annella ollut tapana kommentoida tätä kappaletta. ). "Kauan niin kauan", "Enkeleitä, onko heitä", "Missä hän on" - eli tuossa olivat nuo kysymyslaulut, joista Anne eilen mainitsi. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" - "Menneet on menneet" ei tainnut tulla eilen, en ainakaan muista.  "Tuoksui ruoho", "Minne mua viet", "Ravintola Sydänsuru" ja "Elämän peli" - ja niin Anne lähti tauolle.

Tässä vaiheessa päätimme Niinan kanssa käydä haukkaamassa hiukan iltapalaa. Siinä jutellessamme aika vierähti nopeasti ja Anne tuli uudelleen lavalle. Anne aloitti "Elämä on lahja", " Taivaankartta", "Joline" - sitten kuultiin reipas "Sä annoit suunnan elämään", " Matkalaukku", "Tyynyyn jäljet jää". Joonan kanssa Anne esitti jälleen oikein näppärästi duettona "Sielu salamoi", "Bailando", "Pidä siitä kii" ja "Lennetään". Anne on saanut uusia ihailijoitakin. He olivat toivoneet kappaletta "Kaipuuni on uskomaton".
Encoreina kuultiin "Kuivaa koivua" ja "Matkalaukku".
Encoreitten jälkeen saimme taas tilaisuuden hetken huomioon Annelta. Hän kirjoitti kortteihin tervehdyksensä ja nimmarinsa. Minulle Anne piirsi korttiin taulun kuvan muistona siitä, että sain pitää maalauksiani näytteillä Annen Kahvilan Taidevintillä. Se oli hieno ja opettavainen kaksiviikkoinen juhannuksen jälkeen.Vielä kiitos Annelle tuosta rohkaisevasta ja kannustavasta asiasta.

Kiitos myös ihanalle ja herttaiselle Annelle illan musiikista samoin Deja-vu:lle, jonka esiintymisestä ei puuttunut monia kutkuttavia asioita! Ihanille ja rakkaille fani-ystävilleni myös kiitokset seurasta: Kari, Maarit, Niina, Sari ja Juha, Liisa, Eveliina, Kale ja Jarno, Jarmo ja Taisto, Maippi, Esa ja Kalle, Sirpa ja Katja, Merja ja Juhani sekä Janne - myös siitä, että jaoitte tämän illan kanssani. :-)