Anne Mattila ja Mistral m/s Finlandialla 27.8.2013

Keskiviikkoaamuna 27.8.2013 heräsin napakkaan naisääneen, joka kuulutti:.."on aika herätä, kello on neljäneljäkymmentäviisi.. on aika herätä.." Ääni kuului vanhalle nokialaiselleni, jonka olen jättänyt käyttööni siinä olevan "puhuvan kellon" takia. Mikä onkaan varmempi herätys kuin se, että joku alkaa jutustella korvan juuressa, kun olet vielä unessa!
Tottelin siis nokialaistani ja nousin vuoteesta alkaakseni aamutoimeni. Kun tulin suihkusta, vastaani leijaili ihana kahvin tuoksu. Miehenikin oli herännyt ja keitellyt meille aamukahvit näin aikaisin. Hänelle vanhana yöhoitajana ei tuota vaikeuksia heräillä aikaisin aamullakaan.
Niinpä olinkin sitten virkistyneenä valmis lähtemään, kun Kari kurvasi wolkkarinsa kanssa meidän pihaamme kuuden aikaan. Olimme lähdössä Annen ja Mistralin keikalle m/s Finlandialla. Lähtö tapahtuisi  Helsingistä.
Matkalla Helsinkiin ihailimme taivaalla olevia molenlaisia pilvimuodostelmia ja nousevan auringon luomia upeita puna-keltavärejä niiden ympärillä.
Helsinkiä lähestyttäessä oli pakko jättää luonnon ihailu ja keskittyä ajamaan aamuruuhkassa. Autojono jatkui silmänkantamattomiin moottoritiellä. Sanoin, että onneksi se sentään liikkuu.. ei olisi pitänyt olla niin  optimistinen, sillä samassa edessä olevan auton jarruvalot syttyivät ja jono pysähtyi. Siinä seisoimme ja ihmettelimme jonkin aikaa, kunnes jono lähti taas hitaasti liikkeelle.
Selvisimme sitten kuitenkin ihan ajoissa satamaan ja laivaan.
Laiva m/s Finlandia oli minulle tuttu jo tammikuulta, jolloin olimme keikkakaverini kanssa ensimmäistä kertaa siellä - silloinkin Annen ja Mistralin keikalla.
Mistral-orkesteri oli juuri aloittamassa, kun vielä etsiskelimme Bar Nosturin salissa itsellemme istumapaikkaa. Sellaiset löytyivätkin ihan orkesteria vastapäätä. Sen 15 minuuttia ennen Annen tuloon lavalle orkesteri soitti mukavia tuttuja sävelmiä.. "Syysunelmia", "Mitä, missä, ja milloin vaan", "Hiljainen on kylätie", "Pelkää sitä en"jne.. Aika kului nopeaan, ja sitten Annea kuulutettiin lavalle. Anne sipsutteli paikalle iloisesti hymyillen, kättään huiskuttaen ja nyökkäillen tutuille ympärillään. Hän aloitti "Enkeleitä, onko heitä" ja sen parina "Juokse, juokse". Anne toivotteli hyvää aamupäivää ja sanoi, ettei ole oikein vielä herännyt, kun ei yleensä ole vielä hereillä ennen yhdeksää. Hän epäili että on vielä hiukan uninen ja äänikin painuksissa. Vaan ei sitä ainakaan mistään huomannut. Ja niin jatkettiin. Kun hän spiikkasi "Elämän peli", hän kertoi tehneensä sen laulun 14-vuotiaana, kun ei vielä tiennyt elämästä oikein mitään, ja jatkoi ettei taida oikein vieläkään tietää. - No, tuota en kyllä ihan oikein voi allekirjoittaa. Nuorista vuosistaan huolimatta on Annella vankka elämänkokemus suositun keikkalaulajan arjesta - niin ilon ja menestyksen hetkistä kuin sen varjopuolistakin. Kaikesta huolimatta hän on säilyttänyt valoisan ja myönteisen elämänasenteen. Niin jaksaa, kun saa tehdä työtä, mitä rakastaa ja kun on onni ja ilo omistaa ympärillään vahva ja rakastava perhe.
Tämän aamusetin aikana kuultiin vielä "Ravintola Sydänsuru", valssit "Muistatko Monreposin" ja "Kaunis valhe" ja setin lopuksi "Menneet on menneet" ja "Sielu salamoi".
Tallinnaan saavuimme klo11:45.
Ulkona paistoi aurinko ja lämpötila oli +20. Siispä suunta ulos ja kaupungille! Tuttua reittiä suunnistimme suoraan Vanhaan kaupunkiin torille ja siellä ravintola Troikkaan. Meillä oli mielessämme vankka ajatus nauttia nyt makuelämyksenä "karhustroganoff", joka oli jäänyt viime kerralla syömättä, ja jota ravintolan tarjoilija oli kiittänyt makunautinnoksi. Pettymykseksemme kuulimme, ettei sitä ollut nyt mahdollisuus saada, koska oli rauhoitusaika vielä 2kk. Vasta sitten sitä saisi neljän kuukauden ajan, mikäli olisi metsästysonnea. Niin tyydyimme toisenlaiseen liharuokaan. Se tuotiin eteemme kihisevän kuumana ja tuoksuvana. Hyvällä ruokahalulla senkin söimme, ja... lupasimme vielä uudemman kerran tulla kyselemään.. sitten myöhemmin. Aterioinnin jälkeen lähdimme kiertelemään pienissä putiikeissa. Kari etsiskeli pojalleen Nikolle syntymäpäivälahjaa. Ihan sitä emme löytäneet, mitä hän oli ajatellut, mutta jotain sentään.. ja niin palasimme tyytyväisinä takaisin laivalle.
Tiedossa oli, että Annella ja Mistralilla olisi kaksi settiä iltapäivän aikana. Nytkin löytyi istuinpaikat ihan mukavasti, vaikka Bar Nosturi täyttyikin nopeasti ihmisistä. Mistral aloitti reippaasti foxeilla, sitten tuli pari cha cha:ta ja niin ilosilmäinen ja ilmeisen "herännyt" Anne sipsutteli jälleen lavalle.
"Asfalttiviidakolla" aloitettiin ja Anne kyseli, oliko ollut mukava päivä, ja sai sieltä täältä myönteisiä vastauksia. Sitten jatkettiin "Elämä on lahja" (.. vaikka tuo koskekinsoittajani sanookin aina, että emäntä on lahja :-).. ) Välillä Anne kyseli, että onko liian kuuma tanssia?.. salissa oli todella lämmintä - Annenkin posket hehkuivat. "Hän on mun.. hän on mun.. lökäpöksyni mun.." Orkesterin pojat lohkaisivat jotain, ja Annea nauratti, kun hän heristi sormeaan heille. "Toivon sulle". Sitten hän lauloi pari tangoa "Sinun silmiesi tähden" ja "Minä soitan sulle illalla". ... eli sinun silmiesi tähden soitan sulle illalla - eikun ei vaineskaan.. ja nauru helisi. Anne kertoi, että kun hän kerran otti osaa tangolaulukilpailuun, hänelle sanottiin että hän on liian nuori : mee kotiin kasvamaan siitä!
".. taivaat ja maat pois antaisin, kun katsot minuun taas niin silmin sinisin - silmin sinisin.." "Sinä miksi oot rakkahin mulle, tänä iltana sanomatta jää, mutta soitan ja kerron sen sulle, mitä nyt en voi mä selittää. Minä soitan sulle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa, kunhan nousee kuu, taivas tummentuu, kerron senkin, mistä nyt on vaiti suu..." Setin lopuksi Anne lauloi vielä "Huipulla tänään" ja "Joline". Tauon akana fanit piirittivät Annen ja hän alkoi kirjoittaa kortteja, jutustella ja antaa haleja. Minäkin sain korttini ihan vasta viimeisenä sillä kertaa. Piirroksena sain jännän kuvan Annen uudesta tulevasta projektista. Hän kyllä kertoo siitä sitten itse tarkemmin, kun sen aika koittaa. Suurkiitos!
Kun Mistral aloitti illan toista settiään, kiiruhti Anne hetkeksi pois salista. Sillä aikaa, kun Sputnik lauloi tuon kauniin .. ". kun päivä painuu illan pilven taa.." ja ".. lennä mun lempeni laulu.." ja Farmari "Tummista silmistä" ja "Siperiasta", kävi Anne ulkona vilvoittelemassa. Illan toisen setin hän aloitti "Pienen hetken" ja "Jambalaya" kappaleilla. Sitten kuultiin tuo ihana sydämeen käyvä "Tahdon rakastaa koko maailmaa"... - sillä rakkaus, sillä rakkaus on sisäistä paistetta auringon.
"Taivaankartalla" jatkettiin. Sitten "Sielu salamoi" - tällä kertaa "jannena" olikin taas Sputnik. "Bailandon" loppusessa Anne soitti vielä hetken "ilmarumpuja" - se oli hauskan näköistä ilmeineen kaikkineen. Ennen setin viimeistä kappaletta Anne antoi kauniin kiitoksen loistavalle orkesterilleen Mistralille, joka on ollut hänen kanssaan nyt 11 vuotta. Yleisökin kiitti antamalla orkesterille raikuvat taputukset. Kaksi viimeistä kappaletta olivat "Lennetään" ja "Enkeleitä, onko heitä". Ei Annea ja Mistralia vielä päästetty pois lavalta, vaan encoretkin oli laulettava. Anne kyseli, mitä laulettaisiin... "Perutaan häät" tuli kovaäänisenä pyyntönä. Se laulettiin ja toisena ja viimeisenä "Asfalttiviidakko" vielä kerran.  Sen jälkeen Anne vielä kerran kiitti yleisöään ja toivotti hyvää syksyn jatkoa... "tavataan joskus.. jossain."
Sitten oltiinkin jo pian Helsingissä. Kotimatka sujui reippaammin kuin Helsinkiin mennessä. Ei ollut ruuhkia. Reissu oli tosi kiva ja virkisti mieltä.
Annelle ja Mistral-orkesterille sydämellinen kiitos musiikista. Keikkakaveriani Karia kiitän leppoisasta seurasta ja juttuhetkistä.

Muita mukana olleita faneja - tuttujani - olivat Salmenit, Kalle Kettunen ja Taisto Koskela.. kiitos myös heille seurasta.
Uusia keikkoja kohden jo mieli!

10.7.2013
Anneli Mattila ja Recados Parkanon Käenkoskella.
Annelin perjantain keikkalistalla oli ilmoitettu esiintyminen Mikkelissä, vaan kesäflunssa ja poskiontelon tulehdus nujersivat hänet lepoon. Onneksi pikkusisko Anitta pääsi "paikkaamaan"tilanteen ja vielä Danny J:n (Jarkon) mainitsemalla "mahtavalla energialla".
Tulee mieleen, kuinka Anne kerran spiikkasi laulunsa "Elämä on lahja" - ..".siskot on lahja"-jatkeella. Silloin Anneli oli tullut hänelle kaveriksi ja tueksi laivakeikalle, kun häneen oli iskenyt pahemman laatuinen flunssa, eikä hän halunnut peruuttaa sopimaansa esiintymistä Viking Gracella. "Ystävyys, yhteistyö ja avunanto" tarvittaessa on täysin luonnollista ja luontevaa näiden siskosten kesken.
Parkanon Käenkosken lavalle Anneli kuitenkin pystyi nousemaan meidän kaikkien yhteiseksi iloksi. Hän olikin jo asiasta laittanut facebookiin maininnan. Mukavasti matka keikalle oli  hänellä tällä kertaa lyhyt.
Keikkakaverillani Karilla ja minulla sen sijaan oli kolmen tunnin ajo Paimiosta Parkanoon - mahduttaen siihen 15 minuutin lepo- ja kahvitauon, jonka pidimme tapamme mukaan Kiikoisten ABC:llä.
Käenkosken parkkipaikalle saavuttua katse haki jo, josko olisi tuttuja ehtinyt paikalle. Riitta ja Ilu Härkönen olivat ensimmäiset tutut, jotka tapasimme. Tapaaminen oli lämmin haleineen. Kiva oli heitä nähdä, sillä edellisestä tapaamisesta oli jo kulunut aikaa. Sitten kurvasi paikalle Takalan perheen asuntoauto. Sinne meidät kutsuttiin iltakahville.
Annelin lavalle tulo-ajaksi oli merkitty klo23. Sitä ennen esiintyisi Recados-orkesteri. Mielessäni oli Venus Night Lifen esiintymissetti, ja odotin mielenkiinnolla, olisiko tunnelmani yhtä vastaanottavainen ja mielihyvä kuulemastani samanlainen kuin siellä.
En pettynyt. Regados esiintyi tuoreesti ja iloisesti. Olisiko se tämän "uuden kokoonpanon" onni. Myös kaikki pojat laulavat, mikä on iso etu.
Pojat aloittivat settinsä ja kuuntelin huvittuneena heidän esittämänsä "Lauantai-illan"..". lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaa, ottaa muutama olut vaan ja tulla kotiin nukkumaan. Ensin meitä oli oli vaan Pera ja mä, sitten siihen tuli pari tyttöä.."....".. aamuyöllä heräsin, "hampaat":-D lattialta keräsin:-)" ja juuri kun joku tuli eteiseen, näin yöpöydällä sormuksen"... näin saattaa käydä joskus elävässäkin elämässä. Sellainen on kai ollut tämänkin tarinan aihe.
Kovasti pidän kappaleesta ..". Run away".. ".run run run away!" Musiikkikappaleet ja rytmit seurasivat kivasti toisiaan.. Humppina orkesteri soitti "Jätkän humpan" ja "Heilin Karjalasta".  Sitten tuli niitä minun ihailemiani reggee-rytmejä. Kappaleet olivat "Lähtisitkö kanssani" ja "Varrella virran"... siihen tuli hiukan omaakin sanoitusta ..". ja jouduin sitten parturiin ja parturitäti sanoi niin... sä mikset vaihda ponnariin?!". Omat sanoitukset herättivät yleisössä hilpeyttä ja saivat ihmiset tarkkaavaisiksi.

Anneli tuli lavalle taputusten saattelemana n.klo23. Hän oli kertonut Tapsukalle aikaisemmin illalla, että "laulaa tänä iltana hiljaa, kun on juuri toipumassa flunssasta".
Setti aloitettiin tutusti "Suojaan" ja "Tanssin päivät, tanssin yöt". Sitten tuli minulle uusi laulu "Koivukuja" - ei hassumpi juttu. Sen kaverina oli "Planeetat kohdallaan". Humpat seurasivat reippaasti. Kolpakoita tarjoiltiin ensi varovaisesti kaksi, mutta sitten repäistiin...".. jos saisi kolpakoita YHDEKSÄN.. "OHO!", sanoi Anneli, "silloin pitäisi jo kantaa takahuoneeseen!:-D"- ja nauroi helakasti päälle. Jatkettiin vielä "Autotytöllä"..jolle .".ois pieni talli syömmessäin."
"Kuolleet lehdet" toivat mieleeni ajan, kun olin vielä nuori ja tapasin mieheni, ja "Niin paljon kuuluu rakkauteen". Sanat ovat minulle tutut, ja niinpä lauloin sen siinä itsekseni Annelin kanssa yhdessä.
Reippaampaa meininkiä saatiin tanssilattialle, kun ilmoille kajahtivat :"That´s allright Mama!" ja niinkuin Anneli sanoi "Siniset mokkakengät". Tilanne rauhoittui, kun hän lauloi "Seitsemäs taivas" ja "Mikä sun nimi on?" Se olikin ensimmäisen setin viimeinen kappale. Lavalle astelivat Tanssiorkesteri Ahopellon muusikot.

Tässä settien välillä piipahdimme Takalan perheen asuntoautolla nauttimassa kupilliset yökahvia. Hyvältä se maistuikin. Siellä meni aika nopeasti huomaamatta ja puolijuoksua kiiruhdimme takaisin lavalle.
Annelin toinen setti alkoi kahdella rumballa. Tutut "Tahdo tietää en" ja "Besame Mucho" kajahtivat ilmoille. Sitten Anneli kertoi, että pikkuveli Arttu olisi paikalla, ja hän pyysi Artun lavalle rummuttamaan. Anneli valitsi valssit "Ilta Skanssissa" ja "Rantakoivun alla". Hyvin tämä selvisi rummutamisesta, vaikka ei tietääkseni ole aivan lähiaikoina keikoilla rummuttanutkaan.

Anneli jatkoi sitten " Liian pitkä matka kotiin", vaikka nyt matka olikin lyhyt, ja "La isla bonita".
Vuoroon tuli sitten jo ehkä monenkin odottama Danny J:n ja Armi Annelin duetto " Tahdon olla sulle hellä". Siinä on sitä nostalgista svengiä - ja kappale "rullaa" sujuvasti eteenpäin. "Tahdon olla sulle hyvin hellä...". Siinä Danny J lauloikin ..". tahdon olla sulle hyvin hellä, ja helliä sua tämmösellä..". ja ihmiset kurottivat kaulojaan nähdäkseen, millä Danny nyt Armiaan tahtoisi hellitellä.:-)
Anneli sai levyn ja ilmeisesti karamelliä. En nähnyt kunnolla, mitä kivaa Armi Anneli nyt oli saanut.
Vielä pantiin tanssijoiden töppösiin vipinää, kun Anneli lauloi "Great balls on fire" ja "Saappaat".
Encoreita laulamaan Anneli kutsuttiin kahdesti lavalle. Niistä jäi mieleeni: "Ne na na na", Don´t cry for Loui", "Rakkauden muistomerkki" ja "Kolme cowboyta ratsastaa".
Anneli saapui sitten vielä tervehtimään ja halimaan faninsa ja vaihtamaan kaikkien kanssa muutaman ystävällisen sanan. Siinä samalla minulla ilo tavata ja jutella muutama sana myös Danny J:n - eli Jarkon kanssa. Pyysin Annelia ja Jarkkoa yhteiseen kuvaa, mihin he suostuivatkin. Kuvaustilanteen oli vähällä pilata paikalle osunut mieshenkilö, joka nosti sormensa sarviksi kummankin pään päälle. Hän ei poistunut, vaikka useamman kerran sitä pyysin. Silloin paikalle saapui reipas järjestysmies, joka saatteli miehen saman tien ulos.

Kaunis kiitos reippaalle Annelille, joka selätti flunssan ja saapui ilahduttamaan meitä laulullaan sekä taitavalle Recados-yhtyeelle hienosta musiikkinautinnosta. Kovasti tykkäsin illasta.
Kiitos myös ihanille keikkakavereilleni seurasta. Jälleentapaamisiin siis!

3.8.2013
Anneli Mattila ja Recados - Venus Night Life, Turku.
Perjantaina 2.8. illansuussa sain keikkakaveriltani Karilta kännykkääni viestin:"Anneli, Turussa huomenna. Vaihdoin su illaksi. Lähetkö?" - Näin tieto keikalle lähdöstä tuli jotensakin yllätyksenä. Annelin keikkalistalla ei tätä tietoa ollut. Anneli itse kertoi siitä facebookissa 3.8. - samoin Recados! Tieto keikasta olikin mukava ja piristi mieltä oikein kunnolla.
Siitä nämä yökerhokeikat vaan ovat ikäviä, että artisti pääsee lavalle vasta kovin myöhään, tavallisesti noin puolen yön aikaan ensimmäisen kerran.
Reissuun lähdimme Karin kanssa kuitenkin jo noin 21:30 maissa. Aikaisempi meno paikalle varmistaa varman sisäänpääsyn. Auton jätimme parkkiin korttelin päähän, ja sieltä kävelimme Aurakadulle Venukseen(=entinen Galax). Iloinen yllätys oli, kun paikalle olivat saapuneet Tapsukka, Tarja-Riitta ja Martti. He istuskelivat alakerran baarissa. Sieltä siirryimme kaikki karaokebaarin puolelle kuuntelemaan esityksiä. Hetkeä ennen yläkerran yökerhoon siitymistä piipahdimme vielä nopeasti katsastamassa Aurakadun yöelämää rajatulla alueella ravintolan edessä. Martti ehti nauttia nikotiiniannoksensa.
Kadulla oli todella vilkasta. Ihmisiä kulki suuntaan ja toiseen - "draamojakin" nähtiin ja toinen toistaan mielenkiintoisemman näköinen persoona sattui väkijoukosta silmiin.
Yökerhon puolelle yläkertaan pääsimme siirtymään melko tarkasti klo23. Siellä oli vielä kovin hiljaista - kunnes aivan yhtäkkiä pärähti palohälytin soimaan. Ääni oli hirveän voimakas ja oli vähällä lukita korvat, kunnes se jonkun ajan päästä lakkasi. Martti oli pyörähtänyt ulkona ja kertoi, että paloauto oli ollut ravintolan ulkopuolella. Mitään vaaraa ei kuitenkaan ollut, hälytys oli ollut tällä kertaa turha.
Recados-orkesteri aloitti esiintymisensä melko tarkkaan klo23:45. Aika tuntui omituiselta, sillä muistissa oli aikaisemmilta kerroilta, että orkesteri aloitti klo22. Nyt oli kaikkea myöhäistetty - Anneliakin saataisiin odottaa lavalle vasta klo 00:45.
Harmi kuitenkin unohtui, kun orkesteri saapui lavalle ja aloitti soittonsa. Musiikkivalinta sopi hyvin iltaan. Kuultiin mm."Varrella virran" - siinä hiukan sanoilla vitsailtiin... ".pääkallo löytyi valkoinen, Olavi Virran..". "Tulisitko kanssani", "Lauantai-ilta" ja "Run away"... Foxit, sambat, fuskut seurasivat sujuvasti toisiaan. Kun Tarja-Riitta ja Martti lähtivät hitaan kappaleen aikana tanssimaan, Tapsukka tuumasi..". Tarja ja Martti lähtivät "nojailemaan"..".:-D

Tauon jälkeen orkesterin tullessa uudelleen lavalle saimme sinne myös vihdoin Annelinkin.
Anneli aloitti ensimmäisen settinsä "Suojaan" ja "Tanssin päivät, tanssin yöt". Niitä seurasi tuo iloinen ja reipas "Jambalaya". Se sai minut mukaan laulamaan ..". sataman mustimman neidon nuoren tanssi kuuma on kuin laava tulivuoren...", ja sen kaverin kuultiin "That´s allright, mama!" Rauhallisempaa tahtia antoivat "Tahdo tietää en" ja "Besame mucho". Vaihtelevat rytmit ja kappaleet seurasivat spiikkausten lomassa. Mukava oli kuulla "Seitsemäs taivas" ja "Mikä sun nimi on", jota spiikatessaan, Anneli sanoi, ..". nyt voi tehdä lähempää tuttavuutta kyselemällä - mikä sun nimi on?"
Lavan edessä kuvatessani ja väliin laulaessani yksi nuorehko mies kumartui puoleeni, ja kysyi, kuulunko Annelin Fun Clubiin. Sanoin, etten kuulu, mutta fani olen ja keikoilla käyn, aina kun se on mahdollista". Hän nyökkäsi ja hymyili leveästi.
Toisen setin alkaessa, kerääntyi lavan eteen nuorten miesten porukka, pari tyttölastakin siinä näkyi olevan. He elivät Annelin musiikissa täydesti huojuen kädet ylhäällä ja laulaen mukana. Volyymia löytyi.. Anneli lauloi tuolloin "Villivarsa" ja "La isla bonita". Silloin yksi nuorista miehistä kuului naureskelevan..".. täällähän on fiilis kuin ruotsinlaivalla!":-D Anneli kommentoi siihen ja ilo yltyi. "Don´t cry for Loui" ja "Ne na na na" seurasivat. Sitten tuli se illan esitys, jota jo hiukan olin odotellutkin - nimittäin Armi-Danny "Tahdon olla sulle hellä". Kun Jarkko lauloi .. " tahdon sulle jotain antaa..", ja antoi Annelille pienen rasian, kysyi tämä ..".sormuksen? - ootan kosintaa!" Jarkko oli heti juonessa mukana ja polvistui, mutta nousi heti ylös ja jatkoi laulua. Rasiasta löytyi soma pikkuinen keramiikkinen kisu. Anneli nauroi kappaleen jälkeen, että "melkein mua kosittiin, muttei ihan". Setti jatkui "Ihoissa on virtaa" ja sen jälkeen herkillä "Niin paljon kuuluu rakkauteen" ja "Nousevan auringon talo". Lopuksi Anneli laittoi tanssijoille vipinää jalkoihin laulamalla "Great balls on fire" ja "Saappaat" - ".. sanot vaan, vaikket tarkoitakkaan, sanot rakkaudeksi tuosta vaan. Oot muhinoinut, missä vaan oot voinut. Se on loppu nyt, mä puuttun kohtaloos!" Tiukkaa tekstiä huumori silmäkulmassa..

Encorena Anneli esitti minulle rakkaan "Kuolleet lehdet"..".. toivoisin sinunkin muistelevan, päiviä kesämme kaunehimman - aurinko hymyili suloisimmin, rinnallas armahin kun astelin...". ( Ei uskoisi, että siitä nimenomaisesta kesästä on aikaa kulunut 46 vuotta, ja sama kaveri astelee tuossa rinnalla edelleen!)
Kotimatka sujui miellyttävän hiljaisuuden vallitesssa. olimme Karin kanssa molemmat väsyneitä, mutta hiljakseen, harvakseltaan kommentoimme silti iltaa. Karilla olisi työssä iltavuoro edessä.  Toivoin, että hän ehtisi nukkua muutaman tunnin.

Kiitos teille Anneli ja Recados-orkesteri aivan upeasta musiikista! Ja kiitos Tapsukka, Tarja-Riitta ja Martti mukavasta keikkaseurasta... ja kiitos myös keikkakaverilleni Karille!

2.8.2013 Retki Sammattiin ja Vivamoon.
Paimion Kaffetassilaiset keräävät pitkin vuotta ns.kahvirahaa kokoontumisissaan viikottain perjantaisin vanhalle seurakuntatalolle eli Wanhalle. Siellä viihdytään yhdessä, tavataan tuttuja, kuunnellaan kulloisenkin vastuuhenkilön laatimaa ohjelmaa, neulotaan Äiti Teresan peittotilkkuja ja nautitaan kupillinen pari kahvia kahvileivän kera.
Vuoden mittaan tuosta kahvirahasta kertyy sievä summa, joka käytetään kaffetassilaisten iloksi ja virkistykseksi tehtäviin retkiin - pieni omavastuuosuus jää, mutta se on lähes nimellinen.
Tällä kertaa retki suuntautui Sammattiin ja Vivamoon. Sammatissa kävimme tutustumassa "Lammin taloon" - Elias Lönnrotin myöhemmän ajan piilopirttiin, jossa hän sai rauhassa tehdä kirjallisia töitään. Se on aikoinaan ollut lähes tiettömän taipaleen takana - kuulema vain polku vei metsän halki perille. Se oli kylältä noin neljän kilometrin päässä korvessa. Sittemmin Lönnrot takennutti tien sinne tytärtensä painostuksesta. Ennen Lammin taloon muuttamista perhe oli asunut Nikun talossa, jonne se oli muuttanut Lönnrotin jäätyä eläkkeelle suomenkielen professorin virastaan Helsingissä. Maria ja Elias Lönnrotille syntyi viisi lasta. Poika, Elias, menehtyi parin vuoden ikäisenä aivokalvon tulehdukseen. Tyttäristä kaksi kuoli tuberkuloosiin ja yksi kurkkumätään. Vain yksi tytär, Ida, eli vanhuusikään asti..
Vaimo Maria kuoli keuhkotautiin v.1886, ja silloin Lönnrotille jäi huollettavaksi neljä tytärtä.
Lammin erämaataloon Elias Lönnrot muutti saadakseen työrauhan. Sinne hyvin harvoin eksyi vieraita. Asumus Lammilla oli valmiina, mutta kaipasi kohennusta. Taloon rakennettiin lasikuisti ja ikkunoita suurennettiin. Navetta siirrettiin kauemmaksi ja tytöille rakennettiin sivurakennus, jossa oli tupa ja kolme kamaria - yksi kullekin. Kun Ida jäi ainokaiseksi, hän muutti päärakennukseen.

                                  Lammin talo. Elias Lönnrotin perheen kotitalo Sammatissa.

Äidin kuoltua oli tytöillä vuoroviikoin emännyys hoidettavanaan.. kun Elinakin oli kuollut, jäi talous Idan hoidettavaksi, sillä isä ei puuttunut käytännön asioihin. Tilaa hoiti palkattu vouti renkeineen ja emännyyttä sukulaistyttö Miina, joka oli vanhemman veljen tytär. Miina tuli taloon joka päivä sen neljän kilometrin matkan ilmeisesti ensin polkua pitkin kävellen ja ehkä myöhemmin muulla keinoin. Isän kuoltua Ida toimi tämän tahdon mukaisesti. Hän järjesti Lammin talon myynnin ja huutokaupan irtaimiston myymiseksi. Sen jälkeen hän toteutti oman unelmansa ja lähti ulkomaille, jossa oleskeli kuolemaansa asti. Ida Lönnrot kuoli Sienassa v.1915.

Työhuoneessa on kirjallisuutta ja kartta, jossa on näkyvillä Lönnrotin runojen keruumatkojen reitit. Alemmassa kuvassa yksi hänen matkoilla käyttämänsä laukku.

Isossa talossa tarvittiin työvoimaa. Tämä oli iso väentupa, jossa uutuutena oli hyvin toimiva ja käytännöllinen liesi. (yläkuva)

Lammin talon salin sohvaryhmä ja piano. Lönnrot piti tätä huonetta kalusteineen liiankin hienona.

Perheen tyttärille rakennettiin oma piharakennus, jota alettiin kutsua "Paratiisiksi". Siellä oli tupa ja kolme kamaria, jokaiselle tytölle omansa. Kun Ida jäi yksin, hän muutti päärakennukseen.
Elias Lönnrot kuoli v.1884. Yhden huoneen seinällä on vielä jäljellä yksi hänen hautaseppeleistään.

 Yläkuvassa Sammatin kirkon alttaritaulu ja alla Elias Lönnrotin hautamuistomerkki. Maria Lönnrot  on haudattu viereen.

Seuraava kohde retkellämme oli Sammatin kaunis puukirkko vuodelta 1754-1755. Sen Alttaritaulun
on Elias Lönnrot lahjoittanut kirkolle nuorimman tyttärensä Teklan muistoksi v.1879.
Juuri kun tulimme kirkomaalle, availi suntio kirkon ovia, ja hetken kuluttua sisältä kannettiin vainajan arkku ulos. Omaiset saattoivat arkun odottavaan ruumisautoon, joka lähti matkaan rauhallisen arvokkaasti.
Me menimme sisälle kirkkoon, ja ennen kuin annoimme puheenvuoron oppaalle, lauloimme juuri siunatun vainajan kunniaksi ja saatteeksi virren "Soi kunniaksi Luojan". Opas antoi historiakuvauksen alttaritaulusta, saarnastuolista, madonnapatsaasta ja kalustuksesta. Muuhun ei oikein ollut aikaa. Olimme hiukan jäljessä aikataulusta ja piti kiirehtiä ruokailemaan. Sen jälkeen matka jatkuisi Vivamoon katsomaan näytelmää.
Ruokailimme TTS:n tiloissa, eli kyseessä on Työtehoseuran tilat joissa saa peruskoulutusta useamman alan ammattilainen.. mm ravintola-alan ihmiset.

Ruokailtuamme rivakkaan tahtiin, siirryimme jälleen bussiin, ja ajoimme loppumatkan Vivamoon odottavin mielin.
Vivamossa saimme nauttia vaellusnäytelmästä "Kalastajat". Tästä hienosta näytelmästä ei minulle valitettavasti jäänyt dokumentteja, sillä valokuvaaminen näytelmän aikana kiellettiin.
Yritän antaa lukijoilleni tiivistelmän näytelmästä.
Kyseessä oli ns. vaellusnäytelmä, jonka aikana katselijat siirtyivät näyttelijöiden mukana yhdestä toimintapisteestä toiseen. Tässä näytelmässä niitä oli kolme. Näytelmä alkoi Gennesaretin järven rannalla, jossa kalastajat olivat arkisessa työssään. Pietari on harmissaan, koska vaikka he olivat kalastaneet koko yön on saalis jäänyt kovin vähäiseksi. Paikalle saapuu Jeesus Nasaretilainen, joka kehottaa Pietaria vielä kerran heittämään verkkonsa veteen. Pietari on näreissään, mutta suostuu ja saa mahtavan kalansaaliin. - Seuraava näyttämö on kylä, jonne Jeesus saapuu. Hän ajaa riivaajan kylää terrorisoivasta miehestä, parantaa ramman ja antaa sokealle näkökyvyn takaisin. Kolmas näyttämö tapahtumapaikoiltaan on kaupunki. Siinä kuvataan useampia Raamatusta tuttuja tapahtumia. Laupias samarialainen pelastaa tieltä rosvojen pahoinpitelemän ja ryöstämän miehen ja vie tämän saamaan hoitoa, Maria Magdaleena - syntinen nainen - saa syntinsä anteeksi, halvatulle Jeesus sanoo:"Nouse, ota vuoteesi ja käy" - ja tämä paranee, nousee, ottaa vuoteensa ja lähtee kiittäen. Samoin Jeesus ruokkii joukon ihmisiä siunaamalla ateriaksi pojan vasussa olleet viisi leipää ja kaksi kalaa. Minusta kaunein kohtaus oli ja on aina edelleen se, missä äidit haluaisivat tuoda lapsensa Jeesuksen luo siunattaviksi, mutta opetuslapset yrittävät estää heitä pääsemästä hänen luokseen. Silloin Jeesus sanoo:"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaistensa on taivaan valtakunta". Hän otti lapset luokseen, nosti polvelleen siunasi ja opetti. Samassa tilassa hän antoi ohjeita ja opetti myös aikuisia. Hän tapasi näyssä myös Mooseksen ja Eliaan ja ennusti oman kohtalonsa.
Seurasin näytelmää sydämellä ja tunteet pinnalla. Koulun uskontotunnit tulivat eävästi mieleen ja uskontokirjan hienot kuvat. Nytkin näytelmän Jeesuksen opetus oli; olkaa kalastajia, kalastakaa ihmisiä seuraamaan minua, ja välittämään eteenpäin rakkauden sanomaa. Vielä kahvikupillista näytelmän jälkeen nauttiessani, askartelivat ajatukseni juuri näkemässäni. Hienoa oli, että myös kuulovammaiset oli huomioitu ja näytelmä tulkittiin viittomakielellä. Myös herkät tanssien esitetyt osiot sopivat erinomaiseti yhteyteen.
Mieleeni jäi lämmin ja valoisa tunne päivästä. <3