Lauantai 24.10.2015 - olimme jälleen keikkakaverini Karin kanssa matkalla. Suunta oli kohti Auraa ja siellä Auran nuortentaloa, missä saisimme nauttia Annen ja hänen orkesterinsa Deja-vu:n musiikista. Tällä kertaa ei siis keikkapaikka ollut kovin kaukana - melkeinpä naapurissa voisi sanoa. :-) Toisena orkesterina esiintyisi bändi nimeltä Lumilinna. Tämä bändi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaista musiikkitarjontaa sillä olisi antaa kuulijoille.
Saavuttuamme perille Auraan ja jättäessäni takkia naulakkoon kuulin Karin toteavan: ..". siellä Däni laulaa..." Eli Jarkko - ilmeisesti lainassa Annelin orkesterista - olisi tänä iltana koskettimissa. "Elaine" kaikui ilmoille, kun Karin kanssa kiipesimme yläkertaan ja ostimme kupilliset kahvia.
Orkesteri jatkoi "Kun sydämes toit jalkojeni juureen, mä uskoin vielä rakkauteesi suureen. Mut tytön mieli kyllä muuttuu, jos romantiikka aivan puuttuu, nyt usko en sun lempees ollenkaan..... illalla illalla...". Sen jalkeen tuli joku minulle tietämätön mutta ihan kivan oloinen kappale... ". aijaijai ja jotakin.....".
Tuttuja kasvoja alkoi sitten vähitellen kokoontua paikalle. Tulivat mm. Takalan perhe, Rosvallin Jarno, Lindholmin Jarmo ja Taisto Koskela sekä Pirjo-Riitta Taiston mukana, Puhtilan Juha, Martikaisen Sari ja Juha, Katja jne. Orkesteri jatkoi laulamalla "Tummista silmistä" ja sitten tuli myös tuo hieno ja hivenen mahtipontinen "Lentävä Hollantilainen" - .." valkopurjeet hohtaa yössä, laivan kylkeen laine lyö. Ruorimies vain yksin työssä, ympärillä tumma yö. Kohina käy ulapalla, vesi vaahtoin lainehtii ... ylös miehet kannen alta aavelaiva purjehtii! " Deja-vu päätti ensimmäisen settinsä kappaleisiin "Jailhouse rock" Ja "Hit the road, Jack!" Pojat lähtivät tauolle ja Lumilinna orkesteri tuli omalle setilleen. Aivan mukavan kuuloista tanssimusiikkia se sitten soittikin.
Kun Anne tuli lavalle, hän aloitti oman settinsä laulamalla "Kuivaa koivua". Toivotettuaan yleisölle sen jälkeen hyvää lauantai-iltaa hän jatkoi muistelemalla, että ".. hänen viime kerrastaan tällä lavalla olisi kulunut jo viisi vuotta, jolloin hän on laulanut "asfalttiviidakon" - Niinpä seuraavana sitten saimmekin sen kuulla.
Tämän jälkeen Anne astahti lähemmä lavan reunaa lähelle sitä paikkaa, missä Takalan Kale ja Jarno seisoivat, ja nätisti hymyillen hän kertoi, että omistaa seuraavan laulunsa "Elämän peli" Kalervolle, joka hiljattain täytti pyöreitä vuosia. Kalervo täytti pyöreät 60 vuotta, ja meillä myös Karin kanssa oli ilo saada olla mukana siinä synttärijuhlassa.
(Veimme Kari ja minä Kalervolle lahjaksi - ajatellen myös koko perhettä - yhden maalauksistani. )
Sen jälkeen kuultiin "Ravintola Sydänsuru", "Enkeleitä, onko heitä". Tätä laulua on Annella usein ollut tapana kommentoida ..".. ja onhan heitä".
Anne jatkoi hiukan harvemmin kuulluilla "Juokse, juokse" ja "Voima rakkauden" . Sen on tietääkseni myös Jamppa Tuominen laulanut levylle joskus - kaunis sävel ja kauniit sanat. "Taivaan kartta" on aina yhtä sykähdyttävä ja ajatuksia herättävä. Jäin mietteisiini, kunnes havahduin - jotain taisi jäädä kirjaamattakin. Vaan sitten tartuin uudelleen kynään. "Jäin ikuisesti onneen kii" ja "Sä mulle suunnan annoit elämään" ja vielä kesäisistä päivistä muistuttamaan "Tuoksui ruoho" - Annen ikioma sanoitus ja sävel. Vielä hän lauloi ".. se on aivan sama, kunhan teet musta kauniin..". Taas jäin ajatuksiini, mutta mielestäni hän päätti settinsä laulamalla vielä "Tyynyyn jäljet jää".
Toisen settinsä Anne aloitti laulamalla "Matkalaukun". Sitten hän jatkoi esittämällä "Hei älä karkaa", joka on kirjoitettu todellisuuspohjalle .".. karkas se sittenkin..".ja vielä lisäsi basistiinsa Pekkaan päin kääntyen, "että basistilta karkasi just elämänsä rakkaus". "Joline"lla jatkettiin - "Viimeinen kyynel", "Kun silmät suljen", "Kätes hellät, katsees kuin tulta" ja "Menneet on menneet". Seuraavana oli esitysvuorossa "Sielu salamoi", jolloin Anne jätti orkesterin poikien päätettäväksi, kuka heistä laulaisi "Jannen osan". Osa lankesi rumpalille, Kille sai olla Jannena. Anne sanoi, että joku yleisöstäkin voisi "toimia jannena". Vaan ketään halukasta ei ilmoittautunut. Tässä vaiheessa Anne esitteli orkesterinsa yleisölle: .." poikamies Juha Haapio, eli Farmari, basisti Pekka Tenkula, on rumpalin "Kille" Kari Tenkulan isoveli, ja on vikkelä lantiostaan! :-D Lainassa on pikkusisko Annelilta Janne Tukki - ei kun Jarkko Lahti, jota "Däniksi" kutsutaan.
Farmari kajautti tämän esittelyn päälle hauskan kitarasoolon. Sitten vielä kajahti ilmoille "Mamma mia" ja lopuksi "Perutaan häät".
Anne joutui palaamaan vielä lavalle ja lauloi encorena uudelleen "Kuivaa koivua". Sitten hän yllätti minut totaalisesti kertomalla tanssiyleisölle, että .".. Leena täytti juuri seitsemän.... toista. Omistan tämän toisen kappaleen "Matkalaukku" hänelle.
Korttijono oli muhkea. Tosin Annella ei ollut kortteja mukana, mutta hän kirjoitti nimmareita pääsylippuihin, tai mihin kukin halusi. Taisto oli hakenut minulle keittiöläisiltä pahvilautasen, ja siihen Anne piirsi kerroskakkupalan ja kirjoitti herttaisen viestin onnitteluineen.
Annen mukana olivat keikalle lähteneet äiti-Tarja ja Niina Rautiainen.
Lämpimät kiitokset Annelle ja Deja-vu:lle musiikista ja mukaville keikkakavereille seurasta. Oli mukavaa kuunnella musiikkia yhdessä ja jakaa illan tunnelma kanssanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti