Anneli Mattila ja Recados Baltic Princessillä 18-19.11.2015.

Jo ajoissa kyselin keikkakaveriltani Karilta, josko saisin hänestä kumppanin laivaristeilylle Anneli Mattilan ja Recadoksen keikalle. Pian Kari ilmoittikin, että hän on saanut järjestettyä työvuoronsa sopiviksi, ja pääsee mukaan.
Tuota risteilyä odotellessa selvisi, että mukaan on lähdössä monta muutakin fanikaveria. On aina mukavaa, kun reissulle lähtee useampia samanhenkisiä ihmisiä. On hauskaa juttuseuraa ja viihtyisää yhdessäoloa.
Kun sitten lähtöpäivän illansuussa saavuimme Karin kanssa satamaan, alkoi sinne hiljakseen kokoontua tuttuja ihmisiä. Menimme kuitenkin Karin kanssa ensin yläkerran kahvioon nauttimaan kupilliset kahvia. Seurassamme oli tuolloin jo Härkösen Matti. Kahviossa huomasimme Tarjan seurassaan Anne ja Kille. Menimme tervehtimään ja jäimme hetkeksi seuraan. Sieltä sitten poistuimmekin vasta, kun alkoi laivaan nousu.
Laivalla hytti löytyi viidenneltä kannelta. Teimme nopean reissun taxfreehin ja sen jälkeen menimme iltapalalle. Minulle on jo tullut tavaksi nauttia laivalla ensimmäisenä iltana katkarapuvoileipä joko kahvin tai tuoremehun kanssa. Tällä kertaa otin tuoremehua. Iltapalan jälkeen olikin aika siirtyä Starlight Palaceen nauttimaan illan ohjelmasta.

Starlight Palaceen kokoontui nopeassa tahdissa tuttuja faniystäviä - tuli Takalan perhe, Tarja-Riitta ja Martti Koskinen, Rosvallin Jarno isänsä Lassen kanssa, Karhusen Voitto ja joitakin tuttuja kasvoja muita, joiden nimiä en vielä tiedä.
Tulimme sopivasti Recadoksen setin alkuun. Mikko aloitti laulamalla "Paha vaanii" ja jatkoi kappaleella "Polte". Jarkko jatkoi kuuluttamalla ja laulamalla illan valssit "Vanhoja poikia viiksekkäitä" ja " Saarenmaan valssi" - siinä on se kiva eestinkielinenkin osio. "Ikkunaprinsessalla" jatkettiin ja sitten todettiin "Et voi jättää minua" - totta on, kun "en ole vielä tavannut sinua!" Sitten tuli kaunis Sauli Lehtosen aikoinaan levyttämä tango "Mun aika mennä on". Silloin Matti ilokseni pyysi minut tanssimaan. Osa kappaleista taisi jäädä näin kirjaamatta, mutta olin kuulolla, kun Mikko lauloi tuon suuresti rakastamani laulun "You raise me up". Se on heti ensi kerrasta koskettanut mieltäni. Kuulin sen aikoinaan ensimmäisen kerran Turun Venus Night lifessa - ja siellä Jarkon laulamana. Sen jälkeen sen olen aika ajoin kuullut ja aina vaan tykkään siitä yhtä paljon - tai jos mahdollista tykkyyni siihen syvenee. Tämän kauniin laulun jälkeen Jarkko pysyi edelleen samalla linjalla laulamalla sykähdyttävän "Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa...". Taisin silloin olla jälleen lattialla, koska seuraavat muistiinpanot tulevat vasta Annelin tullessa lavalle. Siinä välissä lavalla oli esiintymässä loistava muusikkoryhmä Pekka Niskan pojat.

Kun Anneli saapui lavalle, hän aloitti tutusti "Ne na na na". Yleisölle hän toivotteli sitten "hyvää keskiviikkoiltaa" ja jatkoi laulamalla "Mustat silmät". Setti jatkui mukavasti "Suojaan", "Tanssin päivät, tanssin yöt", "Besame mucho" - siinä jäin ihailemaan Mikon taidokasta kitarasooloa. Samboilla jatkettiin "Villivarsa" ja "La isla bonita". Seuraavana Anneli lauloi tuon kauniin "Sold my soul". Sitten ilmeisesti minut vietiin taas tanssimaan, koska muistiinpanoissa on katko ja olen merkinnyt vain Annelin tämän setin viimeisen kappaleen, joka oli "That´s allright, mama". Anneli ja Recados lähtivät tauolle ja Pekka Niskan pojat saapuivat lavalle.
Kun Anneli ja Recados palasivat uudelleen lavalle, aloittivat he kappaleilla "Seitsemäs taivas" ja "Onni jonka annoin pois". Sitten jatkettiin foximeiningillä "Girls, don´t cry for Loui!", eli "älkää likat poratko miesten tähären!" Kun Anneli laulaa "House of thee rising sun", hän tekee sen täydestä sydämestä ja sielusta. Ja sen kyllä tuntee! Niin tälläkin kertaa! Seuraavana oltiin vielä nostalgiatunnelmissa "Green leaves" - nostattaa aina muistoja. Joskus itsekin olen sitä yrittänyt tulkita kuulijoille. Vaan jo heräteltiin ihmisiä näistä hempeistä tunnelmista "Rock around the cklock" kehotuksen jälkeen otettiin esille "Siniset mokkakengät eli Blue suede shoes". Vauhtia riitti edelleen, "Great balls of fire" ja "Saappaat ampuu lujaa". Anneli olisi jo sitten lopettanut tähän, mutta yleisö pyysi häneltä encoren ja hän lauloikin vielä Elviksen "I saw her standing there".
Illan aikana oli rupateltu ja kuunneltu musiikkia. Muutaman kerran minut vietiin tanssimaankin. Matti haki lattialle ja jopa Lasse Rosvall pyysi yhdelle hitaalle. Olin siitä tavattoman iloinen. Hän ei juuri arvaa monien sairauksiensa takia tanssimaan lähteä. Seuraan oli myös liittynyt Tarja. Hänetkin Lasse vei yhden kappaleen ajaksi tanssimaan. Annelin lopetettua esiintymisensä oli kello kirinyt jo pikkutunneille, ja oli tullut aika vetäytyä nukkumaan.

Nukkuminen olikin sitten ihan toinen juttu - helpommin sanottu kuin tehty. Kun olimme jo nukkumassa, alkoi hyttikäytävältä kuulua melkoista meteliä - huutelua ja kiljuntaa, naurua ja ovien pauketta sekä jalkojen jyskettä. Sitä jatkui ja jatkui... sitten joku kuului käyvän sanomassa metelöitsijöille jotakin ja he hiljenivät hetkeksi. Vaan jonkun ajan kuluttua melskaaminen alkoi uudelleen. Kun se sitten lopulta hiljeni, oli harmitus vienyt unet mennessään ja aamu tullut. Se yö jäi unettomaksi niin minulta kuin Kariltakin.
Menimme sitten aamiaiselle ja sen jälkeen istahdimme hetkeksi jutustelemaan pianobaarin rauhaan.
Vähitellen alkoivat keikkakaveritkin ilmaantua hyteistään. Rosvallin Jarnon kanssa kävimme kaupoilla taxfreessä ja Takalan perheen kanssa Buffetissa nauttimassa maan mainion aterian. Sitten olikin jo aika hakeutua kuuntelemaan musiikkia Starlight Palaceen.

Kun sitten Anneli tuli Recadoksen kanssa lavalle iloisesti ja aurinkoisesti hymyillen, oli se kuin aurinko olisi noussut. Et arvaakaan, Anneli, miten paljon kaunis ja aurinkoinen hymy toiselle ihmiselle merkitsee, vallankin huonosti nukutun yön jälkeen.

Anneli aloitti kappaleella "Suojaan" ja jatkoi "Liian pitkä matka kotiin". Sitten tulivat valssit "Minä rakastan sua" ja "Ilta skanssissa". Ilokseni Kari pyysi minut tanssimaan. "Koivukujalla" jatkettiin ja "Jambalaya" seurasi. "Mikä sun nimi on" ja sen jälkeen "Baddingin" "Laivat". Oikein jälleen pysähdyin kuuntelemaan, kun Anneli ja Jarkko lauloivat yhdessä "Kertokaa se hänelle" . Sitä seurasi "Kuolleet lehdet". Ja setin lopuksi Anneli vielä lauloi "Hei sovitaanks näin" ja "Ne na na na".  Yleisö pyysi vielä encoreita ja Anneli lauloi tuon kauniin Kirkan aikoinaan esittämän "Mamy Blue:n" ja toisena encorena "Seitsemäs taivas". Tämän päivän musiikkimuistiinpanot jäivät valitettavan vajavaisiksi, koska Kari ja Matti hakivat minua tanssimaan. Vaan siitä olin todella iloinen ja kiitän heitä nätisti.
Korttijonoa syntyi. Minun korttiini Anneli oli piirtänyt laivan - se oli tietysti Baltic Princessin kuva!
Lämpimästi kiitän ihanaa Annelia ja taitavaa Recadosta risteilyn musiikista - unohtamatta tietenkään Pekka Niskan poikien mainiota orkesteria. Ja lämmin kiitos myös mukana olleille faniystäville seurasta.

Anneli Mattila ja Recados Auran nuortentalolla 31.10.2015.

Tänään on tyttäreni Sarin syntymäpäivä - upean aikuisen tyttäreni. En kuitenkaan juhli hänen kanssaan, vaan vietän illan ihan toisessa seurassa. Itse tyttäreni nauttii juhlapäivästään omien ystäviensä kanssa. Minulla on tiedossani ilta suuresti nauttimani musiikin ja ihmisten parissa. Anneli Mattila on Recados-yhtyeensä kera Aurassa samoin kuin Markku Aro oman yhtyeensä Dieselin kanssa. Tiedossa olisi siis hieno musiikki-ilta.
Ennen kuin lähtöni tälle keikalle varmistui, olin hiukan epävarma, saisinko keikkakaveristani seuraa näin heti eilisen perään. Iloisesti yllätyin, kun hän sitten ilmoitti, että hänellekin sopii lähtö.

Auraan saavuimme taas mukavasti ajoissa, ja askeleet suuntautuivat tavan mukaan ensiksi noutamaan kupillisen kahvia ja katsomaan, joko tuttuja kasvoja olisi tullut paikalle.  Illan mittaan heitä sitten jo saapuikin oikein useampiakin: Takalan perhe, Rosvallin Jarno, Puhtilan Juha, Kanasen Katja ja Sirpa, Karhusen Voitto, Koskisen Tarja-Riitta ja Martti, Tapsukka Kahila, Lindholmin Jarmo ja Koskelan Taisto. Kävi selville, että Annelin mukaan oli lähtenyt myös Tarja, mistä kovasti ilahduin. Paikalla näytti olevan myös Annelin isä Aarno. Hänenkin kanssaan pari sanaa vaihdoin kahvipöydässä.

Vihdoin oli Annelin vuoro aloittaa illan esiintyminen. Lavalletulokappaleena hän lauloi "Ne na na na". Toivotettuaan yleisölle hyvää iltaa hän jatkoi "Koivukujalla". Sitä seurasi kappale "Suojaan". Valsseina tulivat "Minä rakastan sua" ja "Ilta skanssissa". Tällöin Juha pyysi minut tanssimaan. Valssien jälkeen sambattiin - "Villivarsa" ja "La isla bonita". Oli halloween-aika, ja monet paikalle tulijoista olivat pukeutuneet toinen toistaan hauskempiin asuihin. Siinä oli merirosvoa daameineen, paholaista, keijukaista, kapteeni Koukkua ja muutama merirosvokin silmälappuineen. Minun teki mieleni kuvata enemmänkin, mutta yhden kuvan vaan otin. Siihen pyysin asianomaisilta luvan. Liitän sen tämän jutun mukaan. Tämä pari kertoi teemakseen "Luostarielämää".

Ja setti jatkui duetolla Jarkon kanssa "Hit the road, Jack" ja sen parina tuli valtavan hauska ".. jos sulla svengaa.." - eli sovitaanks juttu näin?  Siinä sitä olikin iloa ja meininkiä niin lavalla kuin tanssijoidenkin parissa. Anneli osaa panna ihmisten jalkoihin liikettä! Sitten jo rauhoiteltiin ja fiilisteltiin herkällä "Kuolleet lehdet" kappaleella. Parikseen se oli saanut "Onni jonka annoin pois". Annelin ensimmäisen setin päätti Elviksen " That´s allright, mama" ja "Blue suede shoes".
Ja niin oli Markku Aron ja Dieselin vuoro astua lavalle.

Annelin toinen setti alkoi kappaleella "Seitsemäs taivas". Jatkoksi tuli " Mikä sun nimi on". Seuraavana oli Annelin aina silloin tällöin hauskasti suomentama "Don´t cry for Loui! - eli likat, älkää parkuko miesten tähären!" :-D :-D "Mustat silmät" taisivat olla suunnatut Tapsukalle. Sen perään "Soi maininki hiljainen" rauhoitti taas kivasti tunnelmaa. Lisää fiilistelyä oli tulossa "Sold my soul" ja "Rakkauden muistomerkki".  Vaan sitten taas pantiin vauhtia - Martille omistettiin "Great balls of fire" - siinä nautin kuten useasti ennenkin Mikon kitarasoolosta ja Jarkon aivan upeasta kosketinosasta. En käsitä, miten ne pojat voivat loihtia sellaista musiikkia ulos soittimistaan. Kivasti mentiin eteenpäin - "Saappaat ampuu lujaa" ja Anneli hempeili sen jälkeen laulamalla "Green leaves" ja sitten tuli tuo toivomuskappaleeni, jonka Anneli ja Jarkko lauloivat yhdessä "Kertokaa se hänelle". Anneli kertoi sen olleen hänen osaltaan illan viimeinen kappale, vaan hänet tietenkin taputettiin lavalle takaisin, yleisö halusi kuulla lisää. Ja niin hän lauloikin vielä "Ihoissa on virtaa" ja "Saappaat ampuu lujaa".
Taas kerran oli iloinen ja reipas keikkailta ohitse.
ISO KIITOS ihanalle Annelille ja Recadokselle musiikista ja kivoille keikkakavereille seurasta.
Kiitos myös Markku Arolle ja Dieselille illan musiikista.

Anneli Mattila ja Recados Teeriharjulla Somerolla 30.10.2015.

Teeriharjulle saavuimme nippa nappa ajoissa - Kari ja minä. Niinpä sitten kuulimmekin, kuinka Mikko lavalla esitteli jo seuraavaa laulua, että "rakkaus se onkin sitten sukkela tauti". Tätä sukkelaa tautia seurasivat Recadoksen setissä "Saarenmaan valssi" ja tuo kaunis "Metsäkukkia". "Ikkunaprinsessalla" jatkettiin, ja sen kaverina "Et voi jättää minua, koska en ole vielä tavannut sinua". Tämän jälkeen tuli sambakappaleita "El Mikon" esittämänä - Jarkon huomautus. :-D Ja kuulimme "Ainiaan" sekä "Surullinen samba". Näiden jälkeen Recados poistui tauolle ja Taikakuu astui lavalle.
Tänä aikana oli alkanut kivasti kokoontua tuttuja paikalle. Takalan perhe oli jo tullut, samoin Sari ja Juha ja Tarja-Riitta ja Martti, Maaritkin ehti lopulta keikalle, kun oli saanut pikkuisen Artun nukkumaan, jne.

Taikakuun esiintymisen jälkeen saimme lavalle uudelleen Recadoksen. Sen mukana sinne saapui myös Anneli, joka aloitti reippaasti "Ne na na na" kappaleella. Tervehdittyään yleisöä hän jatkoi "Koivukujalla". Näitä seurasivat "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin". Perinteiset valssit "Minä rakastan sua" ja "ilta skanssissa" - missä on mielestäni tosi kaunis orkesterin poikien "enkelikuoron" osuus. "Rakkauden muistomerkki" tuli seuraavana, mutta sitten unohtui taas kirjaaminen. Kun havahduin käyttelemään kynää, Anneli lauloi jo "Villivarsaa" ja sen kaverina "La isla bonitaa". Niissä on kivan kuuloinen kitara! Setin loppupuolella Anneli ja Jarkko lauloivat duettona "Hit the road, Jack!" Sen jälkeen tuli Annelin "That´s allright, mama", jonka lopussa poikien enkelikuoro totesi ...". seuraavaksi Taikakuu.." päätti tämän ensinnäisen setin.

Juha Metsäperän ja Taikakuun esitys oli todella hauska. Juha Metsäperä "otti yleisönsä". Hän pääasiassa osoitti laulunsa huomioimalla meidät lavan edessä olijat jopa yhdessä vaiheessa käymällä läppäämällä kämmeniä yhteen meidän kanssamme. Kaikki hän osasi huomioida niinkuin hommansa taitava artisti ainakin. Kivaltahan se tuntui. Tämä Teeriharjun keikka oli Juha Metsäperän ja Taikakuun uuden levyn julkistamikeikka, niinpä heidän esittämänsä kappaleet koostuisat isolta osalta levyn lauluista. Mielenkiinnosta kävin levyn ostamassa ja sain siihen nimmaritkin.

Sitten Anneli ja Recados tulivat uudelleen lavalle. Anneli aloitti tämän toisen setin "Girls, don´t cry for Loui!". Sen parina oli "Mustat silmät". Seurasivat kauniit "Kuolleet lehdet" ja "Onni jonka annoin pois". Vauhdikkuutta menoon tarjosivat "Kolpakot", joita Anneli ei nyt tarjonnut kolmea enempää. Ja "Autotytölle" oli tarjolla "pieni talli syömmessäin".... Seuraavan kappaleen Anneli omisti uskolliselle fanilleen Martille - nimittäin "Great balls of fire". Tähän kohtaan muistilapussani olen kirjoittanut isoin tikkukirjaimin - MIKON KITARA VAU VAU VAU ja JARKON KOSKETTIMET MAHTAVAA !!!!!

Tälle kappaleelle jatkeena tuli "Saappaat ampuu lujaa". Rauhallisempaa tahtia oli vuorossa, ja kuultiin tuo viehko "Vihreät niityt". "Nousevan auringon talo" nosti taas kerran kylmät väreet selkäpiihin. Annelin äänessä on jotakin, mikä istuu kuin valettu tähän kappaleeseen. Jarkon kanssa hän esitti sitten vielä dueton "Lähden stadiin".  Setin viimeisenä kappaleena oli "Ihoissa on virtaa".
Encoreitakin haluttiin - tottakai, ja saatiinkin kuulla ensin "Seitsemäs taivas" ja sitten tuo iki-ihana Jarkon ja Annelin duetto "Kertokaa se hänelle".
Ilta oli mennyt kuin siivillä ja kortin ja halauksenkin sain vielä illan päätteeksi Annelilta. Matka kotiin Karin mukana taittui leppoisasti rupatellen.
Lämmin kiitos Anneli ja Recados illan musiikista ja kaikki fanikaverit seurastanne.

Kiitos myöskin Juha Metsäperä ja Taikakuu omasta osuudestanne illan onnistumiseen. Oli hauska ja mieliinpainuva keikkailta. 

Anne Mattila ja Deja-vu Auran nuortentalolla 24.10.2015.

Lauantai 24.10.2015 - olimme jälleen keikkakaverini Karin kanssa matkalla. Suunta oli kohti Auraa ja siellä Auran nuortentaloa, missä saisimme nauttia Annen ja hänen orkesterinsa Deja-vu:n musiikista. Tällä kertaa ei siis keikkapaikka ollut kovin kaukana - melkeinpä naapurissa voisi sanoa. :-) Toisena orkesterina esiintyisi bändi nimeltä Lumilinna. Tämä bändi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaista musiikkitarjontaa sillä olisi antaa kuulijoille.
Saavuttuamme perille Auraan ja jättäessäni takkia naulakkoon kuulin Karin toteavan: ..". siellä Däni laulaa..." Eli Jarkko - ilmeisesti lainassa Annelin orkesterista - olisi tänä iltana koskettimissa. "Elaine" kaikui ilmoille, kun Karin kanssa kiipesimme yläkertaan ja ostimme kupilliset kahvia.
Orkesteri jatkoi "Kun sydämes toit jalkojeni juureen, mä uskoin vielä rakkauteesi suureen. Mut tytön mieli kyllä muuttuu, jos romantiikka aivan puuttuu, nyt usko en sun lempees ollenkaan..... illalla illalla...". Sen jalkeen tuli joku minulle tietämätön mutta ihan kivan oloinen kappale... ". aijaijai ja jotakin.....".
Tuttuja kasvoja alkoi sitten vähitellen kokoontua paikalle. Tulivat mm. Takalan perhe, Rosvallin Jarno, Lindholmin Jarmo ja Taisto Koskela sekä Pirjo-Riitta Taiston mukana, Puhtilan Juha, Martikaisen Sari ja Juha, Katja jne. Orkesteri jatkoi laulamalla "Tummista silmistä" ja sitten tuli myös tuo hieno ja hivenen mahtipontinen "Lentävä Hollantilainen" - .." valkopurjeet hohtaa yössä, laivan kylkeen laine lyö. Ruorimies vain yksin työssä, ympärillä tumma yö. Kohina käy ulapalla, vesi vaahtoin lainehtii ... ylös miehet kannen alta aavelaiva purjehtii! " Deja-vu päätti ensimmäisen settinsä kappaleisiin "Jailhouse rock" Ja "Hit the road, Jack!" Pojat lähtivät tauolle ja Lumilinna orkesteri  tuli omalle setilleen. Aivan mukavan kuuloista tanssimusiikkia se sitten soittikin.

Kun Anne tuli lavalle, hän aloitti oman settinsä laulamalla "Kuivaa koivua". Toivotettuaan yleisölle sen jälkeen hyvää lauantai-iltaa hän jatkoi muistelemalla, että ".. hänen viime kerrastaan tällä lavalla olisi kulunut jo viisi vuotta, jolloin hän on laulanut "asfalttiviidakon" - Niinpä seuraavana sitten saimmekin sen kuulla.
Tämän jälkeen Anne astahti lähemmä lavan reunaa lähelle sitä paikkaa, missä Takalan Kale ja Jarno seisoivat, ja nätisti hymyillen hän kertoi, että omistaa seuraavan laulunsa "Elämän peli" Kalervolle, joka hiljattain täytti pyöreitä vuosia. Kalervo täytti pyöreät 60 vuotta, ja meillä myös Karin kanssa oli ilo saada olla mukana siinä synttärijuhlassa.
(Veimme Kari ja minä Kalervolle lahjaksi - ajatellen myös koko perhettä - yhden maalauksistani.  )

Sen jälkeen kuultiin "Ravintola Sydänsuru", "Enkeleitä, onko heitä". Tätä laulua on Annella usein ollut tapana kommentoida ..".. ja onhan heitä".
Anne jatkoi hiukan harvemmin kuulluilla "Juokse, juokse" ja "Voima rakkauden" . Sen on tietääkseni myös Jamppa Tuominen laulanut levylle joskus - kaunis sävel ja kauniit sanat. "Taivaan kartta" on aina yhtä sykähdyttävä ja ajatuksia herättävä. Jäin mietteisiini, kunnes havahduin - jotain taisi jäädä kirjaamattakin. Vaan sitten tartuin uudelleen kynään. "Jäin ikuisesti onneen kii" ja "Sä mulle suunnan annoit elämään" ja vielä kesäisistä päivistä muistuttamaan "Tuoksui ruoho" - Annen ikioma sanoitus ja sävel. Vielä hän lauloi ".. se on aivan sama, kunhan teet musta kauniin..". Taas jäin ajatuksiini, mutta mielestäni hän päätti settinsä laulamalla vielä "Tyynyyn jäljet jää".

Toisen settinsä Anne aloitti laulamalla "Matkalaukun". Sitten hän jatkoi esittämällä "Hei älä karkaa", joka on kirjoitettu todellisuuspohjalle .".. karkas se sittenkin..".ja vielä lisäsi basistiinsa Pekkaan päin kääntyen, "että basistilta karkasi just elämänsä rakkaus". "Joline"lla jatkettiin - "Viimeinen kyynel", "Kun silmät suljen", "Kätes hellät, katsees kuin tulta" ja "Menneet on menneet". Seuraavana oli esitysvuorossa "Sielu salamoi", jolloin Anne jätti orkesterin poikien päätettäväksi, kuka heistä laulaisi "Jannen osan". Osa lankesi rumpalille, Kille sai olla Jannena. Anne sanoi, että joku yleisöstäkin voisi "toimia jannena". Vaan ketään halukasta ei ilmoittautunut. Tässä vaiheessa Anne esitteli orkesterinsa yleisölle: .." poikamies Juha Haapio, eli Farmari, basisti Pekka Tenkula, on rumpalin "Kille" Kari Tenkulan isoveli, ja on vikkelä lantiostaan! :-D Lainassa on pikkusisko Annelilta Janne Tukki - ei kun Jarkko Lahti, jota "Däniksi" kutsutaan.

Farmari kajautti tämän esittelyn päälle hauskan kitarasoolon. Sitten vielä kajahti ilmoille "Mamma mia" ja lopuksi "Perutaan häät".
Anne joutui palaamaan vielä lavalle ja lauloi encorena uudelleen "Kuivaa koivua". Sitten hän yllätti minut totaalisesti kertomalla tanssiyleisölle, että .".. Leena täytti juuri seitsemän.... toista. Omistan tämän toisen kappaleen "Matkalaukku" hänelle.
Korttijono oli muhkea. Tosin Annella ei ollut kortteja mukana, mutta hän kirjoitti nimmareita pääsylippuihin, tai mihin kukin halusi. Taisto oli hakenut minulle keittiöläisiltä pahvilautasen, ja siihen Anne piirsi kerroskakkupalan ja kirjoitti herttaisen viestin onnitteluineen.
Annen mukana olivat keikalle lähteneet äiti-Tarja ja Niina Rautiainen.
Lämpimät kiitokset Annelle ja Deja-vu:lle musiikista ja mukaville keikkakavereille seurasta. Oli mukavaa kuunnella musiikkia yhdessä ja jakaa illan tunnelma kanssanne.