Aurinkoinen ja lähes helteinen perjantaipäivä oli kallistumassa iltaan, kun Sarin ja Juhan kanssa ajelimme kohti Pappisten lavaa (Loimaalla). Lava oli jo ennestäänkin tuttu. Siellä ovat esiintyneet kaikki muut Mattilan siskokset - myös Anitta. Hän on ollut joko Annen tai Annelin mukana keikalla.
Annesta on siellä tehty oikein mukava juttukin vuonna 2008 kuvineen kaikkineen Ilta-Sanomien PLUS-liitteeseen.
Nyt oli esiintymässä Anniina Mattila Avenue-orkesterinsa kanssa. Paikalle saavuimme niin, että Avenue oli jo ehtinyt aloittaa esiintymisensä. Tutut sävelet kaikuivat vastaan ja sieltä joukosta poimin myös yhden suosikeistani "Yksi ainoa ikkuna". Tunnelma oli leppoisa. Suurin osa ihmisistä oli tanssimassa, mutta jokunen istuskeli ulkona pienissä ryhmissä rupattelemassa ja nauttimassa virvokkeita. Paikalla oli myös Anniinan isä Aarno. Hän tuli heti kohta luoksemme tervehtimään.
Klo 22 Avenue tuli uudelleen lavalle ja kuulutti illan artistin Anniina Mattilan paikalle. Anniina asteli lavalle iloisena ja hyväntuulisena ja aloitti esiintymisensä Katri Helenan kauniilla "Näin alkaa rakkaus"-kappaleella. Sen jälkeen hän toivotti yleisölle hyvää perjantai-iltaa - ".. onhan nyt perjantai?" ..ja jatkoi, että pannaanpa sitten valssiksi. "Sydän rakastaa" alkoi soida. Silloin Anniinan isä ilmestyi viereeni ja pyysi tanssimaan. Mukavaa olikin pyörähdellä valssin tahdissa taas pitkästä aikaa.. Seuraava valssi olikin sitten "On arkea elomme tää". Setti jatkui "Kaksi rannalla yksinäistä" ja "Ikivanha leikki". Ja sitten oli vuorossa laulu, joka antaa omalta osaltaan hienoja muistoja "Miljoona ruusua" - aivan voin kuulla Veera Teleniuksen laulavan ".. nuoruuden rakkaus on kaunis ja koskematon, katseet ne kertovat vain, katseestas onnen mä sain, - miljoona, miljoona, miljoona ruusua, tuoksua, tuoksua, tuoksua rakkauden..." Kiva, että Anniina on ottanut ohjelmistoonsa tämänkin vanhan laulun. Sitten Antti nosti haitarin syliinsä ja Anniina lauloi "Illan muistan ihanaisen armaan" ja "Seitsemän sain sulta tulisuudelmaa... vieläkin ne mua houkuttaa.." - Tämän jälkeen kuului lavalta toteamus ..".kovasti suudeltiin siinä kappaleessa." - "Mennääs vielä "mustat silimät..", ja Anniina veisteli miten niitä mustia silmiä voisi syntyä. Kyseinen biisi oli kuitenkin "Tummat silmät" ja sen kumppanina kuultiin "Kesää kohti"- ."..liitto tää alla onnellisten tuulten aina on, kuulen kuiskaavan sun huulten..".
Tämän jälkeen seurasi tauko, josta osan Anniina vietti jutellen meidän kanssamme lavan reunalla.
Kuuntelin jälleen herkällä korvalla orkesterin osuutta. Huomioni vei Avenuen soolokitaristin Hannun työskentely soittimensa kanssa. Ensi kerran heräsin huomaamaan taitavien muusikoiden yöskentelyä soittimiensa kansssa, kun Annelin yhtye Recados aloitti työnsä. Siinä Mikon kitarasoolot saivat minut ihmeisiini. Katselin, kuuntelin ja ihastelin. Sitten jo seurasin Mistralin soolokitaristin Farmarin soittoa ja nyt huomioni kiinnittyi Hannun tapaan käsitellä soitintaan. Kaikilla näillä taitavilla kitaristeilla on "omat juttunsa" - tapansa ja tyylinsä. Ja voi veljet ja rakkaat sisaret, kuinka hienoja juttuja sieltä tuleekaan esiin. En valitettavasti tunne musiikkitermistöä, mutta nauttia heidän soitostaan osaan! Tämä vuodatukseni oli nyt soolokitaristeista, mutta ihan sama pätee niin kosketinsoittajiin, basisteihin kuin rumpaleihinkin. Kun orkesteri löytää sopusoinnun, ja keskinäinen ymmärrys ja kemia toimii, on lopputulos jopa häkellyttävän hieno ja nautittava kokonaisuus.
--
Anniinan toinen setti alkoi kappaleella "Tummat pilvet" ja sen kumppanina oli "Älä herätä vielä". Oli pyydetty hidasta valssia, ja se pyyntö toteutettiinkin - toinen niistä oli "Yö kerran unhoa annoit, väsyneenä kun helmaasi jäin" - ainakin Olavi Virta ja Topi Sorsakoski ovat tämän hienon kappaleen levyttäneet. Laulaessaan Anniina katseli tanssijoita ja kommentoi näkemäänsä: ." . hidas valssi on todella kaunista katseltavaa." Seurasi pari foxia "Oi täysikuu" ja "Tähdenlento" jonka aikana orkesterin pojat alkoivat hymyillä leveästi ja hiukan kiusoitella Anniinaa niin, että tämä oli vähällä purskahtaa nauramaan. Laulun lopetettuaan hän todellakin nauroi ja sanoi: ". lauloin ihan puutaheinää.. kuumuus kai sen tekee - vai mitä?"ja kysyvä katse suuntautui yleisöön päin.
"Sydäntangolla" jatkettiin ja "Sä kuulut päivään jokaiseen".
Tämän jälkeen suoritettiin auto-arvonta. Voittaja löytyi ja saa Laatu-Autosta auton viikoksi käyttöönsä. "Tuu hakeen mut kyytiin", Anniina vitsaili ja kun sai myöntävän vastauksen jatkoi: "Heti lupas!"
Setti jatkui: "Menolippu"oli vauhdikas, ja orkesteri innostui jammailemaan sydämensä halusta.. sen aikana soolokitaristin nuotitkin putosivat ja levisivät pitkin lavan lattiaa.. vaan menoa se ei haitannut. Viimeisenä Anniina ja Avenue esittivät potpurin tutuista kappaleista - mm."Sinusta vain unta mä näin", "Sata kesää, tuhat yötä", "Kuuntele Tomppaa".. Lavalla oli mahtava meno päällä ja yleisö eli mukana ja tykkäsi. Lopuksi Anniina kiitti yleisöä illasta ja järjestäjiä samoin.
Toki Anniina ja Avenue kutsuttiin uudelleen lavalle ja silloin he esittivät vielä encoreina "Jambalaya" ja " Oli kuu oli ilta". Ja yleisö sai jatkoa loppukeikan jameille ja iloittelulle! Svengiä, svengiä!
Keikkailta oli hauska ja iloinen.
Kiitos upeasta musiikista herttaiselle ja ihanalle Anniinalle ja osaavalle Avenuelle. Ja kiitos myös kivasta seurasta Maarit, Sari ja Juha! Kanssanne oli mukavaa jakaa illan musiikkinautinto! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti