Kesäkuun loppupuolen viikonloppu oli alkamassa - oli perjantai 27.6.2014. Olin kuullut jo jokin aika sitten, että Annelilla ja Recadoksella olisi keikka Turun Venus Night Livessa tänä viikonloppuna. Asiasta oli myös tiedotettu Turun sanomissa ihan Annelin kuvan kera. Olin päättänyt lähteä reissuun, vaikka keikkakaverini Kari olikin estynyt työkiireittensä takia.
Sen sijaan olin saamassa muita kavereita mukaan. Maarit Somerolta ja Jarno Turusta olivat tulossa mukaan.
Maarit autoili meille hyvissä ajoin, ja meiltä jatkoimme yhdessä Turkuun. Mieheni vei meidät, sillä parkkipaikan löytyminen tarpeeksi läheltä menopaikkaa on aina ollut kysymysmerkki viikonloppuisin!
Turussa meitä odotteli Jarno Rosvall ja yhdessä astelimme - mutkan kautta - Venus Night Liven ovesta sisään.
Jotenkin jo heti ovella tuli kiva fiilis, sillä siinä tulijoita vastaanottamassa ollut portsari oli hymyilevä ja hyväntuulisesti sanaili kanssani siinä vaihtaessamme muutaman sanan. Ja kohta sisään astuessamme tapasimme tutun miehen - Jarmo Lindholm oli ehtinyt paikalle ennen meitä. Pian seuraamme liittyivät myös Jani ja Marika Lyhtelä.
Muutama minuutti ehti kulua yli klo 22:n ennen kuin pääsimme yläkertaan yökerhon puolelle, ja siellä alkoivat soida levyt.
Recadoksen aloittaessa esiintymisensä, oli paikalle ehtinyt kokoontua jo muutama tanssiparikin lattialle. Pojat nappasivat kiinni tunnelmasa ja Elvistä alkoi soida.. Mikko toivotteli yleisölle hyvät perjantai-illat, ja kyseli sitten, että "mitä te tahdotte kuulla?" Vastaus tulikin heti miesäänellä tanssilattian suunnasta: "rumbaa!" - ja sitä sitten saatiinkin kuulla. Mikko lauloi "kauniista Mariasta" - "Maria, te mi amor". Näin oli tanssi-ilta Venuksessa käynnistynyt.
Minua jaksaa aina huvittaa tarina "lauantai-illasta". Pojat löytävät sanoihin joka kerta jotain omintakeista. Itsessäänkin laulu on hauska, ja voi - monille niin todella totuudenmukainen. "Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan ottaa muutama olut vaan ja tulla kotiin nukkumaan...". Vaan kuinkas sitten kävikään? Reissu päätty hiukan toisin kuin oli suunniteltu, mutta omalla tavallaan hyvin kuitenkin. Jarkko tuumasikin, että "tää on niitä tosisarjojen juttuja!" Seurasi lisää biisejä, jotka tuottivat mielihyvää ja kiinnittivät tarkkaavaisuuteni. Tuli "Runaway" - vaan kun "Punainen kitara" alkoi soida, niin oli pakko lähteä liikkeelle kuuntelemaan lähempää. "Se soimaan jäi mun sydämeen. Sen kaiken tunnen uudelleen. Muiston suudelmasta, äänen kitarasta, vie kielten värähtely kaipuun eiliseen" ja kun sen perään tuli vielä "Yksi ainoa ikkuna", oli mieleni hyrisevän hyvä! Kiitos niistä tunnelmista :-). Tässä ihastellen taas kuuntelin herkällä korvalla kitaraa ja koskettimia.
Tauon jälkeen Recados tuli lavalle ja sinne päästyään alkoi kutsua Annelia - "Anneli, Anneli, Anneli, - missä on se Annelli... " - ja tulihan Anneli lavalle "Suojaan" laulun sävelten soidessa. Hänellä oli yllään pirteä shortsiasu, jossa katseeni kiinnittyi komeasolkiseen vyöhön. Sopi asuun kuin siihen tilattuna.
Annelin toivotettua sitten yleisölle "hyvät illat", hän jatkoi "Liian pitkä matka kotiin", "Mustat silmät", Koivukuja"- "koivukuja johtaa kotiin maailmalta...".Kuultiin rumbat "Besame mucho" ja "Tahdo tietää en". Kolpakoita luvattiin ensin kaksi ja lopulta Anneli armahti ja lupasi kaikkiaan kuusi! "Autotytöllä" on edelleen "pieni talli syömmessäin". Jo rävähti soimaan "Jambalaya" sisällyttäen mukaansa aivan uskomattoman upeat kitara- ja kosketinsoolot hauskoine "vuoropuheluineen - miten niitä muutenkaan kuvaisi : pojat katsovat toisiaan, ja antavat soittimiensa kuulua! Sakkekin oli tullut paikalle, ja nautti musiikista täysin. Setin viimeisenä tuli "That´s allright mama", joka loppuikin ennalta poiketen: That´s allright -> seuraavaksi TAUKO.
Annelin toinen setti alkoi: "Tanssin päivät, tanssin yöt". Tämän jälkeen sain itse kuulla ensi kerran Annelin ja Jarkon tosi hienon dueton "Mä saanhan tulla vierees sun?", jonka aikoinaan Markku Aro ja Nisa Soraya lauloivat levylle. Se oli komea esitys.. Kovasti tykkäsin kuulemastani. "La isla bonita"ja "Villivarsa" - yleisö nautti sambaamisesta. "Ne na na na" - jolloin rallatin mukana.. "Don´t cry for Loui". "Nousevan auringon talo" viimeistään pysäytti kynäni.. Annelin tulkinta ja Mikon kitara saivat pidättämään hengitystä.. niin kertakaikkisen koskettavaa ja upeaa kaikki kuulemani oli. En tiedä, pystyisikö tuota kappaletta enää upeammin esittämään, kuin mitä sen tekevät Anneli ja Recados., ja se kitara... tunnelmoi, itkee ja kaihoaa menetettyjä aikoja.. Kuuntelin kerran yhtä radio-ohjelmaa, jossa toimittaja ruoti erilaisia lyriikoita. Tästä laulusta hän kertoi, että tämän niminen ilotalo on ollut olemassa jossakin (kyllä hän sanoi senkin, missä, mutta minun hatara pääni...)ja olikin oikea huumeluola samalla, kun siellä sai nauttia "ruumiillisista iloista" sen lisäksi, että sai päänsä sekaisin huumeilla.
Janilla oli syntymäpäivä 28.6. Anneli lauloikin hänelle (ilmeisesti toivomuksesta) tuon ihanan "Luotu lähtemään". Otin sen videolle. Kaunista kaunista! - Vaan nyt vuoroon astui Armin ja Dannyn duetto "Tahdon olla sulle hyvin hellä". Siinä "söpöliini" sai "tällaisen söpön" (Laitan siitä "söpöstä kuvan".
Setti jatkui "Ihoissa on virtaa" "Great balls of fire", ja "Saappaat" - Pojat pistivät kunnon jamit päälle oikein sydämen halusta ja katsoessani yleisöä, se otti jamit vastaan ihastuneena ja tanssi senkun kiihtyi! Tähän Anneli päätti virallisen settinsä, mutta eihän hänen annettu vielä poistua, vaan yleisö taputti hänet vielä encoreille. Tuttuun tapaan prkesterikin kutsui :" Anneli, Anneli, Anneli, missä Anneli on?" .. Anneli saatiin vielä lavalle. Hän esittikin Beatlesia : "I saw her standing there" ja " toisena "Seitsemäs taivas".
Keikan jälkeen Anneli tuli vielä meitä fanejaan tervehtimään; myös Recadoksen pojat poikkesivat moikkaamaan tällä pienellä tauolla ennen kuin heidän osuutensa illasta olisi ohitse. Mikko sanoikin, että he esittävät vielä neljä kappaletta ennen lopettamista. Siispä päätin, että odottelen ja kuuntelen heidät loppuun asti. Kun orkesteri palasi vielä lavalle, saatiin kuulla mm.Erinin "Ne on toiset mimmit" - vaikka minun korvissani teksti kääntyi "Ne on toiset miehet!" - mitenkähän tuon asian laita oikein oli. Mikko tietäisi :-) Jarkko lauloi "Saat miehen kyyneliin, se helppoa ois. Saat miehen kyyneliin, ja lähdet vain pois - ja niin itkee hän." Sitten vielä Mikko kuulutti, että bändin nuorimmainen laulaa vielä yhden laulun. Jarkko katsoi Mikkoon, ja sanoi: "Mitä minä laulan?" .. ja tulihan sieltä kaunis kaunis "You Raise Me Up" - kuulin jälkeenpäin, että tavallisesti tämän laulaisi Mikko, nyt se osui Jarkolle.
" You raise me up, so I can stand on mountains.
You raise me up, to walk stormy seas.
I am strong, when I am on your shoulders.
You raise me up.. to more than I can be!" - taidatkos sen enää kauniimmin osata sanoa.
Kaunis kiitos "söpölle" Annelille ( niinhän Jarkko sanoi) ja yhtä söpöille Recadoksen muusikoille mahtavasta musiikista ja hauskasta illasta. Kiitos kivoille keikkakavereille seurasta - myös Soilelle, joka oli lähtenyt Annelin mukaan. Ja erityiskiitos Jarnolle, joka aamuyöllä toi Maaritin ja minut takaisin Paimioon, vallankin, kun se teki hänen matkaansa ylimääräisen kierroksen.
Suunnataan katse seuraavaan keikkaan.. Siihen asti : Voikaa kaikki hyvin! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti