Ja taas sitä mentiin! - nimittäin Anneli Mattilan ja Recadoksen keikalle - tällä kertaa Raision Huvilintuun (tai Huvitipuun, niinkuin jotkut turkulaiset paikkaa nimittävät). Juuri olimme pari päivää aikaisemmin kotiutuneet Viking Gracen risteilyltä, jossa nämä musisoivat ihanat ystävämme olivat risteilijöitä viihdyttämässä.
Päivä oli siltikin merkityksellisen, koska oli koulujen päätöspäivä - opiskelijat saivat todistuksensa ja ylioppilaat lakkinsa, ja Mattilan siskoksista Anne vietti 30-vuotissynttäreitään. Jeren (Anniina-siskon pojan) synttäreitä oli juuri vietetty päivää aikaisemmin - 30.5. Hän täytti 11-vuotta.
Oli niin mukavaa, kun sain kumppanikseni jälleen keikkakaverini Karin, vaikka hänelläkin oli omat menonsa vielä työpäivän päälle. Lisäksi puhelimeni viestit eivät kulkeneet aiheuttaen hankalia tilanteita yhteydenpidossa. - Soneralla taisi hetkellisesti olla jälleen ongelmia viestien siirrossa.
Keikalle Raisioon ennätimme valitettavasti vasta, kun Recados oli jo ollut lavalla yhden setin verran ja aloitteli ensimmäistä taukoaan. Menimmekin kaikkein ensimmäiseksi kahvittelemaan ja tapaamaan jo paikalle saapuneita fanitovereita. Martikaisen Sari ja Juha, Rosvallin Jarno ja Takalan ihana perhe (Liisa, Kale, Eveliina ja Jarno) olivat jo paikalla; pian seuraamme liittyivät Katja äitinsä Sirpan ja Voten kanssa. Joukkomme lisääntyi sitten vielä, kun Jarmo Lindholm, Janne Kaarto ja Sakke Torikka saapuivat paikalle. Joitakin muitakin tuttuja kasvoja näkyi, mutta nimiä en tiedä.
Kun Recados aloitti sitten toisen settinsä, ja minut pysäytti kuuntelemaan Mikon hieno tulkinta "Kauniista Mariasta"- "Maria, ti mi amor", havahduin huomaamaan, että olin jättänyt muistiinpanovälineeni kotiin - hiukan harmitti. Pelastavaksi enkeliksi osoittautui Sari, joka jostain laukkunsa uumenista kaivoi mukavan kokoisen paperin, johon saatoin tehdä merkintojä muistini tueksi. Siitä onkin jo kauan, kun olen kuullut tämän ihanan laulun Mikon esittämänä. Vaan nyt se tuli - Kiitos! Jatkossa kuultiin "Paholainen" ja "Polte". Sen jälkeen Mikko kuulutti, että seuraavana tulisi hidasta valssia. Jarkko lauloi "Sä koskaan et muuttua saa" Ja sen jälkeen tuon iki-ihanan tunnelmakappaleen "Moon River" - oijoi! Tuokin laulu tuo niin kovin paljon ihania muistoja mieleen. Näistä haikean suloisista sävelistä yleisön herätti reippaat sambakappeleet, joista toinen oli Mikon "Ainiaan". Odottelin jostain syystä kaveriksi tarinaa Kalle Tappisesta, vaan sieltä tulikin jotain ihan muuta - esiteltiin kuitenkin surulliseksi sambaksi. Enpä tuntenut kappaletta, vaan kivasti soljui sekin Jarkon laulamana. Sitten esitettiin Elvistä ja "jiveä"... ja niihin iloisiin säveliin päättyi orkesterin toinen setti.
Sitten tuli jo Annelikin orkesterinsa kanssa lavalle tunnusmelodian "Suojaan" soidessa.
Siinä yleisöä sitten tervehtiessään Anneli nosti kätensä ylös näytille ja kertoi selvitykseksi sormissaan näkyville laastarilapuille, että hän oli nikkaroinut Anne-siskolle roskakatosta lahjaksi ja iskenyt vasaralla sormeensa. Joku koiranleuka siellä yleisön joukossa tuumi, että eikös vasaralla ole tapana lyödä naulaa eikä sormeen. Huomautuksen Anneli kuittasi naurahtamalla ja myöntämällä, että näin pitäisi. Sitten setti jatkui laululla "Liian pitkä matka kotiin" - ja hän totesi siihen sivuun: "no, ei täältä nyt niin kauhean pitkä matka sentään ole". - Don`t cry for Loui" ja "Koivukuja"- "sormuksen annoin mä tähtitaivaan alla... jne.", " Besame Mucho" ja " Tahdo tietää en". Sen jälkeen tuliva reippaat "humppajaiset" - "Kaksi kolpakkoa" ja "Autotyttö"- Anneli olikin nyt hiukan nuukalla tuulella, hän salli vain kaksi kolpakkoa kaikilla kerroilla. Vaan saatiinhan nautiskella Mikon ja Jarkon soitinten hilpeästä iloittelusta.. ja lopussa poikien vihellyskonsertissa, johon Annelikin osallistui. Kappaleen loputtua, sai nauttia myös Tapion harvinaisen kauniista hymystä. Yleensä hän tahtoo olla totinen, vaan kun se hymy nousee - se valaisee koko kasvot ja on todella kaunis!:-)
Sitten Anneli lauloi tuon iki-ihanan Matin ja Tepon "Minä rakastan sua"- tästä kappaleesta juuri jokin aika sitten kommentoin facebookin puolella, että lieneekö montaakaan kauniinpaa ja vilpittämämpää rakkauslaulua olla olemassa kuin tämä. Tämän laulun kaveriksi oli Anneli valinnut valssin "Uralin pihlaja"..."niinkuin seppelepäinen vain nuori morsian on, kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon." Näistä herkistä sävelistä repäistiin yleisö kuuntelemaan ja tanssimaan "Jambalayaa" - itsekseni taputin Jarkon ja Mikon aivan mahtaville sooloille, ja taisin ihan ääneenkin sanoa "VAU VAUTSI VAU!!!! - upeaa kuultavaa! Anneli oli huomannut, että Sakkekin oli ilmaantunut yleisön joukkoon, ja omisti nyt seuraavan kappaleensa "That´s allright, mama!" hänelle. Ja taas laittoivat Jarkko ja Mikko upeat "jamit" päälle soittimillaan. Näissä tunnelmissa siirryttiin tauolle. Sinä aikana kävin juomassa vielä mukillisen kahvia.
Annelin toinen setti alkoi kauniilla tulkinnalla "Kuolleet lehdet" ja sai kumppanikseen " Syntinen koi". Jatkettiin samballa: "Villivarsa" ja "La isla bonita". Setti eteni: Vaya con Diosin "Ne na na na" parinaan "Mustat silmät". Ja sitten saatiin kuulla tuo herttainen Armin ja Dannyn duetto: "Tahdon olla sulle hyvin hellä". Uteliaana seurasin, mitä hyvää sieltä Dannyn taskusta nyt Armille löytyisi - ja löytyihän sieltä - Anneli kiitteli ja käänteli "patukkaa" kädessään ".. tää on jotain kuivaa.." - ".. kasta kahviin!.. tuumasi Danny vaan. Nauruksihan se meni.. Anneli jatkoi sitten "Tanssin päivät, tanssin yöt" ja sen parina jälleen väreitä selkäpiissä aiheuttava "The house of the Rising Sun". Ja oi, miten Mikon kitara lauloi jälleen - se on jotain aivan fantastista kuultavaa. Ja Anneli jatkoi ravisuttavaa esitystään: "Jos kyyneleet helmiä ois"( mua rikkaaksi mainita vois, jos helmiä kyyneleet ois). Ja jottei olisi oikein ehditty vaipua melankoliaan Anneli räväytti ilmoille "Great balls of fire" Ja "Saappaat". Siinä kyllä haikeus karisi mielistä ja jalkoihin tuli vipinää.
Tähän päättyi Annelin virallinen setti - vaan eihän nyt vielä häntä pois lavalta laskettu.. Yleisö löi käsiä yhteen ja orkesteri alkoi sen tahdissa kutsua Annelia takaisin lavalle: "Anneli, Anneli, Anneli, missähän se Anneli on - tuollahan se Anneli on, - alla omenapuun"... tai jotain noin tuolla tavoin. Meni hiukan ohitse korvien. Ajatus kai kuitenkin oli oikea. Joka tapauksessa Anneli saapui vielä lavalle ja esitti encoreina "Seitsemäs taivas" ja "Rakkauden muistomerkki".
Sitten Anneli saapui tervehtimään ja juttelemaan faniensa kanssa. Hänellä ei näyttänyt olevan kiirettä, mikä ilolla pantiinkin merkille. Korttejakin oli tullut mukaan, ja niihin hän kirjoitteli nimmarit jne. Minä sain korttiini loistavan auringon säteineen ja Karille Anneli piirsi hänen lemmikkinsä Siiri-kissan. Häntä meinasi unohtua, vaan sekin tuli sitten kuvaan sentään lisättyä. Myös ihanat Jarkko ja Mikko tulivat tervehtimään ja juttelemaan. Minäkin sain kummaltakin mukavan juttuhetken ja lämpimän halauksen. Jarkon kanssa pääsin yhteiseen kuvaankin.
Sitten Recados astui vielä lavalle ja soitti neljä viimeistä kappaletta viimeisine valsseineen. Oli kylmän kostea ja kolea sää, ja väki oli jo huomattavasti vähentynyt tähän mennessä. Kari yllätti kivasti haluamalla tanssia vielä viimeiset valssit kanssani. Viimeinen valssi oli "Rantakoivun alla". Huikkasimme vielä orkesterille kiitokset ja "hyvät yöt" ja lähdimme ajelemaan kotiin päin.
Oli tosi mukava keikkailta Annelin ja Recadoksen tahtiin. Kaunis kiitos ihanalle ilosilmäiselle Annelille ja Taitavalle Recadokselle upeasta musiikkinautinnosta - jälleen kerran. Kiitokset myös kivoille fanikavereille mukavasta seurasta. Uusiin tapaamisiin siis! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti