Vikingiltä tuli kotiin alennuskortti, ja mieleni alkoi tehdä mukaan risteilylle. Seurakseni laivalle sain tyttökaverini Aulin. Mieheni lupautui viemään meidät satamaan ja hakemaan sieltä myös. Risteilypäivänä ajelimme satamaan Hepokullan kautta, josta haimme tyttökaverini Aulin mukaan.
Viking Grace lähti matkaan klo20.55.
Illalla nautimme alkuun ruotsalaisen bändin San Marino & Linda esityksistä. Musiikki oli menevää ja letkeää. Istuimme tanssilavan vieressä juttelemassa ja kuuntelemassa. Ykskaks yllättäen minut haettiin tanssimaan. Orkesteri oli alkanut soittaa valssia. Olin iloisesti hämmästynyt, sillä en juurikaan ole päässyt tanssimaan risteilyjen aikana. Joskus keikkakaverini on hiukan pyöräytellyt lattialla.
Kun orkesteri lopetti siltä erää esiintymisensä, esiteltiin laivan eri pisteistä vastaavat henkilöt ja laivan kapteeni. Tällainen tapa on otettu Gracella käyttöön. Se on käytännöllistä ja asiakasystävällistä.
Sitten oli vuorossa Illan kohokohta Taste of Brazil-show.
Speakeri ketoi, että nuoret naiset ja miehet oli lennätetty Brasiliasta varta vasten Laivojen show-ohjelmia varten. Soitin - ja tanssiryhmä nautti silmin nähden esiintymisestään suoden samalla myös yleisölleen musiikillisen ja visuaalisen nautinnon.
Pyrin videoimaan mahdollisimman paljon myös jälkikäteen nautittavaksi. Ryhmässä tanssi kaksi miestä ja viisi naista. Esitykset olivat paitsi visuaalisesti nautittavia myös lennokkaita ja mukaansa tempaavia.
Seuraavana päivänä aloitimme päivän leppoisalla juttutuokilla. Se selvitti monta mieltä painanutta asiaa, ja availi kertyneitä solmuja. Keventynein mielin menimme juomaan aamukahvit. Kauppareissunkin teimme ja ostimme kotiin tuliaiset.
Buffet Aurorassa nautimme maistuvan lounaan - ihan pitemmän kaavan mukaan. (Se kuului tarjouskortin etuihin.) Valikoima oli ilahduttavan laaja ja ateria maukas. Vatsat täynnä siirryimme hyttiin ja näin seurasi ansaittu ruokalepo. Minä henkilökohtaisesti nukuin hetken aivan oikeasti.
Tutkittuamme Risteilyohjelmaa, päätimme siirtyä Club Vogueen. Siellä esiintyisi pian San Marino &Linda. Melkein heti, kun istahdimme kuuntelulle, ojentui minua kohti miehen käsi ja ystävällinen ääni kyseli: "Vil du dansa?" No ilman muuta olin halukas lähtemään lattialle. Jo ensi otteista tajusin, että nyt olin tekemisissä taitavan ja osaavan tanssijan kanssa.. ja totisesti hän osasi! Nautittavaa :-).
Viereeni oli sattunut ruotsinkielinen vanhempi rouva, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, ja seuraavaksi siihen istahti kahden aivan hurmaavan pikkupojan äiti lastensa kanssa. Sain laittaa niin vaatimattoman ruotsinkielen- kuin englanninkielen taitonikin koetukselle. Vaan ymmärsimme toisiamme kohtuullisesti. Nautiskellen kuuntelin, miten orkesteri soitti letkeää iskelmämusiikkia - Linda lauloi myös Vikingarnas´ "Leende gulbruna ögon".
Vaan sitten alkoi iltapäivän Samba-show. Se oli hyvä, mutta valitettavan lyhyt.
Emme Aulin kanssa jääneet Vogueen pidemmäksi aikaa, vaan menimme juomaan kupilliset kahvia prinsessaleivosten kera. Siinä kahvitellessa Auli kyseli, että välittäisinkö lähteä Retro-baarin puolelle kuuntelemaan karaoke-esityksiä, siellä oli juuri alkamassa karaoke-bileet. Päätös sinne lähtemisestä tuottikin enemmän hauskuutta ja mielihyvää, kuin olimme etukäteen osanneet ajatellakaan.
Retrobaarissa oli jo paljon väkeä paikalla, ja totesimme, että paikalla oli myös kaksi tummapintaista - hauskasti rehevää - naisihmistä, joilla oli iloiset nauravat silmät ja leveä valkohampainen hymy. Toinen näistä naisista osoittautuikin sitten rutinoiduksi esiintyjäksi. Nimi ei oikein selvinnyt, mutta luulen kuulleeni, että häntä kutsuttiin "Arianaksi". Hänellä oli mahtava ääni ja rutinoitunut lavashow.
Täällä koin taas sen , että minua tultiin hakemaan tanssimaan. Kun palasin pöytään, sanoi Auli, että "sähän ihme eukko oot, kun taas pyydettiin tanssimaan."
Shown älkeen esiintyi vielä Larz Kristerz-niminen orkesteri, jolla oli jotenkin jännän näköinen asukokonaisuus.. ei paha ollenkaan..
Vähitellen alkoi risteily lähetä loppuaan. Ohjelma loppui, ja palasimme hyttiin hakemaan tavarat.
Mieheni oli satamassa vastassa. Oli satanut lunta ja maisema oli kauttaaltaan valkoinen. Aulin veimme Hepokultaan ja jatkoimme matkaa kotiin Paimioon.
Risteily oli ihan mukava ja tapahtumia täynnä.. Kiitos risteilykaverilleni Aulille seurasta ja miehelleni kyydityksistä. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti