Anneli Mattila ja Recados tanssittivat Kankaanpään viihdekeskuksessa 14.2.2014 - Ystävänpäivänä. Sinne matkasimme taas Karin kanssa - nyt oli vaan tulosuunta Karviasta päin. Ennen keikkaa piipahdimme onnittelemassa Anniinaa, Juhaa ja Jereä ja tutustumassa heidän perheensä uuteen tulokkaaseen, pieneen tyttö-vauvaan. Juha antoi murusen syliini sanomalla tytölleen: mene tädin syliin.. Ja niin meidän tutustelumme alkoi. Vauvan tuoksu ja pieni jäntevä vartalo olivat ihanan tuntuiset, ja kun nostin hänet olkaani vasten, hän käänsi päätään ja maistoi poskeani - miltä tämä täti mahtoi maistua.. En osaa arvata.:-D
Meillä oli miellyttävä ja lämminhenkinen juttutuokio, jonka jälkeen matka suuntautui Kankaanpäähän Annelin ja Recadoksen keikalle.
Kankaanpään Viihdeskuksen Club Americano on entuudestaan tuttu paikka. Edellisen kerran olemme Karin kanssa olleet siellä Annen ja Mistralin esiintyessä. Se oli kerta, jolloin kai kuvittelin omaavani siivet ja osaavani lentää, kun tein korokkeelta mahalaskun tanssilattialle Annen laulaessa "Lennetään".
Oli niin mukavaa, kun Tarja-Riitta ja Marttikin olivat tulleet paikalle ja istahtivat samaan pöytään kanssamme. Vaihdoimme siinä kuulumiset ja pian lavalle astelivat Recadoksen muusikot. He tervehtivät paikalle jo ehtinyttä yleisöä toivottamalla: hyvää iltaa ja hyvää Ystävänpäivää. Valsseilla aloitettiin. Tuttu "Saarenmaan valssi" alkoi soida ja Jarkko laulaa ..". siel lauantai-iltana valkeat koivut jo kunnaille antavat lehtevän näyn...", ja "Vanhoja poikia viiksekkäitä" tuli jatkona.
Niin olivat Ystävänpäivän tanssit käynnistyneet. Tässä vaiheessa huomasin, ettei minulla ollut mukanani minkäänlaisia muistiinpanovälineitä. Harmitti melkoisesti - on tunnustettava. En enää muista asioita yhtä hyvin kuin joskus olen muistanut. Vaan yritän tässä kuitenkin nyt jotain muistutella mieleeni niistä kappaleista, mitä orkesterin ja Annelin esityksen aikana kuultiin. Mikko lauloi .. "hän merimieheks syntynyt on tuulta purjeisssaan...". Myös tuo hieno kappale "Polte" oli ohjelmassa. Kun hän lauloi "Paholainen"-biisiä, tuumasi Kari, että "rullaa hienosti". Jarkko tunnelmoi laulamalla punaisesta kitarasta, ja hänen esittämänsä "Yksi ainoa ikkuna" tuo mieleeni jotain herkkää ja kaunista tuolta nuoruuden ajoilta. ..".miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?" on myös biisi, jonka sanoja kannattaa kuunnella. Siinä on elämänfilosofiaa. Anneli saapui lavalle poikien parin setin jäljeen ja aloitti kappaleella "Suojaan". Annelikin toivotti "hyvää iltaa ja Ystävänpäivää" yleisölle ja niin oli hänen esiintymisvuoronsa pyörähtänyt käyntiin. Setti eteni luontevasti. Kuultiin " kolpakot - vain kolmeen kolpakkoon päästiin.. ja autotytölle tarjottiin pientä tallia ". syömmessäin". "Jambalayan" yhteydessä nautiskelin Mikon ja Jarkon soittimien nautinnollisesta vuoropuhelusta (kuten myöhemminkin) ja "That´s allright mama" oli hauskaa kuultavaa. Korvat kerkistyivät kuuntelemaan, miten pojat Annelia nyt nimittäisivät - ja tulihan se sieltä.. "that´s allright ... äitiiiiiii". Ovat aivan ihania nuo "Annelin omat pojat"!
Toisen settinsa Anneli aloitti tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet"-kappaleella. Muistaakseni olen jo kertonutkin, että aikoinani istuin Rauhan sairaalan henkilökunnan kerroksella eräällä ikkunalaudalla ja lauloin täysin palkein tätä laulua, kun tuleva mieheni asteli ovesta sisään ( 46 vuotta sitten:-D ). Sen jälkeen hän esitti "Niin paljon kuuluu rakkauteen", joka myös on ollut aina yksi suosikeistani.
Anneli lauloi keikan aikana uusina "Nahkatakkipoika" ja Olavi Virran aikoinaan esittämän "Viiltää". Paikalla oli nuorisoa, jotka tulivat esittämään biisitoiveita. Anneli lauloikin "Mennen tullen" jopa kahdesti siinä loppuillan aikana (toisena encorenakin) ja "Ihoissa on virtaa".
"Armin ja Dannyn" duettoa on aina yhtä riemastuttavaa kuunnella. Taas siinä jännäsin muiden mukana, mitä hauskaa olisi tulossa "hellimisosastolla". Sieltä ilmestyi Annelin käteen sydämenmuotoinen punainen rasia, joka aukeni Jarkon avustuksella, ja sieltä ilmestyi hauska Mikki-naama (mikäli oikein näin) vieterin nokassa keikkumaan.
Ilta eteni iloisissa tunnelmissa loppuun. Encoreitten jälkeen pojilla oli vielä pieni tauko ennen viimeistä settiä. Anneli tuli tervehtimään ja juttelemaan ja jakamaan kortteja. Saatuamme kortit ja halit Annelilta menimme Kari ja minä vielä kiittämään ja sanomaan hyvät yöt orkesterin pojille. Olin hiukan "askarrellut", ja sain annetuksi Annelille ja pojille pikkuiset "Ystävänpäivän tervehdykset". Toiveeni on, että lahjani tuottaisi heille iloa.
Kotimatka sujui rattoisasti jutellen ja Karin pihassa olimme klo 3. Siinä vaihdettiin kuskia taas ja loppumatkan kotiin ajelin sitten yksikseni ja miellyttävissä tunnelmissa. (Runsaat kolme kilometria Vistalta Sairaalan kulmille).
Kiitos ihanat Anneli ja Recados miellyttävästä illasta, hyvästä musiikista ja siitä, että kävitte henkilökohtaisesti illan alussa tervetimässä. Kiitos myös keikkakavereille seurasta - Tarja-Riita, Martti ja Juha Ala-Opas. Ja erityiskiitos sinne Karviaan kultaiselle Anniinalle ja perheelle, kun saimme Karin kanssa käydä teitä tervehtimässä. Pienokaiselle onnea ja terveyttä elämään. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti