Anne ja Anneli Mattila & Mistral, Viking Grace 18-19.2.2014.

Ensin olin aikonut jättää väliin laivakeikan Viking Gracella, mutta kun kuulin, että keikkakaverillani Karilla olisi myös mahdollisuus lähteä mukaan, varasin meille risteilyn. Kuulin kyllä, että Anne on saanut flunssan, mutta kun peruutuksesta ei tullut mitään tietoa, lähdimme luottavaisina matkaan.
Mieheni vei Karin ja minut satamaan ja toivotteli hauskaa reissua.
Laivaan pääsimme noin varttitunti ennen aikataulun mukaista laivan lähtöaikaa. Hytti löytyi kahdeksannelta kannelta - pikkuruinen "Inside two". Siellä oli kaikki tarvittava - jopa TV.
Infosta yhdeksänneltä kannelta saimme voimassaolevan risteilyohjelman. Sen mukaan Annen ja Mistralin osuus alkaisi lähempänä puolta yötä - Mistral klo23 ja Anne klo24 Club Voguessa.
Aikaa kului alkuunsa, kun opettelimme kulkemaan ja löytämään tarvitsemamme myymälät ja esiintyjien paikat. Pariin kertaan Mistralin basisti Sputnik Nurmi tuli vastaan, ja kyseli, mikä mahtoi olla hukassa.. neuvoi ja taas mentiin eteenpäin. Lopulta laiva alkoi hahmottua mielessä.
Hetken aikaa istuimme kuuntelemassa trubaduuri Joseta RockMore Barissa.. Päätimme vielä hakea juotavaa hyttiin ja piipahdimme kaupassa. Sen reissun jälkeen olikin aika siirtyä Club Vogueen. Olimme sen verran myöhässä, että  Mistral oli jo aloittanut osuutensa ja ehdimme enää kuunnella vain osan esityksestä ..".hiljaa parhaat ne aina löydetään, toiset varmaan ei sitä tiedäkään.." Farmari jatkoi ..". mä soitan komppikitaraa yökerhon orkesterissa neljään asti iltakahdeksasta..". Vielä ehdin kuulla "Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt..". Sen aikana orkesterin basisti Sputnik Nurmi yllättäen poistui lavalta. Mietin, mitä mahtoi tapahtua. Sitten orkesteri jo lähtikin tauolle.. aikaa oli mennyt hukkaan myös siinä, kun etsimme istumapaikkaa, ja lopulta täytyi kiivetä ylös "piippuhyllylle". Sieltä paikat löytyivät. Pääsimme jopa istumaan. Laiva oli kai lähes täynnä. Oli ilmeisesti eläkeläisten risteily. Vanhempaa väkeä näytti yleisö pääasiassa olevan. Vanhempi väki on tunnetusti innokasta tanssimaan, ja niin oli nytkin lattia tupaten täynnä pareja.

                                                                 Anne laulaa

                                                        Anneli tuli jatkaan settiä.


Mistral-orkesterin palatessa tauolta se toi mukanaan lavalle myös Annen. Anne aloitti settinsä tutulla "Enkeleitä, onko heitä", tervehti risteily-yleisöä ja jatkoi "Juokse, juokse". Vielä hän lauloi "Huipulla tänään", vaan sitten hän luovutti stagen nuoremmalle siskolleen Annelille, joka tuli jatkamaan settiä. Anne selitti väelle, että hänellä on paha flunssa, ja on pakko antaa äänen levätä. Anneli jutteli siinä artistia vaihdettaessa, että on hyvä kun perheessä on enemmänkin laulajia - ja nyt on niin päin, että nuorempi sisko voi auttaa vanhempaa ja astua tilalle, kun tarvitsee. Hän lisäsi vielä, että hiukan yllättäen tämä nyt tuli. Orkesterin kanssa täytyy hetki neuvotella biiseistä. Niinpä Anneli aloitti sitten oman osuutensa laulaen "Seitsemäs taivas" ja jatkoi "Nousevan auringon talo"- "Don`t cry for Loui" ja "Ne na na na". Tämän jälkeen Anne palasi lavalle ja lauloi toivekappaleen "Asfalttiviidakko" ja sen päälle Anne ja Anneli yhdessä esittivät suositun "Sielu salamoi" Sputnik Nurmen toimiessa "Jannena". Olin kiinnittänyt jo orkesterin palatessa lavalle huomiota siihen, että Sputnik otti jakkaran alleen ja istui soittaessaan. Olisikohan selkä suuttunut pitkistä seisomisjaksoista(?)
Setin lopuksi Anne esitteli orkesterinsa ja niin heidän kohdallaan oli ilta ohitse. Molemmat tytöt näyttivät vielä kättelevän ja vaihtavan muutaman sanan kaiteen yli tervehtijöiden kanssa.

                                              Tanssijoita ja kuulijoita oli runsaasti paikalla.

                                                        Generation viihdyttämässä.




Tauon jälkeen jäimme vielä kuuntelemaan illan toista orkesteria nimeltä Generation (neljä miestä -koskettimet, soolokitara, basso ja rummut - ja kaksi naista). Orkesteri aloitti mukavasti Bonnie M:n tutuksi tekemällä musiikilla. Kuultiin "Daddy cool" ja "Rasputin". Sitten he jatkoivat edelleen tutuilla biiseillä.. mm "Pretty woman". ja Roy Orbisonin kappaleita tuli lisääkin, vaan oli pakko antaa valta väsymykselle ja mennä nukkumaan. Tanssilattialtakin olivat parit vähentyneet jonkin verran.
Aamulla "sisäinen kello" herätti jo kahdeksan aikaan.. Oli aamupalan aika. Sen jälkeen risteilyohjelma sai taas huomiomme, ja päättelimme, että olisi parasta käydä tutustumassa laivan myymälöihin, ja hankkia kotiin vietävät tuliaiset samalla. Näin sitten teimmekin. Ruokailemassakin kävimme ennen kuin Janiina Lehtonen orkestereineen aloitti ohjelmansa Retro Barissa. Janiina lauloi mm. Anita Hirvosen "Olen pahoillain", "Heili Karjalasta", "Siihen on syy", "Tammerkosken sillalla", "Besame mucho" ja "Extrapallo".

                                          Janiina Lehtonen orkestereineen viihdyttää (Trio)

Kari halusi lähteä hetkeksi lepäämään hyttiin ja katselemaan, miten jääkiekko-ottelu Suomi-Venäjä edistyy. Minä jäin kuuntelemaan Janiinaa ja orkesteria.
Sitten siirryin vähitellen Club Vogueen taas, ja valtasin tanssilattian vierestä pikkupöydän kolmelle hengelle. Jarmo Lindholm (hänkin paimiolaisia) oli liittynyt seuraani. Karille laitoin viestiä, mistä meidät löytää, ja pian hän ilmestyikin paikalle.
Illasta tuttu Generation aloitti esiintymisensä. Poimin heidän esittämistään lauluista: "Kempä tietäis sen"- "Kuin pieni tyhmä" ja "Californian dream"..  ja lopulta lavalle saapuivat odotetut Anne ja Mistral. Anne aloitti settinsä "En tietää mä voi" ja "Pienen hetken". Sitten Anne lauloi tuon iki-ihanan laulun "Sydän, risti ja ankkuri". Esitettyään sen, hän kertoi omistaneensa sen nyt Eila Pienimäelle, joka oli mukana tällä risteilyllä, ja joka vietti "eilen merkkipäiväänsä, vaan en kerro millaista merkkipäivää.." - Annen siinä puhuessa, eräs nuori mies alkoi kiivetä esiintymislavalle. Järjestysmies meni hakemaan häntä pois ja estämään lavalle pääsyn. Mies vastusteli ja jatkoi menoaan ylöspäin. Silloin Kari toimi. Nopeasti kuin ajatus hän oli lavan luon ja ketterästi oravan lailla kiipesi lavalle ja heilautti itsensä kaiteen yli sekä asettui miehen ja Annen väliin. Kari ja alhaalla oleva vartija yrittivät puhumalla saada miestä poistumaan lavalta - ei ollut tulosta. Viivytyksestä oli kuitenkin sen verran hyötyä, että paikalle tuli toinen vartija. Mies saatiin pois stagelta, ja Kari palasi pöytään Jarmon ja minun luo.
 Anne jatkoi puhettaan yleisölle ja toivotti kaikille "ihanaa kevättä", kutsui Annelin jatkamaan settiä ja poistui lavalta. Ennen poistumistaan hän vielä sanoi, että jakaa kortteja ja nimmareita - ja "halit niille jotka tulevat sen hakemaan, eivätkä pelkää pöpöjä".
Anneli jatkoi settiä laulamalla "Ilta Skanssissa", "Jos saisi kolpakoita kaksi", "Autotyttö" - sitten kuultiin tuo kaunis Olavi Virran "Sydänsuruja".. "viiltää, viiltää, nyt suru sydäntäni viiltää....", "Besame mucho". Jalkoihin laitettiin vipinää oikein kunnolla, kun hän lauloi "Blue sway shoes" - siihen minulla pysähtyi tarkkaavaisuus lavan suuntaan, sillä Anne saapui jakamaan niitä luvattuja kortteja, nimmareita, haleja ja "flunssapöpöjä" halukkaille. Me kävimme vuorottain hakemassa - ei ollut varaa jättää pöytää ilman valvontaa. Se olisi vallattu ilman muuta.

                                                       Anne jakaa kortteja ja nimmareita.

                                                         Anne ja Eila Pienimäki

Ja sitten tuli päivään mukava yllätys: Eila Pienimäki tuli miehensä Jorman kanssa tervehtimään Annea ja kiittämään laulusta. Rohkaisin mieleni, ja menin tervehtimään. Samalla pyysin Annea ja häntä yhteiseen kuvaan. Sain mukavan pienen juttutuokionkin häneltä, jonka aikana kerroin, että mieheni on ollut hänen ihailijansa vuosikaudet, ja hankkinut hänen levyjäänkin aikoinaan. Eila ilahtui ja kertoi, että häneltä on ilmestynyt joulukuussa 2013 kokoelmalevy. Hän lupasi lähettää sen minulle, jos saa yhteystietoni. Niinpä kirjoitin tietoni paperille. Eila palasi hiukan myöhemmin pöytäämme, ja kirjoitti Annen antamaan korttiin oman tervehdyksensä Annen ja Annelin nimmareiden ja tervehdysten viereen. Siispä ensi viikolla voin odottaa postia häneltä.

                                           Minustakin haluttiin yhteiskuva Eilan kanssa.

Risteily oli taas kerran tosi kiva kokemus - vallankin kun molemmat siskokset Anne ja Anneli olivat viihdyttämässä stagella. Ikävää oli kuitenkin, kun Anne oli löytänyt itselleen jostain inhottavan flunssapöpön. Toivotaan hänelle pikaista "pöpön selättämistä". Aikaa sairastamiseen ei nyt oikein olisi.. Voice of Finland-kilpailu on meneillään ja kiihtyy ja käy jännittävämmäksi kaiken aikaa.
Vaan kiitos kaunis Annelle, Annelille ja Mistral-orkesterille hienosta musiikkituokiosta tiistai- ja keskiviikkopäivinä. Miellyttävää oli olla kuulolla.
Kiitos myös Eila Pienimäelle ystävällisestä huomiosta. Valokuvat on tehty ja lähetän ne heti yhteystiedot sinnepäin saatuani.
Kaunis kiitos keikkakaverilleni Karille ja fanikaverilleni Jarmolle mukavasta seurasta risteilyn aikana. Seuraavaa keikkaa odotellen!:-)
 

Anneli Mattila ja Recados Kankaanpään viihdekeskuksessa 14.2.2014.

                                                          Ystävänpäivän nalle<3

 Anneli Mattila ja Recados tanssittivat Kankaanpään viihdekeskuksessa 14.2.2014 - Ystävänpäivänä. Sinne matkasimme taas Karin kanssa - nyt oli vaan tulosuunta Karviasta päin. Ennen keikkaa piipahdimme onnittelemassa Anniinaa, Juhaa ja Jereä ja tutustumassa heidän perheensä uuteen tulokkaaseen, pieneen tyttö-vauvaan. Juha antoi murusen syliini sanomalla tytölleen: mene tädin syliin.. Ja niin meidän tutustelumme alkoi. Vauvan tuoksu ja pieni jäntevä vartalo olivat ihanan tuntuiset, ja kun nostin hänet olkaani vasten, hän käänsi päätään ja maistoi poskeani - miltä tämä täti mahtoi maistua.. En osaa arvata.:-D

                                                       Tutustelemme murusen kanssa.

Meillä oli miellyttävä ja lämminhenkinen juttutuokio, jonka jälkeen matka suuntautui Kankaanpäähän Annelin ja Recadoksen keikalle.
Kankaanpään Viihdeskuksen Club Americano on entuudestaan tuttu paikka. Edellisen kerran olemme Karin kanssa olleet siellä Annen ja Mistralin esiintyessä. Se oli kerta, jolloin kai kuvittelin omaavani siivet ja osaavani lentää, kun tein korokkeelta mahalaskun tanssilattialle Annen laulaessa "Lennetään".

                                                            Martti, Tarja-Riitta ja Kari

Oli niin mukavaa, kun Tarja-Riitta ja Marttikin olivat tulleet paikalle ja istahtivat samaan pöytään kanssamme. Vaihdoimme siinä kuulumiset ja pian lavalle astelivat Recadoksen muusikot. He tervehtivät paikalle jo ehtinyttä yleisöä toivottamalla: hyvää iltaa ja hyvää Ystävänpäivää. Valsseilla aloitettiin. Tuttu "Saarenmaan valssi"  alkoi soida ja Jarkko laulaa ..". siel lauantai-iltana valkeat koivut jo kunnaille antavat lehtevän näyn...", ja "Vanhoja poikia viiksekkäitä" tuli jatkona.

                                                    Recados on aloittanut tanssi-illan

Niin olivat Ystävänpäivän tanssit käynnistyneet. Tässä vaiheessa huomasin, ettei minulla ollut mukanani minkäänlaisia muistiinpanovälineitä. Harmitti melkoisesti - on tunnustettava. En enää muista asioita yhtä hyvin kuin joskus olen muistanut. Vaan yritän tässä kuitenkin nyt jotain muistutella mieleeni niistä kappaleista, mitä orkesterin ja Annelin esityksen aikana kuultiin. Mikko lauloi .. "hän merimieheks syntynyt on tuulta purjeisssaan...". Myös tuo hieno kappale "Polte" oli ohjelmassa. Kun hän lauloi "Paholainen"-biisiä, tuumasi Kari, että "rullaa hienosti". Jarkko tunnelmoi laulamalla punaisesta kitarasta, ja hänen esittämänsä "Yksi ainoa ikkuna" tuo mieleeni jotain herkkää ja kaunista tuolta nuoruuden ajoilta. ..".miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?" on myös biisi, jonka sanoja kannattaa kuunnella. Siinä on elämänfilosofiaa. Anneli saapui lavalle poikien parin setin jäljeen ja aloitti kappaleella "Suojaan". Annelikin toivotti "hyvää iltaa ja Ystävänpäivää" yleisölle ja niin oli hänen esiintymisvuoronsa pyörähtänyt käyntiin. Setti eteni luontevasti. Kuultiin " kolpakot - vain kolmeen kolpakkoon päästiin.. ja autotytölle tarjottiin  pientä tallia ". syömmessäin". "Jambalayan" yhteydessä nautiskelin Mikon ja Jarkon soittimien nautinnollisesta vuoropuhelusta (kuten myöhemminkin) ja "That´s allright mama" oli hauskaa kuultavaa. Korvat kerkistyivät kuuntelemaan, miten pojat Annelia nyt nimittäisivät - ja tulihan se sieltä.. "that´s allright ... äitiiiiiii". Ovat aivan ihania nuo "Annelin omat pojat"!

                                                        Annelin esiintyminen on alkanut.

Toisen settinsa Anneli aloitti tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet"-kappaleella. Muistaakseni olen jo kertonutkin, että aikoinani istuin Rauhan sairaalan henkilökunnan kerroksella eräällä ikkunalaudalla ja lauloin täysin palkein tätä laulua, kun  tuleva mieheni asteli ovesta sisään ( 46 vuotta sitten:-D ). Sen jälkeen hän esitti "Niin paljon kuuluu rakkauteen", joka myös on ollut aina yksi suosikeistani.
Anneli lauloi keikan aikana uusina "Nahkatakkipoika" ja Olavi Virran aikoinaan esittämän "Viiltää". Paikalla oli nuorisoa, jotka tulivat esittämään biisitoiveita. Anneli lauloikin "Mennen tullen" jopa kahdesti siinä loppuillan aikana (toisena encorenakin) ja "Ihoissa on virtaa".
"Armin ja Dannyn" duettoa on aina yhtä riemastuttavaa kuunnella. Taas siinä jännäsin muiden mukana, mitä hauskaa olisi tulossa "hellimisosastolla". Sieltä ilmestyi Annelin käteen sydämenmuotoinen punainen rasia, joka aukeni Jarkon avustuksella, ja sieltä ilmestyi hauska Mikki-naama (mikäli oikein näin) vieterin nokassa keikkumaan.

Ilta eteni iloisissa tunnelmissa loppuun. Encoreitten jälkeen pojilla oli vielä pieni tauko ennen viimeistä settiä. Anneli tuli tervehtimään ja juttelemaan ja jakamaan kortteja. Saatuamme kortit ja halit Annelilta menimme Kari ja minä vielä kiittämään ja sanomaan hyvät yöt orkesterin pojille. Olin hiukan "askarrellut", ja sain annetuksi Annelille ja pojille pikkuiset "Ystävänpäivän tervehdykset". Toiveeni on, että lahjani tuottaisi heille iloa.
Kotimatka sujui rattoisasti jutellen ja Karin pihassa olimme klo 3. Siinä vaihdettiin kuskia taas ja loppumatkan kotiin ajelin sitten yksikseni ja miellyttävissä tunnelmissa. (Runsaat kolme kilometria Vistalta Sairaalan kulmille).
Kiitos ihanat Anneli ja Recados miellyttävästä illasta, hyvästä musiikista ja siitä, että kävitte henkilökohtaisesti illan alussa tervetimässä. Kiitos myös keikkakavereille seurasta - Tarja-Riita, Martti ja Juha Ala-Opas. Ja erityiskiitos sinne Karviaan kultaiselle Anniinalle ja perheelle, kun saimme Karin kanssa käydä teitä tervehtimässä. Pienokaiselle onnea ja terveyttä elämään. <3 

10.2.2014 - Fantasia-maalaus "Ghost"

"Ghost"

Kun äitini oli lapsi (syntyi 1911), oli ihmisillä tapana iltapuhteilla kertoa tarinoita. Ei ollut televisioita ja radioitakin hyvin harvassa talossa. Siispä iltaisin tarinoitiin. Erittäin suosittuja olivat kaikenlaiset kummitusjutut - niiden kertomisessa äitini isä oli taitava. Kaikenlaisia tarinoita oli kosolti äidillänikin muistissaan, ja hän niitä kertoili joskus hyvinkin mielellään. Tämän taulun "Ghost" tarina sijoittuu toiseen niistä maalaistaloista, joissa äiti oli piikana, eli opettelemassa emännän taitoja vieraassa talossa sen emännän valvonnassa. Äiti sanoikin, että ne kaksi isompaa maalaistaloa, joissa hän oli piikomassa, olivat erinomaisia paikkoja oppia asioita. Emännät olivat hyviä esikuvia, ja siellä oppi paljon.
Tämän toisen talon ei nyt ihan perimätietoon, mutta parin sukupolven taakse kuitenkin, sijoittui tarina, jonka mukaan talossa oli sievä ja hieman turhamainen tytär. Ylpeäksikin sanottiin. Taloon palkattiin kerran kesärengiksi tavallista komeampi mies, joka oli myös jonkinverran "lukeneempi" ja saanut enemmän kirjasivistystä kuin tavalliset maalaismiehet. Talon tytär ja mies löysivät paljon yhteisiä puheenaiheita ja näyttivät viihtyvän yhdessä. Tuli syksy, ja mies lähti jatkamaan matkaansa, minne sitten olikin menossa. Tytär jäi kotiinsa. Pian alkoivat eukot kylällä kuiskailla ja nyökytellä päitään ja huhu sai siivet.. kulkumies oli jättänyt jälkeensä muutakin kuin kaipauksen.. se olisi pian konkreettisesti nähtävissä. Saatiin tietoon, että talon komealle ja ylpeälle tyttärelle oli "käynyt hullusti" kuin tavalliselle piikalikalle.. hän odotti lasta. Painostus ja pahansuopuus sekä ivapuheet olivatkin liikaa tytölle. Hän ei ollutkaan niin henkisesti vahva kuin ehkä luultiin.. yhtenä päivänä hän ei kestänyt enää, vaan "meni järveen" - niinkuin äiti kertoi.
Koska tytär oli tehnyt itsemurhan, ei hän rovastin mielestä ollut kelvollinen pääsemään siunattuun maahan viimelepoonsa, vaan hänet haudattiin kukkulan rinteeseen vastapäätä kotia järven toiselle puolelle. Hautakiven hän sai leposijansa merkiksi, ja joku aina kävi viemässä kukkia haudalle. Jonkin aikaa myöhemmin alkoivat ihmiset nähdä hämärissä naishahmon seisomassa kukkulan rinteellä lierihattu päässä katselemassa järven yli taloon päin. Tytöllä oli ollut lierillinen olkihattu päässään, kun hänet oli löydetty rantavedestä hukkuneena.
Ihmiset kuiskailivat asiasta ja moittivat rovastiaan, joka oli ollut kovasydäminen, eikä ollut suostunut siunaamaan tyttöä. Mutta asialle ei ollut enää mitään tehtävissä.
Äiti kertoi käyneensä haudalla uteliaisuuttaan katsomassa, siellä oli enää jäljellä sammaloitunut kivi ilman nimeä eikä muuta. Hän yritti aikanaan selittää minulle paikkaa, mutta en tunne paikkakuntaa riittävän hyvin, joten en osannut mennä katsomaan, kun toissa kesänä kiertelin niissä maisemissa.
Tällainen on "Ghostin" tarina.. - eli aivan tavallinen tarina, joita aikoinaan mahtui "kolmetoista tusinaan"( jälleen äitini usein käyttämä sanonta).

10.2.2014 Fantasia-maalaus "La Paloma Blanca"

La Paloma Blanca

"On jo ilta.
Olen tehnyt matkaa pitkän päivän - levähtämättä.
Siipeni ovat väsyneet.
En tiedä, kuinka pitkään ne vielä
jaksavat kantaa", mietti kyyhky.
Vaan sitten ilmestyi aalloista - kuin kaipauksen nostattamana - kallioluoto,
vain pieni tasanne.
"Tuonne pysähdyn lepäämään.
Saan painaa pään rinnalle,
lämpöön siiven alle,
ja nukahtaa meren lempeään lauluun."

Kipinä maalaukseen on saatu iki-ihanasta laulusta .."oo.. la paloma blanca, lintu on taivaan ja maan.."
Sen on laulanut muistaakseni Katri Helena suomeksi ja esittänyt myös Andre´ Rieu orkestereinen ja moni muu. (Mireille Matheu, Nana Mouskouri muiden muassa). 
Tämä ihana laulu luo mielikuvia: tässä on yksi omistani.