Suomi-Iskelmän konsertti Turun konserttitalolla 24.11.2013.

Suomi-Iskelmän helmet lähti kiertueelle Tampereelta 19.11.2013.
Kiertueen esiintyjistä on kehkeytynyt suomalaisen iskelmän vertauskuvia. Heidän lukuisat hittinsä kestävät aikaa, ja yhä uudet kuulijat tarttuvat niiden vetovoimaan. "Käyn uudelleen eiliseen" ja "Hyvännäköinen"muistetaan Markku Aron hitteinä. Lea Laven yhdistetään lauluihin "Tumma nainen" ja "Ei oo, ei tuu". Kake Randelinin tuttua tuotantoa ovat "Nasta pimu" ja "Kop kop kop, avaa hakas" ja Anne Mattilan "Enkeleitä, onko heitä" ja "Perutaan häät". Näiden lisäksi kuullaan yllätyksiä ja poimintoja Kari Tapion ja Topi Sorsakosken ohjelmistosta. = Yllä oleva teksti on lainaus Suomi-iskelmän konserttikiertueen esittelystä.

Liput konserttiin oli hankittu ja viikkoja ennen. Niinpä ne takasivat Karille, Maaritille ja minulle hyvät kuuntelu- ja katselupaikat.
Mieli täynnä odotusta lähdimme matkaan kohti Turkua ja konserttitaloa 24.11.2013. Konserttisalin ala-aulassa tapasimme Sirpa ja Katja Kanasen. Myös Sirpan sisar oli lähtenyt matkaan mukaan. Myöhemmin seuraan liittyivät vielä Jarmo ja Taisto.
Sen verran tiesimme muutosta olevan esiintyjissä, että Anne Mattilan sijasta lavalle nousisi hänen Anneli sisarensa.
Konsertti alkoi täsmälleen klo19, jolloin lavalle saapui Mistral-orkesteri (Timo Määttä, Jukka Nurmi, Kari tenkula ja Juha Haapio). Yleisö otti heidät vastaan raikuvin ablodein.

                      Konsertin juontajana oli Radio-Suomen musiikkitoimittaja Iris Mattila.

Alkumusiikin jälkeen, lavalle asteli ohjelman juontaja Iris Mattila, joka on monelle tuttu "radio-ääni" musiikkiohjelmien juontajana. Hän siitä mainitsikin, "tämän näköinen olen, monet tuntevat minut vain äänestäni". Mattila tervehti yleisöä, ja hiukan kertoili etukäteen, mitä kuultaisiin. Siis ensin tulisivat "Ladyt lavalle" - toisin sanoen Anneli Mattila ja Lea Laven - ja "mistäpä muusta tytöt laulaisivat kuin pojista". Niinpä "Ladyt" heti lavalle astuttuaan aloittivat duettona ".. pojat, miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmin. Pojat, se on mielenkiinnon merkki aina varmin. Pätee vieläkin vanhat kaavat uuden muodon vain ne saavat. Pojat ovat samanlaiset, vaikka aika muuttuu." Niinpä niin! :-)  Laulun "Pojat" ovat aikanaan laulaneet sisarukset Ritva ja Laila Kinnunen levylle vuonna 1962.
Lean ja Annelin poistuttua lavalta sen valloittivat Markku Aro ja Kake Randelin. Ja "pojilla" jatkettiin. Nyt oli vuorossa "Poika varjoiselta kujalta", joka on italialainen laulu alkuaan nimeltään "Guagline". Sen on aikoinaan käännösiskelmänä esittänyt "oma kultakurkkumme" Olavi Virta vuonna 1957. "Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten. Hän tuntee työn ja varjot päiväin aurinkoisten. Hän viheltää kuin kun kautta kujain sokkeloisten tie turistin ja neidonkin vie iltaisin. Ei vuosiltaan yhtätoistakaan ole poika tää, joka varjoon jää..." - vaikka tuo laulu herättää tummiakin ajatuksia, niin on siellä taustalla valoisuutta ja elämän myönteisyyttä ja lämpöä. Molemmat laulajat, niin Markku kuin Kakekin, saivat nämä tunnelmat esiin..
Poikien poistuttua lavalta, kertoi Iris Mattila, että Lea on seuraavassa kuin "aikamatkaaja", ja Lea lauloi .."..tää on kuin kullanhuuhdontaa, kuin kullanhuuhdontaa.. kun ihmisvirtaa katselen, ja sinua odotan - ja jos kullan nään, sinut kyllä tunnistan..".

Sitten minulla sydän löi yhden ylimääräisen lyönnin..  Markku nimittäin asteli lavalle, ja alkoi laulaa "Danielaa". Se on ollut kautta aikojen myös yksi suosikeistani. Olen joskus keikalla käynyt häneltä kysymässä ja pyytämässä, että saisin kuulla taas sen laulun. Joka kerta olen sen saanut kuulla, ja aina olen tykännyt. Tämä laulu kuului myös Annelin edellisen yhtyeen VIPin ohjelmistoon. Siinä sen esitti kosketinsoittaja Teppo Rantanen.

Vihdoin oli vuorossa tämänkertaisen esiintyjäkaartin kuopus Anneli Mattila. Hän lauloi tutusti "Seitsemännestä taivaasta". ..".lupasit sen seitsemännen taivaan mulle kokonaan, jokin välillämme sai sen aikaan ei taivas tullutkaan..".. Niin helppoa on antaa lupauksia, vaan niiden pitäminen onkin sitten jo ihan eri juttu! Kake Randelin tuli Annelin jälkeen lavalle ja hauskutti kuulijoita reippaalla laulullaan Tarjalle.. Silloin vilistivät mielessäni tuntemani Tarjat, ja heitä on monta.. huvittuneena oivalsin, että itsekin olen toiselta nimeltäni Tarja. Toisena lauluna Kake jatkoi haikean ihanan "Kirje kotiin". Hän sai niiden sanojen myötä ajattelemaan, kuinka moni nuori aikanaan sai lähteä kotoa maailmalle "leipää tienaamaan"..". kotona kun liian monta nälkäistä oli suuta".
Iris Mattila saapui jälleen lavalle ja kertoili hiukan seuraavasta osiosta, joka sisälsi -60 -70-luvun hittejä. Markku Aro aloitti laulamalla "Käyn uudelleen eiliseen", joka on kaunis hidas valssi. Lea Laven .. kun mua rakastat se riittää.." - eli "Rakkauden ruusut" ja Annelin " Rakkauden muistomerkki". Se on vakavampaa Annelia, ja pysäyttää kuuntelemaan sanoja tarkemmin... "Luojan lapset niin viattomat nyt hautoo ongelmiaan..".

Näistä vakavammista tunnelmista siirryttiin taas räväkkäämpiin säveliin.. Lea Laven lauloi vakuuttavasti "Ei oo, ei tuu"(v.1979). Tässä kohti ajatus vaelsi Anniina Mattilan keikalle, jossa hän jonkun kerran lauloi potpurina Lea Lavenin kappaleita. Tämä oli siellä joukossa mukana.
Ilo oli sitten kuunnella ja katsella Markun ja Annelin yhdessä esittämää duettoa "Mun suothan tulla vierees sun"(Veikko Samulin ja Juha Vainion yhteistyötä) . Tällä laululla Markku Aro osallistui yhdessä Singaporesta Suomeen muuttaneen Nisa Sorayan kanssa euroviisukarsintaan v.1981.
Tämän herttaisen esityksen jälkeen koitti väliaika ja lähdimme hiukan jaloittelemaan.
Konserttitalon yläaulassa oli tarjolla virvokkeita. Siellä oli myös myynnissä Markku Aron viimeisin levy "Anna tulta". Ostin levyn, ja sain samalla nimmarin ja lämpimän halauksen sopivasti paikalle saapuneelta Markulta. Muutaman sanankin ehdimme siinä vaihtaa, kunnes joku muukin huomasi hänen tulleen paikalle ja kiiruhti juttelemaan.

                                                    Markku Aron uuden levyn kansi

Väliaikaa seuranneen osion Iris Mattila nimesi "Sydänsurujen" osioksi. Sen aloittivat Anneli ja Lea laulamalla duettona Olavi Virran aikoinaan levyttämän "Viiltää".
Kake Randelin kertoi, millainen on "Nasta pimu"ja sitten jo aneli "Kop kop kop, avaa hakas"- tällöin Iris Mattila kertoi, että Kake Randelinin äiti olisi halunnut tästä pojastaan pappia, vaan ei tullut pappia, tuli iskelmälaulaja, joka on näinä aikoina tehnyt uudelleen paluuta esiintymislavoille.. eli "Kake on oikea retro-Kake", sanoi hän. Lean laulun "Rakastan sua niin" jälkeen lavan otti haltuunsa Markku, joka vei läpi hienon setin ensin vanhaa ja sitten vielä vanhempaa musiikkia, kuten hän jakson itse esitteli. Kuultiin "Keskiyön aikaan", "Kaikki tytöt eivät osaa villitä mun vaistojain", "Hyvännäköinen", "Oo oo, mikä nainen" ja "Talven yli". Se oli todellakin komea setti, jonka aikana Markku piti yleisönsä mielenkiinnon koko ajan itsellään. Iris Mattila tuli lavalle ja kertoi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 45 vuotta Markku Aron ensimmäisestä levytyksestä. Suosio on kestänyt läpi vuosikymmenien ja hänen äänensä tunnetaan takuuvarmati kaikkialla. Sitten toimitettiin pieni laskelma. Markku on tehnyt ensi levyn siis 45 vuotta sitten.. hänellä on n.150 keikkaa/vuosi, ja joka keikalla hän on laulanut laulun "Hyvännäköinen" - siis hän on ehtinyt esittää sen 6750 kertaa noin. Tämän kuullessaan alkoi yleisö esittää hurjasti suosiotaan ja vihellyksiä ja huutoja kuului joka puolelta, ne tuplaantuivat vielä, kun Iris sanoi, että.. "ja edelleenkin mies on ihan hyvännäköinen!" Näytti kuin "mies" olisi hiukan vaihtanut väriä punertavammaksi tämän kohteliaisuuden kuullessaan.
Niin sitten jatkettiin esitystä. 
Anneli saapui lavalle ja lauloi pirteästi "Ne na na na". Ja jälleen oli Markku asialla. Hän lauloi laulun, jota ei koskaan ole levyttänyt itse nimittäin "Jäljet hiekassa".
Nyt Lean saavuttua uudelleen lavalle, jäi Markku paikoilleen ja lupautui Lean "tanssipojaksi". Kun tämä esitti Tunnetun laulunsa "Kortit kertoo kohtalomme", antoi Markku näytteen flamenco-tanssijan taidoistaan. Ei ollenkaan hassumpaa!:-) Tätä esitystä seurasi sitten heidän duettonsa "Mä lähden stadiin". Sekin jatkui hauskan shown merkeissä, joka tuntui miellyttävän yleisöä.

Lea jäi sitten lavalle yksin ja esitti tuon upean laulunsa "Tumma nainen"(v.1974). Sen jälkeen hän asteli orkesterin  luokse ja sanoi heille jotain sekä sai pään pudistuksia vastaukseksi. "Hyvänen aika, kun nuo pojat ovat kainoja. Eivät halua, että nimet sanotaan." Sitten hän muitta mutkitta esitteli upean Mistral-orkesterin. Samalla hän kertoi, että Mistral on ollut häntä säestävä orkesteri silloin, kun hän vielä esiintyi säännöllisesti. Tieto oli varmasti monellekin uusi.
Tämän jälkeen lavalle saapui Kake Randelin, joka lauloi "Kielletyistä tunteista"...".ei lupaa lämpöön, hellyyteen - ees hetkelliseen." Kun Kake poistui - huudahti Iris Mattila perään "Hyvä retro-Kake!", ja  kirvoitti hyväntahtoiset naurut yleisöltä. Tämän jälkeen astelivat kaikki neljä esiintyjää lavalle yhdessä ja ilmoille kajahti "Olen suomalainen" (laulun alkuperä on italialainen). Näin oli konsertin virallinen osa saatu ohitse, vaan yleisö halusi vielä vähän lisää.. niinpä he esittivät encorena Juha Vainiota juhlistaen potpurin, jossa kuultiin otteita seuraavista lauluista: "Matkalla pohjoiseen"- Albatrossi (Anneli) - "Rantalava, juhannus" - "Sinä kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sisimpäsi".
Oli komea - taidolla ja osaamisella koottu ja läpiviety konsertti. Annelikin  nuorimpana pärjäsi tasaveroisena vanhempiensa rinnalla.
Kaunis kiitos Markku ja Kake, Anneli ja Lea sekä Mistral-orkesteri illan musiikkielämyksestä. Kiitos Iris Mattila illan luonnikkaasta juonnosta. 
Kiitos myös Maarit, Kari, Sirpa, Katja, Jarmo ja Taisto seurastanne. Oli mukavaa yhdessä kokea tämä konsertti.
ps. Valitettavasti tilaisuudessa oli kuvaaminen kielletty, joten kuvat, jotka olen liittänyt tähän tarinaan mukaan sen elävöittämiseksi, ovat hajanaisia poimintoja "sieltä ja täältä".

Anneli Mattila ja Recados Lohjan Tanhuhovissa 16.11.2013

Oli  lupailtu kovaa tuulta ja varoteltu myrskystä ja sen mahdollisesti aiheuttamista tuhoista ja sähkökatkoksista. Vielä kun Karin kanssa lähdimme matkaan, oli tavanomainen myöhäissyksyn ilta. Pimeää oli ja synkän näköistä. Vain täyteläinen kuu köllötteli taivaalla suu iloisessa naurusssa.

Olen joskus ajatellut, että miksiköhän kuu kuvataan yleensä nauravana ja hyväntahtoisena naamana. Sellaisena itsekin sen olen kuvannut tavallisesti omissa saduissani.
Lohjan Tanhuhovissa olin edellisen kerran käynyt viime lokakuussa Anitta Mattilan ja Avenuen keikalla. Silloin Anitta vielä odotti pikkuista Emmiään. Nyt olisi paikalla Anneli Mattila ja Recados. Toisena orkesterina olisi kolmemiehinen Jake Niska Band.

Tanssit alkoivat niinkin aikaisin kuin klo19. Recadoksella oli aloitussetti. Valsseilla aloitettiin.. Jarkko lauloi "Saarenmaan valssin", ja jo teroitin kuuloani. Hän lauloi osan tekstistä eestin kielellä, mistä iso plussa! .. sitten jo laulettiin Saimaan saaresta, norpasta ja Nestori Miikkulaisesta, joilla "määrä on olla lajinsa viimeinen.." - Mikko taas totesi, että "Merimies syntynyt on tuulta purjeissaan.." ja niin oli tanssi-ilta Tanhuhovissa päässyt alkuun. Seuraavina tuli pari tangoa, jotka - niinkuin Mikko mikrofoniin totesi - "esittää bändin oma tangokuningas Jarkko!" - "Satumaa" ja "Hurmio" olivat nämä tangot. "Ikkunaprinsessaa" ihailtiin ja todettiin, että .." et voi jättää minua, koska en ole tavannut sinua". Tottahan tuo on.. Sitten minuun kolahti kovaa ensimmäisen kerran tänä iltana. Jarkko lauloi: "Vaik olet heikko nainenkin, saat miehen kyyneliin, nainen miehen musertaa, on voima tarpeeton. Vain murrat hänen sydämen ja lähdet pois, sanot näkemiin. Saat miehen kyyneliin, se helppoa ois, saat miehen kyyneliin, sä lähdet vain pois ja niin - itkee hän".
Sain sieluni silmiin kuvan itkevästä miehestä jokin aika takaperin. Minä sain hänet itkemään tahtomattani... en pahoittamalla hänen mieltään, vaan antamalla hänelle valokuvan, jota hänen teki kovasti mieli. Jarkon kaunis tulkinta ja omat muistikuvat saivat minut liikuttumaan..
Vaan sitten setin edetessä mieli reipastui.. tuli hauskat humpat. Pojat ovat sovittaneet lännenlokarin melodiaan tosi vinkelän tekstin ..".Pulkkisen Jormasta.., joka oli nähnyt maailmaa.. oli käynyt Lahdessa ja Helsingissä."
Sitten olikin vuorossa Jake Niska Band, ja pojilla ja meillä alkoi kahvitauko. Toisen orkesterin musiikki kuului hyvin kahvion puolelle. He soittivat oikein letkeää tanssimusiikkia.
Recadoksen toinen setti aloitettiin kappaleilla "Pahamaa" ja "Polte" - nämä jouduin kysymään Martilta, koska ovat minulle vieraita.. Jarkko jatkoi ".. punaisen kitaran pehmeän soinnin jatkuvan luulin.. soimaan jäi mun sydämeen..". Siten taas kolahti, kun pojat alkoivat soittaa "Yksi ainoa ikkuna". Mikon kitara helli korvaa kauniilla soololla, joihin Jarkon koskettimet vastasivat ja jatkoivat.. Tapion vahva basso  tuki kauniisti niitä, ja Pertin rummut antoivat napakan rytmin.. Voi pojat teitä, mitä tuntemuksia ja musiikillisia elämyksiä pystyttekään kuulijoillenne tarjoamaan. Ihastuttavaa!<3

Jossain vaiheessa Jarkko ehdotti, että mennään masurkkaa. Kaksi masurkkaa kuultiinkin : "Kulkurin masurkka" ja "Elokuun masurkka". Seurasi pari rumbaa.
Olen siihen kohtaan lehtiööni kirjannut isoin kirjaimin: "IHANA, AIVAN IHANA KITARA".. pehmeä, lämmin,suloinen, ja Mikon tulkinta "Beautiful Maria of my soul"... "in the sunlight of your smile, in the summer of your life, in the magic of love storms above, scattered away. Lovers dreaming in the night, reaching for paradise.." Näin edettiin ja siirtyen reippaampiin säveliin, astui mukaan jälleen poikain huumoria. Humpat tanssittiin, ja siellä nämä Recadoksen pojat lauloivat .."tilit kuittaa aina eeltä päin, ja aina lauantaina kääntää housut nurinpäin, kun kylille käy viheltäin..".. eikös ne "entiset jätkät" tyytyneet kääntämään vaan paitansa nurinpäin?:-D Vielä soitettiin sambat, ja Mikon kitara lauloi. Silloin Jarkko loihe lausumaan: "kuuntelin tuossa Mikko kitarasoolojasi, ja oli ikävä, kun et ollut laivalla". - Siinäpä melkoinen julkinen tunnustus soittajakaverille.<3
Sen jälkeen Recados lähti toiselle tauolleen, ja Jake Niska Band astui lavalle.

Anneli aloitti klo 22 ensimmäisen oman settinsä. Tutusti kajahtivat ilmoille "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin". Anneli tervehti yleisöä ja toivotti hyvää lauantai-iltaa. Sitten jatkettiin "Planeetat kohdallaan" sekä "Koivukuja". Kun Anneli kuulutti valssit "Uralin pihlaja" ja " Rantakoivun alla", oli rumpali-Pertin ilme näkemisen arvoinen. Hän on aivan selvästi näiden vanhojen klassikkojen fani, ja Anneli hiukan häntä tällä asialla kiusoittelikin.. "Villivarsalla" jatkettiin ja kaveriksi se sai "La isla bonita". Minusta on jotenkin viehkoa, kun niin Anneli, Mikko sekä Jarkkokin laulavat jotkut laulunsa alkukielellä. Se antaa seteille väriä ja eloisuutta. "Tahdo tietää en" ja "Besame mucho". Tuota viimeistä olen itsekin joskus antaumuksella lavalla laulanut. :-) - Vaan sitten jo mentiin krouviin ja alettiin tarjoilla niitä kolpakoita.. ensin vaan kaksi, sitten kolme, mutta ei tarjottu enempää kuin viisi tällä reissulla. Autotytön lopussa Recadoksen kvartetti veti oman osuutensa.. ". sekopäisnä jannut nuo laulaapi.... uu-uu-uu!" Settinsä jälkeen Anneli jäi juttelemaan fanien kanssa ja jakamaan kortteja ja nimmareita. Se oli iloinen ja hauska hetki. Minäkin sain korttini ja kauniin piirroskukkasen.
Toisen settinsä Anneli aloitti jälleen minulle rakkaalla kappaleella "Kuolleet lehdet" ja jatkoi "Niin paljon kuuluu rakkauteen" - näiden ihanien laulujen myötä sai nauttia paitsi kauniista teksteistä myös Mikon ja Jarkon sooloista. Niin upeaa ja kaunista soitantaa!

Tässä vaiheessa Anneli esitteli orkesterinsa. Sitten jatkettiin Vaya con Diosin "Don´t cry for Loui" ja "Ne na na na". Tangojakin Anneli tanssijoille tarjoili. "Mustasukkaisuutta" ja "Tuhon tietä kuljen" ja
Sakkelle, joka usein kulkee keikoille pitkätkin matkat polkupyörällä polkien hänellä on tapana laulaa "Jambalaya". Sakke oli paikalla, ja sai kuulla tämän suosikkinsa. Kaverina tälle laululle Anneli esitti "Kaikki hyvn äiti".. ja taas sai makustella Mikon ja Jarkon soitinten "soolokeskustelulla". Vielä lopussa pojat kuorossa vakuuttivat Annelille: "That´s all right, MAMA!"
"House of the rising sun ja Luotu lähtemään pysäyttivät minut jälleen kerran kunnolliselle kuuntelulle. "Ihoissa on virtaa" - ja sitä seurasi tuo hauska Armi-Anneli ja Danny-Jarkko "Tahdon olla sulle hellä". Luotiin lämpimiä katseita ja hymyjä ja Jarkon käsi lennähti välillä sydämelle vakuuttamaan sanojen aitoutta. Joukuusen mallisen suklaarasian sai Armi-Anneli nyt hellittelyksi.

Anneli oli lähtemässä lavalta, kun hänet taputettiin takaisin lavalle encoreita varten.
Niinpä saimme iloksemme vielä kuulla "Seitsemäs taivas" ja "Rakkauden muistomerkki".
Vielä meillä oli mahdollisuus vaihtaa muutama sana Annelin kanssa ja halit ennen kotiin lähtöä. Sain myös halin Jarkolta ja sain kiitettyä häntä illan musiikkiannista, samoin Mikkoa - kerroin hänelle, kuinka paljon pidän hänen ihanista kitarasooloistaan ja hänen taiturimaisesta kitaran käsittelystään.
Pertin kanssa paiskasimme kättä, mutta nyt kävi niin, että en enää nähnyt Tapiota... niinpä hänelle vielä tässä erikseen kiitos illasta.
Annelille ja Recadokselle vielä kerran kaunis kiitos illan musiikkiannista, joka kohdallani täytti kaikki odotukset, jopa ne ylittäen.
Kiitokset myös mukaville keikkakavereille. Teitä on aina yhtä kiva tavata.. :-)

Avoimet ovet Anne Mattilan Taidekahvilassa 7.11.2013.

Annen unelma sai täyttymyksensä 7.11.2013, kun Taidekahvila/Galleria avasi ovensa päiväksi yleisölle tutustumista varten.

Aikoja ilon,
aikoja hiljaisuuden.
Aikoja surun,
aikoja onnellisuuden.
Aikoja tyynen veden sekä myrskyn.
Ei mitata voi hiekka tiimalasin,
ei askelmitta kulkurin.
Vain katse kaukaisuuteen
antaa suunnan kulkijalle,
kohteen onnen etsijälle.
Aika on kyntää,
aika on kylvää,
aika on korjata sato.
Kynnä huolella tunteitten peltosi
rakkauden ikeellä.
Kylvä siemeneksi
kaikki sydämesi hellyys ja totuus.
Kun tulee aika sadonkorjuun,
löydät pellostasi suloiset rakkauden jyvät.
Ei tiimalasiin voi luottaa,
ei askelmittaan kulkurin.
Vaan luottaa pitää ja uskaltaa
omaan itseen ja tunteeseen syvään.
(Leena)

Keskiviikkona 6.11. suuntasin autoni kulun kohti Karviaa. Torstaina 7.11. olisi Annen Taidekahvilan/Gallerian avointen ovien päivä, ja olin lupautunut auttamaan Tarjaa päivän kitkattomassa sujumisessa.
Tiesin, että hän oli tehnyt suururakan etukäteen leipomalla omakätisesti kahvipullat ja muut leivonnaiset avajaisiin.
Saavuttuani Karviaan Annen äidin luo, alkoi varsinainen "rumba" ja "sahaus" kahvilan, Annen pakastimen, kaupan ja Tarjan kodin välillä. Siinä välissä ehdin hiukan silitellä ja rapsutella Lassen suloisia pentuja, jotka väliaikaisessa kodissaan Annen autotallissa odottelivat uuteen omiin tuleviin koteihinsa pääsyä. Ihania suloisia palleroitahan ne olivat.
Kahvilaan saapuville vieraille oli tarkoitus tarjota kahvit leivonnaisten kera. Pullien lisänä oli kääretorttuja, piirakoita ja pipareita - kahvin lisäksi teetä ja  mehua. Lopulta oli jo tunne, että kaikki tarpeellinen olisi koossa seuraavaa päivää varten.
Anne ja Juha ahkeroivat vielä myöhään iltaan viimeistellen Galleriassa taulujen ripustusta. Ihaillen seurasin, miten Annen käteen näytti sopivan vasara yhtä hyvin kuin pensselikin. Niin näppärästi hän sitä käytteli naputellessaan seiniin nauloja tauluille.

Tarja taikoi vielä iltapuhteella hienon täytekakun ja minä paistoin monta pellillistä pieniä piirakoita. Hyvällä mielellä saunottiin päivän päätteeksi ennen nukkumaan menoa.

Seuraava päivä - 7.11. - koitti hiukan harmaana ja sateisena. Meillä oli aamulla aikainen herätys, ja jo klo8 olimme Tarja, Jere ja minä kahvilassa valmiina päivään. Tarjoilun valmistelut tehtiin rivakasti - turhia aikailematta. Sovimme, että minä otan huolekseni levyjen myynnin ja kahvilan vieraskirjasta huolehtimisen, ja Tarja häärää keittiössä. Jere otti huolehtiakseen piharoihujen ja kynttilöiden sytyttämisen ja tarpeen tullen vaihtamisen uusiin.
Olimme saaneet tiedon, että ensimmäiset vieraat olisivat Sarvelan koulun oppilaita, jotka tulisivat klo11. Ainakin 50 oppilasta olisi tulossa käymään.
Sitä ennen Anne halusi vielä näyttää minulle gallerian.. Viivyimme siellä hetkisen hänen kertoillessaan seinillä olevista tauluista. Kiipesimme parvellekin, jossa hetkeksi istahdimme kuuntelemaan musiikkia ja hiljentymään. Hetki oli pysähdyttävän kaunis ja suloinen. Siitä ammensimme molemmat rauhaa pian alkavalle ennustettavasti kiireiselle päivälle.
Sitten Jere jo tulikin kertomaan, että koululaiset ovat saapuneet, ja Anne kiiruhti nuoria vieraitaan vastaanottamaan.

Nuoret vieraat ohjattiin ensin Galleriaan ja sieltä Kahvilaan saamaan mehua ja pullaa. Oppilaat tulivat ryhmissä opettajineen. Koulun johtajaopettaja Kaija Laaksonen on minulle ennestään tuttu, ja hänkin kävi tervehtimässä. Vaihdoimme pikakuulumiset.
Kellon lähestyessä puoltapäivää, alkoi kahvilaan saapua vieraita. Tarja asettui keittiöön ja minä eteiseen - kumpikin valmiina vastaanottamaan saapuvat vieraat.
Vieraita alkoi sitten tulla paikalle jatkuvana virtana. He toivat kukkia ja lahjoja Annelle joka hymyillen iloisesti ja silmät säteillen kulki heidän joukossaan galleriaa ja taulujaan esitellen - ja kertoen suunnitelmistaan.

Minä istahdin eteisessä pienen pöydän ääreen, ja siinä juttelin paikalle saapuville ihmisille. Samalla esittelin heille Annen joululevyä "Jouluyön hiljaisuus", jonka julkaisukonsetti olisi illalla Karvian kirkossa klo19. Ilahduttavan moni olikin kiinnostunut uudesta levystä ja osti sen joko itselleen tai jollekin läheiselleen tai ystävälleeen joululahjaksi. Anne oli varannut myös muutaman "Elämä on lahja"-levyn, josko joku olisi ollut siitäkin kiinnostunut (niitä ostettiinkin jokunen). Minusta oli aivan ihanaa jututtaa ihmisiä. Monet kasvot olivat tuttuja entuudestaan.. myös keikkakavereita alkoi ilmestyä paikalle. Salmenit, Härköset, Takalat.. ja niin edelleen.. Sitten tulivat valokuvasta tutut kasvot ja huikkasin perään ..".hei Wexi!".. ja niin tapasin yhden tuttavan jälleen livenä. Oli tosi mukava tavata ja vaihtaa kuulumiset näin.
Koko päivän jatkui vierailijoiden virta ehtymättömänä. Ja aina yhtä iloisena Anne seurusteli heidän kanssaan. Olin ilahtunut myös siitä, että monikin vierailijoista jäi juttusille - joku oli tunnistavinaan minut Annen tädiksi, koska meissä kuulema Tarjan kanssa oli olemuksessa jotain samaa. Jouduin sanomaan, etten ole mitään sukua.. olen vaan auttamassa. Sitten allani oleva vanha tuoli päätti, että oli riittävän pitkään kannattanut minua ja sen yksi jalka irtosi liitoksistaan. Jere löysi jostain uuden tuolin alleni.
Noin puoli viiden aikoihin Anne lähti valmistautumaan illan konserttiin. Oli puhe, että tulen myöhemmin kirkkoon vielä levyjen kanssa. Minulta olikin kysytty, josko niitä saisi vielä kirkossa, ja olin luvannut, että saa.
Kirkkoon pääsin Sirkan ja Auliksen mukana. Siellä muutama henkilö kävikin ostamassa heti levyjä - jo ennen konsertin alkua, ja sen jälkeen vielä pari.
Konsertti alkoi täsmällisesti klo19. Anne aloitti sen laulamalla "Heinillä härkien kaukalon" täpötäydelle salille. Annen joulukonsertit ovat aina olleet suosittu tapahtuma Karviassa, ja aina ne ovat keränneet kirkkosalin täyteen kuulijoita. Anne jatkoi konserttia laulamalla oman laulunsa "Jouluyön hiljaisuus". Kuulimme myös "Varpunen jouluaamuna","En etsi valtaa loistoa", "Taivas sylissäni", josta Anne sanoi pahoitellen, ettei se ollut mahtunut uudelle joululevylle. "Joululaulu äidille" nostatti monen kuulijan silmiin kyyneleet.
Konsertin lopussa Anne kutsui äitinsä Tarjan vierelleen laulamaan "toista ääntä". Yhdessä he esittivät "Maa on niin kaunis", ja "Jouluyö, juhlayö".
Anne esitteli myös häntä säestäneet muusikot. Koskettimia soitti Jarkko Lahti - ..".toiselta nimeltä DÄNI, Vaasasta" ja perkussioissa Juha Vuorma - "..nykyisin Karviasta".
Siinä vielä ennen kahvilaan palaamista ehdin hetken aikaa jutustella uudelleen niiden keikkakavereiden kanssa, jotka eivät kiirehtineet kotiin. Sain vielä toivotella hyvää ja turvallista kotimatkaa monelle keikkaystävälle..
Annen kanssa sitten saavuin takaisin kahvilaan. Siellä oli Tarja jo odottamassa iltapalan kanssa. Silloin oikeastaan tajusin, että en ollut muistanut syödä kunnolla koko päivänä. Aamulla olin syönyt aamupalan ennen kahvilaan lähtöä, ja siellä Jere oli tuonut jossain vaiheessa mukillisen mehua ja keksin sekä sitten myöhemmin kultainen ystäväni Teemu mukillisen kahvia ja pullasiivun+piparin. Näillä oli menty monta tuntia.

Konsertin jälkeen iltapalalle kokoontui Tarjan ja Annen tuttuja ja läheisiä sekä talkoolaisia. Anitta oli saapunut pienen Emminsä kanssa, joka siirtyi sylista syliin halittavaksi. Anniina ja Juha olivat paikalla - Anniinan vauva syntyy jouluna ja niin Jere on saamassa pienen sisaruksen joululahjaksi. Arttu tuli paikalle ja Jarkko.. sekä Anneli ja Petri. Myös muutama Annen kutsuma vieras.

Seurustelua jatkettiin iloisissa merkeissä yli puolen yön. Nukkumaan mentiin vasta yli yhden.
Ennen kahvilasta poistumista otettiin vielä muutama valokuva muistoksi. Kukkia ja lahjoja koottiin kamariin - ja Anne tutki innokkaasti kortteja. Hänen ajatuksenaan on kiittää kaikkia häntä muistaneita. Hän oli huolestunut siitä, olisivatko kaikki kortit tallella. Hän oli valtavan ilahtunut ja liikuttunut kaikista saamistaan kukista ja lahjoista. Silmät suurina hän ihmetteli .."näin paljon", ja saattoi tuskin uskoa näkemäänsä. Se oli iloinen ja onnistunut päivä alusta loppuun asti.

Seuraavana aamuna 8.11. istuessamme aamupalalla rupesin minä kyselemään Tarjalta, kuinka paljon hän oikein oli kahvia keittänyt ja menivätkö kaikki pullat. Tarja alkoi laskea.. Kävijöitä oli ollut 700-800 henkeä. Hän oli keittänyt 18 kymmenen litran kattilallista kahvia - aina tuollaiseen kattilaan laitetaan 1 paketti kahvia. Kaikki hänen leipomansa pullat - eli 500 pullaa ja 4 isoa pitkoa (1pitkosta tulee 20 siivua), 4 torttua, juustokakku, rahkapiirakka olivat menneet - ja mitähän vielä...
Kahvin lisäksi omatekoista mehutiivistettä oli kulunut 3 litraa + teetä! Ajattelinkin, että on Tarjalla ollut melkoinen urakka.. vaan tuskin kukaan jäi ilman.
Vielä aamupäivällä ennen kuin lähdin Karviasta kotiin päin, kävimme kahvilassa hakemassa Tarjan  sinne lainaamat astiat.

Kotimatka sujui rauhallisesti ajaen, enkä sentään missään vaiheessa käynyt kyntämässä ojan pohjaa, vaikka ajatukset väliin karkasivat omille teilleen - eikä huomiokyky näin ollen ollut paras mahdollinen.
Annea ja Tarjaa kiitän, kun sain olla mukana tässä Annelle niin tärkeän asian toteutuessa. Unelmasta on tullut totta.
Aivan ihanaa oli myös tavata keikkakavereita, vaikka seurustelu jäi pelkästään nopeaksi kuulumisten vaihtamiseksi.
Olivat nämä kolme päivää sellaisia, että niitä ei hevin unohda - minä tuskin koskaan.

Annen Taidekahvila/Gallerialle toivotan lämpimästi jatkoonkin onnea - paljon kävijöitä tulevaisuudessa ja uusia kauniita tauluja seinille. <3