Valasranta 13.7.2013.
Hieno aurinkoinen päivä oli taipunut jo illan puolelle. Mittarissa lukemat vielä varjossakin olivat edelleen parinkymmenen asteen paikkeilla. Päivällä oli ollut taas helteistä. On ollut hieman tuskattuttavan kuumia päiviä peräkkäin. Yön viileys on siihen kuitenkin tuonut helpotusta.
Vaan valittaminen on ihan turhaa. Talvella kuitenkin hytistään pakkasessa ja tuskitellaan kylmän kourissa - niinkuin nyt hellesäällä. Aina tuntuu, että on liikaa "jotakin" tai liian vähän.
Nyt oli kuitenkin tiedossa koko illaksi hyvää musiikkia Valasrannan kauniissa kesäillassa. Saisi kuunnella kahta loistavaa orkesteria - Anne Mattilaa & Mistralia ja Teemu Harjukaria & Taivaanrannan maalareita.
Matkaan lähdin kuten tavallisestikin keikkakaverini Karin kanssa. Hän pyörähti hakemassa minut kotipihasta ja jutteli tuokion siinä miehenikin kanssa. Matka Yläneelle taittui joutuisasti rupatellen ja musiikkia kuunnellen. Samalla siinä aprikoimme keitä mahtaisi tänä iltana saapua paikalle. Sen jo tiesinkin, että Sari ja Juha Pohjasta tulisivat keikalle mukaan.
Valasrannan tanssilava on maisemallisesti sijoitettu tosi kauniille paikalle ihan Pyhäjärven rannalle. Merja Tarkka on ottanut hienoja maisemakuvia lavan seutuvilta. Niitä pääsee ihailemaan facebookissa.
Kohta lavalle saavuttuamme tapasimme siellä Annen isän Aarnon. Hän oli lähtenyt tällä kertaa tyttärensä mukaan keikkamatkalle kaveriksi. Jäimme hetkeksi juttusille hänen kanssaan.
Mistral-orkestri oli juuri aloittanut ensimmäisen settinsä. Tiedossa olikin jo, että Annen ensimmäinen lavalle tulo tapahtuisi klo 22:30.
Vähitellen alkoi paikalle saapua tuttuja kasvoja. Sari ja Juha tulivat, tuli Rautiaisen Niina - somana, yllään kaunis puku, jota ihailin ja korvissaan sulkakorut. Sitten saapuivat Takalat - Liisa, Kale, Eve ja Jarno. Jonkin ajan päästä tervehtimään tuli kuukauden ikäinen aviopari Jani ja Marika Lyhtelä, sitten Lindholmin Jarmo seurassaan Taisto Koskela... ja niin alkoi tanssivan yleisön joukossa vilahdella tuttuja kasvoja muitakin. Iloinen yllätys oli, että tyttäreni Sarikin
oli päättänyt lähteä tanssimaan "Valakselle". Hän kävi aika ajoin jutustelemassa kanssani, mutta viihtyi enimmäkseen tanssilattialla pyörähtelemässä.
Kun Teemu Harjukari ja Taivaanrannan maalarit olivat lopettaneet yhteisen settinsä, saapui Mistral lavalle ja heti välittömästi sinne taputettiin myös Anne. Hän asteli lavalle yllään kaunis valkea pitsimekko (toisen setin ajaksi hän oli pukeutunut vihreään röyhelöpuseroon ja valkeaan hameeseen). Anne aloitti osuutensa laulamalla "Elämä on lahja" ja jatkoi "Asfalttiviidakolla"... siitä hän sanoi, että vaikka hän laulaa asfalttiviidakosta, ei hänellä ole siitä kokemusta, ."..eikä varmaan tulekaan..", hän aprikoi.
Ilahtuneena panin merkille, että Anne vaikutti täysin terveeltä. Sairauspäivistä ei ollut jäänyt väsymyksen merkkejä, vaan olemus oli vapaa ja valoisa, silmät säteilivät ja hymy oli aurinkoinen.
Illan mittaan kuultiin musiikkia Annen vanhemmilta ja uudemmilta levyiltä. Siellä tuli useampikin paljon toivottu ja usein pyydetty kappale mm. "Vie", "Enkeleitä, onko heitä", "Toivon sulle" jne. Merja toivoi tuon aivan ihanan "Niitä pilviä huomattu ei". Anne lauloi myös "Hei, älä karkaa". Hän kertoi, että sen hän teki veljelleen Antille, jonka tyttökaveri oli lähtöaikeissa, ja jatkoi -" ja lähti kans!.. mutta siitä on kauan aikaa, että uskaltaa kertoa..". Uudelta levyltä Anne lauloi useampia lauluja - "Menneet on menneet" ja "Lennetään", jolloin mieleeni muistui oma lentoni korokkeelta alas lattialle mahalaskuna Club Americanossa Kankaanpäässä.
Toisena encorekappaleena Anne esitti "Perutaan häät" - sanoi omistavansa sen tällä kertaa Sakkelle, jolla oli syntymäpäivä.
Korttijono oli pitkä, vaan kortit ja halit lämpimine hymyineen sai jokainen halukas.
Kari oli luvannut Torikan Sakkelle kyydin Paimioon pikavuoropysäkille, ja niin hän lähti meidän mukaamme. Autossa pojat juttelivat vakavista elämän isoista tosiasioista - jotenkin vaan juttu kääntyi niihin. Minä olin hiljaa ja kuuntelin. Yhdyin hiljaisessa mielessäni täydestä sydämestäni Karin esille tuomiin totuuksiin, joita hän kauniisti jakoi nuoremmalleen.
Hyvät yöt toivoteltiin minulle meidän pihallamme ja pojat jatkoivat siitä yhdessä eteenpäin.
Lämpimästi kiitän Annea ja Mistralia illasta, musiikista ja sen tuttamasta mielihyvästä. Kiitos myös mukaville keikkakavereille seurasta. Oli ilo kokea tämäkin ilta yhdessä!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti