Keskiviikkona oli lämmintä ja aurinkoista jo heti aamusta, kun heräsin. Olin hyvällä mielellä aamuhetkistä alkaen, kun muistin, että illalla saisin nauttia Annelin ja Recadoksen esittämästä musiikista Särkän lavalla ja tavata ystäviäni.
Ihan ensimmäiseksi kurkistin, vieläkö pikkuinen yövieraamme "pöllölyhdyssä" olisi nukkumassa, vaan ei ollut enää. Se oli jo herännyt ja lähtenyt omiin "päivän askareisiinsa". Muistattehan vielä laittamani kuvan pienestä sinitiaisesta, joka tuli nukkumaan "pöllölyhtyyn". Se on ilmeisesti ottanut siitä toistaiseksi yöpymispaikan ja saapuu joka ilta n.klo 20 - 20.30 välillä "yökotiinsa".
Matkalla Särkkään Karin autossa rupesin miettimään ja laskeskelemaan - se oli 11.7.2007, kun ensimmäisen kerran tämän keikkakaverini kanssa olin reissussa ja tein tätä samaa matkaa. Silloin tosin esiintymässä siellä matkan päässä oli Anne. Olemme siis nyt tehneet tätä yhteistä keikka-matkaa 6 vuotta ja hiukan päälle. Silloin keikka-autona oli vaaleansininen mersu, tänään tumman vihreä pakettiwolkkari. On pakko antaa tunnustusta keikkakaverilleni, että hän uskollisesti vuodesta toiseen välittää hakea minut mukaansa nauttimaan AM-musiikista, josta itsekin nauttii.
Saavuttuamme Särkkään parkkipaikalle oli siellä jo paikalla Takalan perhe. He olivat lähteneet matkaan asuntoautollaan. Samoin asuntoautolla olivat siellä jo Katja ja perhe. He olivat palaamassa lomareissultaan. Tervehdin heitä ja vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Kalervo ja Liisa halusivat tarjota keikan alkajaisiksi kahvit ja niin kiipesimme heidän autoonsa sisälle. Kahvittelun jälkeen kävelimme yhdessä lavalle. Siellä Martikaisen Sari tuli vastaan huolestuneena, kun meitä ei ollut alkanut kuulua. Hän sanoi, että Anneli aloittaa ihan juuri... Peräkkäin marssimme läpi tanssilattian lavan eteen ja ehdimme sopivasti siihen, kun Recados astui lavalle.. heti perään tuli Anneli ja ensimmäinen setti pyörähti käyntiin.
Anneli aloitti reippaasti vanhalla tutulla "Suojaan" - tervehti sitten yleisöään toivottaen hyvää lauantai-iltaa omasta ja orkesterinsa puolesta ja jatkoi "Liian pitkä matka kotiin".
Seurasivat reippaat "..kolpakot ja autotytöt.." Sitten hän jo tunnelmoi: "Tahdo tietää en" ja "Besame mucho". Ihmiset tanssivat lähekkäin ja kuinka satuinkin katsomaan, yksi pari vaihtoi hellän suukon melkein vieressäni. Niin suloista kun kahdella ihmisellä synkkaa!<3
Vaan sitten Anneli laittoi vipinää töppösiin sanoen: .".. ja sitten vähän rokkia! "Recadoksen pojat pistivät parastaan sooloissa - jokaisella omansa - kun soivat "That´s all right, mama!" ja Annelin "suomentamana" "Siniset mokkakengät". Tuosta "That´s all right, mama"- laulusta hänelle muistuu mieleen äidin kanssa tehdyt mustikkareissut. Hän oli kadottanut äidin näkyvistään ja pelästyi, että on eksyksissä, hätääntyi, ja alkoi huutaa äitiä. Eihän äiti hävinnyt ollut mihinkään, vaan löytyi ihan läheltä.
Toinen setti alkoikin mahtavalla eläytymisellä. Ihanat "Kuolleet lehdet" ja "Niin paljon kuuluu rakkauteen" sointui ilmoille. Anneli eläytyi lauluihinsa sulkien kauniit silmänsä ja keskittyen sanojen sanomaan. - "Don´t cry for Loui!" ja "Ne na na na" seurasivat. Pitkästä aikaa minä nyt taas kuulin "Villivarsan". Sen parina tuli "Isla bonita" Minusta on hienoa, että Anneli kykenee laulamaan noita laulujaan alkukielellä. Ne antavat sykettä kappaleisiin.
Isälleen Anneli omisti "The house of the rising sun", - hän hymyili ja tähdensi, että vaikka tällaisen laulun isälleen omistaakin, "niin ei isä juurikaan juo".
Annelin kaunis tulkinta "Luotu lähtemään" sai minut herkistymään ja hiljaa kuuntelemaan sanoja. Sitten jo vaihdettiin vauhdikkaampaan menoon "... sanot rakkaudeksi tuosta vaan.. oot muhinoinut, missä vaan oot voinut.. se on loppu nyt... mä puutun kohtaloos.. nää saappaat ampuu lujaa kylmään asfalttiin.. nää saappaat jalassa mä kiipeen lakanoihisi!" - ettäs sen tiedät!
Sitten tuli se hauska duetto, josta ilmeisesti on tullut ihan Annelin ja Jarkon oma tavaramerkki: he tavallaan parodioivat Armia ja Dannya laulamalla "Tahdon olla sulle hellä". Joka kerta sanoja hiukan muunnellaan ja joka kerta Jarkko-Dannylla on jotain lahjaksi Anneli-Armille. Se on vilpitöntä hauskaa, ja tuntuu, että sitä odotetaan. Kun nyt sitten Jarkko lauloi .. "tahdon olla sulle hyvin hellä"... vastasikin Anneli .. ". tahdon olla sulle myöskin hellä - tahdon sua vähän lemmiskellä..."., ja paiskasi käden suulleen ja pyöritteli silmiään.. ja meitä kuulijoita nauratti!
Anneli lauloi vielä "Ihoissa on virtaa" ja encoreina "Seitsemäs taivas" ja "Kolme cowboyta ratsastaa" - erityisesti osoitettuna Martille, Tarja-Riitalle ja Tarmolle.
Anneli päätti iltansa kiittäen orkesteriaan ja yleisöään ..".. mulla on tänään ollut oikein juhla.. mä olen saanut suklaata ja kukkasia ja kaikkea". Yksi faneista oli ojentanut Annelille kauniin valkoisen ruusun... Anneli kysyi, että ..".onko se tässä tapauksessa rakkauden väri?".. ja sai vastaukseksi, että ."On on!".. Selvästi tyytyväisenä onnistuneeseen keikka-iltaan hän poistui lavalta ja Mikko Mäkeläinen orkestereineen tuli jatkamaan tanssi-iltaa.
Korttijono oli pitkä. Kun Karin kanssa saimme korttimme ja halimme, lähdimme astelemaan kohti parkkipaikkaa sametinpimeässä yössä. Vielä ehdimme jutella
Kotimatka sujui leppoisasti jutustellen ja musiikkia kuunnellen - "levylautasella" sattui pyörimään Annen "Perutaan häät". Anne ja Mistral ovatkin seuraavan keikkaillan kohteet Siilotansseissa Sastamalassa.
Halikiitos ihanalle Annelille ja loistavasti soittavalle Recados-orkesterille. Ja lämpimät kiitokset aina yhtä ihanille keikkakavereilleni!
Tosi kiva keikka oli :)
VastaaPoistaHyvä kuva toi Annelista ja Karista otettu :D