Sunnuntai 28.7.2013 Laurilan lavalla.
Laurilan lavan artistilista kertoi, että Marko Maunuksela olisi Fantasia orkesterinsa kanssa esiintymässä tänä iltana. Siis sinne!

Juhannusaattona 21.6. olin Parkanon Käenkoskella Anneli Mattilan keikalla, joka myös radioitiin suorana "kaiken kansan kuultavaksi". Marko Maunuksela oli silloin siellä myös esiintymässä Fantasia-orkesterinsa kanssa. Siellä pihamaalla ennen Annelin keikan alkamista olin juttelemassa muutamien tuttavien ja Annelin vanhempien kanssa, kun Marko tulla tupsahti paikalle ja jäi seuraan. Siinä rupattelimme porukassa hyvän tovin. Aarno Mattila pongasi YLE:n musiikkipäällikön Jorma Hietamäen, joka käveli ohitse, ja meni tapaamaan häntä. Jorma Hietamäki haastatteli sitten Annelia lavalla ennen keikan ja suoran radiolähetyksen alkamista.
Siinä tarinoidessamme tulin luvanneeksi, että heti, kun Marko orkestereineen tulee "lähelle" esiintymään, tulen tervehtimään ja kuuntelemaan. - Se hetki oli nyt tullut.
Tanssi-ilta Laurilan lavalla alkoikin yllättävän aikaisin - jo klo19. Musiikki alkoi soida, vaikka väkeä oli vielä paikalla kovin vähän. Pareja kuitenkin muutama ehti tanssilattialle. Silloin istuin jo pöydässä juttelemassa Markon ja itselleni entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Hetki aikaisemmin olin tavannut Markon pihalla ja tervehtinyt häntä.
Pöytäseurani oli hauskaa ja iloista väkeä. He juttelivat juuri olleista tangomarkkinoista ja uusista tangokuninkaallisista sekä kaikenlaisista tapahtumista siellä. Mielenkiinnolla kuuntelin, koska itse en ollut ollut siellä paikalla. Pirkko-Liisalla oli nippu valokuvia keikoilta, joita katselimme myös.
Erityisen mielenkiintoista oli saada kuulla, että Marko orkesterinsa kanssa on mukana Seinäjoen kaupunginteatterin esityksessä "100 kesää 1000 yötä"-revyyssä. Tositarinoita Paulan sävelin. Sain mainoskortin - siinä on tarkempaa tietoa. Näyttää kivalta!
Pöytäkeskustelu polveili entisissä ja nykyisissä tangokuninkaallisissa. Heidän tiukka aika-taulunsa etenkin puhutti - myös rankka mediamyllytys, joka ulottuu myös läheisiin.
Hauskan jutun kertoi Pentti, josta sitten hiukan tarkemmin vielä kyselin. Tilaisuus oli nimeltään "Kyykytä kuningasta". Kyseessä oli karaokelaulanta, jossa yleisö sai esittää laulutoiveita paikalla oleville entisille "kuninkaille". Tällä kertaa paikalla olivat Marko Maunuksela, Jukka Hallikainen ja Jouni Keronen. Jos pojat eivät osanneet pyydettyä laulua, joutui toiveen esittäjä itse laulamaan, ja jos tekstissä oli jonkin sanan kohdalla tähti, sai toivoja tarjoilijalta "jaloviinapaukun". Minua huvitti ajatus, mitä monet "tähtipaukut" mahtoivat vaikuttaa yleisöön. Tunnelma varmaan vähitellen kohosi kattoon!
Pöytään istahti sitten toinenkin Markolle tuttu pariskunta. He tarjosivat meille kaikille siinä olijoille pullakahvit. Siitä vielä kiitos heille!
Vihdoin oli Markon vuoro astua lavalle. Hän aloitti reippaasti ja otti välittömästi hienon kontaktin yleisöönsä. Hänen esittämänsä humppa "Matista", oli hiukan vieras, mutta sai nauramaan..". se oli Matti, joka vei kaikki naiset kauneimmat, se oli Matti, joka antoi kaikki tulisuudelmat.." Seurasi pari tangoa, ja ensimmäinen niistä oli "Satumaa".
Ja niin jatkettiin. "Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää... - Oli mukavaa kuunnella Markon sujuvaa spiikkausta laulujen välillä. Sanat soljuivat takeltelematta. Kivat kappaleet seurasivat toinen toistaan "Pihalla" ja "Lauantai-ilta", johon hän jo laittoi omaa sanoitusta.." ..aanupuolella vedin vaatteet ylleni.. yöpöydällä näin sormuksen - Kyöstin sormuksen..." - ja Marko käänsi kauhistuneen näköisenä katseensa kattoon!:-D
Tämän biisin kaverina tuli "Pikkupaholainen".. ".annoin pikkusormen, se vei koko käden... nyt mun sydän roihuaa, se loppuun palaa . en yksin kuitenkaan käy kuolemaan." Setin lopuksi kuultiin vielä kaksi jenkkaa - "Lapin jenkka" ja "Lesken lempi".
Toinen setti pyörähti käyntiin Markku Aron kappaleilla "Keskiyön aikaan" ja "Tytöt"..". kaikki tytöt eivät osaa villitä mun vaistojain.. kaikki tytöt eivät pelaa korteilla, jotka mä sain... kaikki tytöt eivät ole enkeleitä... mutta sinä olet jotain, jonka otan, jos vain saan."
Aivan ihana oli tango "Ruusun oksa ja kyyneleet" - eikä yhtään huonompi, erilaisempi vain "Hernandon salaisuus".. siinä Marko sekosi sanoissa, ajatukset kai lähtivät harhailemaan. Hän tuumasikin, että hyvä kun SILLOIN kerran kaikki meni hyvin. Voi sentään, kyllähän noita unohduksia satttuu - pääasia, ettei häkelly vaan jatkaa ja tekee vaikka omat sanat niinkuin muinoin nuori Anitta Mattila, kun orkesteri ja hän ajattelivat ihan eri kappaletta.:-)
Sitten Marko lauloi ihan upo uuden singlensä "Luopua mutta rakastaa". Kauniit pysähdyttävät sanat ja lämmöllä tulkittu. - ..".luopua mutta rakastaa, se osa meille annetaan." Välillä valssattiinkin. "Anna arpisten haavojen olla, niitä auki et repiä saa..." Toinen valssi oli "Lentäjän poika". Se oli Edu Kettusen biisi, ja hän on kertonut, että isänsä oli oikea lentäjä.
Välillä sitten sambattiin ja niin alkoi toinenkin setti olle hiljakseen lopuillaan. "Oot täydellinen" ja "Valkoinen ruusu" sekä vielä "Sata kesää tuhat yötä" - sitä seurasi orkesterin esittely. Orkesteri sai ansaitut ablodit.
Tottakai yleisö taputti rytmikkäästi Markon ja Fantasian encoreille. Marko lauloi "Tiimalasi" ja ihanan "Missä muruseni on". Sen jälkeen hän kysyi minulta kelloa, ja todettuaan, että aikaa oli enää vähän jäljellä neuvotteli orkesterinsa kanssa. Päätökseksi tuli, etteivät he pidä taukoa, vaan

Marko jatkaa orkesterin kanssa loppuun asti - vain viimeiset valssit jäävät yksin orkesterin kontolle. Niinpä vielä saimme nauttia lisää upeaa musiikkia. "Kesäheila".. ".sormesi ympärillä mua pyöritit, heinäladossa mua suutelit, missä mahdat olla tänä päivänä mun kesäheilani." Viimeinen Markon esittämä kappale oli "Poltetta". Tämän jälkeen Marko keskittyi faneihinsa ja kirjoitteli kortteja. Fantasia-orkesteri soitti viimeiset valssit "Metsäkukkia" ja "Laaksojen laulu".
Olipa hieno ja hauska keikkailta, todella. Lämpimästi kiitän Markoa ja Fantasia-orkesteria mukavasta illasta. Kiitos myös Leenalle ja Pentille seurasta sekä kahvit tarjonneelle pariskunnalle.
Uusiin tapaamisiin!

Sastamalan Siilotanssit 26.7.2013.
Päivä oli helteinen jo heti aamusta lähtien, niinpä sitten alkoikin rytistä iltapäivällä oikein kunnolla. Mm.Raaseporin seutua koetteli rankka ukkosmyrsky sateineen ja raekuuroineen. Karjaallakin oli pahoja tulvia, autoja hyytyi veden varaan, teitä sortui, kun vesi vei tiemateriaalin mennessään ja kellareihin tunkeutui vettä.
"Noin tunnin on satanut ihan hirveästi, rakeitakin on tullut. Koko keskusta on ihan sekaisin", oli joku paikkakuntalainen Karjaalta kertonut Iltalehden toimittajalle.
Rajuilman hiukan rauhoituttua tuli lisää uutisia. Maastopaloja oli Lounais-Suomessa ollut useita - Paimiossakin muutaman hehtaarin kokoinen palo. Sinne suuntaavien hälytysajoneuvojen ääniä kuulinkin vielä kotona ollessani.
Myös Helsingistä Turkuun matkalla ollut juna oli törmännyt radalle kaatuneeseen puuhun. Kukaan ei onneksi ollut loukkaantunut. ..että tällaisia uutisia sai kuulla juuri ennen keikalle lähtöä.
Olin sopinut tyttäreni Sarin kanssa, että lähdemme matkaan yhdessä. Omalla "Neiti Aurinkoisellani" ajelin Lietoon - ja melkein koko matkan paloauton perässä! Siellä siirryin tyttäreni autoon, joka on kookkaampi ja on matka-autona mukavampi. Vasta kun olimme jo lähellä Sastamalaa huomasin, että olin unohtanut puhelimeni omaan autooni. Arvasin, että viestejä sinne tulee ja ehkä puheluitakin, mutta asialle ei nyt voinut mitään. Löytäisin kyllä viestit yöllä.
Haapamäen tila Sastamalan Kivijärvellä vuokraa tiloja ja järjestää erilaisia tapahtumia. Nämä Siilotanssit ovat jo ehtineet muodostua perinteiseksi kesätapahtumaksi. Tämä on jo 13 kesä.
Ennen varsinaisen keikan alkua pääsin juttelemaan Annen ja Tarjan kanssa ja tervehtimään Mistralin poikia. Anne kokeili äänentoistoa ja "Sputnik" tarkisteli kai samaa asiaa bassonsa osalta.
Sari ja minä kuljimme sitten Tarjan ja isännän vanavedessä tutustuen paikkoihin. Kävimme Karaoketeltassa, kurkistimme savusaunaan ja kylpytynnyrin suojuksen alle - vesi oli lämmintä siellä!:-) Sitten istahdimme kodan pehmeillä taljoilla päällystetyille penkeille - mikä mainio paikka pitää grilli-ilta ystävien kesken! Tykkäsin!
Toinen illan orkestereista esiintyi ensin - Harri Lehtonen & Silver. Heidän musiikkinsa oli mukavaa ja letkeää tanssimusiikkia. Pidin myös kovasti laulusolistin tummasta pehmeästä äänen väristä.
Anne aloitti ensimmäisen settinsä klo20:30 laulamalla "Asfalttiviidakko". Hän toivotti hyvää perjantai-iltaa paikalla olijoille. Sitten hän kertoi laulavansa seuraavaksi "Elämä on lahja" - ja jatkoi:.."..sen mä olen todennu, vaikka tuo kosketinsoittaja väittääkin, että emäntä on lahja!" Ja Anne heläytti iloisen naurun siihen sanojensa päälle.
Seuraavaksi tulivat .."..hän on mun, hän on mun - lökäpöksyni mun, ujo laiha ja muutenkin parka..". sekä "Toivon sulle". Seuraavina Anne spiikkasi kauniit ja tunnelmalliset valssit " Muistan Monreposin" ja "Yön syliin", jonka muistan ensi kerran kuulleeni Jamppa Tuomisen esittämänä.
Valssit saivat tanssijat lattialle ja se täyttyikin tungokseen asti.
Tähän tapaan ensimäinen setti jatkui.. Kaunis, kaunis laulu oli "Tahdon rakastaa koko maailmaa..." - oi miten kauniit sanat siinä onkaan, kun oikein niitä pysähtyy kuuntelemaan.
Kun vuoroon tuli "Lennetään", ihan lavan edessä pieni pellavapäinen poika taputti innokkaasti käsiään Killeä matkien. Ilme oli tarkkaava ja totinen.. että pysyykö tahdissa.
Sitten tuli vuoroon jo odotettukin laulu "Sielu salamoi". Anne sai Räyskin ja Sputnikin sanailemaan, kumpi esiintyisi Jannena tällä kertaa. Anne nauroi, että pojat oikein kilpailee, kumpi pääsee osan laulamaan. - Poikien ilmeet taisivat kyllä kertoa hiukan muuta, ja Anne iski silmää.. Räyskistä nyt kuitenkin tuli Janne, ja yleisö alkoi odottaa, kuinka tämä sovittelisi sutkauksensa tällä kertaa.
Räyski ja Anne aloittivat, ja sitten alkoi sitä omintakeista sanoitusta vähitellen tulla:
"..lupasin liikaa, kukaties" - "..itsesi sä lupasit vain" - "..olen vain siementäjämies" -" juuri sitä, mitä mä hain"... jne. Yleisö eli mukana ja joku hihitti ihan lähellä vieressäni.
Tämän jälkeen Anne orkestereineen pääsi tauolle ja hetkeksi huoahtamaan.
Toinen setti alkoi kolmen vartin päästä. Sen alkuun Anne lauloi:"..minne mua viet, sua hulluna seuraan.. katso mitä sä teet.. sä leikitkö vain, ja jätät sikseen..". Voi näitä ihmissuhteiden kiemuroita! Ei kahta samanlaista elämänkohtaloa - ja jokainen meistä elää, kokee ja tuntee kaiken oman itsensä sisällä. Ei kukaan toinen voi tuntea juuri niitä tunteita, käydä läpi juuri niitä kokemuksia - ne ovat jokaiselle ainutkertaisia!
Joku oli toivonut uudelleen "Asfalttiviidakkoa", ja Anne alkoi toteuttaa toiveita. Toinen toivekappale oli "Ensi yönä". Siitä Anne pohti, mahtaako muistaa sanoja, kun edellisestä laulukerrasta on niin pitkä aika. Vaan tulihan tuokin kaunis laulu sieltä.
Sitten saimme kokea hauskan yllätyksen - oikein ohjelmanumeron. Tilan nuori isäntä Jari tuli laulamaan yhdessä Annen kanssa "Sielu salamoi" - Otin esityksen videolle, mutta en valitettavasti huomannut kysyä isännältä, saisinko laittaa sen tänne omaan blogiini. Se olisi ollut hieno ja hauska video. Laulu sujui ihan mallikkaasti ja kannustajia oli lavan vieressä. Kättentaputukset ja huutomyrsky esityksen jälkeen kertoivat, että tykätty oli ja kovasti!:-)
Viimeiset kappaleet Annen toisella setillä olivat "Perutaan Häät" ja "Lennetään". Tottakai hänet kutsuttiin lavalle vielä uudelleen ja encoreina hän esitti "Juokse juokse" ja "Enkeleitä, onko heitä".
Korttijono muodostui nopeasti ja kerrankin olin siinä ensimmäisenä. Sain kortin ja toisenkin tervehdyksenä keikkakaverilleni Karille, joka tällä kertaa oli työesteiden takia jäänyt pois. Ulkona tapasin vielä uudelleen Niinan, joka oli tullut paikalle tyttökaverinsa kanssa. Oli hieno arvostus Annen musiikille, että Niina oli tullut tänne, vaikka Raumalla oli "Mustan pitsin yö". Niina kertoi, ettei vielä koskaan ole jättänyt yhtään tuota tilaisuutta väliin.. ja tuumi: ..".mahtaakohan olla eka vuosi ikinä!" En yhtään ihmettele, että Anne ja Mistral musiikkeineen ovat vieneet voiton.
Tyttäreni "löysin" suulin ovelta hymyilevänä ja tyytyväisenä omaan iltaansa. Kotimatkammme sujui mukavasti rupatellen. Myös loppumatka kotiin omalla kohdallani onnistui ihan hyvin.. selvittelin itseni sankan sumun läpi, vaikka näkyvyys ajoittain olikin lähes olematon..  Kiva oli reissu kokonaisuudessaan!
Kiitos Anne ja Mistral - kiitos Tarja sinulle myös ja kaikki mukavat fanikaverit paikan päällä!

Erityiskiitos tyttärelleni Sarille, joka lähti äidilleen keikkakaveriksi!

Anneli Mattila ja Recados Särkän lavalla Punkalaitumella 24.7.2013

Säätiedoissa on luvattu koko viikoksi lämmintä ja enimmäkseen aurinkoista. Nytkin kun tätä juttua tässä kirjoittelen on mittarissa +28 astetta - eli helleraja on ylittynyt reippaasti.
Keskiviikkona oli lämmintä ja aurinkoista jo heti aamusta, kun heräsin. Olin hyvällä mielellä aamuhetkistä alkaen, kun muistin, että illalla saisin nauttia Annelin ja Recadoksen esittämästä musiikista Särkän lavalla ja tavata ystäviäni.
Ihan ensimmäiseksi kurkistin, vieläkö pikkuinen yövieraamme "pöllölyhdyssä" olisi nukkumassa, vaan ei ollut enää. Se oli jo herännyt ja lähtenyt omiin "päivän askareisiinsa". Muistattehan vielä laittamani kuvan pienestä sinitiaisesta, joka tuli nukkumaan "pöllölyhtyyn". Se on ilmeisesti ottanut siitä toistaiseksi yöpymispaikan ja saapuu joka ilta n.klo 20 - 20.30 välillä "yökotiinsa".
Matkalla Särkkään Karin autossa rupesin miettimään ja laskeskelemaan - se oli 11.7.2007, kun ensimmäisen kerran tämän keikkakaverini kanssa olin reissussa ja tein tätä samaa matkaa. Silloin tosin esiintymässä siellä matkan päässä oli Anne. Olemme siis nyt tehneet tätä yhteistä keikka-matkaa 6 vuotta ja hiukan päälle. Silloin keikka-autona oli vaaleansininen mersu, tänään tumman vihreä pakettiwolkkari. On pakko antaa tunnustusta keikkakaverilleni, että hän uskollisesti vuodesta toiseen välittää hakea minut mukaansa nauttimaan AM-musiikista, josta itsekin nauttii.
Saavuttuamme Särkkään parkkipaikalle oli siellä jo paikalla Takalan perhe. He olivat lähteneet matkaan asuntoautollaan. Samoin asuntoautolla olivat siellä jo Katja ja perhe. He olivat palaamassa lomareissultaan. Tervehdin heitä ja vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Kalervo ja Liisa halusivat tarjota keikan alkajaisiksi kahvit ja niin kiipesimme heidän autoonsa sisälle. Kahvittelun jälkeen kävelimme yhdessä lavalle. Siellä Martikaisen Sari tuli vastaan huolestuneena, kun meitä ei ollut alkanut kuulua. Hän sanoi, että Anneli aloittaa ihan juuri... Peräkkäin marssimme läpi tanssilattian lavan eteen ja ehdimme sopivasti siihen, kun Recados astui lavalle.. heti perään tuli Anneli ja ensimmäinen setti pyörähti käyntiin.
Anneli aloitti reippaasti vanhalla tutulla "Suojaan" - tervehti sitten yleisöään toivottaen hyvää lauantai-iltaa omasta ja orkesterinsa puolesta ja jatkoi "Liian pitkä matka kotiin".
Seurasivat reippaat "..kolpakot ja autotytöt.." Sitten hän jo tunnelmoi: "Tahdo tietää en" ja "Besame mucho". Ihmiset tanssivat lähekkäin ja kuinka satuinkin katsomaan, yksi pari vaihtoi hellän suukon melkein vieressäni. Niin suloista kun kahdella ihmisellä synkkaa!<3
Vaan sitten Anneli laittoi vipinää töppösiin sanoen: .".. ja sitten vähän rokkia! "Recadoksen pojat pistivät parastaan sooloissa - jokaisella omansa - kun soivat "That´s all right, mama!" ja Annelin "suomentamana" "Siniset mokkakengät". Tuosta "That´s all right, mama"- laulusta hänelle muistuu mieleen äidin kanssa tehdyt mustikkareissut. Hän oli kadottanut äidin näkyvistään ja pelästyi, että on eksyksissä, hätääntyi, ja alkoi huutaa äitiä. Eihän äiti hävinnyt ollut mihinkään, vaan löytyi ihan läheltä.
Toinen setti alkoikin mahtavalla eläytymisellä. Ihanat "Kuolleet lehdet" ja "Niin paljon kuuluu rakkauteen" sointui ilmoille. Anneli eläytyi lauluihinsa sulkien kauniit silmänsä ja keskittyen sanojen sanomaan. - "Don´t cry for Loui!" ja "Ne na na na" seurasivat. Pitkästä aikaa minä nyt taas kuulin "Villivarsan". Sen parina tuli "Isla bonita" Minusta on hienoa, että Anneli kykenee laulamaan noita laulujaan alkukielellä. Ne antavat sykettä kappaleisiin.
Isälleen Anneli omisti "The house of the rising sun", - hän hymyili ja tähdensi, että vaikka tällaisen laulun isälleen omistaakin, "niin ei isä juurikaan juo". 
Annelin kaunis tulkinta "Luotu lähtemään" sai minut herkistymään ja hiljaa kuuntelemaan sanoja. Sitten jo vaihdettiin vauhdikkaampaan menoon "... sanot rakkaudeksi tuosta vaan.. oot muhinoinut, missä vaan oot voinut.. se on loppu nyt... mä puutun kohtaloos.. nää saappaat ampuu lujaa kylmään asfalttiin.. nää saappaat jalassa mä kiipeen lakanoihisi!" - ettäs sen tiedät!
Sitten tuli se hauska duetto, josta ilmeisesti on tullut ihan Annelin ja Jarkon oma tavaramerkki: he tavallaan parodioivat Armia ja Dannya laulamalla "Tahdon olla sulle hellä". Joka kerta sanoja hiukan muunnellaan ja joka kerta Jarkko-Dannylla on jotain lahjaksi Anneli-Armille. Se on vilpitöntä hauskaa, ja tuntuu, että sitä odotetaan. Kun nyt sitten Jarkko lauloi .. "tahdon olla sulle hyvin hellä"... vastasikin Anneli .. ". tahdon olla sulle myöskin hellä - tahdon sua  vähän lemmiskellä..."., ja paiskasi käden suulleen ja pyöritteli silmiään.. ja meitä kuulijoita nauratti!
Anneli lauloi vielä "Ihoissa on virtaa" ja encoreina "Seitsemäs taivas" ja "Kolme cowboyta ratsastaa" - erityisesti osoitettuna Martille, Tarja-Riitalle ja Tarmolle.
Anneli päätti iltansa kiittäen orkesteriaan ja yleisöään ..".. mulla on tänään ollut oikein juhla.. mä olen saanut suklaata ja kukkasia ja kaikkea". Yksi faneista oli ojentanut Annelille kauniin valkoisen ruusun... Anneli kysyi, että ..".onko se tässä tapauksessa rakkauden väri?".. ja sai vastaukseksi, että ."On on!".. Selvästi tyytyväisenä onnistuneeseen keikka-iltaan hän poistui lavalta ja Mikko Mäkeläinen orkestereineen tuli jatkamaan tanssi-iltaa.
Korttijono oli pitkä. Kun Karin kanssa saimme korttimme ja halimme, lähdimme astelemaan kohti parkkipaikkaa sametinpimeässä yössä. Vielä ehdimme jutella

muutaman sanan Takalan perheen kanssa ja suunnitella seuraavaa keikkatapaamista.
Kotimatka sujui leppoisasti jutustellen ja musiikkia kuunnellen - "levylautasella" sattui pyörimään Annen "Perutaan häät". Anne ja Mistral ovatkin seuraavan keikkaillan kohteet Siilotansseissa Sastamalassa.
Halikiitos ihanalle Annelille ja loistavasti soittavalle Recados-orkesterille. Ja lämpimät kiitokset aina yhtä ihanille keikkakavereilleni!

17.7.2013.
Hannu Seiloa tervehtimässä Tyksissä.
Jarno Rosvall otti taannoin yhteyttä minuun, ja kertoi, että yhteinen keikkaystävämme Hannu Seilo, on joutunut sairaalaan. Hän oli kaatunut kotonaan kylpyhuoneessa ja loukannut itsensä pahasti - lyöden päänsä lattiaan ja nitkauttaen selkärankansa. Selkärangassa nikamat olivat jossain kohdin vinksahtaneet, ja nyt hermoihin kohdistui painetta. Se aiheuttaa sen, että Hannu joutuu käyttämään pyörätuolia - jalat eivät kanna. Tällä hetkellä hän on tutkimuksissa Tyksin neurolla, jossa selvitellään, olisiko hänen hyväkseen jotain tehtävissä. Hannulla on ennestäänkin ollut ongelmia tasapainon ja liikkumisen kanssa. Liikkumisen apuna hän on käyttänyt kyynärsauvoja. Eikä ole kauaa siitä, kun hän oli mukana pahassa kolarissa, jossa loukkaantui.
Hannu itse on positiivisen luottavainen, että vielä hän pystyyn nousee jaloilleen ja pääsee mukaan Mattila-keikoille.
Kuultuani Jarnolta Hannun tilanteesta, otin häneen yhteyttä ja kyselin sopisiko meidän keikkakaverien tulla häntä tervehtimään. Hannu vaikutti yllättyneen ilahtuneelta ja sovimme tapaamisesta 17.7. illalla Tyksin "vanhan puolen - eli entisen A-sairaalan" pihalla. Hannu oli näet kertonut minulle, että häntä on kehoitettu ulkoilemaan mahdollisimman paljon.
Karin kanssa ajelimme Turkuun ja siellä suoraan Jarnon kotitalon pihaan, jonne jätimme auton parkkiin. Tervehdittyämme Jarnon vanhempia, lähdimme kävellen tapaamiseen. Jarnon kotoa Tyksiin on matkaa vain kilometrin verran. Hannu olikin jo ulkona odottelemassa meitä A-sairaalan pihalla, ja kelasi pyörätuolillaan meitä vastaan rikkoen kaikki nopeusennätykset!Sain lujan lämpimän halauksen ja jälleennäkeminen oli vilpittömän iloinen kaikkien kohdalla.
Pikakuulumiset siinä vaihdettiin puolin ja toisin heti pihamaalla. Sitten kyselimme kuinka paljon Hannulla olisi aikaa, että ehtisimmekö ehkä käväistä iltakahvilla jossakin. Hannu vakuutti, ettei hänellä ole mitään tarkkaa aikataulua, vaan lupa on olla ulkona pitempäänkin, ja hän oli valmis lähtemään pois sairaala-alueelta meidän kanssamme. Niinpä Kari tarttui pyörätuolin kahvoihin ja suuntasimme kulkumme Hämeenkadulle.
Matka jatkui kohti Tuomiokirkkoa vanhalle torille ja sieltä Aurajoen rantaan. Siellä pysähdyimme perinteikkään Pinellan suojiin. Pojat saivat iltakahvinsa, -kaakaonsa ja colansa. Minä sensijaan tilasin maukkaan tonnikalasalaatin ja sen päälle kahvit. Rupatusta ja naurua riitti siinä kaiken aikaa. Viihdyimme mainiosti siinä Pinellan pylväikön suojissa Aurajoen rannassa - veden äärellä.
Ei haitannut, vaikka puuskittainen tuuli välillä hiukan hytisytti. Mieli oli hyvä ja ystävien seura lämmitti sydäntä.
Runsas parituntinen siinä vierähti rattoisasti. Sitten Hannu alkoi katsella kelloaan. Se oli meille merkki, että yhteinen aika alkoi olla loppumassa. Oli aika palata sairaalaan.
Jälleen Kari tarttui vakain ottein pyörätuolin kahvoihin, ja niin suuntasimme askeleemme takaisin Tyksiä kohden. A-sairaalan pihalla sanoimme halausten kera "näkemiin" ja lupasimme pitää yhteyttä.
Oli mukava todeta, että huolimatta kiperästä tilanteestaan, on Hannu edelleen oma positiivinen itsensä. Keikoille hän kaipailee, ja näkemään ja tapaamaan Mattilan tyttöjä.
Hannu pyysi minua välittämään kaikille hänet tunteville ja muistaville keikkaystävilleen lämpimät terveisensä, ja vakuuttaa: "Kyllä minä vielä jaloilleni nousen ja lähden keikoille mukaan!"

(Kuvat ja teksti julkaistaan Hannun luvalla.)

Valasranta 13.7.2013.
Hieno aurinkoinen päivä oli taipunut jo illan puolelle. Mittarissa lukemat vielä varjossakin olivat edelleen parinkymmenen asteen paikkeilla. Päivällä oli ollut taas helteistä. On ollut hieman tuskattuttavan kuumia päiviä peräkkäin. Yön viileys on siihen kuitenkin tuonut helpotusta.
Vaan valittaminen on ihan turhaa. Talvella kuitenkin hytistään pakkasessa ja tuskitellaan kylmän kourissa - niinkuin nyt hellesäällä. Aina tuntuu, että on liikaa "jotakin" tai liian vähän.
Nyt oli kuitenkin tiedossa koko illaksi hyvää musiikkia Valasrannan kauniissa kesäillassa. Saisi kuunnella kahta loistavaa orkesteria - Anne Mattilaa & Mistralia ja Teemu Harjukaria & Taivaanrannan maalareita.
Matkaan lähdin kuten tavallisestikin keikkakaverini Karin kanssa. Hän pyörähti hakemassa minut kotipihasta ja jutteli tuokion siinä miehenikin kanssa. Matka Yläneelle taittui joutuisasti rupatellen ja musiikkia kuunnellen. Samalla siinä aprikoimme keitä mahtaisi tänä iltana saapua paikalle. Sen jo tiesinkin, että Sari ja Juha Pohjasta tulisivat keikalle mukaan.
Valasrannan tanssilava on maisemallisesti sijoitettu tosi kauniille paikalle ihan Pyhäjärven rannalle. Merja Tarkka on ottanut hienoja maisemakuvia lavan seutuvilta. Niitä pääsee ihailemaan facebookissa.
Kohta lavalle saavuttuamme tapasimme siellä Annen isän Aarnon. Hän oli lähtenyt tällä kertaa tyttärensä mukaan keikkamatkalle kaveriksi. Jäimme hetkeksi juttusille hänen kanssaan.
Mistral-orkestri oli juuri aloittanut ensimmäisen settinsä. Tiedossa olikin jo, että Annen ensimmäinen lavalle tulo tapahtuisi klo 22:30.
Vähitellen alkoi paikalle saapua tuttuja kasvoja. Sari ja Juha tulivat, tuli Rautiaisen Niina - somana, yllään kaunis puku, jota ihailin ja korvissaan sulkakorut. Sitten saapuivat Takalat - Liisa, Kale, Eve ja Jarno. Jonkin ajan päästä tervehtimään tuli kuukauden ikäinen aviopari Jani ja Marika Lyhtelä, sitten Lindholmin Jarmo seurassaan Taisto Koskela... ja niin alkoi tanssivan yleisön joukossa vilahdella tuttuja kasvoja muitakin. Iloinen yllätys oli, että tyttäreni Sarikin

oli päättänyt lähteä tanssimaan "Valakselle". Hän kävi aika ajoin jutustelemassa kanssani, mutta viihtyi enimmäkseen tanssilattialla pyörähtelemässä.
Kun Teemu Harjukari ja Taivaanrannan maalarit olivat lopettaneet yhteisen settinsä, saapui Mistral lavalle ja heti välittömästi sinne taputettiin myös Anne. Hän asteli lavalle yllään kaunis valkea pitsimekko (toisen setin ajaksi hän oli pukeutunut vihreään röyhelöpuseroon ja valkeaan hameeseen). Anne aloitti osuutensa laulamalla "Elämä on lahja" ja jatkoi "Asfalttiviidakolla"... siitä hän sanoi, että vaikka hän laulaa asfalttiviidakosta, ei hänellä ole siitä kokemusta, ."..eikä varmaan tulekaan..", hän aprikoi.
Ilahtuneena panin merkille, että Anne vaikutti täysin terveeltä. Sairauspäivistä ei ollut jäänyt väsymyksen merkkejä, vaan olemus oli vapaa ja valoisa, silmät säteilivät ja hymy oli aurinkoinen.
Illan mittaan kuultiin musiikkia Annen vanhemmilta ja uudemmilta levyiltä. Siellä tuli useampikin paljon toivottu ja usein pyydetty kappale mm. "Vie", "Enkeleitä, onko heitä", "Toivon sulle" jne. Merja toivoi tuon aivan ihanan "Niitä pilviä huomattu ei". Anne lauloi myös "Hei, älä karkaa". Hän kertoi, että sen hän teki veljelleen Antille, jonka tyttökaveri oli lähtöaikeissa, ja jatkoi -" ja lähti kans!.. mutta siitä on kauan aikaa, että uskaltaa kertoa..". Uudelta levyltä Anne lauloi  useampia lauluja - "Menneet on menneet" ja "Lennetään", jolloin mieleeni muistui oma lentoni korokkeelta alas lattialle mahalaskuna Club Americanossa Kankaanpäässä.
Toisena encorekappaleena Anne esitti "Perutaan häät" - sanoi omistavansa sen tällä kertaa Sakkelle, jolla oli syntymäpäivä.
Korttijono oli pitkä, vaan kortit ja halit lämpimine hymyineen sai jokainen halukas.
Kari oli luvannut Torikan Sakkelle kyydin Paimioon pikavuoropysäkille, ja niin hän lähti meidän mukaamme. Autossa pojat juttelivat vakavista elämän isoista tosiasioista - jotenkin vaan juttu kääntyi niihin. Minä olin hiljaa ja kuuntelin. Yhdyin hiljaisessa mielessäni täydestä sydämestäni Karin esille tuomiin totuuksiin, joita hän kauniisti jakoi nuoremmalleen.
Hyvät yöt toivoteltiin minulle meidän pihallamme ja pojat jatkoivat siitä yhdessä eteenpäin.
Lämpimästi kiitän Annea ja Mistralia illasta, musiikista ja sen tuttamasta mielihyvästä. Kiitos myös mukaville keikkakavereille seurasta. Oli ilo kokea tämäkin ilta yhdessä!<3

Hotelli Keurusselkä 1.7.2013.

Tämä reissu Mattila-keikalle tuli hiukan yllätyksenä minulle, ja vaati nopeaa päätöstä lähtöön. Mutta kun odotetusti on tiedossa hyvää musiikkia, iloista meininkiä tuttujen ihmisten kanssa, tulee päätöksiin myös vauhtia.
Tätä keikkareissua edelsi Karin ja Tarjan viestittely.. Kari oli kertonut, että hänellä on nyt loma ja pähkäillyt tekemisiänsä, jolloin Tarja oli sanonut, että likoilla on keikka Keuruulla, tulepa sinne! Niinpä sitten Kari heitti minua viestillä, että sellaista hauskaa olisi tiedossa, että lähtisimmekö?!! Eipä siinä sen enempää mietitty, vaan laskeskeltiin, että Paimiosta Keuruulle matkan taittaa runsaassa kolmessa tunnissa, ja kun ei ole kiire, niin mikä on ajellessa vaaleassa kesäyössä.
Matkaan lähdettiin maanantai-illan suussa hyvillä mielin. Ajelimme Tampereen tietä - Oriveden ja Mäntän kautta - eli alkuun ihan samoja reittejä kuin ajelin itse ratissa ollen paria viikkoa aiemmin "Kukkiksen" ja "koiruuksien" kanssa Jämsään.
Pirkanhovissa pysähdyimme kahvittelemaan ja jalkoja oikomaan. Sitten matka jatkui virkistynein mielin. Reitti Hotellille oli hyvin ohjeistettu ja selkeä. Sitä oli helppo seurata perille asti.
Olimme jo Tarjalta kuulleet, että Anne on sairaana, eikä voisi osallistua illan keikkaan. Hänellä oli keuhkokuume jonka kylkiäisenä hirveä yskä ahdisti ja satutti rintaa ja äänikin oli kadonnut jonnekin. Lääkäri oli antanut ehdottoman kiellon yrittääkään lähteä keikalle. Arvaan, että sen on täytynyt olla Annelle raskas määräys. Molemmat pikkusiskot - Anneli ja Anitta - ottivat harteilleen vastuun illan onnistumisesta. Anittalle lankesi laulettavaksi yksi setti ja Annelille kaksi.
Väkeä kokoontui paikalle ilahduttavan paljon, vaikka oli arki-ilta ja vielä maanantai. Puhuttiin niinkin isosta määrästä kuin kolmestasadasta hengestä. Tanssilattia oli kyllä tupaten täynnä lähes koko illan, joten arvio saattaa olla lähes oikea.
Keikalle Anittan ja Annelin mukaan olivat lähteneet Tarja-äiti, Soile, Rampo ja Petri... faneja ja ystäviä oli myös useita.. en vieläkään tiedä kaikkien nimiä, vaikka kasvoja jo tunnistankin. Faneista kuitenkin oli paikalle tullut Tapsukka, Tarja-Riitta ja Martti - Aulis ja Sirkka, Juha-Matti ja Mikko, Antero jne.+ monta muuta.
Anitta oli saanut vastuulleen keikkaillan artisti-aloituksen - Mistral-orkesteri oli jo alun keikkaillasta soittanut. Anittan aloitus oli reipas "Jambalaya". Hän lauloi tuttuja kappaleita, ja myös omia sinkkujaan mm. "Lattianrako", "Liian komee mulle" ja "Hulluna rakastat". Kun hän otti encore-kappaleekseen "Pienen hetken", se sai Karin ja minut katsomaan toisiimme ja vetämään suut hymyyn, koska herätti muistiin hilpeän hetken sieltä Voimakonepäiviltä Paimiosta, jolloin paikalla olleella orkesterilla ei ollut hajuakaan Anittan tarkoittamasta kappaleesta, vaan kumpikin aloitti oman "pienen hetkensä". Silloin Anitta keksi niin sanat kuin sävelen ja vei kuin veikin "pisteet kotiin" ottamalla tilanteen loistavasti haltuunsa.
Anittan saatua settinsa kunnialla päätökseen, aloitti Anneli. Anneli esitti tuttuja kappaleitaan ja sai sydämeni sulamaan laulamalla "Kolme cowboyta ratsastaa". Muita minulle rakkaita lauluja ovat myös "Kuolleet lehdet" ja "Rakkauden muistomerkki". Mieleen jäivät myös ...".kolpakot.. ja autotytöt... rantakoivun alla unelmointikin". Kun Anneli lauloi .."ne na na na..", hän ojensi mikkiä Marttiin päin ja tämä kajautti komeasti oman ".ne na na na..:ansa" siihen. Hyvin se sujui Martiltakin! - Anneli kutsui lavalle pikkusisko Anittan, ja yhdessä he esittivät "Nää saappaat ampuu lujaa". Komeasti meni - ja yleisö tykkäsi!
Kun lähtö Keuruulta oli edessä, kaatoi taivas kaiken irtoavan vesilastinsa niskaan. Lisänsä antoi komeina leiskuvat salamat valaisten taivaankannen punertavaksi valomereksi. Karin wolkkari aurasi veden keskellä kuin lumiaura heittäen komeat vesisiivekkeet auton kummallekin puolelle. Turvallisesti kuitenkin matkasimme kokeneen kuskin pysyessä rauhallisena ja ajon tasaisen varmana. Kiitos nautittavasta illasta Anneli, Anitta ja Mistral-orkesteri sekä aina yhtä mukavat keikkaystävät! Erityiskiitos keikkakaverilleni Karille!:-)

Katja kyläilee Preitilässä

3.7.2013...
On keskiviikkopäivä.. siitä mukava päivä, että odotan saavani vieraakseni nuoren keikka- ja fb-kaverini Katjan.
Olemme jo aikoja sitten sopineet, että hän tulee käymään meillä ja tutustumaan ja näkemään paremmin, millaisen ihmisen kanssa on tekemisisssä.

Meillä oli treffit Liedossa, jonne hän tuli äitinsä kanssa. Olimme päättäneet tehdä minulle oman blogin, ja nyt se on tässä. Tästä lähtien kirjoittelen omat keikkakokemukseni ym. juttuni tänne, ja fb-kavereillani on kaikilla lupa käydä niitä täällä lukemassa.
Tervetuloa sivuille!
Kiitos Katjalle!