Oli huhtikuun ensimmäinen päivä - aprillipäivä kaikenlisäksi! Vaan se ei toki ollut aprilliä, kun vakain aikomuksin lähdimme keikkakaverini Karin kanssa matkaan kohti Karviaa. Mieheni heilautti vielä ovella kättään ja huikkasi hyvän matkan toivotuksensa ja terveisensä vietäväksi mukana perille.
Oli aika tylsä sää ajella. Vettä tihutteli taivaalta, ja niinpä Kari päätti ajaa Vistan kautta eikä suoraan Taatilaan ja sieltä Salo-Aura tielle. Osasimme kuvitella, miten kehnossa kunnossa oikoisempi tieosuus olisi ollut. Aikaahan meillä oli - ei kiirettä lainkaan.
Tarinointi sujui jouheaan ja matka taittui mukavasti. Ohitimme Auran, ohitimme Huittisen ja saavuimme Kiikoisiin, siellä ABC:lle, joka on ollut meille pysähdyspaikka näillä matkoillamme. Kari poikkesi automaatille, ja minä kävelin hiljakseen etuovea kohti. Silloin tavoitin herttaiset, iloisesti hymyilevän nuoren naisen silmät. Vastasin hymyyn ja huomioni kiintyi hänen rinnallaan olevaan huiviin, jonka suojasta juuri silloin pilkisti pikkuruinen kisumisun pää. Menin katsomaan lähempää, ja jäin juttusille, kun Kari tuntui viipyvän. Nuoren naisen huivin suojasta kurkisteli suloinen harmaa kissanpoikanen, jonka kanssa tein tuttavuutta. En oikein koskaan pääse eläinlasten ohitse silittämättä tai juttelematta niille ja niiden omistajille. Näin kävi nytkin. Siinä juttelin, kunnes Kari saapui paikalle ja menimme sisälle aterioimaan.
Karviaan Annen Kahvilalle saavuimme noin klo14. Heti meille sanottiin, että Anne laulaa juuri Galleriassa, menkäähän kuuntelemaan. Ehdimme hyvin vielä kuunnella muutaman kauniin kappaleen. Jarkko oli säestämässä Annea.
Esityksen jälkeen menin tervehtimään heitä, ja iloni oli suuri, kun huomasin, että myös hyvä ystäväni Teemu Ahokas Porista oli saapunut paikalle. Herttaisesti hän sanoi minulle, että oli päättänyt pysyä paikalla. kunnes me tapaisimme toisemme. Pyysin häntä viemään lämpimät terveiseni perheelle - vaimolle Tuulialle ja halit lapsille, Emilille ja Pihlalle. Jäin sitten tutustumaan Annen uuteen näyttelyyn, jonka teemana tällä kertaa oli "Lapsuusmuistoja 100-vuotiaassa Suomessa"
.
Mukana oli myös lisää "Vuodenajat" maalauksia. Joista yhden syntymistä minulla oli mahdollisuus syksyllä seuratakin.
Kahvilassa odotti saapujaa herkkujen runsaus. Ihan rehellisesti sanoen minulle tuotti vaikeutta valita, minkä herkuista kahvikupposeni kanssa nauttisin. Lopulta sentään pystyin päättämään.
Mukavaa oli tavata kahvilassa puuhailevat Tarja, Päivi ja Ritva. Heilläkin oli aikaa hetkinen jutustella vieraiden kanssa.
Paikalle oli saapunut tuttuja. Takalat olivat tulleet Toijalasta, Tarja-Riitta ja Martti Koskinen Juupajoelta, Raimo Lindholm ja Taisto Koskela Paimiosta ja Wexi Juutinen Lapinlahdelta. Korvaani tarttui jostain, että hänellä olisi ollut mukanaan myös lemmikkinsä ja ystävänsä Remppa. Se varmaan oli sitten lepäilemässä autossa, koska ei pihalla näkynyt.
Piha-alueelle oli talven aikana noussut uusi hirsirakennuskin - kaksikerroksinen sellainen. Siihen oli perustettu taidemyymälä. Aiemmin oli pienimuotoinen myymälä sijainnut parakkirakennuksessa, mutta nyt tavarat oli siirretty tähän isompaan. Ilman muuta on mukavampaa, että Annen levyt, maalauksien pohjalta tehdyt kortit ja tämä viimeisin tuote taidekirja, ovat saaneet arvoisensa puitteet. Totesin myös, että täällä oli myynnissä taidetarvikkeita: maalauspohjia, siveltimiä ja värejä... ainakin näihin kiinnittyi huomioni. Niina oli tämän myymälän "vastaava haltijatar".
Yläkerrassa en käynyt. Sinne johti kapeat, jyrkät kierreportaat. Ne ovat jaloilleni hiukan ongelmalliset. Kuulin että siellä olisi myynnissä samanlaisia tuotteita, mitä oli parakkimyymälässäkin. Jarkko ja Wexikin tulivat samaan aikaan jutelemaan myymälään, ja myöhemmin myös Takalan perhe.
Palasin uudelleen kahvilan puolelle, ja sinne oli sillä välin saapuneet myös Anneli ja Anniina. Vilkas rupattelu oli käynnissä kamarin puolella, jossa kahvia nauttivat Tarja-Riitta ja Martti Annelin seurassa. Anniinaa tervehdin ja jutustelimme hetkisen keittiön puolella. Tytöt olivat pikimmiten lähdössä Kalajoelle, jossa Annelilla olisi illan keikkansa. Anniina oli päässyt lähtemään siskonsa mukaan. Oikein mukavaa hänellekin irrottautua hetkeksi arkitouhuista.
Sitten Anne meni laulamaan vielä muutaman laulun Galleriaan, ja menimme kuuntelemaan häntä. Anne siinä kertoi "Perutaan häät" kappaleesta, että hän aikoinaan oli tosi yllättynyt sen saamasta suosiosta. Nyt hän lauloi sen ilahduttaakseen kahta tyttöstä, jotka silmät ja korvat tarkkoina istuivat penkillä häntä kuuntelemassa.
Siellä uljaiden suurikokoisten aitoa luontoa kuvaavien taulujen ympäröiminä kuuntelimme lauluja, joiden sanoma loi paikalle herkän ja lämpimän tunnelman. En voinut siellä olla ajattelematta, miten ihanan osan olemme me suomalaiset saaneet, kun voimme elää puhtaan, kauniin luonnon keskellä. Se on lahja, jonka 100-vuotias Suomenmaa meille tarjoaa, ja josta monella muutta kansalla ei enää ole mahdollisuutta nauttia. Osaisimmepa olla siitä kiitolliset!
Vielä hetkinen oli meillä tilaisuus nauttia seurustelusta musiikkihetken jälkeen ennen kuin Karin kanssa läksimme kotimatkalle jälleen.
Kiitos suussasulavista tarjoamisista ja rupatuksista: Tarja, Päivi, Ritva ja Niina - Kiitos Anne ja Jarkko ihanasta musiikista ja kiitos ystävät seurusteluhetkistä: Teemu, Kille, Wexi, Liisa, Kale, Eve ja Jarno - Tarja-Riitta ja Martti - Jarmo ja Taisto.
Matkasta jäi mukaan ihana Annen kokoama taidekirja "Värein ja sanoin maalaten Anne Mattila".
Lämpimästi suosittelen matkaa Annen TaidekahvilaGalleriaan Karviaan. Olen varma, että jokainen siellä kävijä löytää jotakin itselleen... Jo pihapiiriin astuessaan joutuu tietyn odottavan tunnelman valtaan. Käykääpä itse toteamassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti