Näin pääsin mukaan Annen ja Orkesterin keikalle. Auton jouduimme perillä jättämään jonkin matkan päähän, mutta ei kävelymatka mikään pitkä ollut. Portaita ylös noustessamme korvaani tarttui Jarkon ääni, kun hän kuului lavalla kertovan .."lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus mennä istumaan, ottaa pari kaljaa vaan ja tulla kotiin nukkumaan...". Tuli niin hyvä mieli ja kiva olo tuosta, ja kun vielä orkesterilavan luota löysin paimiolaisen Jarmo Lindholmin, oli ilta alkanut hyvin. Miehet Jarmo ja Jarno istuivat siinä vierekkän ja minä vastapäätä nojaten kasivarttani kaiteeseen. "Varrella virran", jatkoi Jarkko pohtimistaan.. "pääkallo löytyi valkoinen, varrella virran." Sitten Pekka jatkoi pohtimista Juha Vainion sanoin "Sellaita elämä on".
Tässä kohtaa tunsin kosketuksen käsivarressani, ja totesin hämmästyksekseni, että minua pyydettiin tanssimaan. Rehellisesti sanoen olin kuin "elävä kysymysmerkki". En alkuunkaan ollut varautunut siihen, että joku haluaisi tanssia kanssani - kenkäni olivat täysin siihen sopimattomat, enkä muutoinkaan ollut pukeutunut illanviettoon sopivasti. Vaan tosi kivaa oli lähteä lattialle. Tanssikaverilleni en kuitenkaan malttanut olla ihmettelemättä, että kuinka sinä nyt tällaista vanhaa mummoa tulit hakemaan, siihen hän pilke silmäkulmassa heitti takaisin, että lähdithän sinäkin tanssimaan tällaisen vanhan juopon suomalaisen miehen kanssa. Vastaus kirvoitti iloiset naurut, ja sitten ei enää ollutkaan vaikea jutustella tanssin lomassa kahden kappaleen verran.
Orkesteri lähti sitten tauolle ja Venuksen Dj laittoi levyt soimaan. Valsseja sieltä tuli. Toinen niistä oli "Äänisen aallot". Se on upea kappale ja toi minulle mieleen TV:ssä esitetyn Arvo Tuomisen Karjala-sarjan. Ne taltioinnit ovat täynnä vanhan Suomen historiaa.
Sitten olikin Orkesterin vuoro astua lavalle, ja samalla sinne tuli myös Anne. Hän aloitti laulamalla "Yksi ohikulkijoista". Anne toivotti yleisölle hyvää perjantai-iltaa ja muistutteli mieliin, että, edellisestä kerrasta Venuksessa on tainnut vierähtää kaksi tai ehkä kolmekin vuotta. "Kiva olla täällä taas" hän sanoi. Hän esitti sitten vuosien takaisen kappaleensa "Pienen hetken", jolloin aina vilkas mielikuvitukseni loihti muistikuvan Anittan keikasta Paimiossa Voimakonehallissa. Anitta kuulutti laulavansa "pienen hetken", ja orkesteri alkoi soittaa. "Mitä ne soittaa?", ihmetteli Anitta silmät ymmyrkäisinä. Vaan ei tuo aina kekseliäs neitonen jäänyt sormi suussa enempiä ihmettelemään, vaan keksi poikien soittamaan melodiaan omat sanat tuosta noin - ex tempore!
Vaan takaisin Venukseen ja Annea kuuntelemaan... "Anna vielä yksi elämä" - eikös meistä jokainen toivoisi vielä toista elämää, hän kommentoi jatkoksi. "Asfalttiviidakkoon lähdettiin askeltamaan ja "Elämän peliä pelaamaan" kukin taitonsa ja osaamisensa mukaan. "Ravintola sydänsuru" vei meidät istuman yksikseen sen pöydän ääreen elämän peliä miettimään. Seuraavaksi Anne kertoi, miten Kari Tapio oli muinoin valinnut ja ehdottanut sitten hänelle muutaman laulun joukosta tämän "Enkeleitä, onko heitä", josta hän on kovasti tykännyt. "Terveisiä vaan sinne yläkertaan", hän sanoi ja loi katseensa ylös kattoon. Seuraavana oli "Tyynyyn jäljet jää". Jatkettiin reippaalla " Sielu salamoi"-kappaleella. Aikoinaan siinä toisena osapuolena esiintyi Janne Tulkki. Nyt Jannen osassa olemme tottuneet kuulemaan useampia miesihmisiä.... siinä on ollut "Sputnik" Nurmi, Timo "Räyski" Määttä, Siilotansseissa paikan isäntä, ja tällä kertaa Jarkko Lahti. Jarkko hauskuttikin yleisöä nasevilla kommenteillaan. Sitten alkoi Anne viheltää, ja mieleeni väistämättä kohosi "mahalaskuni" Kankaanpäässä Club Americanossa. Yritin työntää muiston pois mielestäni. Mahtaakohan se koskaan kadota kokonaan.
"Taivaan kartta" ja "Kuivaa koivua" kappaleiden aikana olin tanssimassa. Juha näet pyysi lattialle. Jälleen tuli reippaampia säveliä "Joline", "Hei älä karkaa". "Näitä ei ole kiva kuulla eikä myöskään puhua", mietiskeli Anne ääneen ja aloitti laulun "Niin ihania valhees on". Vuoroon tuli "Angels are crying", mikä kuulema on orkesterin suosikkeja, ettenkin Jarkon. Annella oli hauska ilme kasvoilla, kun hän yritti totisena kysellä "mistä tunnet ihmisen" - " no, se selviää tästä laulusta, siinä on tunnusmerkit". Ja sanotaanhan siinä, että sillä on "silmät nenä ja suu ja viisi varvasta..." Jospa se riitäisikin ihmisen tuntomerkeiksi. Ihminen on "paljon ja moneksi", jos lähtee ihmisen olemusta analysoimaan. Hän on kertakaikkinen upea ja erinomainen pakkaus (virheineen kaikkineen). "Viimeinen kyynel" alkoi soida ja taas pääsin tanssimaan. Tero pokkasi lattialle ja pari kappaletta siinä menikin rattoisasti. Kun "Bailando" alkoi soida, tuli mieleeni Räyski, ja ihan sivuajatuksena mietin, mitä hänelle ja perheelle nykyisin mahtaisi kuulua. Pari seuraavaakin laulua hukkuivat minulta jutustelun alle, mutta sitten palasin niin sanotusti "kartalle"."Perutaan häät"oli Annen kahden setin mittaisen yhtäjaksoisen esiintymisen viimeinen kappale. Sitä ennen hän esitteli orkesterin jäsenet ja kiitti kauniisti yleisöä illasta. Vaan eihän häntä niin helposti pois lavalta laskettu. Yleisön innokkaat taputukset kutsuivat hänet takaisin ja encoreina saatiin vielä kuulla "Asfalttiviidakko" ja "Anna vielä yksi elämä".
Korttia odotellessani kuulin tutun iloisen äänen selkäni takaa:"Hei, koska sä olet tullu?" Siinä oli Niina, joka oli lähtenyt reissuun Annen kaveriksi. Hän sanoi naurusuin, että jaloissa tuntuu illan tanssiminen. Sanoinkin, että olin nähnyt hänet jo aikaisemmin tanssimassa Annen esiintymisen aikana. Korttijonossa huomasin myös tuttavani Janne Kaarton. Kiva oli häntäkin tavata pitkästä aikaa ja vaihtaa muutana sana.
Anne jäi vielä jakamaan kortteja ja seurustelemaan häntä tapaamaan tulleiden ihmisten kanssa, kun läksimme Jarnon kanssa pois. Jarno toi minut vielä kotiin ja sen jälkeen ajoi takaisin Turkuun. Hänelle jäisivät yöunet niukoiksi, sillä parin kolmen tunnin kuluttua olisi herättävä ja lähdettävä töihin. Nuorena jaksaa paljon, mutta ei mahdottomia silloinkaan. Jarnolla oli 6.4. ollut syntymäpäivä, muistaakseni 37v.
Kaunis kiitos Annelle ja orkesterin pojille - Kille, Jarkko, Pekka ja uusi kitaristi Jari Tuomainen. Kiitos seurasta Jarmo, Juha ja Tero ja lämmin kiitos Jarnolle, joka kävi hakemassa minut mukaan tänne hauskaan iltatapahtumaan.
ps. Huom! Orkesterin taustalla on kangaskulissi, jossa oleva kuva on otettu yhdestä Annen taulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti