Joulumyyjäiset Annen taidekahvilassa 19.12.2015.

Jo pitempään olin askarrellut lankojen ja puikkojen kanssa, ja vähitellen olin saanut valmistakin aikaiseksi. Koriin oli kertynyt erikokoisia sukkia, nalleja, pieniä ja isompia nukkeja ja tonttuja. Vanhastaan oli valmiina kookas norsu, virtahepo ja tiikeri. Nämä olin tehnyt somistamaan viime kesän taidenäyttelyäni Annen taidekahvilassa.

Tavaroiden hinnoittelu tuotti päänvaivaa. Kokemuksesta tiedän, että tuotteen todellista arvoa vastaavaa hintaa ei kannata laittaa, sillä ihmiset sanovat: "liian kallis". Tuota en halunnut kuulla (norsun kohdalla sen kuitenkin kuulin kertaalleen). Nyt on niin, että ihmiset, jotka eivät tee käsitöitä itse, eivät tule ajatelleeksi, kuinka paljon aikaa kuluu itse tuotteen suunnitteluun, osien valmistamiseen, kokoamiseen ja täyttämiseen. Lisäksi nukkien hiusten ompelu, ja kasvojen kirjominen ottavat aikaa. Kaikille nukeilleni olen myös tehnyt vaatteet, koska tiedän, että pienistä tytöistä - ja miksi ei pojistakin - on mukavaa kun vaatteita voi riisua ja pukea nukkien päälle. Perjantai-iltana kuitenkin kaikki haluamani tavarat olivat valmiina koreissa ja kasseissa lähtemään matkaan.
Lauantai-aamuna 19.12. oli aikainen herätys. Kelloni kehotti ykstotisesti "..on aika herätä, kello on viisiviisitoista..." ja ehti vielä toistaa saman ennen kuin ehdin painaa hälytyksen pois päältä. Hyvin siinä ehdin aamupalan kahvimukillisineen nauttia, ennen kuin Kari saapui minua hakemaan. Vielä pikaisesti tarkistin, että kaikki tarvittava oli todella tullut mukaan - myös Mattilan perheelle tarkoitetut joulutuliaiset. Klo 7 lähdimme matkaan kohti Karviaa.

Sopivasti ajoissa saavuimme paikalle. Oma myyntipöytä löytyi helposti. Sain sen Takalan perheen pöydän vierestä, minkä ilolla huomioin. Toiselle puolelleni sijoittui Emma - Antin tyttöystävä omine tuotteineen. Niinpä olin mitä parhaimmassa ja miellyttävimmässä seurassa seuraavien tuntien aikana.
Kari oli saanut tehtäväkseen arpojen myymisen. Siellä hän puikkelehti ihmisten joukossa, ja arvat näyttivät menevän hyvin kaupaksi. Kuulin, että palkintoina oli Annen levyjä ja pääpalkintona yksi hänen maalaamansa kaunis maisemataulu.

Myyjäisiin oli ilmoittautunut saapuvaksi liki 40 myyjää, ja näyttikin siltä, että ainoastaan pari kolme ennalta valmiiksi laitettua pöytää olisi jäänyt tyhjäksi. Eli tapahtumalla oli hyvä menestys. Siinä asiakkaiden kanssa jutellessani muutama kertoi olevansa paikalla käymässä ihan ensimmäistä kertaa. Kun siinä sitten kahvilan viime kesäisistä tapahtumista kertoilin, ja myös arvuuttelin millaisia tapahtumia olettaisin taas ensi kesänäkin olevan tulossa, niin totesin mielenkiinnon kuulijoissani heränneen. Ehkä he muistavat keskustelumme ja tulevat mukaan tapahtumiin. Ilahduttavan moni myyjäisvieraista pysähtyi pöytäni kohdalla. Joukossa oli monia tuttuja kasvoja.
Joulupukkina ilahdutti ihmisiä Puhtilan Juha pukeutuneena aitoon pukin sotisopaan. Koristaan hän jakeli paikalla olijoille karamelleja. Minäkin sain yhden!
Tarjolla oli myös elävää musiikkia paikalla olijoiden iloksi. Sitä esittivät Jarkko koskettimissa säestäen Anittaa ja Annea, jotka vuorotellen esittivät kaikille tuttuja ja rakastettuja joululauluja. Ihana yllätys oli, kun Katriina - Annen veljen Arton 10-vuotias tytär - esitti laulun "Avaruus". Tytöllä on aivan upea ääni, ja hän esiintyi tottuneesti saaden esityksensä päätteeksi raikuvat ja ihastuneet aploodit. Kiva oli myös kuullä livenä Anittan 9-vuotiaana siskosten yhteiselle joululevylle levyttämä "Hipihepan joululahja". Sen sai kuullä vielä päivän aikana toistuvastikin. Anitta ja Anne esittivät kaikille tuttuja joululauluja - sellaisia kuin "Varpunen jouluaamuna", "Jouluyö, juhlayö", "Maa on niin kaunis" jne... Anitta lauloi myös tuon Annelin tunteisiin vetoavan "Kuinka joulu voisi tulla (kun et tullut sinäkään)".

Vailla myyntipöydät oli asetettu katoksen alle tanssilavan puolelle, tahtoi silti tulla kylmä paikallaan seistessä. Toki olin minäkin lisävaattein varustautunut lähtöön. Siitä huolimatta tahtoi kylmä aika ajoin hytisyttää. Emman kanssa yhdyimmekin mielihyvin leikkimään ja hyppelemään lämpimiksemme, kun Anitta lauloi "Soihdut sammuu" - "tip tip- tipetipe tip tap, tip tip tap!.. Emma reippaana tyttönä haki meille kuumaa glögiä Niinan pannusta ja vielä maistettavaksi joulutortun. Ja myöhemmin vielä Anttikin toi kuuman makkaran hiukan "suolasen puoleksi". Maistuivat aivan ihanilta!

Mukavaa oli todella rupatella niitä näitä pöytäni ääreen pysähtyneiden ihmisten kanssa. Ihan vieraiden lisäksi siinä juttusilla kävivät Wexi Juutinen, Tarja-Riitta ja Martti Koskinen, Merja ja Juhani Tarkka, Anneli Rantamäki miehineen ja Ritva Salmen miehineen. Jossakin vaiheessa tervehtimään tulivat Anniina ja Juha lasten kanssa ja Arttukin piipahti.
Olin jo ehtinyt odotellakin, kun Teemu Ahokas Porista saapui tervehtimään poikansa Emilin kanssa. Olin valmistanut Emiliä varten komean mustekalan. Taustalla on, että isänsä oli joskus kertonut pojan olevan kovasti kiinnostunut "kaloista" - olin käsittänyt väärin, ja tein silloin hänelle improvisoiden komean värikkään ahvenen. Vasta sitten sain kuulla, että se Emilin kala onkin mustekala. Niinpä nyt olin pojalle sellaisen tehnyt joululahjaksi. Emil saapui ja sai odottamansa mustekalan. Voi niitä lapsen silmiä, kun hän näki sen. Jo se antoi minulle parhaan palkinnon vaivannäöstä. Pikkusiskolle - sovittiin Emilin kanssa - hän vei mukanaan pienen soman nuken. Ihanaa kun pikkumies näytti ihan oikeasti tykkäävän lahjastaan.

Vilu taisi ahdistella vähän kaikkia, sillä jo kohta puoli neljän korvissa alkoivat myyjät pakata pois tavaroitaan. Ostajatkin olivat käyneet vähiin. Joitakin silti vielä kierteli jäljellä olevien myyntipöytien välissä. Kohta klo16 jälkeen suoritettiin sitten se odotettu arvonta. Tällä kertaa ei onni ollut minulle suosiollinen, mutta joistakuista tuli onnellisia voittajia.
Kokoilin sitten omatkin tavarani ja Kari haki auton lähemmäs taloa. Kävin vielä kahvilassa sisällä toivottamassa Tarjalle ja Ritvalle, joka oli tullut häntä auttamaan, "hyvät joulut" - samoin Niinalle ja vielä Annelle. Katriinankin kanssa muutaman sanan vaihdoin, ja kerroin, miten kovin olin tykännyt hänen kauniista laulustaan. Takalan perheelle toivottelin "hyvät joulut" kahvilan eteisessä ja makkaramestarina toimineelle Killelle vielä ulkona katoksen alla yhdessä Karin kanssa.

Näin oli tämä mielenkiintoinen päivä saatu tältä erää päätökseen ja lähdimme kotimatkalle. Siinä mennessämme tuumimmekin Karin kanssa, että pimeällä reissuun lähdimme ja pimeällä sieltä kotiin palaamme. Ystävällisesti Kari autteli vielä mukavasti vajentuneet tavarakassini portaille asti. Siinä toivottelimme hyvät illan jatkot ja hyvät yöt.
On iso ilo sanoa kiitos päivästä ystäville, kavereille ja tuttaville ja kiittää näin seurasta ja kaunis kiitokseni myös Jarkolle, Anittalle ja Annelle viihdyttävästä joulumusiikista. Tunnit kuluivat rattoisasti musiikin soidessa. - tasatunnein livemusiikki ja välillä joululevyt.
Nyt rauhoitutaan vähitellen joulua vastaanottamaan.
OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUNAIKAA KAIKILLE. Kiitos kun olette viihtyneet seurassani käymällä lukemassa blogejani.