Raamatun mukaan enkelit ovat sanansaattajia. Siinä roolissa heidät useimmiten kuvataan eri yhteyksissä. Neitsyt Marialle enkeli ilmoitti tulossa olevasta raskaudesta ja Jeesuksen syntymästä - myös Joosefia enkeli rohkaisi ..". älä pelkää ottaa luoksesi tätä naista." tarkoittaen Mariaa, joka oli Joosefia hyvin paljon nuorempi. Lammaslaumaansa vartioiville paimenille enkeli ilmoitti taivaallisen sotajoukon ympäröimänä "suuresta ilosta, juuri syntyneestä lapsesta, josta olisi tuleva ihmisten syntien kantaja ja maailman Vapahtaja - joulun lapsesta, joka julistus- ja todistusaikansa täytettyään kuoli ristillä ihmiskunnan syntien tähden.
Enkeleistä puhutaan ja kirjoitetaan paljon erilaisia tekstejä. Heitä myös kuvataan useimmiten ihmismuodossa - sanoin, erilaisin kuvin ja veistoksin. Varsinkin kirkkotaiteessa tulee esiin enkeleitten moninaisuus. Kirkkotaiteessa kuvataan myös ns. "langennutta enkeliä" eli Luciferia. Wikipedia kertoo, että Lucifer olisi alkujaan ollut ensimmäinen arkkienkeli, mutta hänestä olisi tullut liian vallanhaluinen, ja Jumala olisi karkoittanut hänet, jolloin hänestä tuli paholainen ja hänen seuraajistaan demoneita.
Näin joulun alla kauppojen hyllyt täyttyvät monien jouluisten tavaroiden ohella myös erilaisista materiaaleista valmistetuilla enkeleillä. On kankaasta tehtyjä enkeleitä, lasisia sellaisia ja keramiikkisia enkeleitä. Myös erilaisia postikortteja on enkeleistä valmistettu - toinen toistaan suloisempia ja kauniinpia. Myös enkelikuvioisia kodin tekstiilejä on saatavilla.
Minäkin olen kerran tehnyt kutomalla enkelinuken nyt jo poisnukkuneelle ystävälleni. Se on ainokainen sen laatuinen tekeleeni. Ystäväni kertoi, että hän pitää enkelinuken vieressään, koska se lohduttaa häntä vaikeina hetkinä, ja sille voi kertoa asioita, joita ei muille voisi.
Kun olin lapsi, meillä oli kotona seinällä pieni taulu, jossa kaksi lasta kulki rikkinäistä kapeaa siltaa kuohuvan kosken ylitse. Enkeli kulki heidän takanaan suojaten askeleita. Luulen että monikin tuntee ja on kuullut laulun:
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie.
Niin usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Ystäväni ja keikkakaverini Kari antoi vuonna 2010 tatuoida vasempaan olkavarteensa kauniin enkelin kuvan. Ihastuin siihen niin kovin, että maalasin sen kankaalle ja kirjoitin runontapaisen:
Istuu Enkeli kannolla mietteissään.
Siinä katselee maailmaa kuin ihmeissään.
Suru silmissä asuu, ei ilahduta juuri, on sekasorto ihmisten elämässä suuri.
Ei ole ihmisen hyvä elää ja olla. Niin usein tuntee olevansa pelkkä nolla.
Ellei kiiruhda juosten, jalkoihin jää, tai katsoa saa toisten kantapäitä,
kun nopeimmat edelle ennättää, ja hitaat jälkeen jää.
Miettii Enkeli näkemäänsä, pohtii kaikkea kuulemaansa.
Ymmärtää ei tahdo jaksaa menoa moista.
Pian on taas vuosi kulunut. Mitä aikaan olen saanut? Vai olenko mitään?
Valtaa toivottomuus Enkelin tään. En jaksa en pysty enempään.
Minun auttaa pitäisi ihmiskuntaa, sitä valvoa ja opastaa.
Mut ei kukaan pysähdy, kuuntele, ei ota vastaan. Mitä maksaa enää tätä jatkaa?
On jokaisen oltava ensimmäinen, jokaisen oltava paras ja suurin - pomo! On parhaille paikoille mahtava jono.
Vaan oisko jossain vipu, jota voisi vääntää, ja tään oravanpyörän pysäyttää?
Saisi ihmiset pysähtymään, ja miettimään, mihin oikein on hoppu, kun jokin päivä kaikki askeleet on kuitenkin loppu.
Vielä hetken istuu Enkeli mietteissään, ei poskelta pois pyyhi kyyneltään. Mutta sitten jo ryhdistäytyy, nousee ja lähtee jatkamaan, työtään loputonta... ihmisten auttamista, rajatonta. ( v.2010).
Kuvataidepiirissä yksi opiskelutovereistani - Susanna - teki soman pienen enkelitaulun. Pyysin luvan ja sain jäljentää pikku-enkelin myös itselleni. Tein siitä omanlaiseni maalauksen, jonka varustin seuraavalla tekstillä:
Kukkien keskellä pilven päällä istuu pikkuinen enkeli ihmetellen, mitä onkaan täällä?
Löytänyt on kapineen, salaperäisen keskeltä ruusun kukkien.
Sitä tutkii, katsoo, kääntelee, ei aiemmin nähnyt ole koskaan.
Se on kuin oma jalka pikkuinen, vaan tämä tässä on jättikokoinen.
Löytöä käteen sovittaa - ei, ei kuulu se tähän.
Jalkaan vetää, jo onnistuu, mut kovin suurelta se tuntuu.
Vaan jo keksii varren kääntää. Jopa punainen sukka jalkaa koristaa.
Toinen jalka ilman on, mistä löytäisi siihen parin?
Sattuu paikalle enkeli toinen, ja kuullessaan pulman pikku-enkelin, lupasi etsiä sukalle parin.
Monilla ihmisillä on vahva vakaumus enkeleitten esiintymisestä milloin missäkin olomuodossa - ja aina auttamassa ihmisiä. Moni on kokenut enkelin auttaneen häntä aivan konkreettisessa - lähinnä varoittajana uhkaavasta vaarasta. Joku taas kertoo enkelin johdattaneen hänet pois tilanteesta, joka olisi saattanut päättyä tuhoon. Moni kertoo myös saaneensa neuvoja, opastusta ja ohjeita. Jotakuta on ihan oikeasti varoitettu. Esimerkkejä ympärillämme on lukemattomia. Ja ne ihmiset, jotka kokevat saaneensa enkeleiltä apua ovat vahvoina tuossa vakaumuksessaan. Enkeleitä on siis ympärillämme, olivat he sitten henkiolentoja tai ihmisiä, joka tapauksessa he ovat ihmisten puolella aina auttamassa, ja ohjaamassa. Olkaamme siis kiitollisia heistä.
Tähän tekstini loppuun haluaisin liittää vielä kuvan Annen ihanasta enkelitaulusta ja siihen liittyvän runon. En usko, että Anne pahastuu, jos häntä lainaan. Taulu sekä siihen liittyvä kaunis teksti löytyvät Annen galleriasta Karviasta.
Hänellä hiukset on kultaa kasvaneet.
Kiipeä ylös, istu hiljaa, toivo salaa,
hän juuri nytkin puolestasi itkee,
ja toivoa valaa."
Tämän kuvan Annen enkelitaulusta ja siihen liittyvän tekstin myötä haluan toivottaa kaikille ystävilleni, kavereilleni ja tuttavilleni - sekä A-faneille Hyvää ja rauhallista joulun aikaa sekä hyvää alkavaa vuotta 2016.
Ystävyydellä "Nukke-Leena"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti