Satamassa tapasimme Takalan perheen seurassaan myös Liisan sisko Leena. Tiedossa olisi siis hauska ja leppoisa risteily mukavassa ja tutussa seurassa.
Laivassa hyttiin tavarat jätettyämme piipahdimme pienelle iltapalalle ja noudimme infosta risteilyohjelman. Sen mukaan Recados esiintyisi klo22:30 ja Annelin vuoro olisi klo23:30. Siispä vielä ehtisi käydä taxfreessä pikkuostoksilla. Taxfreessä yllättäen suorastaan "törmäsimme" Jarkkoon ja Mikkoon, jotka olivat myös piipahtaneet sinne. Pikakuulumiset siinä jo sitten vaihdettiin.
Recados aloitti settinsä täsmälleen klo22:30. Hyvissä ajoin olimme jo saapuneet Club Vogueen ja varanneet itsellemme mukavat paikat läheltä esiintymislavaa. Siinä seuraamme liittyi myös Voitto Karhunen, joka on tullut tutuksi monilta keikkareissuilta. Takalan perhe ja Liisan sisko Leena tulivat myös pian paikalle ja niin oli meidän pieni kiva seurueemme koossa. Miehillä näytti sukeutuvan mielenkiintoinen keskustelu. Mistä sitten mahtoivatkin taikoa jutunjuurta. Oli kiva katsoa ja todeta, miten he viihtyivät keskenään.
Sitten jo kuulutettiin Recados lavalle. Mikko siinä aloitteli kappaleella "Paholainen" toivotellen sen jälkeen yleisölle hyvää iltaa. Minulta jäi valitettavasti osa kappaleista kirjaamatta, kun jäin rupattelemaan Liisan kanssa, vaan suurimman osan biiseistä sain muistiin. Kuuntelin niin nauttien musiikkia, että unohdin kirjaamisen monta kertaa. Valsseina tulivat Jarkon laulamina "Vanhoja poikia viiksekkäitä" ja "Saarenmaan valssi" eestinkielisine osioineen. Siihen yhtyivät myös toiset pojat. "Ikkunaprinsessalla" jatkettiin. Nyt oli lauluvuorossa Mikko. Hän jatkoi "Et voi jättää minua". Näinhän asia tietty onkin, kun laulu kerran jatkuu ..." kun en ole vielä tavannut sinua!" Varsin johdonmukaistahan tämä on, mutta miksi surra etukäteen vielä tapahtumatonta asiaa.... "Elvistäkin" kuultiin - jolloin Mikko yleisölle: "..olkaa hyvä" ja jatkoi ".. rakkaus on sukkela tauti"( Näin se nimi kai suomennetaan). Vielä Mikko lauloi kappaleen "Ainiaan".
Seurasi tauko, jonka aikana soitettiin levyjä. Kari haki meille siinä vähän juotavaa.
Tauon jälkeen Anneli asteli lavalle aloittaen kappaleella "Seitsemäs taivas". Sitten hän puolestaan toivotteli yleisölle "..oikein mukavaa tiistai-iltaa". Jatkettiin kappaleella "Vihreät niityt". "Ne na na na" ja "Koivukuja " tulivat seuraavina. Annelin perinteiset valssit olivat "Uralin pihlaja" ja "Ilta skanssissa" - tässä kohden Kari ilahdutti pyytämällä minut tanssimaan. Anneli jatkoi "Besame mucho", " Tahdo tietää en", " Liian pitkä matka kotiin", johon hän kommentoi "... Turusta menee kolme tuntia...".
Taxfreessä oli jo joku tiedustellut Annelilta, että ".. meinaatko laulaa mitään rock´n rollia?" No, tottahan Hän lauloi, kun sitä kerran oli tiedusteltu. Niinpä kuultiin "Great balls of fire", jolloin yleisö innostui rokkaamaan sydämensä halusta. Ei siinä ikä eikä jalka painanut! Sitä menoa oli tosi hauskaa katsella. Tuli vähän "rauhallisempaa Elvistä" "I saw her standing there". Tähän Anneli olisikin jo settinsä lopettanut, mutta yleisö pyysi vielä lisää. Ja niin jatkettiin vauhdikkaasti "Saappaat ampuu lujaa.. ". Tämä tuli encorena. Näin illan osuus Annelin ja Recadoksen osalta oli ohitse ja tauon jälkeen jatkosta huolehti "Elixir show band" - tälläkin orkesterilla oli oikein mukavaa ja menevää musiikkia.
Risteilyohjelmaan oli merkitty, että Anneli jakaisi nimmareita ja kortteja taxfreessä klo15. Valitettavasti juuri silloin olimme syömässä. Kuitenkin aterian jälkeen kiirehdimme taxfreehen katsomaan, josko hän sattuisi vielä olemaan paikalla. Emme pettyneetkään. Tapasimme Annelin, mutta hänellä ei enää ollut kortteja. Hän lupasi kuitenkin settinsä jälkeen tavata meidät ja antaa laivan kortit nimmarilla - omansa hän oli jo jakanut loppuun. Siinä olivat ostoksille tulleet myös Jarkko ja Tapio. Heillä oli ostoskärry täpötäysi tuliaisia kotiin vietäviksi.
Annelin ja Recadoksen keskiviikon esiintyminen alkoi klo17:30. "Kuolleet lehdet" aloitti tämän setin. Anneli toivotti "... hyvää keskiviikkopäivää" ja jatkoi kappaleella "Onni jonka annoin pois". Tätä seurasivat "Rakkauden muistomerkki" ja "Laivat". Sitten hän kertoi laulavansa miehestä nimeltä Loui - eli "tytöt, älkää itkekö miesten tähren.." ja jatkoi ".. ei minulla ole sellaista miestä - en ainakaan myönnä!" Ja vielä - ..".. sitten vähän enemmän suomalaisittain nimittäin "Mustat silmät" ja mennään pohojanmaalle " Kriminal tango". Jo tuli hiukan lempeämpi tango "Soi maininki hiljainen". "Ihoissa on virtaa" karisti hempeydet ihmisten jaloista ja taas mentiin lattialla vallan vilkkaasti. Seurasi duetto "Tahdon olla sulle hyvin hellä", jossa "Armia tuuraan minä (siis Anneli) ja Däniä tuo Jarkko - siis kosketinsoittaja" Anneli selvitteli Jarkkoon katsahtaen. Taas kerran sai korva tarkkana kuunnella, mitä mukavaa sanoitukseen nuo hauskat vitsinikkarit keksivät tällä kertaa. Ja tulihan sieltä. Anneli lauloi ..".. tahdon olla sulle hyvin hellä.. johon Jarkko - "..aika mimmi kyllä!" ja lisää "..tahdon olla sulle hyvin hellä - lähennellä ja joskus jopa ... piip.. piip..!" Jopas viimein suli nauruksi juttu! Ja yleisöllä oli myös hauskaa. Anneli ja Jarkko duetoivat vielä "Hit the road, Jack!" Tämän jälkeen olikin Annelin setin viimeisen kappaleen aika. Hän esitti "Jambalayan". Siinä mielihyvällä sai taas olikein makustella Mikon ja Jarkon sooloesityksiä. Ovat todella taitavia muusikoita. Annelilta pyydettiin encoreita, ja hän lupasi yhden kappaleen vielä laulaa. Se oli "Seitsemäs taivas". "Lupasit sen seitsemännen taivaan mulle kokonaan. Jokin välillämme sai sen aikaan ei taivas tullutkaan. Lupasit sen seitsemännen taivaan tähti kerrallaan, puhalsit mun haavelaivaan vastatuulta vaan." Niinpä niin! Elämässä ei aina asiat mene niinkuin suunnitellaan ja haaveillaan.
Lupauksensa mukaan Anneli tuli meitä vielä tervehtimään settinsä lopuksi lavan luokse ja kirjoitteli nimmareita - nyt laivan kortteihin. Hänen omansa olivat jo ehtineet loppua maanantain risteilyllä.
Recadoksella oli sitten vielä yksi setti, jota jäimme kuuntelemaan. Silloin minulta meni sormi suuhun - en näet tuntenutkaan poikien esittämiä kappaleita, joten muistiinpanoista tuli nyt hataria. Pariisista Mikko lauloi ja kertoi, että "Bulevardin valoissa pyörin muiden jaloissa!". Ystävänpäivästäkin laulettiin... varmaan joskus minulle tulee näistäkin kappaleista nimet vastaan, niin osaan sitten kertoa paremmin. Kivoja ne kuitenkin olivat kuunnella. Edelleen jatkettiin hiukan vieraammalla, mutta tämän kappaleen kauniin melodian ja ajatuksia antavat sanat olen aikaisemminkin kuullut. Jarkko lauloi ..".kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa? ..miksi sinä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?" ...ja "miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?" - Ja sitten sykähti oikein syvältä, Mikko nimittäin alkoi laulaa "You raise me up". Ensimmäisen kerran olen kuullut tämän Jarkon laulamana Venuksessa Turussa, siitä lähtien se on ollut yksi suosikeistani. Kerran pyysin sitä Mikolta, ja hän lauloi sen laivalla, ja nyt se tuli näin ihan settiin sijoitettuna. Kaunis ja lämmin kiitokseni Mikolle tästä laulusta! <3 Tämän jälkeen tulikin reipas herätys kaihomielisyydestä, kun pantiin vauhtia töppösiin "kaikki on vinksin vonksin" ja "rakkaus on sukkela tauti" - no kai se sitten on sitäkin.. Reggee-rytmeillä jatkettiin "Tulisitko" ja "Varrella virran" - tämän aikana Mikko tuumasi, että miksi tätä biisiä lopettaisi tähän ja sitten seurasivat komeat soolot ja parturitädin "..sä mikset vaihda ponnariin.. ja " pääkallo löytyi valkoinen Olavi Virran.... jne!" Silloin kuului yleisön joukosta riemukkaan ihaileva toteamus IHANA BÄNDI !!! Olin aivan samaa mieltä, ja Liisan kanssa katsoimme toisiamme. Olimme kumpikin kuulleet saman ihailevan kommentin. Seurasivat viimeiset valssit Jarkon laulamana "Rantakoivun alla" - "kiitos teille kaikille mukavasta risteilystä" hän kiitteli yleisöä ja lauloi toisena herkän kauniin"Kulkurin iltatähti".
Jälleen oli mukava ja rento risteily ohitse ja satamaan saapuminen lähestyi.
Kaunis kiitos ihanille Annelille ja Recadokselle musiikista sekä kultaisille ystäville risteilyseurasta.
"Tapaamisiin taas joskus jossain!"
ps.Valaistus ei oikein suosinut kuvien ottamista. Vaan ehkä tunnelma kuitenkin välittyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti