Anniina Mattila ja Avenue Viking Gracella 23.11.2014.

Anniinan keikalle oli puhe lähteä tulevana sunnuntaina. Pari päivää aikaisemmin oli Turun seudulle satanut ensi lumen oikein pyryttämällä - jopa niin että meidänkin pihassamme oli tehty ensimmäiset talven lumenluonnit.
Kun Karin kanssa ajelimme pyhäiltana Turkuun satamaan, oli lunta vielä jäljellä maassa melkoisesti. Lähipäiviksi oli kuitenkin jo ennustettu vesisadetta lumisateen tilalle, joten pitkään tuskin saisimme nauttia valkoisesta maisemasta. Lisäksi tulossa olevan risteilyn säästä oli ennustettu tulevan melko myrskyinen. No, se ei pelottanut - ei enää. Lapsena kärsin matkapahoinvoinnista joka ainoa kerta, kun äidin kanssa matkustimme linja-autolla tervehtimään sukulaisia maalle. Matkat olivat yhtä tuskaa ja pelkoa etukäteen. Aikuistumisen myötä tilanne parani, kunnes nykyisin kestän keinumista oikein  hyvin.
Anniinan ja Avenuen keikka oli tällä kertaa sijoitettu Viking Gracelle, johon olin jo tutustunut aikaisemmin - muutama reissukin oli sen mukana tehty, joten paikat siellä olivat jollain lailla tutut.
Infosta sai risteilyohjelman, ja siihen tutustuimme heti alkuun. Anniinan oli määrä sen mukaan aloittaa Club Voguessa klo 22:30.
Ennen tuota aikaa piipahdimme kaupassa ja haimme pientä naposteltavaa hyttiin. Sieltä uudelleen lähtiessämme suorastaan törmäsimme Anniinaan ja Juhaan laivan käytävällä. Se oli iloinen tapaaminen. Vaihdoimme pikakuulumiset ja halaukset siinä käytävällä, ja sitten nuoret kiiruhtivat omaan suuntaansa. Etsiydyimme hyvissa ajoin Club Vogueen, jossa Dj jo soitteli musiikkia yleisön ratoksi.

Sitten illan tähtivieras Anniina Mattila kuulutettiin paikalle, ja hän saapui hymyilevänä lavalle orkesterinsa Avenuen kanssa yhtä aikaa.
Anniina aloitti hellyttävästi laululla "Näin alkaa rakkaus". Sen jälkeen hän antoi katseensa kulkea ympäri salia, ja toivotti iloisella äänellä hyvää sunnuntai-iltaa omasta ja orkesterinsa puolesta, ja jatkoi kappaleella "Liian pitkä matka kotiin". Valsseilla mentiin eteenpäin. Kuuluttaessaan ensimmäistä niistä "Minä rakastan sua", hän jatkoi että  ."..Janne, tuo meidän basisti niin tykkää kuiskutella korvaan..", ja heläytti päälle iloisen naurun. Janne veti suunsa leveään hymyyn. Toisena valssina kuultiin "On arkea elomme tää". Valsseille Kari pokkasi minut tanssimaan. Niin alkoi tämä keikka mukavasti.

Pari cha cha:ta kuultiin sitten: "Kaksi rannalla yksinäistä" ja "Ikivanha leikki". Lattialta joku pariskunta kävi kuiskuttelemassa Anniinalle ja hän sanoi .." ihania ootte" ja jatkoi, että "..humppaa toivottiin". Niinpä seraavina kuultiinkin "Illan muistan ihanaisen armaan" ja "Seitsemän sain sulta tulisuudelmaa", jolloin pojat kuorona toistivat "..seitsemän!" Tässä ihastelin Antin hienoa haitarisooloa. Anniina jatkoi Vera Teleniuksen tunnetuksi tekemällä "Miljoona ruusua", jolloin taustalla hehkuivat punaiset ruusut ja sitten Kirkan tunnetuksi tekemä "Sä surun pyyhit silmistäni". Tällöin Anniina totesi, että aika on kulunut tosi nopeasti, ja että hänellä on innostuessaan paha tapa ylittää sovittu aika, ja orkesterin pojat joutuvat välillä huomauttamaan hänelle ajan kulumisesta... .." kyllähän minä teillekin laulaisin vaikka kuinka kauan", hän tuumasi, ja sanoi sitten, että "pannaan nyt vielä jalkoihin liikettä". Niinpä illan viimeiseksi kappaleeksi tuli "Jambalaya". Se näytti panevan tanssijoiden töppösiin vipinää oikein reippaasti. Ja niin oli Anniinan illan keikka ohitse.
Avenue tuli tauon jälkeen jatkamaan omalla setillään. Mieleeni jäi vain muutama kappale heiltä, sillä tanssimme jonkin verran, enkä tehnyt niin paljon muistiinpanoja. Mieleeni kuitenkin jäi erityisen upeana Antin haitarista kuulemani "Varisevat lehdet". "Sä kaunehin oot" - " Elaine" - "Iltarusko", jäivät mieleeni tämän illan Avenuen setistä.

Seuraavana risteilypäivänä alkoikin sitten meri velloa ja iso laiva keinui yllättävän paljon. Kävimme Karin kanssa katselemassa meren käyntiä (sisätiloissa kuitenkin ja ikkunoista), ja otin pari valokuvaakin. Kuva latistaa tosin todellisuutta, vaan antaa jonkinlaisen mielikuvan tilanteesta.
Taxfreessä käynnin jälkeen siirryimme hiukan tukea etsien Retro Baariin.

Siellä oli aloittelemassa esiintymistään Unelmavävyt trio. He soittelivat tosi mukavaa ja letkeää tanssimusiikkia, ja saivatkin lattialle tanssipareja. Unelmavävyjen lopetettua menimme syömään. Edelleen laiva keinui niin paljon, että maksaessani ruokaani kassalla aprikoin pääsenkö pöytään kaatamatta mehulasiani. Silloin herttainen kassatyttö nappasi tarjottimeni, ja sanoi, että hän tuo sen pöytään. Laivalla oli kovin vähän matkustajia, eikä sillä kertaa muita ollut jonossa. Olin hyvilläni ja kiitollinen, vaikka en voinut olla ajattelematta, että olenko jo näin vanha, että tarvitsen apua.

Anniinan toisen risteilypäivän setti alkoi klo 17:30. Anniina aloitti samoin kuin edellisenä iltana laulamalla ensin "Näin alkaa rakkaus" ja toivottamalla risteilijät tervetulleeksi - samalla hän totesi, että väki on lisääntynyt - niinkuin olikin, sillä Maarianhaminasta oli laivaan tullut iloinen joukko kehitysvammaisia nuoria aikuisia, jotka viihtyivät tanssilattialla ja pitivät hauskaa. Toinen Anniinan  kappaleista oli "Liian pitkä matka kotiin". Jatkettiin "Nuoruusmuistoja" ja " Miljoona ruusua", jolloin taas seinällä taustalla hehkuivat punaiset ruusut. "Surun pyyhit silmistäni" ja sitten tangoiltiin ja Anniina lauloi mm. "Täysikuu". "Tähdenlento" jne.. Keikka jatkui letkeään tapaan.

 Jossain vaiheessa Anniina kääntyi katsomaan selkänsä taakse, ja nauroi hersyvästi nähdessään seinälle heijastetut kuvat veljesduosta"Matti ja Teppo". Hän sanoikin, että "..kaikkea ne minun tietämättäni tuonne selän taakse laittavatkin.." Keikan lopulla hän lauloi potpurin, jossa aloittamassa oli "lapsellinen mies"... potpurin jälkeen hän vielä lauloi "Menolippu" Ja taakse heijastui kuva junasta - komea höyryveturi näytti tulevan seinältä lavalle, mutta kääntyi sitten sivuun jatkaen matkaansa.
Tuli tauko, jonka jälkeen Avenue vielä jatkaisi esiintymistä.

Anniina tuli tervehtimään. Siinä jutustelimme hän, Kari - yksi minulle vain näöltä tuttu mieshenkilö ja minä mukavan tovin, ja otimme muutaman valokuvan. Sitten Anniina siirtyi takahuoneeseen.
Päätimme jäädä vielä seuraamaan Avenuen esiintymistä. Orkesteri aloitti instrumentaali-esityksinä "Ilta Välimerellä" ja Iltarusko". Sitten Jannen oli tarkoitus esittää "Kolme cowboyta ratsastaa". Jostain syystä hänellä olivat sanat täysin hukassa. Ainoastaan laulun kertosäe oli mielessä ja senkin hän lauloi yhdessä Juhan kanssa. Vaan näitähän sattuu aina välillä. Settiä jatkettiin "Sinut tulen aina muistamaan", ja nyt Janne oli taas ajan tasalla, ja sanat löytyivät. Siirryttiin hitaaseen valssiin. "Viimeinen valssi" ja " En elämältä pyydä mitään, sain enemmän kuin ansaitsin.." soivat todella kauniisti ja herkästi. Näiden hempeitten sävelten jälkeen orkesteri "herätteli" tanssiyleisöä räväyttämällä ilmoille Elviksen "Jailhouse Rock" ja "Tutti frutti". Yleisöllä oli hauskaa ja se jammaili sydämensä halusta!
Avenuen siintymisaika alkoi olla lopuillaan ja nyt rauhoiteltiin tunnelmaa kauniilla "Saat miehen kyyneliin" kappaleella... ja lopulta kuulutettiin ..".viimeinen lähitaistelukappale..." " Always in my mind".
Olimme hiljakseen lähestymässä Turkua ja satamaa.

Ei keinuttanut enää niin paljon. Tuliaiset oli ostettu, nautittu laivan hyvistä ruoista ja ystävällisestä palveusta, nautittu Anniinan ja Avenuen musiikillisesti upeista esiintymisistä, saatu vaihtaa viime kuulumiset ja lämpimät halaukset Anniinan kanssa, oltu kuuntelemassa myös loistavan Unelmavävyt trion esityksiä, siispä oli enää kiitosten aika. Sydämelliset kiitokset ihanille Anniinalle ja Avenuelle miellyttävästä musiikkiannista.
Samoin kiitos Unelmavävyt triolle.
Kiitos myös keikkakaverilleni Karille seurasta, kun jaoit tämänkin reissun kokemukset kanssani.