En ensin aikonut kirjoittaa blogiin mitään, mutta kirjoitan sittenkin. Ehkä joku sitä kuitenkin mielellään lukee.
Anne Mattilan perinteinen Joulukonsertti pidettiin jälleen hänen kotikirkossaan Karviassa 6.11.2014. Tämä merkitsi myös sitä, että Annen Taidekahvilassa olisi silloin jokseenkin kiireinen päivä. Olimme Tarjan kanssa sopineet, että tulisin jälleen hänelle kahvinkeittäjäksi tälle päivälle ja tekemään muutakin pientä askarta avuksi. Mieleni oli hyvä, kun sain Karilta tietää, että hänkin pääsisi lähtemään kaveriksi mukaan.
Konsertti olisi 6.11.-14 torstaina, joten Karin kanssa sovimme, että lähtisimme matkaan päivää aikaisemmin. Näin sitten teimmekin. Annekin oli paikalla kahvilassa, kun sinne saavuimme keskiviikkopäivän jo alkaessa hämärtää.
Kahvilassa oli asiakkaita ja Tarja huolehti heistä. Anne touhusi jotain Pubin puolella, mutta ehti sieltä meitä tervehtimään. Kyselin uusista maalauksista, ja Anne ystävällisesti lähti niitä Karille ja minulle näyttämään gallerian puolelle, vaikka oli ehtinyt jo sulkea ovet. Hän kertoi viime aikoina maalanneensa ympärivuorokautisa jaksoja - aina niin kuin hyvältä tuntui ja fiilistä riitti. Kaunista "jälkeä" hän olikin saanut aikaiseksi. Hän kertoili myös, että hänellä oli maalatessaan erilaisia vaiheita... välillä tuntui hyvältä maalata maisemia, joskus taas ihmishahmoja ja välillä siveltimen vedot toteuttivat maalausalustalle sisäisiä mielikuvia. Anne oli aivan hiljattain tehnyt 5-6 uutta maalausta. Siinä katsellessamme ja kierrellessämme maalauksen luota toisen luo, Anne huolestui. Selvästi näki, että jotkut puumateriaalille tehdyt maalaukset olivat alkaneet kärsiä kylmästä kosteahkosta säästä. Hän teki nopean päätöksen, että siirtäisimme tietyt maalaukset turvaan sisätiloihin kahvilaan. Hetken päästä me kaikki kolme suuntasimme tauluja kainalossamme kahvilaan takaisin. Siellä Anne aloitti niiden sijoittelun seinille raivaten niille tilaa. Huone sai aivan uuden ilmeen taulujen myötä.
Ilta kuluikin sitten rattoisan rupattelun ja yhdessäolon merkeissä. Sovimme Annen kanssa, että Kari ja minä otamme huoleksemme ohjelmalehtien myynnin huomenna kirkossa.
Konserttipäivänä kahvilaan saapui asiakkaita tasaisena virtana. Annekin piipahti sitten siinä juttelemassa ja vielä sovimme tarkemmin kirkossa tapahtuvista asioista. Päivän mittaan siinä oli mukavasti aikaa jutustella asiakkaidenkin kanssa. Myös vakavampiakin asioita jäin hetkeksi pohdiskelemaan yhden miellyttävän vierailijan kanssa. Taustalla kuitenkin kyti mielessä illan odotus ja pääsy kuuntelemaan Annen konserttia.
Olimme Annen kanssa sopineet, että tulisimme Karin kanssa laittamaan pöydät ohjelmalehtisiä ja levyjä varten paikoilleen noin pari tuntia ennen konsertin alkua. Lippujen myynti oli sovittu alkavaksi tuntia ennen ohjelman alkua. Kari toi minut ensin kirkolle ja palasi sitten hakemaan lisää tavaraa. Tullessaan hän toi mukanaan myös Niinan paikalle.
Pojat: Räyski, Kille ja Imre, laittoivat soittimensa kuntoon ja tarvittavat piuhat paikoilleen. Sitten alkoi niiden kokeilu ja sovittelu. Anne ja pojat suorittivat huolellisen "sound-checkin". Sitä kuuntelemassa oli myös Juha Vuorma - Anniinan avomies. Viimeisten sävelten vielä kaikuessa tulivat paikalle ystävämme Takalat. Ja hetken kuluttua saapuivat Tarja-Riitta ja Martti Koskinen mukanaan piskuiset Venla ja Akseli. Väkeä tuli paikalle kirkko täyteen niinkuin aina, kun Anne on siellä pitänyt jouluisen konsertin.
Yleisön poistuttua jäin vielä kokoamaan tavaroita pöydiltä ja annoin ne ja lippaan Annelle, joka oli tullut tervetimään paikalla olevia fanejaan. Siihen saapuivat myös ylhäältä parvelta Anneli, Jarkko ja heidän seurassaan Antti Railio (yksi Voice of Finland voittaja) - komea ja ystävällisesti hymyilevä mies. Lisäksi tervehtimässä kävivät Riikka ja Katriina, Jere, Arttu ja Eeva. Takalan perheen kanssa oli myös kiva vaihtaa kuulumisia. Tarja-Riitan ja Martin kanssa olimmekin jutustelleet aikaisemmin jo kahvilassa.
Vielä kirkon pihalla Karilla ja minulla oli Annen kanssa miellyttävä jutteluhetki, vaikka kostea kylmä sää pyrki hytisyttämään meitä kaikkia. Karilla oli syyskuussa ollut "pyöreiden vuosien" merkkipäivänsä, ja Anne halusi vähän häntä ilahduttaa pienellä muistamisella.
Hyvillä mielin lähdimme siitä sitten ajelemaan kotiin päin. Rupatusta riitti taaskin koko matkan ajaksi. Poikkesimme juomassa kupposet lämmintä kahvia ja syömässä sämpylät Kiikoisten ABC:lla. Ajokeli oli surkea, mutta turvallisesti sentään matka taittui. Maisema ympärillä muuttui lumisateisen kotimatkan aikana valkoiseksi. Talvi tekee nyt oikeasti tuloaan.
Sydämellinen kiitos Annelle, Tarjalle ja "pojille" Räyskille, Killelle ja Imrelle, ihanasta ja tunnelmallisesta joulukonsertista. Ja kiitos kaikille tapaamilleni ystäville. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti