Oli taas niin kiva, kun sain mukaani keikkakaverini Karin. Meillä on aina leppoisaa matkoilla ja rupatusta riittää mennen tullen ja tullen mennen, niinkuin Annelilla on tapana sanoa. Tällä kertaa olimme lähteneet matkaan tavallista aikaisemmin, sillä tarkoitus oli ajella Annen Taide-Kahvilan kautta, ja käydä siellä tervehtimässä Tarjaa.
Perillä sitten kyselin, olisiko pensaissa vielä jäljellä viinimarjoja. Mieltäni poltteli antamani lupaus, että poimisin avuksi, jos vaan sattuisin paikalle sopivasti. Sainkin kuulla, että mustia viinimarjoja olisi vielä pihan pensaissa jäljellä. Siispä askeleitten suunta olikin sinne. Aika vierähti nopeasti siinä puuhassa, ja kun Tarjalle tuli asiakkaita enempi, niin sain kaverikseni vielä Karin. Saimmekin pihan pensaista kaikki marjat poimittua. Niitä tulikin tuhti ämpärillinen. Arvatkaapa, oliko mieleni hyvä, kun saimme sen työn tehtyä? Ilta läheni, ja läheni myös keikalle lähtö. Tuntui kivalta, kun Tarjakin oli virkistynyt, ja jaksoi lähteä mukaan.
Käenkosken lavalle ehdittyämme totesimme, että Recados oli jo aloittanut esiintymisensä. Jarkon tuttu ääni lauloi "Saarenmaan valssia". Toisena kappaleena hän esitti Juha vainion "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Menimme lavan editse ja siinä tervehdin poikia vilkuttamalla. Sain vastaukseksi hymyt ja nyökkäykset. En usko, että heitä paljonkaan häiritsin siinä. "Ikkunaprinsessa" ja "Et voi jättää minua" lauloi Mikko ja jatkoi, että orkesterin oma Jarkko esittää seuraavaksi pari tangoa. Seurasivat "Tango pelargonia", jonka sanoihin oli liitetty hiukan omaakin sanoitusta ja "Satumaa"-tango, joka "ei sen enempää esittelyä kaipaa... " Tangojen jälkeen Mikko lauloi merimiehistä: "Ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kun jossain - piru vie - jo laiva odottaa!", jotenkin näin se meni. Jatkoon tuli "Heili Karjalasta". Recados lähti sitten tauolle ja kuulutti lavalle Oja-Lipasti Bändin solisteineen. He olivat Juha Hautaluoma ja Nina Julia.
Heidän esiintymisensä jälkeen tuli Recados lavalle - vielä ilman Annelia.
Heti siinä toisen setin alkuun Jarkko lauloi "Punaisesta kitarasta" ja "Yhdestä ainoasta ikkunasta" ja sai nostatettua hyvän mielen pintaan. Sitten Mikko tarjoili fuskua täydeltä rintamalta : "Paha maa" ja "Polte" - ja Mikon rullaava kitarasoundi oli letkeää kuultavaa. Jatkettiin kappaleella "Sä koskaan et muuttua saa" - ja Tarjan kanssa huikkailimme: "Jarkkooo... älä vaan muutu" . Tuli tunteita nostattava "Moon river". Näiden hempeiden sävelten jälkeen polkaistiin pari jivekappaletta käyntiin. Näistä kun selvittiin, Jarkko totesi, että "rakkaus on sukkela tauti". Ja kuinka ollakaan tulikin tuttu melodia ja sanatkin tulivat osin mieleeni... mietinnän jälkeen. Olen kuullut tämän kappaleen esitettävän elokuvassa "Kaupungin yössä". Siinä söpö ilotyttö laulaa: ".he took my heart, throuing away... " ja jatkaa: .."Honey, I even don´t believe in love!" Että sillä lailla! Sitten oli luvassa "herkkää tekstiä" Jarkon mukaan, ja tuli pari sambakappaletta, joista toinen oli "Ainiaan". Vaan jo laitettiin lähtemään pois viimeisetkin melankolian rippeet, kun pojat polkaisivat ilmoille "Säkkijärven polkan". Vielä saatiin nautiskella lauantai-illan huumasta Jarkon tapaan ja sitten Recados lähti tauolle esitettyään vielä yhden suosikkikappaleeni "Runaway" - se on tunnari jostain poliisisarjasta. Ja näin oli aika Oja-Lipasti Bändin astua solisteineen taas lavalle.
Kun Recados palasi seuraavan kerran lavalle tauon jälkeen, se toi mukanaan myös Annelin. Ihastuneena totesin, että hän oli pukeutunut pitkään hameeseen, jonka somisteena oli kaunissolkinen vyö sekä somaan valkoiseen pitsipuseroon ja boleroon. Todella sievä ja naisellinen asu! Anneli oli nätti, iloinen ja hymyilevä - ilo silmälle. Aloituskappaleina olivat tutusti "Suojaan" ja "Tanssin päivät, tanssin yöt". Seuraavana olikin vuorossa perinteiset valssit "Minä rakastan sua" ja "Ilta Skanssissa". Ilahduin, kun Kari pyysi tanssimaan. Oli mukavaa kiertää lavaa valssin tahdissa. Tapsukalle Anneli lauloi "Mustat silmät", ja tämä kiitteli kauniisti. "Koivukujalla" jatkettiin. Sitten seurasivat Annelin hauskat humpat "Kolpakot" ja "Autotyttö". Autotytössä on se kiva Pertin rumpujen "naputus" rytmi, josta tykkään ja samaten poikien vihellyskonsertti lopussa. Värittävät kivasti kappaletta.
"Sold my soul" kaikui haikeana ja tunteita nostattavana, joita lisäsivät vielä Jarkon ihana kosketinsoolo ja Mikon kaunis kitara vahvistivat tunnelmaa. Lisää tunnepitoista tarjoiltiin, kun Anneli lauloi "Niin paljon kuuluu rakkauteen". Mielessä kulkee haikeansuloisia muistoja nuoruuden ajoilta. Vaan jo "Jambalayan" alkaessa soida päästiin kunnolla poikien mukana jammailun makuun. Taas nähtiin ja kuultiin koskettimien ja kitaran riemukas vuoropuhelu. Pojat osaavat asiansa.
Kun Anneli sitten lauloi "That´s allright, mama", se loppui orkesterin toteamukseen: "seuraavaksi.. Oja-Lipasti Bänd"..
Kun Annelin ja Recadoksen seuraava setti oli alkamassa, se aloitettiin Vaya con Diosin kappaleella "Ne na na na". Kaverikseen se sai Madonnan "La isla bonita". Dannyn ja Armin duetto oli vuorossa ja "Tahdon olla sulle hyvin hellä" loputtua, hellitteli Danny Armiansa pienellä pussilla Nalle-karkkeja. Siitä hän sai palkakseen Armilta lämpimän halin herttaisen hymyn kera. Anneli jatkoi laulamalla "Kuolleet lehdet", jolloin saatiin kuulla Mikolta aivan ihana kitarasoolo, jolle yleisö taputti, ja joka sai Annelin kiittämään kitaristiaan laulun loputtua: "Todella hieno soolo, kiitos!"
Mikko kumarsi kiitokseksi. Jatkettiin Annen Anneli-siskolleen tekemällä kappaleella "Syntinen koi". En ole vieläkään löytänyt jujua, mikä siinä laulussa toisi Annelin mieleen. Seuraavana tulikn sitten Beatlesia "I saw her standing there". Tässä vaiheessa iltaa Anneli esitteli orkesterinsa ja virallisen esityksensä päätteeksi lauloi "Great balls of fire". Vaan yleisö halusi kuulla lisää... ja Anneli kutsuttiin kahdesti vielä lavalle. Encoreina hän esitti "Seitsemäs taivas" ja "House of the rising sun". Ja toisen kutsun jälkeen vielä "Kolme cowboyta ratsastaa".
Näin oli taas kerran ihana musiikintäyteinen ilta eletty ja koettu. Annelilta saimme vielä pienen rupatustuokion, kortin ja lämpimän halin ennen poislähtöä.
Sydämellinen kiitos teille Anneli ja Recados illan upeasta musiikkinautinnosta ja kiitokset myös kivoille keikkakavereille seurasta! Oli taas ilo jakaa ilta kanssanne. Tapaamisiin! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti