"Tortinmäessä on yksi Suomen ainutlaatuisimmista tanssilavoista. Tämä pieni ns. mutterilava on yhä edelleen alkuperäisen näköinen, ja lavalla tanssitaan jo 57. kesää. Lava on säilynyt Tortinmäessä vahvan talkoohengen voimin.".. teksti on lainattu Turkulainen-lehdestä vuodelta 2012. Minulla on se käsitys, että lava olisi kärsinyt asiakaspulasta, mutta sen toimintaa olisi uudelleen pyritty virittelemään. Tämän kesän aikana lavalla on ollut eturivin artisteja orkestereineen. Tänään lavalle astuisivat Anne Mattila ja Mistral.
Matkaan pääsin lähtemään tälläkin kertaa oman keikkakaverini Karin kanssa. Hän tuli minua hakemaan tapansa mukaan kotipihasta ja vaihtoi muutaman sanasen mieheni kanssa ennen kuin jatkoimme yhdessä matkaa eteenpäin.
Oli helteinen sää - vielä illalla klo18 aikoihin mittari hipoi +30C asteen rajaa.
Mistral-orkesteri aloitti oman osuutensa klo 19, ja soitti kaksi settiä - välillä 15 minuutin tauko. Mistralin toisen setin aikana Anne ajoi paikalle tutulla ja luotettavalla "keikkaratsullaan" Mercedes Benz UNZ 616:llaan. Hän tuli pian pihalle luoksemme juttelemaan ja tutustumaan tanssipaikkaan, joka oli hänellekin uusi ja "ennenkäymätön" tuttavuus.
klo 21 oli Annen vuoro astua lavalle. Kille kuulutti: "Laulajatar Anne Mattila" ja yleisö puhkesi innokkaisiin taputuksiin. Iloinen hymy huulilla Anne aloitti hauskasti laululla: "Luovaa hulluuta"! Olimme jokin aika aikaisemmin puhuneet mm. tästä kappaleesta, kun oli ollut puhe, mitä olisi kiva keikalla kuulla. Olin maininnut myös tämän siinä yhteydessä. Eli sain kuulla toiveeni heti setin alkuun. ".. tuulikellon soitossa voi kyllä tanssia, tarvitaan vain sopivasti luovaa hulluutta. Metsätähden loisteessa voi yöllä kulkea, aito kahden rakkaus ei kaipaa polkuja.".. Anne toivotti yleisölle hyvää perjantai-iltaa, toivotteli kaikki paikalla olijat tervetulleeksi ja samalla kertoi olevansa tällä lavalla ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen seurasi "Sä annoit suunnan elämään". "Enkeleitä, onko heitä" sai lisäkommentin" .. "ja onhan heitä!" "Juokse, juokse, juokse!", jonka jälkeen "Hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun" sai Annen kommentoimaan laulamaansa sanoilla .".. ja mähän en tykkää oikein laihoista" - ja pitkään ja hoikkaan basistiinsa Sputnikiin katsahtaen sanoi:" Tai mä syötän sulle pullaa!!" Yleisössä kommentti herätti ansaittua hilpeyttä.
Seuraavana kuultiin "Toivon sulle" .. sen aikana alkoi orkesterin poikien suupieliä nykiä, ja Anne huiskautti kättään kuin sanoen "olettekos siinä!", mutta ei mahtanut mitään itselleen, vaan alkoi nauraa. Kappaleen loputtua hän sanoi, että sekosi sanoissa ja pojat vielä naurattivat, että kuumuus kai sen teettää (sekoittaa sanoja mielessä). Anne lauloi sitten "Pekka Puupää kesälaitumilla"-elokuvasta tutun laulun "Sinun silmiesi tähden", jonka elokuvassa laulaa Olavi Virta. Anne kertoi edelleen, että elokuvassa sankari kysyy neitoselta: "Onko vesi lämmintä?" - Kun neito vastaa:"Juu", sankari suutelee häntä. Se oli aikoinaan kovaa kolahtanut nuoren tytön mieleen ja jäänyt sinne. "Minä soitan sulle illalla", johon Anne jatkoi ..".. ja nyt Räyski nostaa haitarin rinnoilleen...". - "Elämän peli" on kappale, jonka Anne valmisteli ollessaan 14-vuotias, jolloin ei - omien sanojensa mukaan - tiennyt elämästä vielä mitään, ja jatkoi, ettei tainnut tietää oikeastaan vieläkään paljon. Ihan hyvä ja iskevä teksti laulussa kuitenkin jo on. Seuraavana kuultiin "Valokuva" ja tuo ihana "Tuoksui ruoho" ja setin viimeisenä "Minne mua viet". Sen aikana jäin kuuntelemaan Farmarin aivan ihanaa kitarasooloa.
Tauon aikana piipahdimme joukolla kahvilla ja virvokkeilla.. siinä ohessa yllättäen tapasin entisen työkaverini Raijan miehineen. Olipa kiva yllätys! Palattuamme pihamaalle meitä odotteli vähemmän miellyttävät seuralaiset. Jostain syystä - tai arvelin, että naisten hajuvedet ja miesten partavedet houkuttelivat paikalle runsain määrin ampiaisia. Oli vaikea olla hätistelemättä niitä pois, ja niinpä sattuikin, että yksi pääsi tuikkaamaan piikkinsä Jarnon niskaan. Se oli ikävä tilanne.
Vaan keikka jatkui. Toinen setti alkoi. Anne lauloi "Kädet hellät, katsees kuin tulta" - "Menneet on menneet" ja sitten tuli toinen toivomani laulu "Petite Fleur" eli "Pieni kukkanen". Sen on Laila Kinnunen levyttänyt myös aikoinaan. Anne lauloi tunteella tämän iki-ihanan kappaleen. Setti jatkui "En tietää mä voi". Kun hän kuulutti seuraavaksi "Hei älä karkaa", hän jatkoi siihen .".. karkas se sittenkin!" ja iski minulle silmää. Satuin olemaan ihan häntä vastapäätä silloin. "Joline" tuli kaverina sille kappaleelle. Siirryttiin rauhallisempiin säveliin "Rakkauden"ja "Taivaan kartta", jonka myös joku oli toivonut. "Kauan, niin kauan" ja "Kesätuuli". "Asfalttiviidakkoakin" oli toivottu, ja Anne lauloi sen. Setin ja keikan virallisen osan päätti tuo kaunis Annen viimeisen levyn nimikkokappale "Elämä on lahja". Ja jälleen pysähdyin kuuntelemaan Farmarin taidokasta kitarasooloa.
Toki Annelta pyydettiin vielä hiukan lisää, niinpä hän esitti encoreina "Sielu salamoi". Hän kyseli, olisiko yleisön joukossa joku mieshenkilö, joka haluaisi tulla "Janneksi" laulamaan hänen kanssaan. Eipä löytynyt halukkaita, niinpä Sputnikista tuli tutusti "Janne" - vaan yllätys, yllätys - sitten Farmarikin vetäisi oman "Jannensa". Hyvin meni sekin! Toisena encorena kuultiin "Bailando" ja siinä koko orkesteri Anne mukaan luettuna pisti vauhtia tanssijoihin mukavalla poljennollaan.
Kuumuudesta huolimatta ilta oli hauska ja iloinen.. kivasti oli paikalle tullut tuttujakin Annea ja Mistralia kannustamaan. : Karin ja itseni lisäksi Takalan Liisa, Kale, Eve ja Jarno, Merja ja Juhani Tarkka, Jarno Rosvall, Jarmo Lindholm, Taisto Koskela, Jukka ja Pirkko Sundell ja muutama muu tuttu kasvo.
Kaunis kiitos herttaiselle Annelle ja taitavalle Mistral-orkesterille todella nautittavasta musiikkiannista ja kiitos kivoille keikkakavereille seurasta. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti