Anneli Mattila ja Recados Parkanon Käenkoskella 16.8.2014

Oli taas niin kiva, kun sain mukaani keikkakaverini Karin. Meillä on aina leppoisaa matkoilla ja rupatusta riittää mennen tullen ja tullen mennen, niinkuin Annelilla on tapana sanoa. Tällä kertaa olimme lähteneet matkaan tavallista aikaisemmin, sillä tarkoitus oli ajella Annen Taide-Kahvilan kautta, ja käydä siellä tervehtimässä Tarjaa.

Perillä sitten kyselin, olisiko pensaissa vielä jäljellä viinimarjoja. Mieltäni poltteli antamani lupaus, että poimisin avuksi, jos vaan sattuisin paikalle sopivasti. Sainkin kuulla, että mustia viinimarjoja olisi vielä pihan pensaissa jäljellä. Siispä askeleitten suunta olikin sinne. Aika vierähti nopeasti siinä puuhassa, ja kun Tarjalle tuli asiakkaita enempi, niin sain kaverikseni vielä Karin. Saimmekin pihan pensaista kaikki marjat poimittua. Niitä tulikin tuhti ämpärillinen. Arvatkaapa, oliko mieleni hyvä, kun saimme sen työn tehtyä? Ilta läheni, ja läheni myös keikalle lähtö. Tuntui kivalta, kun Tarjakin oli virkistynyt, ja jaksoi lähteä mukaan.

Käenkosken lavalle ehdittyämme totesimme, että Recados oli jo aloittanut esiintymisensä. Jarkon tuttu ääni lauloi "Saarenmaan valssia". Toisena kappaleena hän esitti Juha vainion "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Menimme lavan editse ja siinä tervehdin poikia vilkuttamalla. Sain vastaukseksi hymyt ja nyökkäykset. En usko, että heitä paljonkaan häiritsin siinä. "Ikkunaprinsessa" ja "Et voi jättää minua" lauloi Mikko ja jatkoi, että orkesterin oma Jarkko esittää seuraavaksi pari tangoa. Seurasivat "Tango pelargonia", jonka sanoihin oli liitetty hiukan omaakin sanoitusta ja "Satumaa"-tango, joka "ei sen enempää esittelyä kaipaa... " Tangojen jälkeen Mikko lauloi merimiehistä: "Ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kun jossain - piru vie - jo laiva odottaa!", jotenkin näin se meni. Jatkoon tuli "Heili Karjalasta". Recados lähti sitten tauolle ja kuulutti lavalle Oja-Lipasti Bändin solisteineen. He olivat Juha Hautaluoma ja Nina Julia.

Heidän esiintymisensä jälkeen tuli Recados lavalle - vielä ilman Annelia.
Heti siinä toisen setin alkuun Jarkko lauloi "Punaisesta kitarasta" ja "Yhdestä ainoasta ikkunasta" ja sai nostatettua hyvän mielen pintaan. Sitten Mikko tarjoili fuskua täydeltä rintamalta : "Paha maa" ja "Polte" - ja Mikon rullaava kitarasoundi oli letkeää kuultavaa. Jatkettiin kappaleella "Sä koskaan et muuttua saa" - ja Tarjan kanssa huikkailimme: "Jarkkooo... älä vaan muutu" . Tuli tunteita nostattava "Moon river". Näiden hempeiden sävelten jälkeen polkaistiin pari jivekappaletta käyntiin. Näistä kun selvittiin, Jarkko totesi, että "rakkaus on sukkela tauti". Ja kuinka ollakaan tulikin tuttu melodia ja sanatkin tulivat osin mieleeni... mietinnän jälkeen. Olen kuullut tämän kappaleen esitettävän elokuvassa "Kaupungin yössä". Siinä söpö ilotyttö laulaa: ".he took my heart, throuing away... " ja jatkaa: .."Honey, I even don´t believe in love!" Että sillä lailla! Sitten oli luvassa "herkkää tekstiä" Jarkon mukaan, ja tuli pari sambakappaletta, joista toinen oli "Ainiaan". Vaan jo laitettiin lähtemään pois viimeisetkin melankolian rippeet, kun pojat polkaisivat ilmoille "Säkkijärven polkan". Vielä saatiin nautiskella lauantai-illan huumasta Jarkon tapaan ja sitten Recados lähti tauolle esitettyään vielä yhden suosikkikappaleeni "Runaway" - se on tunnari jostain poliisisarjasta. Ja näin oli aika Oja-Lipasti Bändin astua solisteineen taas lavalle.

Kun Recados palasi seuraavan kerran lavalle tauon jälkeen, se toi mukanaan myös Annelin. Ihastuneena totesin, että hän oli pukeutunut pitkään hameeseen, jonka somisteena oli kaunissolkinen vyö sekä somaan valkoiseen pitsipuseroon ja boleroon. Todella sievä ja naisellinen asu! Anneli oli nätti, iloinen ja hymyilevä - ilo silmälle. Aloituskappaleina olivat tutusti "Suojaan" ja "Tanssin päivät, tanssin yöt". Seuraavana olikin vuorossa perinteiset valssit "Minä rakastan sua" ja "Ilta Skanssissa". Ilahduin, kun Kari pyysi tanssimaan. Oli mukavaa kiertää lavaa valssin tahdissa. Tapsukalle Anneli lauloi "Mustat silmät", ja tämä kiitteli kauniisti. "Koivukujalla" jatkettiin. Sitten seurasivat Annelin hauskat humpat "Kolpakot" ja "Autotyttö". Autotytössä on se kiva Pertin rumpujen "naputus" rytmi, josta tykkään ja samaten poikien vihellyskonsertti lopussa. Värittävät kivasti kappaletta.

"Sold my soul" kaikui haikeana ja tunteita nostattavana, joita lisäsivät vielä Jarkon ihana kosketinsoolo ja Mikon kaunis kitara vahvistivat tunnelmaa. Lisää tunnepitoista tarjoiltiin, kun Anneli lauloi "Niin paljon kuuluu rakkauteen". Mielessä kulkee haikeansuloisia muistoja nuoruuden ajoilta. Vaan jo "Jambalayan" alkaessa soida päästiin kunnolla poikien mukana jammailun makuun. Taas nähtiin ja kuultiin koskettimien ja kitaran riemukas vuoropuhelu. Pojat osaavat asiansa.

Kun Anneli sitten lauloi "That´s allright, mama", se loppui orkesterin toteamukseen: "seuraavaksi.. Oja-Lipasti Bänd"..
Kun Annelin ja Recadoksen seuraava setti oli alkamassa, se aloitettiin Vaya con Diosin kappaleella "Ne na na na". Kaverikseen se sai Madonnan "La isla bonita". Dannyn ja Armin duetto oli vuorossa ja "Tahdon olla sulle hyvin hellä" loputtua, hellitteli Danny Armiansa pienellä pussilla Nalle-karkkeja. Siitä hän sai palkakseen Armilta lämpimän halin herttaisen hymyn kera. Anneli jatkoi laulamalla "Kuolleet lehdet", jolloin saatiin kuulla Mikolta aivan ihana kitarasoolo, jolle yleisö taputti, ja joka sai Annelin kiittämään kitaristiaan laulun loputtua: "Todella hieno soolo, kiitos!"

Mikko kumarsi kiitokseksi. Jatkettiin Annen Anneli-siskolleen tekemällä kappaleella "Syntinen koi". En ole vieläkään löytänyt jujua, mikä siinä laulussa toisi Annelin mieleen. Seuraavana tulikn sitten Beatlesia "I saw her standing there". Tässä vaiheessa iltaa Anneli esitteli orkesterinsa ja virallisen esityksensä päätteeksi lauloi "Great balls of fire". Vaan yleisö halusi kuulla lisää... ja Anneli kutsuttiin kahdesti vielä lavalle. Encoreina hän esitti "Seitsemäs taivas" ja "House of the rising sun". Ja toisen kutsun jälkeen vielä "Kolme cowboyta ratsastaa".
Näin oli taas kerran ihana musiikintäyteinen ilta eletty ja koettu. Annelilta saimme vielä pienen rupatustuokion, kortin ja lämpimän halin ennen poislähtöä.
Sydämellinen kiitos teille Anneli ja Recados illan upeasta musiikkinautinnosta ja kiitokset myös kivoille keikkakavereille seurasta! Oli taas ilo jakaa ilta kanssanne. Tapaamisiin! :-)

Anne Mattila ja Mistral Tortinmäen lavalla 5.8.2014.

"Tortinmäessä on yksi Suomen ainutlaatuisimmista tanssilavoista. Tämä pieni ns. mutterilava on yhä edelleen alkuperäisen näköinen, ja lavalla tanssitaan jo 57. kesää. Lava on säilynyt Tortinmäessä vahvan talkoohengen voimin.".. teksti on lainattu Turkulainen-lehdestä vuodelta 2012. Minulla on se käsitys, että lava olisi kärsinyt asiakaspulasta, mutta sen toimintaa olisi uudelleen pyritty virittelemään. Tämän kesän aikana lavalla on ollut eturivin artisteja orkestereineen. Tänään lavalle astuisivat Anne Mattila ja Mistral.
Matkaan pääsin lähtemään tälläkin kertaa oman keikkakaverini Karin kanssa. Hän tuli minua hakemaan tapansa mukaan kotipihasta ja vaihtoi muutaman sanasen mieheni kanssa ennen kuin jatkoimme yhdessä matkaa eteenpäin.
Oli helteinen sää - vielä illalla klo18 aikoihin mittari hipoi +30C asteen rajaa.
Mistral-orkesteri aloitti oman osuutensa klo 19, ja soitti kaksi settiä - välillä 15 minuutin tauko. Mistralin toisen setin aikana Anne ajoi paikalle tutulla ja luotettavalla "keikkaratsullaan" Mercedes Benz UNZ 616:llaan. Hän tuli pian pihalle luoksemme juttelemaan ja tutustumaan tanssipaikkaan, joka oli hänellekin uusi ja "ennenkäymätön" tuttavuus.
 

klo 21 oli Annen vuoro astua lavalle. Kille kuulutti: "Laulajatar Anne Mattila" ja yleisö puhkesi innokkaisiin taputuksiin. Iloinen hymy huulilla Anne aloitti hauskasti laululla: "Luovaa hulluuta"! Olimme jokin aika aikaisemmin puhuneet mm. tästä kappaleesta, kun oli ollut puhe, mitä olisi kiva keikalla kuulla. Olin maininnut myös tämän siinä yhteydessä. Eli sain kuulla toiveeni heti setin alkuun. ".. tuulikellon soitossa voi kyllä tanssia, tarvitaan vain sopivasti luovaa hulluutta. Metsätähden loisteessa voi yöllä kulkea, aito kahden rakkaus ei kaipaa polkuja.".. Anne toivotti yleisölle hyvää perjantai-iltaa, toivotteli kaikki paikalla olijat tervetulleeksi ja samalla kertoi olevansa tällä lavalla ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen seurasi "Sä annoit suunnan elämään". "Enkeleitä, onko heitä" sai lisäkommentin" .. "ja onhan heitä!" "Juokse, juokse, juokse!", jonka jälkeen "Hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun" sai Annen kommentoimaan laulamaansa sanoilla .".. ja mähän en tykkää oikein laihoista" - ja pitkään ja hoikkaan basistiinsa Sputnikiin katsahtaen sanoi:" Tai mä syötän sulle pullaa!!" Yleisössä kommentti herätti ansaittua hilpeyttä.

Seuraavana kuultiin "Toivon sulle" .. sen aikana alkoi orkesterin poikien suupieliä nykiä, ja Anne huiskautti kättään kuin sanoen "olettekos siinä!", mutta ei mahtanut mitään itselleen, vaan alkoi nauraa. Kappaleen loputtua hän sanoi, että sekosi sanoissa ja pojat vielä naurattivat, että kuumuus kai sen teettää (sekoittaa sanoja mielessä). Anne lauloi sitten "Pekka Puupää kesälaitumilla"-elokuvasta tutun laulun "Sinun silmiesi tähden", jonka elokuvassa laulaa Olavi Virta. Anne kertoi edelleen, että elokuvassa sankari kysyy neitoselta: "Onko vesi lämmintä?" - Kun neito vastaa:"Juu", sankari suutelee häntä. Se oli aikoinaan kovaa kolahtanut nuoren tytön mieleen ja jäänyt sinne. "Minä soitan sulle illalla", johon Anne jatkoi ..".. ja nyt Räyski nostaa haitarin rinnoilleen...". - "Elämän peli" on kappale, jonka Anne valmisteli ollessaan 14-vuotias, jolloin ei - omien sanojensa mukaan - tiennyt elämästä vielä mitään, ja jatkoi, ettei tainnut tietää oikeastaan vieläkään paljon. Ihan hyvä ja iskevä teksti laulussa kuitenkin jo on. Seuraavana kuultiin "Valokuva" ja tuo ihana "Tuoksui ruoho" ja setin viimeisenä "Minne mua viet". Sen aikana jäin kuuntelemaan Farmarin aivan ihanaa kitarasooloa.
Tauon aikana piipahdimme joukolla kahvilla ja virvokkeilla.. siinä ohessa yllättäen tapasin entisen työkaverini Raijan miehineen. Olipa kiva yllätys! Palattuamme pihamaalle meitä odotteli vähemmän miellyttävät seuralaiset. Jostain syystä - tai arvelin, että naisten hajuvedet ja miesten partavedet houkuttelivat paikalle runsain määrin ampiaisia. Oli vaikea olla hätistelemättä niitä pois, ja niinpä sattuikin, että yksi pääsi tuikkaamaan piikkinsä Jarnon niskaan. Se oli ikävä tilanne.

Vaan keikka jatkui. Toinen setti alkoi. Anne lauloi "Kädet hellät, katsees kuin tulta" - "Menneet on menneet" ja sitten tuli toinen toivomani laulu "Petite Fleur" eli "Pieni kukkanen". Sen on Laila Kinnunen levyttänyt myös aikoinaan. Anne lauloi tunteella tämän iki-ihanan kappaleen. Setti jatkui "En tietää mä voi". Kun hän kuulutti seuraavaksi "Hei älä karkaa", hän jatkoi siihen .".. karkas se sittenkin!" ja iski minulle silmää. Satuin olemaan ihan häntä vastapäätä silloin. "Joline" tuli kaverina sille kappaleelle. Siirryttiin rauhallisempiin  säveliin "Rakkauden"ja "Taivaan kartta", jonka myös joku oli toivonut. "Kauan, niin kauan" ja "Kesätuuli". "Asfalttiviidakkoakin" oli toivottu, ja Anne lauloi sen. Setin ja keikan virallisen osan päätti tuo kaunis Annen viimeisen levyn nimikkokappale "Elämä on lahja". Ja jälleen pysähdyin kuuntelemaan Farmarin taidokasta kitarasooloa.

                                      Alakuvassa on uusi "Janne Tulkki" ja Sielu Salamoi :-)

Toki Annelta pyydettiin vielä hiukan lisää, niinpä hän esitti encoreina "Sielu salamoi". Hän kyseli, olisiko yleisön joukossa joku mieshenkilö, joka haluaisi tulla "Janneksi" laulamaan hänen kanssaan. Eipä löytynyt halukkaita, niinpä Sputnikista tuli tutusti "Janne" - vaan yllätys, yllätys - sitten Farmarikin vetäisi oman "Jannensa". Hyvin meni sekin! Toisena encorena kuultiin "Bailando" ja siinä koko orkesteri Anne mukaan luettuna pisti vauhtia tanssijoihin mukavalla poljennollaan.
Kuumuudesta huolimatta ilta oli hauska ja iloinen.. kivasti oli paikalle tullut tuttujakin Annea ja Mistralia kannustamaan. : Karin ja itseni lisäksi Takalan Liisa, Kale, Eve ja Jarno, Merja ja Juhani Tarkka, Jarno Rosvall, Jarmo Lindholm, Taisto Koskela, Jukka ja Pirkko Sundell ja muutama muu tuttu kasvo.

                                                (Kuva on otettu netistä)
Kaunis kiitos herttaiselle Annelle ja taitavalle Mistral-orkesterille todella nautittavasta musiikkiannista ja kiitos kivoille keikkakavereille seurasta. :-)