Anneli Mattila ja Recados Yläneen Valasrannassa 26.7.2014.

Parhaillaan istuskelen kotitalomme terassilla ja kirjoittelen muistiin eilisillan keikkakertomusta suloisessa +28,6 asteen lämmössä. Tässä ollaan "vihreässä varjossa". Viiniköynnöksen vihreälehtiset rönsyt kiertävät terassia, ja antavat suojaa paahtavaa aurinkoa vastaan.

Eilinen ilta oli jälleen omistettu musiikille ja ystävien tapaamiselle. Anneli ja Recados olivat esiintymässä Yläneen Valasrannassa, mikä on tyylikäs ja kaunis paikka.
Tällä kertaa keikkakumppanina olikin taas Kari, jonka luokse Vistalle ajelin oman autoni kanssa. Siellä siiryin hänen autoonsa, jolla sitten jatkoimme matkaa. Olikin rattoisaa jutella kuulumiset pitkästä aikaa näin "face to face". Keskustelumme katkesi hetkeksi, sillä yllättäen jouduimme matkalla kolaripaikalle. Siellä oli onneksi jo auttajia ja liikenteen ohjaaja paikalla, ja meille näytettiin merkkiä, että "menkää eteenpäin". Ambulanssia eikä poliisia vielä näkynyt paikalla. Toinen kolariautoista seisoi tiellä kyljesssään peltivaurioita ja toinen auto oli ajautunut pois tieltä ollen melkein kyljellään ojassa. Naishenkilö istui auton vierellä pidellen niskaansa. Ilmeisesti mitään erittäin vakavaa henkilövahinkoa ei ollut onneksi sattunut; paikalla olijoitten käyttäytyminen sai ajattelemaan näin. Me siis jatkoimme matkaa.

Valasrannassa jouduimme odottelemaan pääsyä lippuluukulle joltisenkin tovin. Jono oli pitkä. Kun sitten pääsimme vihdoin sisään, totesin että Recados oli jo lavalla ja heidän esiintymisensä pitkällä menossa. Vaan istahtaessamme terassipuolen pöytään alkoi Jarkko laulaa lavalla "Punainen kitara" ja sen perään "Yksi ainoa ikkuna". Ilta oli alkamassa keikan osalta kohdallani parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä luoksemme alkoi hiljalleen kerääntyä tuttuja mukavia ihmisiä: tuli Niina, Tarja-Riitta ja Martti ja Jarno.. Kun Recados esitti viimeisiä settinsä kappaleita kurkistimme sisälle ja tervehdimme orkesteria. Sieltä vastattiin iloisilla hymyillä, ilmeillä ja nyökkäyksillä. Siellä jo tapasimme Tapsukankin.
Sitten olikin vuorossa illan toinen orkesteri Hurma. Orkesterin soittaessa siirryimme vähitellen sisäpuolella. Hurma aloitti Recadoksen ohjelmistostakin tutulla "Paholainen"... Sen jälkeen tulivat letkeät foxit, ja Kari vei Niinan tanssimaan.

Kun Recados saapui uudelleen lavalle, se toi mukanaan kauniisti hymyilevan Annelin. Hän aloitti tutusti kappaleella "Suojaan". Yleisöä tervehdittyään hän jatkoi "Tanssin päivät, tanssin yöt". "Don´t cry for Loui", jonka jälkeen totesi ..".huhhuh kun täällä on kuuma", ja jatkoi .".ja on varmasti sielläkin" tarkoittaen lavalla tanssivia ihmisiä, ja pyyhkäisten samalla hikeä otsaltaan.

"Seuraava kappale on tarkoitettu Tapsukalle", hän sanoi ja niin kaikui kuuluville "Mustat silmät". Sen aikana taas tuli ensin Jarkon kaunis kosketinsoolo, joka jatkui Mikon kitarasoololla. Seuraavaksi Anneli informoi, että ."..sitten mennään perinteisellä valssilla. Ja "Minä rakastan sua" alkoi soida. Ilokseni Kari tuli pyytämään minua valssille. Kuumuus ei haitannut, kun kiersimme lavaa valssin soidessa. Toisena kappaleena tuli "Rantakoivun alla". - Jatkettiin "kolpakoilla" ja "autotyttö" hurmasi miehiä. "Sold my soul" sai tunnelman herkistymään, kun sai kuunnella Jarkon ja Mikon kauniita soolo-esityksiä. "Niin paljon kuuluu rakkauteen", lauloi Anneli tuon iki-ihanan ikivihreän. Sitten taas repäistiin ja "Jambalaya" alkoi soida. sen aikana päästettiin irti Jarkko ja Mikko kosketin- ja kitara-soolojensa kanssa. Oli oikeat "jamit", jossa soitinten vuoropuhelun aloittivat muusikkojen kohteliaat kumarrukset toisilleen. :-) Tätä hauskaa esitystä jatkoi "That´s allright, mama"="Kaikki hyvin, äiti", jonka lopussa pojat lauloivat .".. that´s allright... that´sallright ... äireeee".

"Besame mucho" jatkoi settiä vielä ja sen kaverina "Tahdo tietää en". Näin oli ensimmäinen setti viety läpi ja Anneli ja pojat pääsivät vetämään henkeä ja hetkeksi rentoutumaan.
Tauolla kokoonnuimme jälleen - tällä kertaa kahvilan puolella. Sinne tuli istumaan Arttukin, joka oli lähtenyt Anneli-siskonsa mukaan keikalle. Myös Jarkko tuli hetkeksi istahtamaan seuraan ja juttelemaan. Mikon olimme pikaisesti tavanneet jo ennen Annelin ja Recadoksen yhteisen esiintymisen alkamista tauolla. Hän kertoili siinä, että he (orkesterin pojat) olivat käyneet heti alussa hiukan viilentymässä helteisen päivän kuumuudesta - uimalla järvessä. Tosin taas oli hiki ja paidat kastuneet.

                                                  Anneli sai ihailijaltaan kauniin ruusun.

Kun toinen setti alkoi, kuultiin Annelin ja Jarkon yhteisesti esittämä "Painu pois, Jack!" Se olikin mukavan kuuloinen sovitus, ja minulle aikaisemmin kuulematon. Tykkäsin kovasti siitä. Jatkona seurasi tarina "Sinisistä mokkakengistä". "Kuolleet lehdet"- "Syntinen koi"- "La isla bonita" ja "Ne na na na". Tämän jälkeen tulikin Armin ja Dannyn duetto "Tahdon olla sulle hyvin hellä". Tuntui kivalta, kun Kari pyysi toistamiseen tanssimaan. Siellä lattialla ollessamme yritimme kuunnella, mitä hyvää olisi Armille tarjolla tänään... jotain suuhun pantavaa makeaa se oli, jota voisi nuolaista ja imeskellä (mahdoinkohan kuulla oikein?) Seuraavana oli " Liian pitkä matka kotiin". Jo pantiin taas tanssikenkiin vipinää "Great balls of fire" ja setin viimeisenä Beatlesien "I saw her standing there".
Anneli poistui lavalta kiitettyään yleisöä illasta. Mikko tarttui mikrofoniin ja aloitti.. "hyvät naiset, pahat naiset ja tanssikurssilaiset... " Anneli haluttiin kuitenkin vielä encoreille, ja kun taputukset jatkuivat, alkoi orkesteri myötäillä ..". Armi, Armi.. minne meni Armi? Armi, Armi.. missä on Armi?... siellä alla omenapuun..:-).. ja Anneli palasi lavalle takaisin. Siinä hän tuumasi... "hidasta kai, on niin kuuma", ja pyyhki taas hikeä otsaltaan. Niinpä saimme kuin saimmekin kuulla tuon upean tulkinnan "The House of The Rising Sun" ja myös "Seitsemäs taivas". Ja lopulta Anneli päästettiin lähtemään lavalta ja tapaamaan fanejaan. Kortteja ei ollut mukana, mutta kaunis hymy, ystävälliset sanat ja lämmin halaus oli kaikille jaossa.

Kaunis kiitos ihanalle Annelille ja symppiksille ja taitaville Recadoksen pojille illan musiikkiannista. Kiitos myös supermukaville keikkakavereille seurasta. Ilta oli kaikkiaan hieno, ja oli ilo jakaa se kanssanne! :-)

Anneli Mattila ja Recados Särkän lavalla Punkalaitumella 23.7.2014.

Olin sopinut Martikaisen Sarin ja Juhan kanssa, että heidän tullessaan  hakemaan minut mukaansa Annelin keikalle, he pysähtyisivät levähtämään meillä, ja sitten jatkaisimme yhdessä matkaa meiltä eteenpäin. Olin laittanut valmiiksi "pientä suolaista" ystävilleni. Se sitten ilokseni heille maistuikin.
Istuimme meillä terassilla juttelemassa ja nauttimassa lämpimästä säästä. Oikeastaan sää oli aivan hellelukemissa - vielä puoli seitsemän aikaan lämpömittari näytti +27 astetta.
Noin klo19 lähdimme meiltä liikkeelle. Omalla kohdallani matka taittui pitkälti puhelimessa puhellen. Juttelin Maaritin äidin Tainan kanssa hänen kuulumisistaan, jotka eivät olleet kovin valoisia. Yritin valaa jaksamista ja uskoa, että hankala tilanne selviää nopeasti ja luulenkin, että hän reipastui jonkin verran. Hän lupasi pitää minut ajan tasalla.
Punkalaitumen Särkälle saavuimme niin että Recados oli lopettelemassa ensimmäistä settiään.
Lavalle astui Mikko Mäkeläisen Myrskylyhty-orkesteri.
Annelin ja Recadoksen yhteistä lavalle tulemista odotellessa istahdimme kahvilan pöytään rupattelemaan jo paikalle saapuneitten keikkakavereittemme kanssa. Kaikkiaan meitä faneja saapuikin sitten oikein mukava joukko: Sarin, Juhan ja itseni lisäksi tulivat Katja äitinsä ja Voten kanssa, Takalan kiva perhe kokonaisuudessaan, Tapsukka, Tarja-Riitta ja Martti, Jarmo Lindholm ja muutama tuttu kasvo, joiden nimiä en vieläkään tiedä. Annelin mukaan olivat lähteneet isä ja Arttu-veli.

Anneli ja Recados aloittivat yhteisen esiintymisensä klo21  Myrskylyhdyn lopetettua oman settinsä.
Tutusti setti alkoi Annelin kappaleella "Suojaan" jonka alussa orkesterin pojat kutsuivat hänet lavalle. Tämän jälkeen Anneli toivotti hyvää keskiviikkoiltaa kaikille, ja kertoi esittävänsä seuraavaksi "Liian pitkä matka kotiin". Sitten jatkettiin "Don´t cry for Loui" ja "Koivukuja" - Anneli sanoi tuottavansa rumpalilleen sydänsuruja seuraavalla kappaleella ja aloitti .". viiltää, viiltää, nyt suru sydäntäni viiltää..". Tämä kaunis laulu tuli itselleni tutuksi aikoinaan Olavi Virran esittämänä. Sittemmin sen on levyttänyt myös Topi Sorsakoski. Mikon kitara alkoi itkeä tämän kappaleen myötä.. "Tahdo tietää en" väitti Anneli tuon sydänsurujen laulun jälkeen. Vaan sitten mentiinkin humpalle ja alettiin tarjoilla kolpakoita.. ensin vain kaksi, mutta tiukasti .".hei neiti tuokaa joutuisasti, tai meillä kuivaa kohta suu." Kohta jo kiikutettiin viittä kolpakkoa.. Kolpakot saivat seurakseen "Autotytön", jolle edelleen oli tarjolla "pieni talli syömmessäin". Tätä kappaletta elävöittivät pirteät kitara- ja kosketinsoolot sekä poikien vihellyskonsertti, johon Anneli yhtyi. Oli kivaa kuunneltavaa!

Tunnelma rauhoittui, kun Anneli alkoi laulaa "Sold my soul", joka sisälsi aivan upeat kitara- ja kosketin soolot! Se sai jatkoon  "Niin paljon kuuluu rakkauteen". Kun Anneli sitten kertoi laulavansa seuraavaksi "Jambalayan", tiesin odottaa jälleen aivan mahtavia kitara- ja kosketin sooloja ja soitinten yhteistyötä. Ne alkoivat hauskasti: Jarkko kääntyi Mikkoon päin kohteliaasti kumartaen, johon Mikko vastasi samoin. Ja niin sai kuunnella jonkin aikaa taidokasta musisointia.
Jambalayaa seurasi "Kaikki hyvin äiti", joka päättyikin tällä kertaa toteamukseen: ". seuraavaksiii Mikko Mäkeläinen..".

Anneli orkestereineen  lähti tauolle ja lavalle astuivat Mikko Mäkeläinen ja hänen Myrskylyhty-orkesterinsa. Oli pakko käydä välillä "ulkona". Siellä ollessani kuulin lavalta heidän esittämänään mm. klassikon "Satumaa"-tangon. Ulkona ollessamme ja siinä jutustellessamme paikalle tulivat myös Mikko ja Tapio. He jäivät hetkeksi seuraan. Jutustelu polveili aiheesta toiseen. Siinä kävi ilmi, että Tapio oli tullut hiljattain neljännen kerran isäksi. Minä höpsönä tunneihmisenä kapsahdin hänen kaulaansa halimaan ja onnittelemaan. Liisa siinä kyseli myös, mitä kuuluu Mikon juniorille.. Hyvää kuulema kuuluu - eikä isosiskokaan ole mustasukkainen pikkuveikalle.
Siirryimme sitten vähitellen taas sisälle ja siellä lavan viereen. Mikko oli vielä vauhdissa.

Kuulin "Rentunruususta" uuden sovituksen. Se poikkesi melkoisesti tutusta Irwin Goodmanin esittämästä, mutta itsessään oli aika kiva. Vielä tuli pari jenkkaa ja sitten oli taas Annelin ja Recadoksen vuoro astua lavalle.

Toinen setti alkoi kauniilla "Kuolleet lehdet" tulkinnalla. Sen parina kuultiin "Syntinen koi". Olen miettinyt tuota nimeä ja sen alkuperää. Täytyy muistaa kysyä tästä joskus Annelta, joka on tekstin synnyttänyt Anneli siskoaan ajatellen. "Villivarsa" oli seuraavana, ja siihen olen huomauttanut "kivat koskettimet" ja "Mikon nätti soolo - on pumpulin pehmeyttä.." En aina muista, miksi olen jonkin huomautuksen tehnyt, joskus taas kuulen ihan korvissani kokemani musiikin. "La isla bonita" kohdalla olen merkinnyt muistiin "rullaavat koskettimet". Seurasi "Ne na na na" ja me lavan edessä olijat luloimme mukana. Sitten Anneli sanoi, että seuraava laulu on tarkoitettu Tapsukalle, ja arvasin, että sieltä olisi tulossa "Mustat silmät" - niinkuin sitten tulikin.

Kun Anneli aloitti "The house of the rising sun"- kappaleen, olin jo virittäytynyt koko olemuksellani kuuntelemaan. Kuuntelin, katselin ja elin mukana. Mikon kitara myötäili Annelin eläytymistä teksteihin. Se itki, valitti ja huokaili Jarkon koskettimien taitavasti myötäillessä... ".oi äiti, kerro lapsilles, että tieni väärä on, kun turhaan heitin nuoruuden taloon Nousevan auringon". Tämän jatkona tuli lähes yhtä sykähdyttävä "Luotu lähtemään". Taas muistelin, miksi olen kirjoittanut "ihana kitara ja taustalla myötäilevät koskettimien kaihoisat matalat soinnut kuin urut - tulee kyynel silmään", ja Anneli lauloi: "..silti aina teen tätä matkaa uudelleen; mut luotiin lähtemään...".

- Vaan jopa vaihdettiin hiukan kevyempiin säveliin ja tunnelmiin. Armi-Anneli ja Danny J lauloivat tuon odotetun dueton "Tahdon olla sulle hyvin hellä". Sanojen leikillinen pieni muuntelu tehdään aina herttaisen kevyellä flirtti-mielellä. Ja aina Dannylla on pikkuinen lahja annettavana Armilleen. Tällä kertaa esiin tuli karamellipussi.. (Anneli kertoi hiukan myöhemmin jo maistaneensa niitä, ja hyviä kuulema olivat). "Ihoissa on virtaa", "Great balls of fire" ja "Saappaat ampuu lujaa" päättivät illan virallisen puolen Annelin esiintymisessä ja Anneli toivotettuaan hyvää kesän jakoa, poistui lavalta. Vaan... eihän häntä niin vaan vielä pois päästetty, yleisö paukutti käsiään ja niin alkoi orkesterikin kutsua Annelia: "Armi, Armi, sinne meni Armi - missä on se Armi? - alla omenapuun!" Niinpä Anneli tuli lavalle takaisin ja lauloi encoreina "Seitsemäs taivas" ja Tarjalle, Martille ja Tapsukalle omistaen "Kolme cowboyta ratsastaa". Vieläkään ei hänen annettu lopettaa, ja niin saimme vielä kuulla Beatlesien "I saw her standing there". Ja lopulta Annelin osuus oli ohitse.

Ulkona saimme vielä kaikki hetken jutella hänen kanssaan ja saimme samalla ystävällisen jutustelun myötä halauksenkin. Kortteja ei ollut jaossa tällä kertaa.. Valakselle hän lupasi niitä taas tuoda "ovat kyllä vanhoja", hän varoitti. Nyt minulla oli tilaisuus lopulta vaihtaa muutama sananen Jarkonkin kanssa, ja sain samalla lämpimän halauksen häneltä. Sitten jo kiiruhdin Sarin ja Juhan perään. Lavalta parkkipaikalle on melkoinen kävelymatka. Lava itsessään on kauniilla paikalla - niemen kärjessä. Sitä saartaa vesi kolmelta sivulta.
Kotimatka sujui leppoisasti, ja kaksi kettua, kissa ja pupu näyttäytyivät tien reunalla matkan aikana.
Kaunis kiitos hienosta ja antoisasta keikkaillasta herttaiselle Annelille ja upealle Recadokselle. Lämmin kiitos myös mukaville fanikavereille seurasta. On aina yhtä kiva teitä tavata ja vaihtaa kuulumisia. Kiitos Tapsukalle saamastani kirjasta ja Sarille ja Juhalle erityisesti, kun kävitte poimimassa minut mukaanne keikalle.

Anniina Mattila ja Avenue Pappisten lavalla 11.7.2014.

Aurinkoinen ja lähes helteinen perjantaipäivä oli kallistumassa iltaan, kun Sarin ja Juhan kanssa ajelimme kohti Pappisten lavaa (Loimaalla). Lava oli jo ennestäänkin tuttu. Siellä ovat esiintyneet kaikki muut Mattilan siskokset - myös Anitta. Hän on ollut joko Annen tai Annelin mukana keikalla.
Annesta on siellä tehty oikein mukava juttukin vuonna 2008 kuvineen kaikkineen Ilta-Sanomien PLUS-liitteeseen.

Nyt oli esiintymässä Anniina Mattila Avenue-orkesterinsa kanssa. Paikalle saavuimme niin, että Avenue oli jo ehtinyt aloittaa esiintymisensä. Tutut sävelet kaikuivat vastaan ja sieltä joukosta poimin myös yhden suosikeistani "Yksi ainoa ikkuna". Tunnelma oli leppoisa. Suurin osa ihmisistä oli tanssimassa, mutta jokunen istuskeli ulkona pienissä ryhmissä rupattelemassa ja nauttimassa virvokkeita. Paikalla oli myös Anniinan isä Aarno. Hän tuli heti kohta luoksemme tervehtimään.
Klo 22 Avenue tuli uudelleen lavalle ja kuulutti illan artistin Anniina Mattilan paikalle. Anniina asteli lavalle iloisena ja hyväntuulisena ja aloitti esiintymisensä Katri Helenan kauniilla "Näin alkaa rakkaus"-kappaleella. Sen jälkeen hän toivotti yleisölle hyvää perjantai-iltaa - ".. onhan nyt perjantai?" ..ja jatkoi, että pannaanpa sitten valssiksi. "Sydän rakastaa" alkoi soida. Silloin Anniinan isä ilmestyi viereeni ja pyysi tanssimaan. Mukavaa olikin pyörähdellä valssin tahdissa taas pitkästä aikaa.. Seuraava valssi olikin sitten "On arkea elomme tää". Setti jatkui "Kaksi rannalla yksinäistä" ja "Ikivanha leikki". Ja sitten oli vuorossa laulu, joka antaa omalta osaltaan hienoja muistoja "Miljoona ruusua" - aivan voin kuulla Veera Teleniuksen laulavan ".. nuoruuden rakkaus on kaunis ja koskematon, katseet ne kertovat vain, katseestas onnen mä sain, - miljoona, miljoona, miljoona ruusua, tuoksua, tuoksua, tuoksua rakkauden..."  Kiva, että Anniina on ottanut ohjelmistoonsa tämänkin vanhan laulun. Sitten Antti nosti haitarin syliinsä ja Anniina lauloi "Illan muistan ihanaisen armaan" ja "Seitsemän sain sulta tulisuudelmaa... vieläkin ne mua houkuttaa.." - Tämän jälkeen kuului lavalta toteamus ..".kovasti suudeltiin siinä kappaleessa." - "Mennääs vielä "mustat silimät..", ja Anniina veisteli miten niitä mustia silmiä voisi syntyä. Kyseinen biisi oli kuitenkin "Tummat silmät" ja sen kumppanina kuultiin "Kesää kohti"- ."..liitto tää alla onnellisten tuulten aina on, kuulen kuiskaavan sun huulten..".
Tämän jälkeen seurasi tauko, josta osan Anniina vietti jutellen meidän kanssamme lavan reunalla.

 --
Kuuntelin jälleen herkällä korvalla orkesterin osuutta. Huomioni vei Avenuen soolokitaristin Hannun työskentely soittimensa kanssa. Ensi kerran heräsin huomaamaan taitavien muusikoiden yöskentelyä soittimiensa kansssa, kun Annelin yhtye Recados aloitti työnsä. Siinä Mikon kitarasoolot saivat minut ihmeisiini. Katselin, kuuntelin ja ihastelin. Sitten jo seurasin Mistralin soolokitaristin Farmarin soittoa ja nyt huomioni kiinnittyi Hannun tapaan käsitellä soitintaan. Kaikilla näillä taitavilla kitaristeilla on "omat juttunsa" - tapansa ja tyylinsä. Ja voi veljet ja rakkaat sisaret, kuinka hienoja juttuja sieltä tuleekaan esiin. En valitettavasti tunne musiikkitermistöä, mutta nauttia heidän soitostaan osaan! Tämä vuodatukseni oli nyt soolokitaristeista, mutta ihan sama pätee niin kosketinsoittajiin, basisteihin kuin rumpaleihinkin. Kun orkesteri löytää sopusoinnun, ja keskinäinen ymmärrys ja kemia toimii, on lopputulos jopa häkellyttävän hieno ja nautittava kokonaisuus.

--
Anniinan toinen setti alkoi kappaleella "Tummat pilvet" ja sen kumppanina oli "Älä herätä vielä". Oli pyydetty hidasta valssia, ja se pyyntö toteutettiinkin - toinen niistä oli "Yö kerran unhoa annoit, väsyneenä kun helmaasi jäin" - ainakin Olavi Virta ja Topi Sorsakoski ovat tämän hienon kappaleen levyttäneet. Laulaessaan Anniina katseli tanssijoita ja kommentoi näkemäänsä: ." . hidas valssi on todella kaunista katseltavaa." Seurasi pari foxia "Oi täysikuu" ja "Tähdenlento" jonka aikana orkesterin pojat alkoivat hymyillä leveästi ja hiukan kiusoitella Anniinaa niin, että tämä oli vähällä purskahtaa nauramaan. Laulun lopetettuaan hän todellakin nauroi ja sanoi: ". lauloin ihan puutaheinää.. kuumuus kai sen tekee - vai mitä?"ja kysyvä katse suuntautui yleisöön päin.
"Sydäntangolla" jatkettiin ja "Sä kuulut päivään jokaiseen".

Tämän jälkeen suoritettiin auto-arvonta. Voittaja löytyi ja saa Laatu-Autosta auton viikoksi käyttöönsä. "Tuu hakeen mut kyytiin", Anniina vitsaili ja kun sai myöntävän vastauksen jatkoi: "Heti lupas!"
Setti jatkui: "Menolippu"oli vauhdikas, ja orkesteri innostui jammailemaan sydämensä halusta.. sen aikana soolokitaristin nuotitkin putosivat ja levisivät pitkin lavan lattiaa.. vaan menoa se ei haitannut. Viimeisenä Anniina ja Avenue esittivät potpurin tutuista kappaleista - mm."Sinusta vain unta mä näin", "Sata kesää, tuhat yötä", "Kuuntele Tomppaa".. Lavalla oli mahtava meno päällä ja yleisö eli mukana ja tykkäsi. Lopuksi Anniina kiitti yleisöä illasta ja järjestäjiä samoin.

Toki Anniina ja Avenue kutsuttiin uudelleen lavalle ja silloin he esittivät vielä encoreina "Jambalaya" ja " Oli kuu oli ilta". Ja yleisö sai jatkoa loppukeikan jameille ja iloittelulle! Svengiä, svengiä!
Keikkailta oli hauska ja iloinen.
Kiitos upeasta musiikista herttaiselle ja ihanalle Anniinalle ja osaavalle Avenuelle. Ja kiitos myös kivasta seurasta Maarit, Sari ja Juha! Kanssanne oli mukavaa jakaa illan musiikkinautinto! :-)