Anneli Mattila ja Recados Turun Venuksessa 27.6.2014.

Kesäkuun loppupuolen viikonloppu oli alkamassa - oli perjantai 27.6.2014. Olin kuullut jo jokin aika sitten, että Annelilla ja Recadoksella olisi keikka Turun Venus Night Livessa tänä viikonloppuna. Asiasta oli myös tiedotettu Turun sanomissa ihan Annelin kuvan kera. Olin päättänyt lähteä reissuun, vaikka keikkakaverini Kari olikin estynyt työkiireittensä takia.
Sen sijaan olin saamassa muita kavereita mukaan. Maarit Somerolta ja Jarno Turusta olivat tulossa mukaan.
Maarit autoili meille hyvissä ajoin, ja meiltä jatkoimme yhdessä Turkuun. Mieheni vei meidät, sillä parkkipaikan löytyminen tarpeeksi läheltä  menopaikkaa on aina ollut kysymysmerkki viikonloppuisin!
Turussa meitä odotteli Jarno Rosvall ja yhdessä astelimme - mutkan kautta - Venus Night Liven ovesta sisään.
Jotenkin jo heti ovella tuli kiva fiilis, sillä siinä tulijoita vastaanottamassa ollut portsari oli hymyilevä ja hyväntuulisesti sanaili kanssani siinä vaihtaessamme muutaman sanan. Ja kohta sisään astuessamme tapasimme tutun miehen - Jarmo Lindholm oli ehtinyt paikalle ennen meitä. Pian seuraamme liittyivät myös Jani ja Marika Lyhtelä.
Muutama minuutti ehti kulua yli klo 22:n ennen kuin pääsimme yläkertaan yökerhon puolelle, ja siellä alkoivat soida levyt.

Tuo reilu tunti ennen Recadoksen astumista lavalle kului varsin nopeasti siinä seurustellessa. Maaritin sanojen mukaan: meitä oli mukava pieni porukka, joka viihtyi yhdessä.
Recadoksen aloittaessa esiintymisensä, oli paikalle ehtinyt kokoontua jo muutama tanssiparikin lattialle. Pojat nappasivat kiinni tunnelmasa ja Elvistä alkoi soida.. Mikko toivotteli yleisölle hyvät perjantai-illat, ja kyseli sitten, että "mitä te tahdotte kuulla?" Vastaus tulikin heti miesäänellä tanssilattian suunnasta: "rumbaa!" - ja sitä sitten saatiinkin kuulla. Mikko lauloi "kauniista Mariasta" - "Maria, te mi amor". Näin oli tanssi-ilta Venuksessa käynnistynyt.

Minua jaksaa aina huvittaa tarina "lauantai-illasta". Pojat löytävät sanoihin joka kerta jotain omintakeista. Itsessäänkin laulu on hauska, ja voi - monille niin todella totuudenmukainen. "Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan ottaa muutama olut vaan ja tulla kotiin nukkumaan...". Vaan kuinkas sitten kävikään? Reissu päätty hiukan toisin kuin oli suunniteltu, mutta omalla tavallaan hyvin kuitenkin. Jarkko tuumasikin, että "tää on niitä tosisarjojen juttuja!" Seurasi lisää biisejä, jotka tuottivat mielihyvää ja kiinnittivät tarkkaavaisuuteni. Tuli "Runaway" - vaan kun "Punainen kitara" alkoi soida, niin oli pakko lähteä liikkeelle kuuntelemaan lähempää. "Se soimaan jäi mun sydämeen. Sen kaiken tunnen uudelleen. Muiston suudelmasta, äänen kitarasta, vie kielten värähtely kaipuun eiliseen" ja kun sen perään tuli vielä "Yksi ainoa ikkuna", oli mieleni hyrisevän hyvä! Kiitos niistä tunnelmista :-). Tässä ihastellen taas kuuntelin herkällä korvalla kitaraa ja koskettimia.

Tauon jälkeen Recados tuli lavalle ja sinne päästyään alkoi kutsua Annelia - "Anneli, Anneli, Anneli, - missä on se Annelli... " - ja tulihan Anneli lavalle "Suojaan" laulun sävelten soidessa. Hänellä oli yllään pirteä shortsiasu, jossa katseeni kiinnittyi komeasolkiseen vyöhön. Sopi asuun kuin siihen tilattuna.
Annelin toivotettua sitten yleisölle "hyvät illat", hän jatkoi "Liian pitkä matka kotiin", "Mustat silmät", Koivukuja"- "koivukuja johtaa kotiin maailmalta...".Kuultiin rumbat "Besame mucho" ja "Tahdo tietää en". Kolpakoita luvattiin ensin kaksi ja lopulta Anneli armahti ja lupasi kaikkiaan kuusi! "Autotytöllä" on edelleen "pieni talli syömmessäin". Jo rävähti soimaan "Jambalaya" sisällyttäen mukaansa aivan uskomattoman upeat kitara- ja kosketinsoolot hauskoine "vuoropuheluineen - miten niitä muutenkaan kuvaisi : pojat katsovat toisiaan, ja antavat soittimiensa kuulua! Sakkekin oli tullut paikalle, ja nautti musiikista täysin. Setin viimeisenä tuli "That´s allright mama", joka loppuikin ennalta poiketen: That´s allright -> seuraavaksi TAUKO.

Annelin toinen setti alkoi: "Tanssin päivät, tanssin yöt". Tämän jälkeen sain itse kuulla ensi kerran Annelin ja Jarkon tosi hienon dueton "Mä saanhan tulla vierees sun?", jonka aikoinaan Markku Aro ja Nisa Soraya lauloivat levylle. Se oli komea esitys.. Kovasti tykkäsin kuulemastani. "La isla bonita"ja "Villivarsa" - yleisö nautti sambaamisesta. "Ne na na na" - jolloin rallatin mukana.. "Don´t cry for Loui". "Nousevan auringon talo" viimeistään pysäytti kynäni.. Annelin tulkinta ja Mikon kitara saivat pidättämään hengitystä.. niin kertakaikkisen koskettavaa ja upeaa kaikki kuulemani oli. En tiedä, pystyisikö tuota kappaletta enää upeammin esittämään, kuin mitä sen tekevät Anneli ja Recados., ja se kitara... tunnelmoi, itkee ja kaihoaa menetettyjä aikoja.. Kuuntelin kerran yhtä radio-ohjelmaa, jossa toimittaja ruoti erilaisia lyriikoita. Tästä laulusta hän kertoi, että tämän niminen ilotalo on ollut olemassa jossakin (kyllä hän sanoi senkin, missä, mutta minun hatara pääni...)ja olikin oikea huumeluola samalla, kun siellä sai nauttia "ruumiillisista iloista" sen lisäksi, että sai päänsä sekaisin huumeilla.
Janilla oli syntymäpäivä 28.6. Anneli lauloikin hänelle (ilmeisesti toivomuksesta) tuon ihanan "Luotu lähtemään". Otin sen videolle. Kaunista kaunista! - Vaan nyt vuoroon astui Armin ja Dannyn duetto "Tahdon olla sulle hyvin hellä". Siinä "söpöliini" sai "tällaisen söpön" (Laitan siitä "söpöstä kuvan".

Setti jatkui "Ihoissa on virtaa" "Great balls of fire", ja "Saappaat" - Pojat pistivät kunnon jamit päälle oikein sydämen halusta ja katsoessani yleisöä, se otti jamit vastaan ihastuneena ja tanssi senkun kiihtyi! Tähän Anneli päätti virallisen settinsä, mutta eihän hänen annettu vielä poistua, vaan yleisö taputti hänet vielä encoreille. Tuttuun tapaan prkesterikin kutsui :" Anneli, Anneli, Anneli, missä Anneli on?" .. Anneli saatiin vielä lavalle. Hän esittikin Beatlesia : "I saw her standing there"  ja " toisena "Seitsemäs taivas".

Keikan jälkeen Anneli tuli vielä meitä fanejaan tervehtimään; myös Recadoksen pojat poikkesivat moikkaamaan tällä pienellä tauolla ennen kuin heidän osuutensa illasta olisi ohitse. Mikko sanoikin, että he esittävät vielä neljä kappaletta ennen lopettamista. Siispä päätin, että odottelen ja kuuntelen heidät loppuun asti. Kun orkesteri palasi vielä lavalle, saatiin kuulla mm.Erinin "Ne on toiset mimmit" - vaikka minun korvissani teksti kääntyi "Ne on toiset miehet!" - mitenkähän tuon asian laita oikein oli. Mikko tietäisi :-) Jarkko lauloi "Saat miehen kyyneliin, se helppoa ois. Saat miehen kyyneliin, ja lähdet vain pois - ja niin itkee hän." Sitten vielä Mikko kuulutti, että bändin nuorimmainen laulaa vielä yhden laulun. Jarkko katsoi Mikkoon, ja sanoi: "Mitä minä laulan?" .. ja tulihan sieltä kaunis kaunis "You Raise Me Up" - kuulin jälkeenpäin, että tavallisesti tämän laulaisi Mikko, nyt se osui Jarkolle.
" You raise me up, so I can stand on mountains.
You raise me up, to walk stormy seas.
I am strong, when I am on your shoulders.
You raise me up.. to more than I can be!" - taidatkos sen enää kauniimmin osata sanoa.
Kaunis kiitos "söpölle" Annelille ( niinhän Jarkko sanoi) ja yhtä söpöille Recadoksen muusikoille mahtavasta musiikista ja hauskasta illasta. Kiitos kivoille keikkakavereille seurasta - myös Soilelle, joka oli lähtenyt Annelin mukaan. Ja erityiskiitos Jarnolle, joka aamuyöllä toi Maaritin ja minut takaisin Paimioon, vallankin, kun se teki  hänen matkaansa ylimääräisen kierroksen.

Suunnataan katse seuraavaan keikkaan.. Siihen  asti : Voikaa kaikki hyvin! :-)

Juhannusaaton iltamatanssit Annen Taidegalleriassa 20.6.2014.

Mitkä tahansa suuremmat juhlat vaativat huolellisen pohjatyön onnistuakseen alkaen ideoinnista, töitten suunnittelusta ja ahkerista ja toimeliaista käsistä, jotka suunnitelmat toteuttavat.
Annen Taidekahvilan Juhannusaaton tanssit - ensimmäiset ohjelmalliset iltamat - olivat tällaisen ideoinnin suunnittelun ja niiden toteuttamisen tulos.
Viikkokausia etukäteen ahkerat kädet ahersivat toteuttaen Annen ideointia, ja tulos oli nähtävänä ja nautittavana juhannusaattona 2014.

                                        Yllä: Anne mukana rakennushommissa:
Anne itse läheistensä ja ystäviensä kanssa työskenteli ympärivuorokautisia rupeamia ehtiäkseen saada kaiken tarvittavan kuntoon suunniteltuun juhlaan mennessä. Näiden töiden lisäksi hän hoiti sovitut keikat orkesterinsa kanssa. Tuskinpa kukaan silloin  arvasi tuolla tanssilavoilla säteilevää ja hymyilevää artistia katsellessaan, että hän olisi vielä keikkaa edeltävänä iltana ja yönä touhunnut "remonttireiskana" kahvilassaan maalaten ja nikkaroiden. Olen henkilökohtaisesti nähnyt, että Annen kädessä pysyy niin vasara kuin maalipensselikin, ja valmista tulosta syntyy. Pikkusisko Annelissa asuu samanlainen nikkaroija, hänen kätevyytensä tulos (yksi niistä) on nähtävänä Kahvilan pihalla, jonne hän rakensi siskolleen synttärilahjaksi  käytännöllisen roskakatoksen.                    
                                     Killen isä ja Kari ohjasivat tulijoiden autoja parkkipaikalla:

Juhannusaaton iltamat olivat ensimmäinen ohjelmallinen tilaisuus, joka Taidekahvilassa järjestettiin. Anne itse oman orkesterinsa Mistralin kanssa avasi kesän iltamatanssien sarjan.
Paikalla oli myös trubaduuri, joka kitaransa kanssa kävi kahvilankin puolella laulamassa muutaman laulun ilahduttaen meitä siellä touhuavia ihmisiä.
                                         Näkymiä Pubin puolelta:

Itselläni oli ilo olla auttamassa emäntää - Tarjaa. Sää oli niin kylmä ja sateinen, että ihmiset tulivat kahvilan puolelle lämmittelemään ja juomaan teet tai kahvit, joten kahvilassa vallitsi täystyöllisyys koko tanssien ajan - tai oikeastaan työtä ja touhua oli riittänyt jo heti aamusta alkaen. Tein voileipiä ja täytettyjä sämpylöitä (noin 90-100kpl) lisäksi keittelin porokahvia nonstoppina noin 80litraa.. termoskannuissa sitä vein kahvilan lisäksi myös Pubin puolelle - lisäksi tiskailin tarpeen mukaan (tosin tiskikone hoiteli isomman homman).
Tarjolla oli lähinnä Tarjan omatekoisia herkullisia leivonnaisia; hän jopa siinä kiireen keskellä pyöräytti pellillisen torttupohjaa, josta taikoi käden käänteessä ihania mansikkaleivoksia. Vieraat tuntuivat antavan täyden tunnustuksen tarjoilulle, sillä niin vilkkaasti heitä kahvilan puolellakin kävi. Pubissa hääräsi Clarissa. Hänkin aika ajoin soitteli ja pyysi tuomaan täydennystä tarjoiluunsa.
Pihalla - kahvilan seinän suojassa terassilla oli makkaran paistoa, ja nekin maistuivat ihmisille.
Parkkialuetta oli laajennettu, joten kaikki paikalle saapuvat autot mahtuivat hyvin alueelle. Kari ja Killen isä olivat ohjaamassa autoja paikoilleen. Se kävi suunnitellusti ja toimi hyvin. Asuntoautojakin oli yllättävän monta.
Anne on ollut toimittamassa asioita ja palaa kahvilaan. Taustalla Kari ohjaa tulijaa oikealle paikalle:

                                                  Yllä: Reippaat apulaiset Jere ja Katriina.
Anitta valvoi lipunmyynnin ja jopa nuoret Katriina ja Jere hoitivat oman heille osoitetun työnsä moitteettomasti. Niinalle oli langennut "tuurarin osa", mikä sujui häneltä hienosti niinkuin odottaa saattoi - joustavalta nuorelta ihmiseltä.
Anne puuhasteli paikalla omia asioitaan ennen illan juhlan alkamista - vieden ja hakien, nauraen hän muisteli, miten sitä sanottiinkaan - "vie mennessäs, tuo tullessas - tee siellä ollessas". Näin aikoinaan äiti neuvoi tytärtään, joka oli menossa "miehelään" - taloon emännäksi.
Siinä puolenpäivän tietämillä valmistui myös keittoruoka talkoolaisille ja orkesterin pojille. Se maistui touhun lomassa mahtavalta.
Iltamatanssit alkoivat klo20. Silloin Mistral aloitti soittamisen. Anne istuskeli vielä heidän settinsä ajan kahvilassa seurustellen siellä ihmisten kanssa.
Ennen illan esiintymistä Anne seurusteli hetken kahvilassa ihmisten kanssa:

Minulta jäi näkemättä ja kuulematta Annen ja Mistralin esiintyminen tällä kertaa. Musiikki ei kuulunut kahvilaan sisälle. Minulle kerrottiin, että ihmiset tanssivat innokkaasti, ja heitä oli paljon paikalla. Pyysin "Rampoa" ottamaan "pari kuvaa", ja hän ystävällisesti käyttelikin kameraani.
Vaikka sää ei juurikaan ollut suosiollinen, niin ilmeisesti väki viihtyi, sillä vasta pikkutunneilla alkoi yleisö hankkiutua kotiinlähtöön.
Itselle jäi hyvä ja tyytyväinen mieli päivästä. Oli mielenkiintoista ja hauskaa saada olla mukana.
 Laitan tähän blogiin täydennykseksi myös Rampon kuvat Annesta lavalla.:

Anneli Mattila ja Recados Raision Huvilinnussa 31.5.2014.

Ja taas sitä mentiin! - nimittäin Anneli Mattilan ja Recadoksen keikalle - tällä kertaa Raision Huvilintuun (tai Huvitipuun, niinkuin jotkut turkulaiset paikkaa nimittävät). Juuri olimme pari päivää aikaisemmin kotiutuneet Viking Gracen risteilyltä, jossa nämä musisoivat ihanat ystävämme olivat risteilijöitä viihdyttämässä.
Päivä oli siltikin merkityksellisen, koska oli koulujen päätöspäivä - opiskelijat saivat todistuksensa ja ylioppilaat lakkinsa, ja Mattilan siskoksista Anne vietti 30-vuotissynttäreitään. Jeren (Anniina-siskon pojan) synttäreitä oli juuri vietetty päivää aikaisemmin - 30.5. Hän täytti 11-vuotta.
Oli niin mukavaa, kun sain kumppanikseni jälleen keikkakaverini Karin, vaikka hänelläkin oli omat menonsa vielä työpäivän päälle. Lisäksi puhelimeni viestit eivät kulkeneet aiheuttaen hankalia tilanteita yhteydenpidossa. - Soneralla taisi hetkellisesti olla jälleen ongelmia viestien siirrossa.
Keikalle Raisioon ennätimme valitettavasti vasta, kun Recados oli jo ollut lavalla yhden setin verran ja aloitteli ensimmäistä taukoaan. Menimmekin kaikkein ensimmäiseksi kahvittelemaan ja tapaamaan jo paikalle saapuneita fanitovereita. Martikaisen Sari ja Juha, Rosvallin Jarno ja Takalan ihana perhe (Liisa, Kale, Eveliina ja Jarno) olivat jo paikalla; pian seuraamme liittyivät Katja äitinsä Sirpan ja Voten kanssa. Joukkomme lisääntyi sitten vielä, kun Jarmo Lindholm, Janne Kaarto ja Sakke Torikka saapuivat paikalle. Joitakin muitakin tuttuja kasvoja näkyi, mutta nimiä en tiedä.

Kun Recados aloitti sitten toisen settinsä, ja minut pysäytti kuuntelemaan Mikon hieno tulkinta "Kauniista Mariasta"- "Maria, ti mi amor", havahduin huomaamaan, että olin jättänyt muistiinpanovälineeni kotiin - hiukan harmitti. Pelastavaksi enkeliksi osoittautui Sari, joka jostain laukkunsa uumenista kaivoi mukavan kokoisen paperin, johon saatoin tehdä merkintojä muistini tueksi. Siitä onkin jo kauan, kun olen kuullut tämän ihanan laulun Mikon esittämänä. Vaan nyt se tuli - Kiitos! Jatkossa kuultiin "Paholainen" ja "Polte". Sen jälkeen Mikko kuulutti, että seuraavana tulisi hidasta valssia. Jarkko lauloi "Sä koskaan et muuttua saa" Ja sen jälkeen tuon iki-ihanan tunnelmakappaleen "Moon River" - oijoi! Tuokin laulu tuo niin kovin paljon ihania muistoja mieleen. Näistä haikean suloisista sävelistä yleisön herätti reippaat sambakappeleet, joista toinen oli Mikon "Ainiaan". Odottelin jostain syystä kaveriksi tarinaa Kalle Tappisesta, vaan  sieltä tulikin jotain ihan muuta - esiteltiin kuitenkin surulliseksi sambaksi. Enpä tuntenut kappaletta, vaan kivasti soljui sekin Jarkon laulamana. Sitten esitettiin Elvistä ja "jiveä"... ja niihin iloisiin säveliin päättyi orkesterin toinen setti.

Sitten tuli jo Annelikin orkesterinsa kanssa lavalle tunnusmelodian "Suojaan" soidessa.
Siinä yleisöä sitten tervehtiessään Anneli nosti kätensä ylös näytille ja kertoi selvitykseksi sormissaan näkyville laastarilapuille, että hän oli nikkaroinut Anne-siskolle roskakatosta lahjaksi ja iskenyt vasaralla sormeensa. Joku koiranleuka siellä yleisön joukossa tuumi, että eikös vasaralla ole tapana lyödä naulaa eikä sormeen. Huomautuksen Anneli kuittasi naurahtamalla ja myöntämällä, että näin pitäisi. Sitten setti jatkui laululla "Liian pitkä matka kotiin" - ja hän totesi siihen sivuun: "no, ei täältä nyt niin  kauhean pitkä matka sentään ole". - Don`t cry for Loui" ja "Koivukuja"- "sormuksen annoin mä tähtitaivaan alla... jne.", " Besame Mucho" ja " Tahdo tietää en". Sen jälkeen tuliva reippaat "humppajaiset" - "Kaksi kolpakkoa" ja "Autotyttö"- Anneli olikin nyt hiukan nuukalla tuulella, hän salli vain kaksi kolpakkoa kaikilla kerroilla. Vaan saatiinhan nautiskella Mikon ja Jarkon soitinten hilpeästä iloittelusta.. ja lopussa poikien vihellyskonsertissa, johon Annelikin osallistui. Kappaleen loputtua, sai nauttia myös Tapion harvinaisen kauniista hymystä. Yleensä hän tahtoo olla totinen, vaan kun se hymy nousee - se valaisee koko kasvot ja on todella kaunis!:-)

Sitten Anneli lauloi tuon iki-ihanan Matin ja Tepon "Minä rakastan sua"- tästä kappaleesta juuri jokin aika sitten kommentoin facebookin puolella, että lieneekö montaakaan kauniinpaa ja vilpittämämpää rakkauslaulua olla olemassa kuin tämä. Tämän laulun kaveriksi oli Anneli valinnut valssin "Uralin pihlaja"..."niinkuin seppelepäinen vain nuori morsian on, kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon." Näistä herkistä sävelistä repäistiin yleisö kuuntelemaan ja tanssimaan "Jambalayaa" -  itsekseni taputin Jarkon ja Mikon aivan mahtaville sooloille, ja taisin ihan ääneenkin sanoa "VAU VAUTSI VAU!!!! - upeaa kuultavaa! Anneli oli huomannut, että Sakkekin oli ilmaantunut yleisön joukkoon, ja omisti nyt seuraavan kappaleensa "That´s allright, mama!" hänelle. Ja taas laittoivat Jarkko ja Mikko upeat "jamit" päälle soittimillaan. Näissä tunnelmissa siirryttiin tauolle. Sinä aikana kävin juomassa vielä mukillisen kahvia.

Annelin toinen setti alkoi kauniilla tulkinnalla "Kuolleet lehdet" ja sai kumppanikseen " Syntinen koi". Jatkettiin samballa: "Villivarsa" ja "La isla bonita". Setti eteni: Vaya con Diosin "Ne na na na" parinaan "Mustat silmät". Ja sitten saatiin kuulla tuo herttainen Armin ja Dannyn duetto: "Tahdon olla sulle hyvin hellä". Uteliaana seurasin, mitä hyvää sieltä Dannyn taskusta nyt Armille löytyisi - ja löytyihän sieltä - Anneli kiitteli ja käänteli "patukkaa" kädessään ".. tää on jotain kuivaa.." - ".. kasta kahviin!.. tuumasi Danny vaan. Nauruksihan se meni.. Anneli jatkoi sitten "Tanssin päivät, tanssin yöt" ja sen parina jälleen väreitä selkäpiissä aiheuttava "The house of the Rising Sun". Ja oi, miten Mikon kitara lauloi jälleen - se on jotain aivan fantastista kuultavaa. Ja Anneli jatkoi ravisuttavaa esitystään: "Jos kyyneleet helmiä ois"( mua rikkaaksi mainita vois, jos helmiä kyyneleet ois). Ja jottei olisi oikein ehditty vaipua melankoliaan Anneli räväytti ilmoille "Great balls of fire" Ja "Saappaat". Siinä kyllä haikeus karisi mielistä ja jalkoihin tuli vipinää.

Tähän päättyi Annelin virallinen setti - vaan eihän nyt vielä häntä pois lavalta laskettu.. Yleisö löi käsiä yhteen ja orkesteri alkoi sen  tahdissa kutsua Annelia takaisin lavalle: "Anneli, Anneli, Anneli, missähän se Anneli on - tuollahan se Anneli on, - alla omenapuun"... tai jotain noin tuolla tavoin. Meni hiukan ohitse korvien. Ajatus kai kuitenkin oli oikea. Joka tapauksessa Anneli saapui vielä lavalle ja esitti encoreina "Seitsemäs taivas" ja "Rakkauden muistomerkki".

Sitten Anneli saapui tervehtimään ja juttelemaan faniensa kanssa. Hänellä ei näyttänyt olevan kiirettä, mikä ilolla pantiinkin  merkille. Korttejakin oli tullut mukaan, ja niihin hän kirjoitteli nimmarit jne. Minä sain korttiini loistavan auringon säteineen ja Karille Anneli piirsi hänen lemmikkinsä Siiri-kissan. Häntä meinasi unohtua, vaan sekin tuli sitten kuvaan sentään lisättyä. Myös ihanat Jarkko ja Mikko tulivat tervehtimään ja juttelemaan. Minäkin sain kummaltakin mukavan juttuhetken ja lämpimän halauksen. Jarkon kanssa pääsin yhteiseen kuvaankin.

Sitten Recados astui vielä lavalle ja soitti neljä viimeistä kappaletta viimeisine valsseineen. Oli kylmän kostea ja kolea sää, ja väki oli jo huomattavasti vähentynyt tähän mennessä. Kari yllätti kivasti haluamalla tanssia vielä viimeiset valssit kanssani. Viimeinen valssi oli "Rantakoivun alla". Huikkasimme vielä orkesterille kiitokset ja "hyvät yöt" ja lähdimme ajelemaan kotiin päin.
Oli tosi mukava keikkailta Annelin ja Recadoksen tahtiin. Kaunis kiitos ihanalle ilosilmäiselle Annelille ja Taitavalle Recadokselle upeasta musiikkinautinnosta - jälleen kerran. Kiitokset myös kivoille fanikavereille mukavasta seurasta. Uusiin tapaamisiin siis! :-)