Anne ja Anneli laulavat faneilleen Annen Taidekahvilassa 5.12.2014 säestäjänään Jarkko.

Pienimuotoinen ja lämminhenkinen "jouluun laskeutuminen" konsertin muodossa saatiin kokea Annen Taidekahvilassa 5.12.2014 - eli itsenäisyyspäivän aattoiltana.
Tieto konsertista tuli facebookin välityksellä. Ja konserttitilan pienuuden takia oli myös yleisömäärä rajattu.
Taidekahvilassa pidettiin kaksi noin tunnin mittaista konserttitilaisuutta. Kari ja minä pääsimme mukaan ensimmäiseen tilaisuuteen.
Anne aloitti illan toivottaen ensin läsnäolijat lämpimästi tervetulleiksi. Hän kertoi, että hänestä itsestäänkin on vaikea uskoa, että täällä galleriassa vietetään tänään musiikki-iltaa. Vielä vuosi sitten galleria oli täynnä lautoja. Töitä on tehty lujasti, että nyt ollaan tässä pisteessä.
Gallerian käytöstä Annella oli ollut visioita äitinsä Tarjan kanssa, ja tämä oli sattunut mainitsemaan, että miksei siellä voisi pitää joskus myös pienimuotoisia konserttejakin. Varsinkin jos tiloja saataisiin hiukan lämpimämmiksi. Ja saatiinhan ne: kattoon lisää eristettä ja lämmityslaite puhaltelemaan lämmintä ilmaa huoneisiin. Ja niin oli galleriatila suloisen lämmin.

Anne aloitti musiikki-illan laulamalla aluksi herkän kauniin "Jouluyön hiljaisuus". Sitä seurasi yksi rakastetuista joululauluista "Varpunen jouluaamuna". "Taivas sylissäni" ja sitten Annen ikioma sävellys ja sanoitus "Joululaulu äidille". Sen Anne on tehnyt omalle äidilleen - ja myös muille äideille, niinkuin hän sanoo. Tämä  oli illan joululaulujen osuus.
Kerran Anne oli mukana tekemässä radio-ohjelmaa nimeltä "Leirinuotiolla". Sen ohjelman musiikista hän oli valinnut esitettäväksi "Kaksi ystävää".
"Saimaan saaressa pikkuinen torppa" oli Annelle aivan uusi kappale. Hän oli ennen nyt seuraavaa esitystä laulanut sen kertalleen - niinpä siinä sattukin hauska kommellus, kun sanat "torppa" ja "norppa" menivät sekaisin. Sehän tietty aiheutti naurunpyrskähdyksen, vaan kunnialla sekin laulu päästiin loppuun. Vielä Anne lauloi kauniin "Neljän tuulen tiellä".

Sitten tuli Anneli laulamaan. Hän säväytti esittämällä itkettävän ihanan "Evakon laulun" sillä tunteella kuin sen vaan pystyy laulamaan. Siinä kerrotaan erään perheen tarinaa evakkotaipaleesta, kun perheenäidin koko omaisuus oli "viisi lasta ja kahvipannu uus". Pikkuveli syntyi evakkojunassa, eikä kukaan olisi halunnut "huutaa äitiä viiden lapsen kanssa". Vaan lopulta kaiken surun ja vastoinkäymisten jälkeen saatiin oma kotimökki ja perunapelto ja siinä perunapellon laidalla sisko kertoi evakkojunassa syntyneelle pikkuveljelle "kuinka kaunis oli Karjala". Laulu sopi hyvin itsenäisyyspäivän aattoon. On asiallista muistella, miten kovia Karjalan kansa koki sodan jaloissa, ja miten valtavaa sopeutumiskykyä vaadittiin juurtumiseen uusiin oloihin ja tottumista uuden ympäristön vastahakoiseen hyväksymiseen ja joskus vihaiseen suhtautumiseenkin.

Anne jatkoi laulamalla "arvista, joista jotkut näkyy päälle, ja jotkut ei". " Siks oon mä suruinen" - tämä laulu on tietojen mukaan kirjoitettu korsussa "siellä jossakin".
Aivan upea oli illan kooste "Finlandia"-hymni Annen esittämänä.

Vielä aivan viimeksi Anne ja Jarkko esittivät duettona "Maa on niin kaunis".
Niin oli vietetty lämminhenkinen ja jopa intiimi musiikki-ilta samanhenkisten ystävien seurassa. Olen iloinen, että sain olla mukana.
Kaunis kiitos Annelle, Annelille ja Jarkolle musiikista. Kiitos Tarjalle maistuvista kahvista, glögistä ja leivonnaisista. Sekä kiitos tutuille keikkaystäville seurasta ja erityisesti Karille, joka jakoi illan muistot kanssani keskustelemalla niistä kotimatkalla. Sää oli ikävän pimeä ja sateinen ja musta asfaltti imi itseensä lähes kaiken auton lyhdyistä tulevan valon. Silti mieli oli harras ja tulvillaan iloa. Tästä on hyvä jatkaa joulun odotusta itse kunkin.

Anniina Mattila ja Avenue Viking Gracella 23.11.2014.

Anniinan keikalle oli puhe lähteä tulevana sunnuntaina. Pari päivää aikaisemmin oli Turun seudulle satanut ensi lumen oikein pyryttämällä - jopa niin että meidänkin pihassamme oli tehty ensimmäiset talven lumenluonnit.
Kun Karin kanssa ajelimme pyhäiltana Turkuun satamaan, oli lunta vielä jäljellä maassa melkoisesti. Lähipäiviksi oli kuitenkin jo ennustettu vesisadetta lumisateen tilalle, joten pitkään tuskin saisimme nauttia valkoisesta maisemasta. Lisäksi tulossa olevan risteilyn säästä oli ennustettu tulevan melko myrskyinen. No, se ei pelottanut - ei enää. Lapsena kärsin matkapahoinvoinnista joka ainoa kerta, kun äidin kanssa matkustimme linja-autolla tervehtimään sukulaisia maalle. Matkat olivat yhtä tuskaa ja pelkoa etukäteen. Aikuistumisen myötä tilanne parani, kunnes nykyisin kestän keinumista oikein  hyvin.
Anniinan ja Avenuen keikka oli tällä kertaa sijoitettu Viking Gracelle, johon olin jo tutustunut aikaisemmin - muutama reissukin oli sen mukana tehty, joten paikat siellä olivat jollain lailla tutut.
Infosta sai risteilyohjelman, ja siihen tutustuimme heti alkuun. Anniinan oli määrä sen mukaan aloittaa Club Voguessa klo 22:30.
Ennen tuota aikaa piipahdimme kaupassa ja haimme pientä naposteltavaa hyttiin. Sieltä uudelleen lähtiessämme suorastaan törmäsimme Anniinaan ja Juhaan laivan käytävällä. Se oli iloinen tapaaminen. Vaihdoimme pikakuulumiset ja halaukset siinä käytävällä, ja sitten nuoret kiiruhtivat omaan suuntaansa. Etsiydyimme hyvissa ajoin Club Vogueen, jossa Dj jo soitteli musiikkia yleisön ratoksi.

Sitten illan tähtivieras Anniina Mattila kuulutettiin paikalle, ja hän saapui hymyilevänä lavalle orkesterinsa Avenuen kanssa yhtä aikaa.
Anniina aloitti hellyttävästi laululla "Näin alkaa rakkaus". Sen jälkeen hän antoi katseensa kulkea ympäri salia, ja toivotti iloisella äänellä hyvää sunnuntai-iltaa omasta ja orkesterinsa puolesta, ja jatkoi kappaleella "Liian pitkä matka kotiin". Valsseilla mentiin eteenpäin. Kuuluttaessaan ensimmäistä niistä "Minä rakastan sua", hän jatkoi että  ."..Janne, tuo meidän basisti niin tykkää kuiskutella korvaan..", ja heläytti päälle iloisen naurun. Janne veti suunsa leveään hymyyn. Toisena valssina kuultiin "On arkea elomme tää". Valsseille Kari pokkasi minut tanssimaan. Niin alkoi tämä keikka mukavasti.

Pari cha cha:ta kuultiin sitten: "Kaksi rannalla yksinäistä" ja "Ikivanha leikki". Lattialta joku pariskunta kävi kuiskuttelemassa Anniinalle ja hän sanoi .." ihania ootte" ja jatkoi, että "..humppaa toivottiin". Niinpä seraavina kuultiinkin "Illan muistan ihanaisen armaan" ja "Seitsemän sain sulta tulisuudelmaa", jolloin pojat kuorona toistivat "..seitsemän!" Tässä ihastelin Antin hienoa haitarisooloa. Anniina jatkoi Vera Teleniuksen tunnetuksi tekemällä "Miljoona ruusua", jolloin taustalla hehkuivat punaiset ruusut ja sitten Kirkan tunnetuksi tekemä "Sä surun pyyhit silmistäni". Tällöin Anniina totesi, että aika on kulunut tosi nopeasti, ja että hänellä on innostuessaan paha tapa ylittää sovittu aika, ja orkesterin pojat joutuvat välillä huomauttamaan hänelle ajan kulumisesta... .." kyllähän minä teillekin laulaisin vaikka kuinka kauan", hän tuumasi, ja sanoi sitten, että "pannaan nyt vielä jalkoihin liikettä". Niinpä illan viimeiseksi kappaleeksi tuli "Jambalaya". Se näytti panevan tanssijoiden töppösiin vipinää oikein reippaasti. Ja niin oli Anniinan illan keikka ohitse.
Avenue tuli tauon jälkeen jatkamaan omalla setillään. Mieleeni jäi vain muutama kappale heiltä, sillä tanssimme jonkin verran, enkä tehnyt niin paljon muistiinpanoja. Mieleeni kuitenkin jäi erityisen upeana Antin haitarista kuulemani "Varisevat lehdet". "Sä kaunehin oot" - " Elaine" - "Iltarusko", jäivät mieleeni tämän illan Avenuen setistä.

Seuraavana risteilypäivänä alkoikin sitten meri velloa ja iso laiva keinui yllättävän paljon. Kävimme Karin kanssa katselemassa meren käyntiä (sisätiloissa kuitenkin ja ikkunoista), ja otin pari valokuvaakin. Kuva latistaa tosin todellisuutta, vaan antaa jonkinlaisen mielikuvan tilanteesta.
Taxfreessä käynnin jälkeen siirryimme hiukan tukea etsien Retro Baariin.

Siellä oli aloittelemassa esiintymistään Unelmavävyt trio. He soittelivat tosi mukavaa ja letkeää tanssimusiikkia, ja saivatkin lattialle tanssipareja. Unelmavävyjen lopetettua menimme syömään. Edelleen laiva keinui niin paljon, että maksaessani ruokaani kassalla aprikoin pääsenkö pöytään kaatamatta mehulasiani. Silloin herttainen kassatyttö nappasi tarjottimeni, ja sanoi, että hän tuo sen pöytään. Laivalla oli kovin vähän matkustajia, eikä sillä kertaa muita ollut jonossa. Olin hyvilläni ja kiitollinen, vaikka en voinut olla ajattelematta, että olenko jo näin vanha, että tarvitsen apua.

Anniinan toisen risteilypäivän setti alkoi klo 17:30. Anniina aloitti samoin kuin edellisenä iltana laulamalla ensin "Näin alkaa rakkaus" ja toivottamalla risteilijät tervetulleeksi - samalla hän totesi, että väki on lisääntynyt - niinkuin olikin, sillä Maarianhaminasta oli laivaan tullut iloinen joukko kehitysvammaisia nuoria aikuisia, jotka viihtyivät tanssilattialla ja pitivät hauskaa. Toinen Anniinan  kappaleista oli "Liian pitkä matka kotiin". Jatkettiin "Nuoruusmuistoja" ja " Miljoona ruusua", jolloin taas seinällä taustalla hehkuivat punaiset ruusut. "Surun pyyhit silmistäni" ja sitten tangoiltiin ja Anniina lauloi mm. "Täysikuu". "Tähdenlento" jne.. Keikka jatkui letkeään tapaan.

 Jossain vaiheessa Anniina kääntyi katsomaan selkänsä taakse, ja nauroi hersyvästi nähdessään seinälle heijastetut kuvat veljesduosta"Matti ja Teppo". Hän sanoikin, että "..kaikkea ne minun tietämättäni tuonne selän taakse laittavatkin.." Keikan lopulla hän lauloi potpurin, jossa aloittamassa oli "lapsellinen mies"... potpurin jälkeen hän vielä lauloi "Menolippu" Ja taakse heijastui kuva junasta - komea höyryveturi näytti tulevan seinältä lavalle, mutta kääntyi sitten sivuun jatkaen matkaansa.
Tuli tauko, jonka jälkeen Avenue vielä jatkaisi esiintymistä.

Anniina tuli tervehtimään. Siinä jutustelimme hän, Kari - yksi minulle vain näöltä tuttu mieshenkilö ja minä mukavan tovin, ja otimme muutaman valokuvan. Sitten Anniina siirtyi takahuoneeseen.
Päätimme jäädä vielä seuraamaan Avenuen esiintymistä. Orkesteri aloitti instrumentaali-esityksinä "Ilta Välimerellä" ja Iltarusko". Sitten Jannen oli tarkoitus esittää "Kolme cowboyta ratsastaa". Jostain syystä hänellä olivat sanat täysin hukassa. Ainoastaan laulun kertosäe oli mielessä ja senkin hän lauloi yhdessä Juhan kanssa. Vaan näitähän sattuu aina välillä. Settiä jatkettiin "Sinut tulen aina muistamaan", ja nyt Janne oli taas ajan tasalla, ja sanat löytyivät. Siirryttiin hitaaseen valssiin. "Viimeinen valssi" ja " En elämältä pyydä mitään, sain enemmän kuin ansaitsin.." soivat todella kauniisti ja herkästi. Näiden hempeitten sävelten jälkeen orkesteri "herätteli" tanssiyleisöä räväyttämällä ilmoille Elviksen "Jailhouse Rock" ja "Tutti frutti". Yleisöllä oli hauskaa ja se jammaili sydämensä halusta!
Avenuen siintymisaika alkoi olla lopuillaan ja nyt rauhoiteltiin tunnelmaa kauniilla "Saat miehen kyyneliin" kappaleella... ja lopulta kuulutettiin ..".viimeinen lähitaistelukappale..." " Always in my mind".
Olimme hiljakseen lähestymässä Turkua ja satamaa.

Ei keinuttanut enää niin paljon. Tuliaiset oli ostettu, nautittu laivan hyvistä ruoista ja ystävällisestä palveusta, nautittu Anniinan ja Avenuen musiikillisesti upeista esiintymisistä, saatu vaihtaa viime kuulumiset ja lämpimät halaukset Anniinan kanssa, oltu kuuntelemassa myös loistavan Unelmavävyt trion esityksiä, siispä oli enää kiitosten aika. Sydämelliset kiitokset ihanille Anniinalle ja Avenuelle miellyttävästä musiikkiannista.
Samoin kiitos Unelmavävyt triolle.
Kiitos myös keikkakaverilleni Karille seurasta, kun jaoit tämänkin reissun kokemukset kanssani. 

Anne Mattilan Joulukonsertti Karvian kirkossa 6.11.2014.

En ensin aikonut kirjoittaa blogiin mitään, mutta kirjoitan sittenkin. Ehkä joku sitä kuitenkin mielellään lukee.
Anne Mattilan perinteinen Joulukonsertti pidettiin jälleen hänen kotikirkossaan Karviassa 6.11.2014. Tämä merkitsi myös sitä, että Annen Taidekahvilassa olisi silloin jokseenkin kiireinen päivä. Olimme Tarjan kanssa sopineet, että tulisin jälleen hänelle kahvinkeittäjäksi tälle päivälle ja tekemään muutakin pientä askarta avuksi. Mieleni oli hyvä, kun sain Karilta tietää, että hänkin pääsisi lähtemään kaveriksi mukaan.
Konsertti olisi 6.11.-14 torstaina, joten Karin kanssa sovimme, että lähtisimme matkaan päivää aikaisemmin. Näin sitten teimmekin. Annekin oli paikalla kahvilassa, kun sinne saavuimme keskiviikkopäivän jo alkaessa hämärtää.

Kahvilassa oli asiakkaita ja Tarja huolehti heistä. Anne touhusi jotain Pubin puolella, mutta ehti sieltä meitä tervehtimään. Kyselin uusista maalauksista, ja Anne ystävällisesti lähti niitä Karille ja minulle näyttämään gallerian puolelle, vaikka oli ehtinyt jo sulkea ovet. Hän kertoi viime aikoina maalanneensa ympärivuorokautisa jaksoja - aina niin kuin hyvältä tuntui ja fiilistä riitti. Kaunista "jälkeä" hän olikin saanut aikaiseksi. Hän kertoili myös, että hänellä oli maalatessaan erilaisia vaiheita... välillä tuntui hyvältä maalata maisemia, joskus taas ihmishahmoja ja välillä siveltimen vedot toteuttivat maalausalustalle sisäisiä mielikuvia. Anne oli aivan hiljattain tehnyt 5-6 uutta maalausta. Siinä katsellessamme ja kierrellessämme maalauksen luota toisen luo, Anne huolestui. Selvästi näki, että jotkut puumateriaalille tehdyt maalaukset olivat alkaneet kärsiä kylmästä kosteahkosta säästä. Hän teki nopean päätöksen, että siirtäisimme tietyt maalaukset turvaan sisätiloihin kahvilaan. Hetken päästä me kaikki kolme suuntasimme tauluja kainalossamme kahvilaan takaisin. Siellä Anne aloitti niiden sijoittelun seinille raivaten niille tilaa. Huone sai aivan uuden ilmeen taulujen myötä.

Ilta kuluikin sitten rattoisan rupattelun ja yhdessäolon merkeissä. Sovimme Annen kanssa, että Kari ja minä otamme huoleksemme ohjelmalehtien myynnin huomenna kirkossa.
Konserttipäivänä kahvilaan saapui asiakkaita tasaisena virtana. Annekin piipahti sitten siinä juttelemassa ja vielä sovimme tarkemmin kirkossa tapahtuvista asioista. Päivän mittaan siinä oli mukavasti aikaa jutustella asiakkaidenkin kanssa. Myös vakavampiakin asioita jäin hetkeksi pohdiskelemaan yhden miellyttävän vierailijan kanssa. Taustalla kuitenkin kyti mielessä illan odotus ja pääsy kuuntelemaan Annen konserttia.

Olimme Annen kanssa sopineet, että tulisimme Karin kanssa laittamaan pöydät ohjelmalehtisiä ja levyjä varten paikoilleen noin pari tuntia ennen konsertin alkua. Lippujen myynti oli sovittu alkavaksi tuntia ennen ohjelman alkua. Kari toi minut ensin kirkolle ja palasi sitten hakemaan lisää tavaraa. Tullessaan hän toi mukanaan myös Niinan paikalle.

Pojat: Räyski, Kille ja Imre, laittoivat soittimensa kuntoon ja tarvittavat piuhat paikoilleen. Sitten alkoi niiden kokeilu ja sovittelu. Anne ja pojat suorittivat huolellisen "sound-checkin". Sitä kuuntelemassa oli myös Juha Vuorma - Anniinan avomies. Viimeisten sävelten vielä kaikuessa tulivat paikalle ystävämme Takalat. Ja hetken kuluttua saapuivat Tarja-Riitta ja Martti Koskinen mukanaan piskuiset Venla ja Akseli. Väkeä tuli paikalle kirkko täyteen niinkuin aina, kun Anne on siellä pitänyt jouluisen konsertin.

 Konsertti pyörähti käyntiin klo19. Sen aikana kuultiin niin perinteisiä kuin uudempiakin joululauluja. Yritin painaa mieleeni kappaleita, ja varmistelin muistiani vielä ohjelmalehtisestä silmäilemällä. Kuulimme mm. "Jouluyön hiljaisuus"- "Taivas sylissäni"- "Joululaulu äidille"- "Heinillä härkien"- "Tulkaa kaikki laulamaan"- "Arkihuolesi kaikki heitä"- "Varpunen jouluaamuna" - "Maa on niin kaunis" jne. Kun Anne lopetti konsertin ja toivotti kaikille hyvää joulun odotusta ja joulua, alkoi yleisö taputtamalla pyytää vielä yhtä laulua. Anne lauloi vielä "Taivaan kartta". Sen kauniit sanat koskettivat syvemmältä kuin tavallisesti. Paikka, missä se nyt esitettiin, varmasti vaikutti asiaan. Vielä yleisö pyysi lisää ja niin Anne pyysi äitinsä laulamaan kanssaan. He esittivät yhdessä tuon ihanan "Jouluyö, juhlayö" Tarjan laulaessa "toista ääntä".

Yleisön poistuttua jäin vielä kokoamaan tavaroita pöydiltä ja annoin ne ja lippaan Annelle, joka oli tullut tervetimään paikalla olevia fanejaan. Siihen saapuivat myös ylhäältä parvelta Anneli, Jarkko ja heidän seurassaan Antti Railio (yksi Voice of Finland voittaja) - komea ja ystävällisesti hymyilevä mies. Lisäksi tervehtimässä kävivät Riikka ja Katriina, Jere, Arttu ja Eeva. Takalan perheen kanssa oli myös kiva vaihtaa kuulumisia. Tarja-Riitan ja Martin kanssa olimmekin jutustelleet aikaisemmin jo kahvilassa.

Vielä kirkon pihalla Karilla ja minulla oli Annen kanssa miellyttävä jutteluhetki, vaikka kostea kylmä sää pyrki hytisyttämään meitä kaikkia. Karilla oli syyskuussa ollut "pyöreiden vuosien" merkkipäivänsä, ja Anne halusi vähän häntä ilahduttaa pienellä muistamisella.
Hyvillä mielin lähdimme siitä sitten ajelemaan kotiin päin. Rupatusta riitti taaskin koko matkan ajaksi. Poikkesimme juomassa kupposet lämmintä kahvia ja syömässä sämpylät Kiikoisten ABC:lla. Ajokeli oli surkea, mutta turvallisesti sentään matka taittui. Maisema ympärillä muuttui lumisateisen kotimatkan aikana valkoiseksi. Talvi tekee nyt oikeasti tuloaan.
Sydämellinen kiitos Annelle, Tarjalle ja "pojille" Räyskille, Killelle ja Imrelle, ihanasta ja tunnelmallisesta joulukonsertista. Ja kiitos kaikille tapaamilleni ystäville. :-)

Anneli Mattila ja Recados Hiittenharjulla Harjavallassa 14.10.2014.

Hiittenharju oli vallan uusi tuttavuus minulle. Tiesin, missä se sijaitsee, mutta en ollut aikaisemmin siellä käynyt. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus, kun Anneli orkesterinsa Recadoksen kanssa oli menossa sinne keikalle. Tällä kertaa keikkakaverinani oli Jarno Rosvall Turusta.
Oli jo sen verran hämärää, kun saavuimme perille, etten yrittänyt ottaa rakennuksesta valokuvaa. Teen sen joku toinen kerta - ehkä sitten kun tulee uusi tilaisuus käydä siellä. Siistin näköinen yhdessä tasossa oleva rakennushan se näytti olevan.

Kun astuimme eteisaulaan, totesin, että Recados oli juuri aloittamassa settiänsä, sillä menossa oli "Saarenmaan valssi". Jarkon tuttu ääni tuli tervetulotoivotuksena vastaan ja nostatti hyvän mielen tunteet pintaan jo heti alkuun. Toisena valssina hän lauloi "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Tämän laulun nimihenkilön - Nestori Miikkulaisen - esikuvana on lähdetietojen mukaan ollut puumalalainen Nestori Reponen. Mikko kertoi sitten, että seuraavaksi olisi tulossa foxia ja hän aloitti laulamalla "Ikkunaprinsessasta" ja seuraavaksi tuon toteamuksen, että "Et voi jättää minua, koska en ole vielä tavannut sinua". Jälleen kerran sydän sykähti, kun Jarkko aloitti Seppo Tammilehdon "Punainen kitara". Hyräilin mukana. Sanat ja melodia ovat hiljalleen painuneet muistiin, ja varmaan siihen on auttanut myös se, että kovasti tykkään kappaleesta. Tällä kertaa ei Punaisen kitaran parina ollutkaan "Yhtä ainoaa ikkunaa" , vaan Jarkko oli valinnut siihen tilalle Jari Sillanpään ihanan "Satulinnan". Mikko jatkoi laulamalla merimiehille: ..". hän merimieheks syntynyt on tuulta purjeissaan..". Jarkko jatkoi vitsailemalla, että tohtiiko hän lainkaan sanoa ääneen seuraavan biisin nimeä, kun on tiukennettu tätä alkoholilakiakin, kun ei saa mainostaa.. Seuraavan kappaleen nimi näet oli "Heili Karjalasta". Tohti hän sen nyt kuitenkin sitten mainita ja lauloikin vielä ..".. jos Karjalaakin taas juoda vois." Pari tangoakin mentiin. Toinen oli tuo kaikille tuttu "Satumaa" ja toinen edesmenneen nuoren tangokuninkaan Sauli Lehtosen ihana tango: "Mun aika mennä on". Siinä sitten pojat puoliääneen miettivät, että jospa soittasivat pari jenkkaa, että mahtaisikohan löytyä tanssijoita. Siihen päädyttiin, että jenkat soitetaan. Niistä ensimmäinen oli "Väliaikainen" ja toinen oli muunneltu "Lännen lokari". Siinä kerrottiin Pulkkisen Jormasta, joka "käynynnä oli vaikka missä". Siinä Jarkon hauska tulkinta kutitteli muidenkin kuin minun nauruhermoja. :-)

Tämän jälkeen orkesteri lähtikin jo tauolle. Recadoksen pojilla on tuo viehättävä ja mieltä lämmittävä tapa, että he tulevat tervehtimään paikalla olevia tuttujaan ihan henkilökohtaisesta ja vaihtamaan muutaman sanan kaikkien kanssa. Minäkin sain lämpimät halaukset Jarkolta, Mikolta ja Tapiolta. Siinä vaihdoimme pikakuulumiset puolin ja toisin. Todella ystävällistä heiltä.

Kun pojat palasivat tauolta takaisin lavalle, he aloittivat kappaleella "Suojaan", joka on Annelin tutuksi tullut aloituskappale. Anneli toivotti yleisölle "hyvää iltaa ja tervetuloa" ja jatkoi Jamppa Tuomisen "Liian pitkä matka kotiin". Sitten olikin vuorossa Annelin ja Jarkon duetto "Hit the Road, Jack". Ihan innostuin sitä kuunnellessani - esitys oli iskevä ja hyvä. Toivoisin, että se otettaisiin joskus jollekin Annelin levylle näin duettona. Oli nautittavaa kuultavaa. Laulun jälkeen Jarkko katsoi Annelia ja sanoi "..älä ole ilkeä!..", johon Anneli äimistyneenä takaisin ..". Minäkö?.. en varmasti ole!". " Jambalayalla" jatkettiin. Sen aikana osasin jo odottaa Mikon ja Jarkon upeita kitara- ja kosketin sooloja, ja tulivathan ne sieltä. Vuorossa olivat kauniita valssit "Minä rakastan sua" ja "Ilta Skanssissa". Merkille pitää panna tässä poikien tunnelmallinen "enkelikuoro" taustalla. Se elävöittää ja täydentää solistia aivan upealla tavalla. Tulihan sieltä vielä humpat "kolpakoista" ja "autotytöstä" vihellyksineen ja enkelikuoroineen. Näiden jälkeen Anneli rauhoitti tunnelmaa laulamalla tuon kauniin "Rakkauden muistomerkki"ja minulle vielä tuntemattoman "Niin paljon se sattuu". "Don´t cry for Loui" ja "Mustat silmät". Ja nyt saattaa muisti tehdä tepposet, mutta sijoittaisin tähän Annelin ja Jarkon dueton "Tahdon olla sulle hyvin hellä".. Sekin nimittäin tuli jossain vaiheessa, mutta minulla ei ole merkintää paikasta - siinä kuitenkin Anneli oli niin hellä sanoissaan, että punastui itsekin, ja Jarkko vielä kiusoitteli ..".. Anneli punastuu..".. Vaan jospa ne olivatkin lavan punaiset lyhdyt, jotka punasivat herttaisen laulajan poskia. :-)

Tauon aikana Dj soitteli oikein mukavan kuulosta tanssimusiikkia. Kuultiin mm."Keinu kanssani", "Jos antaudun", "Anteeksi, jos tunteilin, kun sanoin hyvästi". jne.
Annelin toisen setin aloitti "Kuolleet lehdet", jonka aikana yleisöä ihastutti Mikon kaunis ja herkkä kitarasoolo. Anneli mainitsikin sen ..".. kaunis kitarasoolo, Mikko Tirronen", ja yleisö antoi raikuvat kiitokset taputtaen. "Syntinen Koi", jonka Anneli kertoi syntyneen saunan lauteilla Anne siskonsa mielessä. "La isla bonita" - "Besame mucho"- "Tahdo tietää en" ja "Ne na na na". kaksi viimeistä Vaya con Diosin tuotantoa. Sitten kuultiin tarinaa "Koivukujalta" ja tuo pirteä "Ihoissa on virtaa". Tähän päättyi Annelin toinen setti.

Anneli yritti livistää lavalta, mutta yleisö löi käsiä yhteen ja halusi lisää.. ja niin orkesteri alkoi kutsua häntä takaisin ..".. Armi, Armi, Armi... missä on se Armi... " ja Anneli palasi vikkelästi takaisin lavalle, ettei laulua jatkettaisi pitempään.. :-) Encoreita tiedustellessaan hän kyseli "hidasta vai nopeaa". Vastaukseksi tuli sekä että.. myös hidasta valssia toivottiin.. Anneli epäili, että olisiko hitaan valssin tanssijoita enemmän kuin yksi pari - ainakin kaksi ilmottautui, vaan kun tuo ihana "Viimeinen valssi" päättyi, oli parketilla ainakin yhdeksän paria vai olisiko kymmeneskin ollut toisen huoneen perukoilla. Anneli oli ilahtunut. Toisena encorena hän lauloi tuon paljon toivotun ja pidetyn "House of The Rising Sun". Se olikin nappiin osunut lopetus upeine kitarasooloineen. Kiva oli vielä jutustella hetkinen seuranneella tauolla Annelin ja Jarkon kanssa. Muita ei siinä enää näkynyt. Sain kortin, johon Anneli oli vekkulisti piirtänyt minulle "tuhatjalkaisen".-

Kaunis kiitos Anneli ja Recados jälleen kerran kivasta keikkaillasta ja nautittavasta musiikista. <3
Ja Jarnolle kiitos mukavasta seurasta ja kyydistä.
Seuraavaa keikkaa odotellessa katsellaan taas kuvia! :-)