Anneli Mattila ja Recados Parkanon Käenkoskella 28.12.2013

Edessä oli vuoden viimeinen Mattila-keikka. Anneli ja Recados olisivat esiintymässä Parkanon Käenkoskella. Paimiossa satoi vettä kuin saavista kaataen, kun Karin kanssa lähdimme matkaan. Tuulilasin pyyhkijät saivat tehdä työtään kuitenkin koko matkan ajan. Kiikoisten ABC:llä pysähdyimme tavan mukaan kahvikupilliselle ja sämpylälle.
Kun saavuimme Käenkoskelle, oli lavalla jo esiintymässä Myrskytuuli-orkesteri. Heitäkin on aina kiva kuunnella, kun satumme samaan aikaan samaan tanssipaikkaan.

                                               Myskytuuli musisoi toisena orkesterina.




Paikalle olivat ehtineet jo Tarja-Riitta, Martti ja Tapsukka, sekä Tarmo ja Simo. Olipa kiva tavata heitäkin taas. Hetken kuluttua saapui Tarja Annelin seurassa sekä Anne ja Kille.
Kun Myrskytuuli meni tauolle, aloitti Recados. Jännäsin, millaisen setin pojat olisivat koonneet tähän vuoden viimeiseen tanssi-iltaan. Mikko aloitti laulamalla "paholaisesta, joka vei sydämen" ja mitä kaikkea muuta mukanaan mahtoi viedäkään.. ja sen jälkeen hän "katseli syvälle oman rakkaan silmiin.."  Jarkko jatkoi laulamalla "punaisesta kitarasta... se soimaan jäi mun sydämeen, sen kaiken tunnen uudelleen, muiston suudelmasta, äänen kitarasta, vie kielten värähtely kaipuun eiliseen...." ja edelleen hän jatkoi tunnelmointia "yksi ainoa ikkuna... yhtä ainoaa ikkunaa tahdon etsiä vaan, yhden kulkea ruudun taa, löytää unteni maan.." Ja näin olin jo vahvasti mukana illan tunnelmassa.

Seuraavassa hetkessä oltiin täyttä vauhtia matkalla merelle, kun Mikko kertoi, että "hän merimieheks syntynyt on tuulta purjeissaan ja syömmet naisien hän hurmaa laulullaan... ja vakuutti, että ".. ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kun jossain, piru vie, jo laiva odottaa..".  "Heili Karjalasta" oli seuraava kappale, ja siinä "levy jäi paikoilleen":.. kaikkien neljän Recados-pojan katsellessa toisiaan ja toistaessa.. ".. vaan en saanutkaan.. vaan en saanutkaan.. vaan en saanutkaan..." Vekkulit ilmeet poikien kasvoilla antoivat arvauksille tilaa, mitä "jäi saamatta". Lavan edessä fanien ilmeet myötäilivät poikien ilmeitä ja suut levisivät iloiseen hymyyn.. Vaan sitten tunnelma muuttui kuin taikaiskusta - Jarkko nimittäin alkoi laulaa ..".saat miehen kyyneliin.".. Ei mieskään ole tunteidensa herrana ja kontrolloijana yhtään naista vahvempi. Rakkaus kun iskee, se panee polvilleen isommankin miehen tai vahvemmankin naisen.. ravistelee syvältä ja lujaa. Tässä herkistyin kuuntelemaan Mikon kitaraa... miten ihmeessä hän on löytänyt tuon taidon kuvata tunteet kitaran kielien kautta.. ei hän soita yksin itselleen, hän soittaa myös kuulijoilleen ja vetää mukaansa. Ensi kerran sen tajusin kunnolla Baltic Princessin keikalla viime syksynä.. Silloin aloin kunnolla kuunnella kaikkien Recadoksen poikien tapaa käsitellä omaa instrumenttiaan. - Vaan keikka eteni, vuorossa oli kohtalokas samba, siinä tällä kertaa joutui Mikko "hurmaavan Tamaran lumoihin" Jarkon sanataiteilun tuloksena... Aijai Mikko, miten nyt noin kävikin... ja näiltä veikeilyiltä lähdettiin tauolle ja päästettiin Myrskytuuli valloilleen.

Recadoksen tullessa lavalle seuraavan kerran, se kutsui mukaansa Annelin ."Anneli..Anneli..Anneli...", ja aloitti tämän ensimmäisen kappaleen "Suojaan". Tämän jälkeen Anneli toivotti "hyvää lauantai-iltaa" yleisölleen ja jatkoi "Liian pitkä matka kotiin" kommentoimalla laulua kuitenkin, että nyt on kyllä kotiin lyhyt matka (Parkano on Karvian naapurissa). "Planeetat kohdallaan" ja "Mustat silmät" - näiden aikana oli nautinto kuunnella Jarkon "jami- jaksoa" ja sitten  koskettimien ja kitaran herkullista "vuoropuhelua". Sovitus oli kivasti jazzahtava.. Kuultiin myös "Tahdo tietää en", "Besame mucho" ja sitten kolpakot ( ei viittä sentään enempää..). "Autotytöstä" Anneli yllättäen muovasikin vilkaisten veikeästi rumpaliaan.." . mulla, oi Pertti-tyttö, ois pieni talli syömmessäin...", ja Pertin ilme oli katsomisen arvoinen!:-) .. ja kaiken päälle tuli poikien iloinen vihellyskonsertti ja kuorolauluna ..", syömmessäin... syömmessäin..." Varsinaisia vekkuleita nämä Jarkko, Mikko, Tapio ja Pertti.. keksivät omia juttuja. Muuten. se on oiva juju pitää kuuntelijoiden mielenkiinto yllä kaiken aikaa... että mitähän nyt! Sitten taas Anneli säväytti kauniilla tulkinnallaan "Rakkauden muistomerkki". Jostain syystä kuuntelin herkällä korvalla nyt Jarkon koskettimia. Samoin panin merkille Tapion bassokuviot, ja hetken päästä olin mukana rumpujen osuudessa... ne vain tulivat kukin erikseen tajuntaan.. Vahvaa ja painokasta kerrontaa myös soittimilta.
Anneli jatkoi sitten Rauli "Badding" Somerjoen kappaleella "Laivat". Ja koska Sakkekin oli tullut paikalle, saimme kuulla iloisen "Jambalayan". - Taas minä olen muistiin kirjoittanut - Mikon kitaralla on hauskaa, se leikkii ja Jarkon koskettimilla kanssa - varsinainen iloittelu meneillään! Upea juttu.. Olen piirtänyt myös hymynaamoja rivin ja kirjoittanut perään ".. miauuuu... miauuuu - kaksi kollia naukuu!:-).. Yleisö reagoi iloisella naurulla esitykseen. Kun Anneli lauloi That´s all right, mama" pani orkesteri oikein sydämensä halusta yhteiset jamit pystyyn.. ja Annelin katse jo ihmetteli, missäs minä mahdan tulla mukaan.. kunnes Mikko nyökkäsi ja kappale loppui veikeään "that´s all right, muoriiii..."
Annelin toinen setti alkoi tuolla ikivihreällä "Kuolleet lehdet" ja sai jatkoksi "Niin paljon kuuluu rakkauteen".. tuo on elokuvamusiikkia, muistaakseni elokuvasta "Päivien kimallus". Olen lukenut kirjan, vaan en katsonut itse elokuvaa.. Rakkaudestahan siinäkin on kyse. "Villivarsa", "La isla bonita", "Don´t cry for Loui", vahvaa soitantaa Annelin tukena, ja panin merkille, kun Mikko oli vaihtanut "lankku-kitaran koppaan" kitaran soinnista tuli jotenkin pehmeämpää - olen kirjoittanut "unelmoiva sointi" kitarassa.. Annelin "House of the rising sun" sai minut taas tekemään sivuhuomautuksia.. Anneli upeaa! .. taas Mikon kitara itkee ja Jarkon koskettimet alkavat lohduttaa..  Vahvasti soitettua .. ja kun Anneli jatkoi "Luotu lähtemään", jäin vain kuuntelulle ja herkistyin. Kynä jäi sillä hetkellä odottamaan. - Tämän herkistelyn jälkeen tuli "Dannyn ja Armin" duetto "Tahdon olla sulle hellä"..  Kappale on ollut jo jonkin aikaa yksi illan odotetuimpia, ja hauskuttaa aina yhtä riemukkaasti, kun jännätään, millä Danny Armiansa taas hellii. Se  on hienosti oivallettu kevennys iltaan. "Ihoissa on virtaa", "Great balls on fire"- ja päälle poikien iloittelua "..-la-la-la-la!"
Encoreita seurasi ..ja niin alkoivat sitten saappaat astua ja "kiivetä lakanoihin".. Ja kynä kertoo, että "nyt pojille on täysi vauhti päällä". Toinen encorekappale oli "Kolme cowboyta ratsastaa" - siihenkin olen vielä kirjannut, että nyt Mikon kitara kokee myötätuntoa kolmatta miestä kohtaan.. ". se ei oo oikea cowboy, joka naista ei voi saada mielestään....". Ja niin oli Annelin ja Recadoksen keikka ohitse tällä kertaa.

Tarja-Riitta, Martti ja Tapsukka kukittivat punaisilla ruusuilla orkesterin pojat meidän kaikkien paikalla olijoiden puolesta kiitokseksi kuluneen kauden upeista keikoista..
Kaunis kiitos näin omastakin puolestani - Recados on ruusunsa ansainnut. Jokainen keikka, jolla olen ollut mukana, on ollut varsinainen musiikkinautinto.. Olen oppinut heidän myötään myös kuuntelemaan eri soittimia, kuinka jokainen orkesterin jäsen kertoo oman soittimensa välityksellä, miten kokee kunkin laulun sanat, melodian, solistin tulkinnan ja kaiken sen yhdessä. Recadoksen olen kokenut myös soittavan yleisölleen ja välittävän näin tunteensa ja tunnelmansa meille kuuntelijoille.
Kaunis kiitos Annelille, joka on löytänyt näin upean kimaran ammattilaisia ympärilleen - ja vielä kaunis kiitos ihanille keikkakavereille.. Te tuotte näihin tapaamisiin sen läheisen yhteenkuuluvuuden tunteen, josta joka kerta nauttii yhä paljon.
Vielä toivotan kaikille Mattilan siskoksille orkestereineen, siskosten keikoilla kävijöille ja heidän musiikistaan nauttiville ystävilleni ja kavereilleni ja tuttavilleni oikein hyvää alkavaa vuotta 2014.. Jatkukoon yhteinen harrastuksemme myötätuulessa!

                            Mattilan siskosten äiti, Tarja, ja nuori ystäväni Katja Kananen.

Anneli Mattila ja Recados Valtatie 2:lla 5.12.2013

                                                                     Jarkko ja Tapio.
Tällä kertaa olin liikkeellä Jarno Rosvallin kanssa. Hänen kauttaan opin aikoinaan v.2007 tuntemaan toisen keikkakaverini Kari Viirretin. Jarno on pitänyt keikoista taukoa jonkin aikaa, mutta lähti nyt iltaa viettämään kanssani ja tapaamaan keikkatuttuja.
Oli itsenäisyyspäivän aattoilta, ja tiedotusvälineissä lupailtiin oikeaa lumimyräkkää. Reissussa on kuitenkin oltu kaikenlaisissa säissä, joten eivät nuo ennusteet pelästyttäneet tai panneet edes harkintaan kotiin jäämistä.
Matka Harjavaltaan taittui leppoisasti rupatellen. Ajelimme hiukan eri reittiä kuin mitä olemme Karin kanssa kulkeneet. Olimme varanneet runsaasti aikaa matkaan, joten ennen V2:lle menoa piipahdimme läheisellä Hesburgerilla.
Kun kuoriudin takistani narikalla, oli Recados jo aloittanut, ja valssit olivat menossa. Korvani tavoitti Jarkon äänen, joka lauloi "Saarenmaan valssia" viroksi näin: "ning hämaras toomepuu lumena valev on sinule hoiskavaid ööbikuid tais. Miks muidu su huuled ja ohetav pale nii ounapuu oiele sarnane näib! Oh keeruta, lennuta, linakkneidu, kel silmist nii kelmikalt säde meid lööb. Ei sellist kyl maailmas kusagil leidu ku Saaremaa heinamaal juunikuu ool.." Minusta on aina mukavaa kuulla tämä Georg Otsin aikoinaan tunnetuksi tekemä kaunis valssi alkukielellä laulettuna. Toinen valssi kertoi ..". Nestori Miikkulaisesta ja Saimaan norpasta." Seurasi ..".merimies syntynyt on tuulta purjeissaan...". ja sitten tuli tuo Iloinen "Hei, Karjalasta heilin minä löysin". Joku aikoinaan lauloi minulle..". hei, Heinolasta heilin minä löysin..";-D
Setti jatkui "Ikkunaprinsessalla".. ja .". et voi jättää minua, koska en ole tavannut vielä sinua". Juhani Markola levytti aikoinaan "Vanha pelargonia", joka kukkii mummon akkunalla, ja akkunan alla laulaa katulaulaja. "Hän mummolleni laulaa, ja punoo lemmenpaulaa, vaan turha on se vaiva. Mummo vaarin muistaa vain". Vaari oli joskus hukkunut ..". myrsky-yönä meren sinilaineisiin - tuonen käki silloin kukkui, jäi mummo kyyneliin..".
Juice Leskisen "Syksyn sävel" lauloi Jarkko ..". en ilosta itke, en surusta itke, jos itken, niin itken muuten vaan, ja muualla oon ennen kuin huomaatkaan. Häntä rakastin paljon, sua rakastan ehkä enemmän, mutta ole mulle vähän aikaa hän". Juicen kauniit ja syvältä koskettavat sanat toimivat edelleen. Jarkon "Punainen kitara" ja "Yksi ainoa ikkuna" päättivät setin. Olen jo aikaisemminkin kertonut, että tuo Jarkon laulama "Yksi ainoa ikkuna" säväyttää aina, kun sen kuulen. "Monet ikkunat lohtuaan mulle välkkyen suo. Niitä kaipaa en laisinkaan, ne ei onnea tuo. Yhtä ainoaa ikkunaa tahdon etsiä vaan. Yhden kulkea ruudun taa, löytää unteni maan." - Minulle on vuosien myötä tullut jonkinlainen taipumus siirtää joidenkin kuulemieni laulujen tekstit kuvaannollisiksi. Tämän Tamara Lundin v.1965 levyttämä venäläisperäinen laulu kertoo myös, miten ikkunakin voi kaipauksen kautta saada erityisen merkityksen.
Tähän päättyi poikien ensimmäinen setti, ja levyt alkoivat soida. Tällä kertaa ei ollutkaan toista orkesteria kumppanina.

                                                            Martti, Anitta ja Tapsukka
Tauolla Jarkko tuli tervehtimään ja sain lämpimän halin häneltä. Siinä muutaman hetken ehdimme jutellakin - vaihtaa pikakuulumiset. Juuri ennen toisen setin alkamista kiiruhti Mikko ohitse takahuoneeseen, hän huomasi minut, hän pysähtyi ja tuli tervehtimään. Häneltäkin sain ilokseni lämpimän halauksen.
Toisen setin Recados aloitti "hitailla valsseilla". Ensin Mikko lauloi Elviksen "Are you lonesome tonigt?".... "Are you lonesome tonight, do you miss me tonight, are you sorry we drifled apart?"- siinä kysellään heti alussa. Jarkko jatkoi "Sä koskaan et muuttua saa". Nämä haikeat sävelet vaihtuivat vauhdikkaisiin, joista toinen oli Elviksen "Tutti Frutti". Melodiat vaihtuivat reippaista ja iloisista sävelistä tunteellisiin. Niinpä Jarkon "Saat miehen kyyneliin" pysäytti jälleen kuuntelulle."Paholainen" ja riemastuttava "Pulkkisen Jorma" kiskaisivat kuulijat mukaansa.
Sitten seurasi pari sambaa. Siinä kohden olen tehnyt merkinnän "Mikon kitara" perässä iso huutomerkki ja sydän. Toinen samba oli aivan mainio iloittelu. Siihen olen kirjoittanut "hurjan hauska, Jarkko pärjäisi kyllä näyttämölläkin" - kyseessä oli "Kohtalokas samba", joka kertoo Kalle Tappisesta ja hänen kokemuksistaan kauniin Tamaran kanssa, miten isosta ilosta tulikin iso harmi ..". kun koitti uusi aamu, ja kalpeena kuin haamu, nyt hotellissa istuu meidän Kalle Tappinen. Hän kepulisti jaksoi, ne viulut vasta maksoi, kun poissa oli lompakko ja myöskin tyttönen". Niinpä niin..

                                                              Mikko ja kitaransa.
Tuttu mukava fanijoukko alkoi kokoontua paikalle Recadoksen toisen setin aikana. Teemu Porista saapui paikalle, Sitten Tapsukka, Tarja-Riitta ja Martti. Vähän ajan päästä myös Liisa, Eve, Kale ja Jarno. Ja vielä Niina ja Minttu. Sitä ennen olimme Jarnon kanssa saaneet pöytäkumppaneiksemme Rampon ja Anittan, joka oli lähtenyt virkistäytymään, ja antanut Tarja-mummulle mahdollisuuden viettää laatuaikaa pikkuisen Emmin kanssa.

                                                                          Anneli keskittyy.
Recadoksen poikien tullessa jälleen lavalle, alkoi soida alku Annelin lauluun "Suojaan" ja hän asteli lavalle herttaisesti hymyillen ja aloitti settinsä. Anneli toivotti sitten yleisölle "Hyvää itsenäisyyspäivän aattoiltaa", ja jatkoi laululla "Tanssin päivät, tanssin yöt". Sitten tuli jo minullekin tutuksi tullut "Koivukuja" - "Mustat silmät"ja "Besame mucho"! Hymyillen ja ilakoiden kallisteltiin kolpakoita - tällä kertaa kohtuudessa pysyen..".. hei neiti tuokaa joutuisasti, tai meillä kuivaa kohta suu." Nostalgiset "Rantakoivun alla" ja "Ilta Skanssissa"!

                                                        Anitta säteili lavalla.. Jambalaya.
- Illan yllätysvieraana Anneli kutsui lavalle pikkusisko Anittan. Anitta säteili koko olemuksellaan iloa ja hyvää tuulta ja kajautti kuuluville tutun "Jambalayan". Se näkyi panevan myös tanssijoiden töppösiin liikettä. Tässä yhteydessä kuultiin taas Mikon ja Jarkon ihanan hauska "musiikki-iloittelu" soitinten kesken. Olen oikein alkanut niitä odottaa, ja joka kerta niistä nautin ja iloitsen. Pertin rummut ja Tapion basso seuraavat oivasti näiden kahden soittimen leikkisää vuoropuhelua, ja vahvistavat ja kannustavat niitä. :-D
Setti päättyi "That´s allright, mama" ja pojat päättivätkin sen hauskasti Annelille laulaen ...".that´s alla right, MUORIIIII!".
Annelin toinen setti alkoi tuolla kauniilla "Kuolleet lehdet", jonka aikana jälleen kiinnitin huomioni Mikon kitaran pehmeäsointiseen tunnelmointiin.

                                                            Mikko tunnelmoi.       

Kaunista <3. "Niin paljon kuuluu rakkauteen", jatkoi tätä tunnelmaa. Sitten Anneli vaihtaakseen reippaampiin säveliin ja kuulutti, että seuraavana kuultaisiin "Villivarsa". Silloin Mikko tokaisi: "Älkää vielä". Ja alkoi kääriä paidan hihoja ylös, jolloin Anneli totesi: "Odotetaan vähän, kitaristi käärii ensin hihansa." Villivarsan aikana sai taas nautiskella Jarkon koskettimien leikittelevillä sävelillä. "La isla bonita" yhdytti Mikon tähän leikittelyyn mukaan.  Don´t cry for Loui" - "Ne na na na" Vaya con Diosilta ja lopulta tuli vuoroon Armin ja Dannyn duetto "Tahdon olla sulle hellä". Armin käteen annettiin pieni sherry-pullo (lääkkeeksi tietenkin ;-)).

                                      Armi-Anneli sai sherryä (lääkkeeksi tietenkin :-)

Sitten jatkettiin "Liian pitkä matka kotiin". "The house of the rising sun" - tässä olen huomioinut Annelin vahvan tulkinnan, ja "Luotu lähtemään" perään olen kirjoittanut muistilappuuni "nyt Mikon kitara "itkee"". Niin oli Annelin osuus illasta ohitse. Hän ei itse heti ajan kulumista ollut huomannutkaan. Hän kiitteli yleisöä ja omaa orkesteriaan ja poistui lavalta. Vaan taputukset jatkuivat ja orkesterin pojat alkoivat kutsua Annelia takaisin lavalle: "Armi Armi Armi - missähän se Armi on.. Armi Armi on alla omenapuun - siellähän se Armi on.." Ja sieltähän se Armi-Anneli sipsutteli lavalle takaisin ja räväytti poikien kanssa ilmoille "Great balls on fire". Taas nautin kitaran ja koskettimien iloittelevasta vuoropuhelusta.. että voi ollakin ihanaa kuunneltavaa! Viimeisenä ja toisena encorena Anneli esitti "Saappaat".. Ja niin oli keikka Annelin kohdalta tällä kertaa ohitse.
Anneli saapui tervehtimään fanejaan ja jakamaan kortteja ja nimmareita. Samalla siihen tulivat myös tervehtimään Recadoksen pojat, mikä minusta oli aivan mahtavaa. Onpa kohdallani ensimmäinen kerta, kun artistia säestävä orkesteri tulee tervehtimään faneja ja juttelemaan. Heillä olisi vielä edessään muutaman kappaleen setti viimeisine valsseineen. Sain vielä kiittää ja antaa halit Annelille ja hänen loistaville muusikoilleen sekä Anittalle.
Illasta jäi hyvä ja iloinen  mieli.
Kiitos myös ihanille keikkakavereille seurasta ja Jarnolle, kun lähti seuraksi keikalle. :-)

                                                                

 

Anne Mattilan Joulukonsertti Turun Mikaelin kirkossa 3.12.2013.

Turun Mikaelin kirkko sijaitsee kaupungin keskustassa Port Arthurin kaupunginosassa. Se on Lars Sonckin suunnittelema (Sonck oli tuolloin vasta 23-vuotias), ja edustaa ulkoasultaan saksalaistyyppistä uusgotiikkaa. Kirkko on nimetty Arkkienkeli Mikaelin mukaan.
Se on uljas näky. Oli tehnyt vaikutuksen Anneenkin, joka kiitteli kirkon kauneutta ja loistavaa akustiikkaa yleisölleen lisäten kuitenkin, että ..". kotikirkko Karviassa on sittenkin se paras."
Olin kiitollinen "sallimukselle", joka taikoi minulle mahdollisuuden olla mukana tässä Annen Joulukonsertissa Mikaelin kirkossa 3.12.2013.

Olin Jarno Rosvallin "avec", ja nautin täydestä sydämestäni tunnelmasta, jonka Anne ja "pojat" loihtivat täpötäyden kirkkosalin kuulijoille. Annea säestivät Jarkko Lahti (koskettimet), Juha Vuorma (perkussiot) ja Timo Luostari (kitara) - osaavia, loistavia muusikoita kaikki.
Anne aloitti konsertin laulamalla "Me käymme joulun viettohon" ja jatkoi "Kun joulu on". Sen jälkeen hän esitteli säestäjinään toimivat muusikot. Seuraavasta laulustaan "Taivas sylissäni" hän kertoi, että olisi halunnut saada senkin uudelle joululevylleen, mutta että se ei ollut valitettavasti mukaan mahtunut. "Sylvian joululaulu" on minulle ja varmasti monelle muullekin tuttu jo lapsuudesta asti. Sitä laulettiin aina hartain mielin, ja opettaja antoi selityksiä kysymyksiin, mikä tai kuka mahtoikaan olla "tuo Sylvia", joka ikävöi "kotiin Pohjolaan" sieltä ..".. mis sypressit tuoksuvat talvellakin". Opettajani sanoi, että kyseessä on varmaan joko pieni lintu, joka palaa takaisin kevään koittaessa, tai sitten pieni lapsi, joka on viety toipumaan sairaudesta etelän lämpöön. Opettajat antoivat mielellään tämän kaltaisia selityksiä lasten innokkaisiin kysymyksiin.

Annen oma sanoitus ja sävellys "Jouluyön hiljaisuus" kosketti levollisella tunnelmallaan. Toi hyvän olon. "Heinillä härkien", "En etsi valtaa loistoa", "Joululaulu" - kaikki tuttuja rakastettuja sävelmiä. Sitten Anne lauloi "Joululaulu äidille", kertoen tehneensä sen omalle äidilleen joululahjaksi muutama vuosi sitten, mutta laulavansa sen nyt "kaikille äideille". Se sai kuulijat liikuttumaan, mikä oli selvästi aistittavissa. Vieressäni istuvan naisen silmät kostuivat kuten omanikin. Kiitos Anne tästä laulusta jälleen kerran! "Tule joulu kultainen" jonka jälkeen kuultiin gospel-tyylinen "Ilouutinen". Anne kertoikin joskus laulaneensa sen tyylisiä lauluja enemmänkin. "Varpunen jouluaamuna" on varmasti myös yksi rakastetuimmista joululauluistamme. Sitten Anne Timon kitaran säestykellä esitti tuon ihanan "Oi jouluyö". Hiljainen kirkko - harras tunnelma ja yksinäinen kitara sekä Annen herkkä kaunis tulkinta.. ( Kuvitelkaa hiljaisessa mielessänne tunnelmaa ). "Jouluyö, juhlayö" kaikui sen jälkeen uljaasti kohti kirkon kattoa - mahtava vastapaino edelliselle herkälle laululle.
Sitten Annen olemukseen astui veitikka. Puoliksi nauraen hän sanoi jokseenkin tähän tapaan: ..".tänne tultaessa kyllä juttelimme äidin kanssa, että en kutsuisi häntä laulamaan, mutta taidan nyt kuitenkin kutsua.... silläkin uhalla, ettei hän jouluna keitä minulle joulupuuroa." Ja edelleen nauraen Anne kysyi yleisöltä:..". haluaisitteko te, että äiti tulisi kanssani laulamaan?" ja lisäsi"..hän ei ole ammattilaulaja". Yleisö osoitti raikuvilla taputuksillaan ja "kyllä,kyllä"-huudoilla tahtonsa. Niinpä Tarja saapui Annen viereen. Hän oli kyllä yrittänyt näyttää, että älä pyydä.. ei hän.. Vaan tuli sitten kuitenkin laulamaan. Niin sai kirkon täysi turkulaisyleisö kuulla äidin ja tyttären yhteisesityksenä tuon suloisen kauniin "Maa on niin kaunis" kaksiäänisesti laulettuna. Suosionosoitukset olivat sen jälkeen.. miten sen osaisin parhaiten ilmaista - "raivokkaan innostuneet", eivätkä tahtoneet millään loppua. Meni hetki ennen kuin yleisö rauhoittui sen verran, että tilaisuutta voitiin jatkaa.
Nyt esiin astuivat illan isännät - Pohjola OP:n ja Ilmarisen edustajat. He kiittivät illan esiintyjiä ja kukittivat nämä. Pohjola OP:n edustaja sanoi vielä, että hän haluaisi lopuksi kuulla Annen laulavan "Joululaulu äidille" uudelleen. Ja kirkkosalin yleisö hiljeni kuuntelemaan.

Niinpä Anne ja "pojat" toteuttivat tämän kauniin pyynnön, ja konsertti päättyi näihin säveliin.
Konsertin jälkeen Anne jäi vielä tervehtimään ja juttelemaan luokseen tulevien ihmisten kanssa. Hän kirjoitteli myös nimikirjoituksiaan levyihin. Myös Jarkko tuli tervehtimään, ja saimme hänen kanssaan vaihtaa muutaman sanasen ja lämpöisen halauksen.
Annen ja Tarjankin kanssa ehdimme vielä hyvin jutella hetkisen ennen kuin lähdin pois Jarnon mukana. Konsertista jäi hyvä ja rauhallinen mieli.

Kaunis kiitos ihanasta musiikista Annelle, Jarkolle, Juhalle ja Timolle... ja myös Tarjalle.  Ja lämmin kiitos Jarnolle, joka mahdollisti minulle mukanaolon tässä konsertissa.
Ulkona kadulla oli pimeää, mutta sydämessä asui ilo ja rauha, ja mielessä soivat vielä juuri kuullut tnnelmalliset joulun sävelet. <3