Anneli Mattila ja Recados Baltic Princessilla 20-21.10.2013

Jo useana vuotena minulla on ollut satumainen onni saada viettää syntymäpäiväni joko jollain Mattila-keikalla maissa tai risteillen laivalla niin, että joku siskoksista on ollut esiintymässä.
Viime vuonna olimme Viking Isabellalla, joka ei enää liikennöi näillä vesillä. Silloin siellä olivat Anne Mattila ja Mistral-orkesteri. Nykyisin Isabellan tilalla liikennöi Viking Grace ja toisena iltalaivana Baltic Princess Tallink Siljan puolella.
Nyt oli lähtö sunnuntaina 20.10. ja laivana siis Baltic Princess, jossa tähtiartistina oli Anneli Mattila Recados-yhtyeensä kanssa.
Meitä lähti laivalle tällä kertaa tuttuja Rosvallit - Lasse ja Jarno Turusta - sekä Kari ja minä.
Olimme sopineet Rosvallien kanssa, että noudamme heidät kotoa mukaan, ja viemme satamaan. Näin teimme ja siinä samalla tuli tilaisuus tervehtiä herttaista perheen äitiä, Taina Rosvallia.
Baltic Princess nielaisi meidät tämän risteilyn matkalaiset 20:05 sisuksiinsa, ja lähti matkaan klo20:15.

Olimme Lassen ja Jarnon kanssa sopineet, että tapaamme Starlight Palacessa heti, kun Recados alkaa oman settinsä. Menimme Kari ja minä paikalle hyvissä ajoin. Saimmekin pöydän aivan tanssilattian vierestä. Recados aloitti klo22. Kuuntelin ilolla ja hyvillä mielin heidän soittoaan. Laulukin sujuu vaikka neliäänisesti. Olin mielissäni, kun orkesteri soitti melko alussa tuon yhden suosikkini "Runawayn".. seurasivat komeat reggeet ja Elviksen "Tutti frutti" - Kun pojat lauloivat ..".. vielä on kesää jäljellä..", ajattelin haikeana, että olisipa todella vielä edes vähän aikaa. Vaan voihan kesää jatkaa kuuntelemalla kesäisiä säveliä, ja palauttamalla mieleensä kesän tapahtumia. Sitten tuli tuo hauska laulu lauantai-illasta, jolloin Jarkko lauloi..". ensin siinä oli vain Tappi ja mä, vaan sitten siihen tuli pari tyttöä.." ja Tapio nyökytteli, että "joo joo".. Huonostihan siinä meinasi pojalle käydä, kun tyttö ei tainnut ollakaan vapailla markkinoilla.. Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin - ne vaatteetkin olivat tulleet mukaan ja pääsivä päälle ihan asiallisesti... ei pöksytkään olleet nyt unohtuneet.
minnekään!;-D
Vaan sitten tapahtui jotain, mikä sai minut liikuttumaan ja lähes kyynelten partaalle. Jarkko kuulutti mikkiin, että Leenalla on syntymäpäivä, ja hän haluaa laulaa hänelle seuraavan laulun. Ei sieltä tullut se tavanomainen ..".paljon onnea vaan" - vaan hän lauloi tuon kanadalaisen Rush-orkesterin aivan itkettävän ihanan kappaleen "TEARS". Sanon tässä sinulle Jarkko - Lämpöinen kiitokseni aivan ihanasta syntymäpäivälahjasta. Kosketit sydäntäni tällä laululla. - Jarkon ja Recados-yhtyeen esittäessä tätä laulua pokkasi isä Rosvall minut tanssimaan.

Orkesteri piti varttitunnin tauon ja sen jälleen aloittaessa, tuli Annelikin lavalle. Hän aloitti reippaasti "Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin". Tutut kivat laulut seurasivat toisiaan.. kolpakoita tarjoiltiin ensin varovaisesti vain kaksi, vaan sitten määrä nousi jo heti viiteen, ja "hei neiti, tuokaa joutuisasti, tai meillä kuivaa kohta suu." Sitten jo kertosäkeessä "neiti" juoksutti kuutta kolpakkoa. Kuinkahan monta niitä lopulta olisikaan tullut, jos laulu olisi vielä jatkunut.. Kerranhan Anneli lupasi 9 kolpakkoa, mutta kauhisteli sitten, että niiden jälkeen sais kantaa jo takahuoneeseen selviämään.. Autotytöllekin luvattiin "pieni talli syömmessäin". Besame mucho-laulun instrumentaaliosassa kuultiin Mikon aivan upeaa kitarasooloa.
Sitten tapahtui taas jotain hauskaa.. Annelin laulaessa "That´s allright mama" nuori "naamiomies" naamio päälaelle nostettuna ja punamusta viittansa hartioilla hulmuten ojensi kättään minulle ja sanoi:..".tuleeko tyttö kanssani tanssimaan?"  - ja minä aika lailla äimistyneenä kysymään, että "Minäkö?" - "Juu juu", sanoi tämä nuori mies ja hymy valaisi koko kasvot. Ja niin lähdin jammaamaan nuoren miehen kaveriksi. Oli se vauhdikasta ja hauskaa menoa. Kun kappale loppui, sain kiitosmaininnan - "Tyttö osaa tanssia!" Arvatkaapas hivelikö itsetuntoa..

Anneli esitti vielä kahden iltasettinsä aikana "Kuolleet lehdet" - "Niin paljon kuuluu rakkauteen" - "La isla bonita" ja "Villivarsa".
Laivalla oli Ruotsin puolelta nuorisoporukka, joka piti omaa hauskaansa. He tuntuivat nauttivan Annelin ja Recadoksen musiikista täysin siemauksin. Siinä saatiin nähdä melkoista akrobatiaakin. Lattialla oli myös tanssimassa poikapareja ja tyttöpareja. Yksi tyttö tuli minulta kysymään, että "kuinka tällaista tanssitaan" - tilanne sattui jo ennen Annelin lavalle tuloa.. minä selittämään, että ihan tavallinen vaihtoaskelkuvio sopii moniin tansseihin. Tyttö ihmetteli hetken aikaa, millainen on vaihtoaskel, ja Kari lähti nauraen näyttämään ja tanssitti tyttöä sen kappaleen verran. Ehkä jotain jäi mieleen siitä opastuksesta.
Tulihan sieltä lopulta Armin ja Dannyn duettokin, ja Armi sai soman pikkuisen talon tällä kertaa itselleen. "House of the rising sun" oli jälleen kerran Annelilta vahva tulkinta.. ja sitä seurasi herkkä "Luotu lähtemään". Taas sai ihastella Mikon kaunista kitarasooloa.

Lavan edessä poikaryhmä oli jäänyt tunnelmoimaan musiikin tahtiin huojuen kädet toistensa olkapäillä. Oli niin kiva katselle iloisia nuoria kasvoja ja ihmisiä, joilla oli hauskaa ilman riitaa ja suun pieksäntää... vain naurua ja keskinäistä hulluttelua. Kun Annelin toinenkin setti oli lopussa, halusi yleisö hänet vielä encoreille. Yleisön taputtaessa rytmikkäästi alkoi orkesterikin kutsua: "Anneli, Anneli! - Missä on se Anneli?".. ja sieltähän se Anneli vielä ilmaantuikin lavalle laulamaan "Kolme cowboyta ratsastaa". Esiintymisen jälkeen tuli Anneli tapaamaan lavan luokse kokoontuneita ihmisiä. Jarkkokin tuli tervehtimään ja sain antaa hänelle oikein kunnon halauksen kiitokseksi hänen ihanasta lahjastaan - laulustaan "Tears".
Seuraavana päivänä 21.10. maanantaina, kun tapasimme Rosvallit, tiesi Jarno kertoa, että laivalla oli ollut viidennellä kannella tulipalon alku. Jossakin hytissä siellä oli päässyt tuli valloilleen, mutta ilmeisesti saatu pian sammumaan, sillä mitään yleistä hälytystä ei oltu kuultu. Kuitenkin joku oli viety helikopterilla pois laivalta. Huomasimme, että laivan henkilökunnalla oli sinä päivänä paloturvallisuusharjoituksia eri puolilla laivaa. Näyttivät käyvän läpi asioita.. Oikein hyvä!
Siinä iltapäivällä oli Karilla ja minulla ilo viettää muutama hetki jutellen Jarkon kanssa ennen kuin risteilyn viimeinen esiintyminen kutsui hänet pois meidän seurastamme. Anneli ja Recados aloittivat maanantain esiintymisensä klo17:30. Annelin setin ensimmäinen kappale oli "Rakkauden muistomerkki" ja sitä seurasivat "Laivat" sekä valssit "Uralin pihlaja" ja "Minä rakastan sua". Ja niin setti pyörähti käyntiin. Anneli sanoi, että "tänään on Pertin päivä, ja hän saa päättää, mitä lauletaan".Niinpä kuultiin vielä "Kuolleet lehdet" - "Niin paljon kuuluu rakkauteen" - "Tanssin päivät, tanssin yöt"- "Suojaan" ja "Seitsemäs taivas". Jälleen yleisö taputti Annelin encorelle, ja hän lauloi "Ne na na na".

Keikan jälkeen Anneli tapansa mukaan tuli tervehtimään lavan eteen kokoontuneita ihmisiä. Samoin Jarkko tuli vielä tervehtimään.
Veimme sitten Rosvallit kotiin, ja sieltä jatkoimme matkaamme Paimioon käyden siinä matkalla läpi kokemuksiamme risteilyltä.
Kiitos herttainen Anneli ja Recados aivan upeasta musiikki-annista risteilyn aikana. Erityinen kiitos ihanalle Jarkolle sydämeen käyvästä Rush-kappaleesta "Tears", sekä leppoisista ja miellyttävistä rupatteluhetkistä. Lasse ja Jarno Rosvallille kiitos risteilyseurasta, ja Karille taas kerran lämmin kiitos seurasta ja kyydeistä. :-)
  

Anne Mattila ja Mistral Esakalliolla Somerolla 11.10.2013

Auringonpaisteinen ja syksyiseksi päiväksi yllättävän lämpöinen perjantaipäivä oli kääntymässä illaksi. Pihalamppu oli jo syttynyt ja hämärä syvenemässä pimeydeksi, kun keikkakaverini Kari saapui minua hakemaan mukaansa.

Anne Mattila ja Mistral olisivat esiintymässä Someron Esakalliolla kesäkauden viimeisessä tanssi-illassa - toinen orkesteri olisi Tomi Markkola ja Fernet.
Mistral aloitti tutusti valsseilla, ja niitä seurasivat tangot, joista toinen oli "Hiljainen tango sateessa soi". Sputnik Nurmi lauloi. Aina minua jaksaa myös ilahduttaa tuo hauska .."..pieni musta bimbambulla.. ala luokseni jo tulla, ole siihen asti kunnes nousee kuu..uu..uu..!". Sen kaverina laulettiin .."..oo-oo-oo näin reipas laulu kaikaa..".  Pari hidasta valssia saatiin tähän väliin. Niistä toinen oli Killen esittämä "Kaksi vanhaa tukkijätkää"... muistelen, että Kauko Käyhkö aikanaan lauloi näistä tukkijätkistä, kun radiota kuunneltiin. Reippaat jenkat päättivät tämän setin.
Tomi Markkola ja Fernet astuivat sitten lavalle. He aloittivat "Vanhan myllyn tarinalla"... seurasi "Sulamid" ja tosi hieno potpuri, joka oli koottu turkulaisten laulajaveljesten Matin ja Tepon kappaleista. "Satu ruskeista silmistä" sai takanai seisovan sievän tummahiuksisen naisen laulamaan Tomin mukana ja tämä huomioi sen myös kauniilla hymyllä ja katseella. Seurasi pari country-rytmiä ja sitten tulivat luvatut polkat. Minusta oli hauska seurata rumpalin työskentelyä parin lusikan kanssa. Komeasti ja iloisesti hän kalisteli lusikoiden kanssa polkan rytmit kuuluville.

Polkkien reippaiden rytmien jälkeen oli vuorossa Markkolan ominta omaa "Taivaskalliolla". Kovasti pidän tästä kappaleesta. Se oli hänen ensimmäisen settinsä viimeinen laulu.

Nyt oli Annen vuoro astua lavalle.. hän tuli sinne lennokkaasti vihellellen ja aloitti kappaleella "Lennetään". Ja voih!- taas kerran tuli mieleeni se oma lennonräpyttelyni Club Americanossa, kun kompuroin korokkeelta mahalaskun alas tanssilattialle liian innokkaana kuvaamaan, että olisin ehtinyt katsoa jalkoihini. "Enkeleitä, onko heitä" seurasi ja sitten  "Juokse, juokse", jota seurasi .."..hän on mun, hän on mun lökäpöksynyni mun, ujo laiha ja muutenkin arka.." - ja anne alkoi vitsailla :"emmä tykkää liian laihasta" - hän katsoi Farmaria ja sanoi:" Säkin saisit vähän lihoa lisää." Farmari pudisti päätään ja Anne jatkoi ilkamoivasti:..".syö, syö, että jouluksi joksikin tulet - sillai sanotaan.." ja Farmarin päänpudistelu jatkui.:-D "Toivon sulle" - ".. tiedän, ettet helpolla sä tahtois LAIHDUTTAA .".(tämä oli tarkoitettu Sputnikille, joka vastasi vetäisemällä kasvoilleen leveän iloisen hymyn). Vielä Anne lauloi "Elämän peli" ja "Ravintola sydänsuru". Sitten seurasivat nuo iki-ihanat "Laulut kun kuolevat" ja "Tuoksui ruoho", joka toi mieliin kauniin kesäisen lämpimän päivän syksyn viileään pimeään iltaan.
Annen ja Mistralin mentyä tauolle jatkoivat ohjelmaa Tomi Markkola ja Fernet. - Heidät taputettiin myös encoreille, joista toinen oli "Ollaan lähekkäin".
Annen toinen setti alkoi  tuolla kauniilla tulkinnalla "Elämä on lahja" - Toisen setin aikana kuultiin mm. laulut "Sä mulle annoit suunnan elämään", "Hei, älä karkaa!". Merja oli toivonut Annelta kappaletta "Kuin helminauhaa". Tämän Anne ystävällisesti lauloikin. Ja sen kumppanina kuultiin "Taivaankartta". "Menneet on menneet" sisältää elämän viisautta enemmänkin. Edesmennyt äitini sanoisi tässä, että "Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään!". Äitini käytteli puheissaan paljonkin vanhoja sanaparsia, joten niitä jäi jo lapsena melkoisesti mieleen. Olen nykyisin huomannut, että itsekin saatan siteerata jotain vanhaa lauseenpartta oman puheeni vahvistukseksi. Se tuskin lienee moitittava asia. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" - sitten alettiin jammata "Bailando" ja "Sielu salamoi". Peruttiin taas kerran häitä ja uudelleen lennettiin (onneksi ei Esakalliolla ole yleisölle korokkeita tanssilattian puolella). Sitten jäinkin paikalleni hiljaa kuuntelemaan Annen sydäntä koskettavaa tulkintaa "Tahdon rakastaa maailmaa" - "..myös sitä kaikkein heikompaa". Sen kanssa tuli vielä setin viimeinen laulu "Kun silmät suljen".
-- Anne taputettiin encoreille. Ne jäivät osin kuuntelematta, sillä huomioni kiinnitettiin muualle. -

 Anne olikin sitten jo poistunut lavalta ja saapui tervehtimään fanejaan, jakamaan kortteja ja vaihtamaan kaikkien kanssa muutaman ystävällisen sanan. Saimme Karin kanssa kortit ja halit sekä ystävällisen pienen keskusteluhetken. Hyvästelimme keikkaystävämme ja toivottelimme hyvää kotimatkaa.
Annen mukana Esakalliolle oli lähtenyt äiti-Tarja. Paikalla olivat seuraavat fanikaverit ja ystävät... Takalan perhe Toijalasta, Maarit Somerolta, Sari ja Juha Pohjasta, Riitta ja Ilu Kouvolasta, Jukka ja Pirkko Riihimäeltä, Maippi ja Esa sekä Kalle Kirkkonummelta, Katja ja Vote Maskusta, Erja ja Anssi Suomusjärveltä ja Jarmo ja Taisto Paimiosta niinkuin Kari ja minäkin.
Annelle ja Mistral-orkesterille lämmin kiitos ja halaus onnistuneesta ja miellyttävästä illasta ja hyvästä musiikista - Ja Annen sanoin: tapaamme taas joskus, jossain!
Kiitos myös Tomi Markkolalle ja Fernet-orkesterille musiikkinautinnosta..