Anniina Mattila ja Avenue Rauman Kalliohovissa 21.9.2013

Lauantai-aamu 21.9.2013 valkeni aurinkoisena ja kirkkaana. Postilaatikolle mennessäni vastaani tulvahti ihana hedelmäinen tuoksu. Hetken mietin, mistä se voisi olla peräisin, mutta en keksinyt. Kun kerroin asiasta miehelleni, hän oletti, että tuoksu olisi lähtöisin meidän omasta puutarhastamme. Hän kertoi, että edellisenä päivänä oli iso rastas-parvi vieraillut meidän kriikunapuissamme, ja pudotellut hedelmiä runsain määrin maahan. Siellä oli ollut lintuja juhlimassa niin maassa kuin puussakin. Kekkerit olivat kuulema kestäneet pitkään.:-)
Päivä kului leppoisasti touhuten, hiukan siivosin, ja järjestelin paikkoja - kävin kävelemässäkin.
Olin juuri asettunut tietokoneen ääreen lueskelemaan uutisia, kun kännykkäni soi. Siellä keikkakaverini Kari kyseli, joko olen kaivamassa lähtökuoppia Anniinan keikalle lähtöä varten. Olin hetken aivan ällikällä, sillä olin siinä käsityksessä, ettei keikoille päästäisi tänä viikonloppuna, koska Karillakin olisi lauantaina työvuoro. Kun minulle selvisi, että keikalle kuitenkin lähdettäisiin, pani se asioihin vauhtia. Puhelu tuli vaille 19 ja klo20 oli puhe, että minut haetaan.. Siispä vauhdikkaasti suihkuun - . Kun Kari kahdeksan maissa tuli hakemaan minua, hän sai mukaansa varsinaisen "luomuneidon" - suihkunraikkaana, ei meikin hiventäkään naamassa, lähdin matkaan.
Rauman Kalliohovi, jonne olimme matkalla, oli tuttu yhdeltä Annen ja Mistralin keikalta vuosien takaa. Nyt kuulimme, että se oli ollut jonkin aikaa suljettuna kannattamattomuuden vuoksi, mutta oli taas avattu saneerauksen jälkeen.. olimme illan ensimmäiset asiakkaat, ja Anniina ja Avenue ensimmäiset esiintyjät.
Dj soitteli tiskinsä takana mukavaa hiukan vanhenpaa tanssimusiikkia. Sitä oli kiva kuunnella. Hiljakseen alkoi väkeä saapua paikalle.

Ennen Avenuen osuuden alkamista Dj kertoi paikalla olijoille saneerauksesta, ja että tämä ilta olisi ensimmäinen ilta avaamisen jälkeen. Hän kehotti ihmisiä tanssilattialle.
Avenue aloitti oman osuutensa klo23. Pekka Tenkula oli orkesterin laulusolistina samalla kun hoiteli bassoa, mutta muutaman kappaleen he esittivät myös instrumentaalina. Tutut kappaleet seurasivat toisiaan. Kuultiin mm."Surun pyyhit silmistäni", Vanhoja poikia viiksekkäitä", "Sä kaunehin oot", "Elaine" jne. Dj oli kehottanut jo toistamiseen ihmisia lattialle tanssimaan, mutta yhtään paria ei ollut siellä vielä näkynyt. Kari nyhjäisi minua ja sanoi että mennään me, jonkun täytyy aloittaa.. Niin olimme sitten myös ensimmäinen tanssipari ilalla parketilla. Olimme hetken siellä olleet, kun jo saimme seuraa. Jonkun vaan täytyy aina olla se ensimmäinen.
Orkesteri meni tauolle ja musiikki jatkui Dj:n levyiltä.
Kun Avenue tuli takaisin, tuli Anniina heidän seurassaan. Pikaisesti hän kävi tervehtimässä ja halaamassa meidät "fanipenkkiläiset" - vielä ennen taukoa Avenuen soittaessa oli paikalle meidän iloksemme tullut Nina tyttökaverinsa Mintun kanssa.
Anniina aloitti osuutensa puolilta öin. "Liian pitkä matka kotiin" - ja hän toivotti paikalla olijoille hyvää lauantai-iltaa ja jatkoi "Ei itketä lauantaina". Näitä seurasivat cha cha:t "Keinu kanssani" ja "Ikivanha leikki". - Veera Teleniuksen aikoinaan levyttämä laulu "Miljoona ruusua" vyörytti sieltä muistin kätköistä muiston jälleen kerran yhdestä tanssireissusta vanhassa "Maritzassa", jolloin muuan komea mies pokkasi ravintolapöydän toisella puolella ja kysyi minulta:"Sopisiko rouvalle miljoona ruusua?" Aina muistan tilanteen, kun tuon laulun kuulen. Jossain vaiheessa Anniina kyseli, olisiko paikalla ketään hitaan valssin tanssijoita. Hän lauloikin sitten pari hidasta valssia, joista toinen oli Anita Hirvosen kaunis "Sydän rakastaa". Sitten jo laulettiin "Mustista silmistä" ja mentiin "Kesää kohti".
Tauon jälkeen Anniina aloitti tuolla kauniilla "Tummat pilvet"-kappaleella, ja jatkoi "Älä herätä vielä". Oli jälleen valssien vuoro, ja Kari pokkari minut valssaamaan. "Yö kerran unhoa annoit" oli toinen valssi, mutta toinen ei jäänyt mieleeni. Reippaat "Jambalaya" ja "Saappaat" saivat ihmiset lattialle jammaamaan. "Onni jonka annoin pois" on minulle tuttu vanha kappale ja sitten tuo Helena Siltalan aikoinaan levyttämä "Ranskalaiset korot". Siitä muistan lukeneeni, että rumpali "takoi" vispilällä puhelinluetteloa ja lopuksi joku paikalla olijoista saatteli käsikynkässä Helena Siltalan pois äänitysstudiosta, jolloin tämän korkokenkien korot kopisivat lattiaa vasten.:-) Vielä saimme iloita Kirkan "Hetki lyö" ja Muskan "Menolippu"- kappaleista ennen kuin Anniina alkoi lopetella. Kaikkein viimeisimmäksi hän lauloi potpurin, joka oli koostettu ensimmäisen levyn lauluista "lapsellinen mies-karataan pois-kolme mietä,kolme kitaraa-suomi tanssii ja kitara soi-varkaat kulkurit".

Orkesteri lähti tauolle ja Anniina tuli meidän luoksemme vielä juttelemaan. Kysyin hänen vointiaan. "Vauvamasu" on jo iso. Hyvin hän sanoo voivansa, ja näyttää myös siltä.
Pyysin Anniinaa valokuvaan, sillä esiintymislavan valot sekoittivat kamerani, enkä saanut kunnon kuvia. Hän ystävällisesti suostui kuvattavaksi. Silloin Dj tuli luoksemme ja sanoi, että hän voisi ottaa kuvia, niin minäkin pääsisin siihen mukaan. Se oli ystävällistä. Kiitos hänellekin.

ISO HALIKIITOS Anniinalle ja Avenue-orkesterille illan musiikista, Ninalle ja Mintulle seurasta ja erityisesti Karille, joka järjesti minulle tämän ihanan lauantai-yllätyksen.

Anne Mattila ja Mistral Jarmo Lindholmin 60-vuotisjuhlassa Paimiossa 31.8.2013.

Paimiossa lauantai 31.8.2013 valkeni puolipilvisenä. Päivän mittaan aurinko kuitenkin pilkahteli muutaman kerran myös näkyville.
Kun keikkakaverini Karin kanssa lähdimme ajamaan muutaman kilometrin päässä olevalle Kaimalan Karhulammelle, tipahteli pilvistä tuulilasiin jokunen sadepisarakin.
Olimme matkalla Jarmo Lindholmin - yhden faniystävämme - 60-vuotisjuhlaan. Vielä kun saavuimme perille, taivaalta pisarteli pientä tihkua.

Mistral-orkesterin keikka-auto oli jo paikalla, samoin Anne omalla autollaan. Kari ajoi autonsa aivan Annen auton taakse, ja alkutervehdysten ja halien jälkeen siirrettiin Karin autosta useampi iso muovikassillinen ihania kypsiä omenoita Annen autoon. Siinä menee tervehdys myös Tarjalle ja toisille siskoille ja veljille Karviaan. Karilla on puutarhassaan 13 omenapuuta, jotka ovat tänäkin vuonna antaneet runsaan sadon.. minäkin olen saanut luvan hakea sieltä omenoita, ja olen sitä lupaa myös käyttänyt hyväkseni.
Olimme sopineet muiden paikalle tulevien keikkakavereiden kanssa, että menemme yhdessä Jarmoa onnittelemaan ja antamaan kukat ja lahjat. Näin teimmekin. Jarmo ja  vaimonsa Mirjami seisoivat pääoven luona ja tervehtivät tulijat siinä. Tanssipaviljongista kantautui mukavasti taustamusiikkia, joka mukavasti "säesti" ihmisten seurustelua.

Jarmo kertoi, että paikalle oli kutsuttu 120 henkeä.. ihmisiä oli varmasti melkoisesti enemmän, sillä toki mukaan oli otettu pienet lapsetkin - ihan pikkuisia vauvoja näytti olevan ainakin 1 ja "konttausikäisiäkin" pari-kolme. Lisäksi oli aivan ihastuttavia pieniä tyttöjä ja poikia vanhempiensa mukana. Mikä minusta oli mukavaa, niin tapasin vieraiden joukossa tuttujakin.. mm. entisiä työtovereitani sairaalasta. Heidän kanssaan oli kiva vaihtaa kuulumiset.
Kaikkein ensimmäiseksi oli ruokailu. Pöytä notkui herkuista.. oli pakko valita, mitä ottaa, ja vaan jättää osa pelkästään "silmien syötäväksi". Pitkät pöydät täyttyivät nopeasti ja puheensorina yltyi.
Pieneen välieteiseen oli ajattelevaisesti laitettu "illan ohjelma" kellonaikoineen. Sen mukaisesti elettiin. Aikaa ruokailuun oli varattu parisen tuntia - se näytti olevan sopivan riittävä aika.
Noin klo 20 astui Mistral lavalle ja aloitti soittonsa. Suunnilleen 15 minuutin kuluttua siitä oli Annen vuoro. Kaikkein ensimmäiseksi hän kutsui Jarmon lavan luo ja kuulutti, että nyt lauletaan kaikki yhdessä onnittelulaulu. Niinpä kuorona Mistralin säestyksellä kajahti komeasti.. ".paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Jarmo, paljon onnea vaan...". Vielä Anne sanoi.. ".äläs nyt mene minnekään..", ja taikoi Räyskin urkujen takaa upean maisemamaalauksen, jonka luovutti Mirjami Lindholmin lahjana  Jarmolle. Anne kertoi, että on sen itse maalannut. Näki selvästi, että taulu oli mieluinen yllätys.

Jarmo istahti lähelle esiintymiskoroketta ja Anne aloitti ensimmäisen settinsä. Aivan aluksi hän sanoi laulavansa Jarmon toivoman .."..mennyttä aikaa ei takaisin saa, mut miksi sen tahtoisin taas uudestaan - tein paljon virheitä, niin kai vieläkin, mutta sinusta onneni löysin..". Seurasivat "Pienen hetken", "Asfalttiviidakko" jne.. Olin pyytänyt Annelta, että hän jossain vaiheessa laulaisi "Tahdon rakastaa maailmaa" - ja hyvin pian hän kuuluttikin ..".on pyydetty toivekappaleita, ja nyt laulan Leenan toivoman "Tahdon rakastaa maailmaa"". Ja niin tutut laulut seurasivat toisiaan.. ja ihmiset viihtyivät. Tanssijoitakin ilmaantui lattialle pyörähtelemään. "Muistatko Monreposin", Toivon sulle", "Vie". Parit humpat - mukana "lökäpöksyni mun", jne..
Tauon aikana tarjottiin täytekakkukahvit. Sen joimme me fanikaverukset ulkona terassilla, sillä sää oli kaunistunut ja aurinko tullut esiin. Ilma kuitenkin oli aika kolea, joten minäkin olin hakenut pitkähihaisen ylleni. Anne istahti myös ulos meidän seuraamme juttelemaan. Seurustelua hän jatkoi vielä muidenkin paikalla olijoiden kanssa vapaasti ja luonnollisesti.

Otin joitakin valokuvia, joita myös minulle vieraat ihmiset toivoivat saavansa. Lupasin ne heille toimitettavaksi Jarmon kautta.
Toinen setti alkoi Mistralin esiintymisellä. Kahvittelu taisi olla vielä kesken, sillä heitä kuuntelemassa oli vain kourallinen väkeä. Vasta kun Anne tuli paikalle, saapui lisää väkeä tanssimaan ja kuuntelemaan. Anne sanoi, että hän esittää nyt aluksi toiveita, että niitä on tullut paljon. Juha oli toivonut "Voima rakkauden", ja sillä aloitettiin, sitten seurasivat "Oot mun pieni taivas", "Tähdet, tähdet" jne.. Taisto oli pyytänyt kuulla "Abbaa", ja Anne lauloikin "Mamma mia". Se sai ihmiset lattialle jammaamaan oikein sydämensä halusta.. niinpä kävin sanomassa, että jatka vielä "Voulez-vous"illa - ja Anne jatkoi. Tanssijat lattialla antoivat jaloillaan ja riemastuneilla ilmeillään Annelle ja Mistralille täyden tunnustuksen tykkäämisestään. Sitten rauhoiteltiin ja seurasi rauhallisempaa musiikkia. Korviini osui muutama lause lattialla tanssivilta ihmisiltä, kun istuin ikkunapenkillä Jarmon vieressä kuuntelemassa Annen ja Mistralin esityksiä - ilmeisesti meidän ilmeemme olivat niin keskittyneitä, sillä joku kuului sanovan ..".. katso nyt, nuo ovat aivan ekstaasissa, eivät näe eivätkä kuule mitään muuta...". Vilkaisimme Jarmon kanssa toisiamme ja hän hymähti. 
"Sielu salamoi" kuultiin nytkin, jolloin "Jannena" hauskutti kuulijoita tällä kertaa Räyski. "Bailando" sai tanssiporukan uudelleen liikkeelle. Ilta alkoi olla lopuillaan meidän osaltamme, kun Anne sanoi, että hänen osuutensa alkaa olla ohitse. Hän esitteli Mistral orkesterin, ja siinä samalla kertoi, että on orkesterinsa kanssa esiintynyt 11 vuotta. Yleisö aplodeerasi orkesterille.

Vielä Anne lauloi "Enkeleitä onko heitä"... encoreita tahdottiin, ja sieltä yleisön joukosta pyydettiin valssia "Kultainen nuoruus". Hetken Anne neuvotteli orkesterin poikien kanssa ja sitten laulettiin.. Minulle tuo valssi on tuttu, ja lauloin mukana:

Lapsena tuntenut murheita en,
riemuja vain, kohdata sain.
Siksi kai aika tuo onnellinen
säilyykin  muistelmissain.
Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Päivinä nuoruuden onnellisen
kohdata sain rakkahimpain.
Hetkeä tuota mä unhoita en,
muistossain säilyy se ain.
Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Ihan viimeisenä Anne lauloi laulun, joka kuuluu hänen omiin suosikkeihinsa "Ensi yönä".
Lopuksi oli valokuvauksen vuoro. Anne ja Jarmo sekä Annen maalaama taulu asetettiin samaan kuvaan.. siihen mukaan tuli myös pikkuinen sukulaistyttö. Salamavalot välkkyivät.

Kiitos Jarmolle ja Mirjamille, kun kutsuivat meidät juhlaan mukaan. Kiitos ihanalle Annelle ja Mistral-orkesterille musiikkinautinnosta ja seurasta, ja kiitos mukana olleille keikkakavereille ; Liisalle, Kalelle, Jarnolle, Eveliinalle, Taistolle, Sarille, Juhalle, Maaritille, ja Karille... Iltamme oli muistorikas! SYDÄMELLINEN KIITOS!