Olimme Kari ja minä jo ajoissa sopineet, että menisimme Karviaan kuuntelemaan Annen Itsenäisyyspäivän konsertin. Tieto siitä oli tullut Facebookin kautta.
Matkaan lähdimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Meillä on ollut tapana matkan aikana pitää tauko Kiikoisten ABC:llä joka sattuu sopivasti olemaan noin puolivälissä. Näin teimme nytkin ja samalla nautimme erinomaisen maittavan jouluisen lounaan siellä. Erityismaininnan ansaitsee todella maukas porkkanalaatikko. Jälkiruokana oli kahvi ja joulutorttu.
Matka sujui leppoisasti rupatellen. Äkkiä silmiini osui tien laidassa erikoinen näky; siinä oli huurteinen koivu jonka latvuspuolessa istuskeli useampi tumma lintu. Erityistä huomiota kiinnitti pyrstöjen muoto - totesin ilahtuneena, että mitä ilmeisimmin siinä oli aterialla teeri-parvi kauniine lyyrypyrstöineen. Harvinainen näky näin vilkkaasti liikennöidyn tien varrellahan tällainen on. Vasta kun olimme ohittaneet linnut huomasin ihmetellä asiaa Karillekin. Siinä sitten muistelimme, kuinka kerran automme editse tepasteli komea ukkometso ryhdikkäästi pyrstösulat levitettyinä. Se ei sentään ruvennut meille uhittelemaan.
Ateriatauon jälkeen jatkoimme matkaa. Pimeys lankesi maisemaan hyvin nopeasti. Karvian keskustassa ihailimme kauniita tienvarren jouluvaloja: myös talojen pihoille oli jo asetettu loistavia valoryhmiä.
Olimme melko lähellä kahvilaa, kun Karin tarkat silmät tavoittivat tien reunaa pitkin kävelevän tutun oloisen hahmon. Kävelijä osoittautui ystäväksemme Eevaksi, jonka poimimme kyytiin. Ilo kohtaamisesta oli lämmin ja aito. Yhdessä saavuimme perille. Kari jäi pihalle auttamaan autoliikenteen ohjauksessa, ja me Eevan kanssa menimme sisälle. Aina herttainen ja hymyilevä Katriina otti takkimme ja salin puolelta löytyivät meille molemmille istuimet. Vähitellen alkoi sali täyttyä kuulijoista. Väkeä saapui paikalle niin paljon, että osa hakeutui yläkertaan parvelle, josta näki ja kuuli mainiosti alakerran tapahtumat.
Väki saapui paikalle hyvissä ajoin, ja hiljeni kauniisti, kun Anne saapui ja konsertti alkoi. Tervetulotoivotuksen jälkeen Anne sanoi laulavansa ensimmäiseksi pari kaunista joululaulua ja sitten jatkavansa itsenäisyyteen sopivammilla lauluilla. Siispä alkuun kuulimme "Sylvian joululaulun" sekä toisena rytmikkään "Christmas song". Tapio Rautavaara on aikoinaan levyttänyt kappaleen "Neljän tuulen tiellä" Ja Vesa-Matti Loiri tämän Toivo Kärjen ja Reino Helismaan yhteistyössä tekemän "Kaksi ystävää" ..". kaksi on kulkijan ystävää, on vihreä metsä ja maa. Maaemo hellästi viihdyttää sen suojassa taivaltajaa. Metsästä vuoteen saa köyhäkin. Se sammalen pehmeä on, ja havina haavan on kulkurin peitteenä korvaamaton. Pettää ne eivät voi sua milloinkaan, luonto ei hyljeksi kulkijaa maan. Ihminen pettää vaan...". Sitten kuultiin "Evakon laulu". Siinä on aina yhtä koskettavat sanat - kyynel tulee väkisinkin silmään sitä kuunnellessa. Ja jatkettiin yhtä sydäntä koskettavalla laululla "Mun sydämeni tänne jää". Tämän jälkeen Anne muisteli, miten hän kerran eräällä parkkipaikalla oli jutellut jo edesmenneen Kari Tapion kanssa. Annelle oli tarjottu laulettavaksi laulua "Enkeleitä, onko heitä". He kuuntelivat demoa siinä. Anne oli epäröinyt ottaa tuota laulua levytettäväkseen, mutta Kari Tapio oli sanonut, että ilman muuta sinä otat sen, siitä tulee hitti. Niinkuin on sittemmin tullutkin. Ja nyt Anne lauloi "Enkeleitä, onko heitä". "Kun aika on" on yksi tulevalla levyllä kuultava kappale. Sen ovat tällä kertaa sovittaneet ihan häntä varten oman orkesterin nuoret muusikot Jari ja Pekka. Siinä olikin erikoisen kaunis sovitus. Uudella levyllä kuullaan myös balladi elokuvasta "Klaani". "Uinu, uinu lapsi armainen" on Armas Järnefeltin kehtolaulu. Vielä saimme kuulla Annen laulavan iki-ihanan suomalaisten rakastaman joululaulun "En etsi valtaa loistoa". Tilaisuuden päätökseksi hän lauloi Finlandian, jota yleisö kuunteli seisomaan nousten. Vielä Anne siinä lopuksi sanoi, että hänellä on ilo kertoa uutisina, että yleisön rakastama Anssi Tikanmäki on luvannut tulla myös ensi kesänä pitämään konsertin täällä kahvilassa. Se olisi kuulema kuitenkin hiukan erilainen kuin ennen ja erilaisella kokoonpanolla.
Tikanmäki on erityisen ihastunut Annen kirjassa - "Värein ja sanoin maalaten" - olevaan runoon ja maalaukseen, joihin osa hänen musiikistaan sopii täydellisesti. Niinpä Anne päätti tämän herkän ja kauniin tilaisuuden lukemalla tämän oman runonsa kuulijoilleen:
"Tiedän että korvet ja kalliot äänemme kuulee.
Jopa ajatukset tuntee...
Ei lakkaakoski kuohumasta
ja jos tarkkaan kuuntelet et voi olla huomaamatta.
Se antaa voimaa ja lohduttaa.
Suojaan kallion voit huolinesi nukahtaa.
Tämä luonto tuntee vain yhden nimen miljoonista.
Se on Suomi;
ja siihen emme lakkaa uskomasta."
Ennen kotiinlähtöä oli kuulijoille tarjolla kahvi/glögi ja joulutorttu. Samalla oli mukava seurustella tuttujen knssa ja vaihtaa kuulumisia. Kotimatkalla saatoimme vielä Eevan kotipihaan asti ja toivottelimme siinä "hyvät joulut" puolin ja toisin. Meidän kotimatkamme sujui tulomatkan tapaan leppoisasti rupatellen ja tienvieriä tarkaten. Pari peuraa näkyi matkalla, samoin pupuja ja kissoja. Puolen yön paikkeilla olin kotona ja Karille jäi vielä muutaman kilometrin ajo keskustaan. Oli jälleen kerran miellyttävä tapahtuma, josta jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli. Lämmin kiitos Annelle ja orkesterille kauniista musiikista. Samoin kiitos kahvilan väelle maistuvista leivonnaisista. Myös ystävälleni ja keikkakaverilleni Karille lämmin kiitos jälleen kerran, kun hait minut mukaasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti