Kun aikanaan näin facebookissa Annen Taidekahvilan laittaman ilmoituksen Eila Pienimäen konsertista siellä juuri joulun alla, päätin, että yrittäisin päästä sitä kuuntelemaan, jos suinkin mahdollista. Juttelin asiasta Karille, ja hän kilttinä ihmisenä sanoi yrittävänsä järjestää työvuoronsa niin, että pääsisi sinne kanssani. Olin iloinen ja helpottunut tiedosta. Pitempi matka-ajo ei enää onnistu huonon hämäränäön takia vaarantamatta itseä ja toisia tiellä liikkujia.
Asian piti olla kunnossa, kun nuorempi veljeni sairastui äkillisesti ja vakavasti. Samaan aikaan itselläni oli ennalta sovittuja tapaamisia. Veljeni sairaus todettin syöväksi. Elimme vielä siinä toivossa, että löytyisi parantava hoito, vaan sitten tuli tieto ..."mitään ei ole tehtävissä..." Sairaus eteni pelottavaa vauhtia. Varustauduin matkustamaan veljeäni tervehtimään, kun sain taas tiedon, että hän on niin huonossa kunnossa, ettei juuri tunnista enää perhettäänkään... korkeintaan sentään vaimonsa, ja että ehkä ei pitäisi tulla, vaan säilyttää se kaunis viimeinen muisto. Silloin ajattelin - olin saanut sovitut tapaamiset hoidettua - että kuuntelen Eila Pienimäen konsertin viikonloppuna ja lähden sitten joka tapauksessa Heinolaan, ja käyn veljeni luona.
Sunnuntaiaamu koitti, ja odotin Karia saapuvaksi. Tarkoituksemme oli lähteä ajoissa liikkeelle, että ehtisimme syödä matkalla lounaan. Silloin tuli tieto, että veljeni oli kuollut yöllä. Hämmennyin ja suru tulvahti mieleen. En ollut millään uskoa asiaa, mutta tottahan se tietenkin oli. Ajattelin, että pitäisikö minun perua lähtöni, mutta sisälläni jokin sanoi, että ei, että kaunis tuttu jouluinen musiikki olisi parasta lohtua surulliseen oloon. Myös mieheni oli sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä Karin mukana kuuntelemaan konsertti. Näin sitten teinkin, ja lopultakin se oli oikea ratkaisu.
Eila Pienimäen konsertti alkoi klo16. Hän aloitti sen tuolla kauniilla "Taivas sylissäni" kappaleella ja ja jatkoi "Arkihuolesi kaikki heitä". Konsertti jatkui tutuilla joululauluilla. "Sylvian joululaulu", "En etsi valtaa loistoa", "Jouluyö, juhlayö" jne. Aivan ihastunut olin hänen esittäessään "Ave Marian". Myös kuulimme hänen omia sanoituksiaan. Yhteislauluna lauloimme "Maa on niin kaunis" - Topeliuksen "Varpunen jouluaamuna" on aina koskettanut minun sydäntäni. Konsertin lopuksi Eila lauloi vielä kerran "Taivas sylissäni". Hänellä oli oma säestäjä mukanaan. Eilan kanssa konserttiin olivat saapuneet myös hänen miehensä Jorma Kuukkala ja sisarensa. Yleisö oli ihastuksissaan ja kävi kättelemässä häntä ja kiittämässä musiikista. Eila itsekin näytti nauttineen konsertista ja yleisön reaktioista. Minäkin menin tervehtimään ja kiittämään häntä. Eila oli tavattoman ystävällinen ja herttainen ja jutteli kiireettömän tuntuisena kaikkien kanssa. Minä kysyin varovasti, josko hänellä olisi mitään muistikuvaa siitä, kuinka tapasimme Annen keikalla Viking Gracella vuonna 2014. Silloin juttelimme enemmänkin ja hän kertoi minulle, että laulamisen lisäksi hänellä oli rakkaana harrastuksena myös maalaaminen. Hän on pitänyt useita näyttelyitäkin. Nyt hän sanoi, että laulaminen on pitänyt viime ajat hänet niin kiireisenä, ettei maalausharrastukselle valitettavasti ole jäänyt aikaa. Vaihdoimme silloin muutaman viestinkin kirjeiden muodossa. Nytkin päätimme pitää viestiyhteyden voimassa.
Konsertin päätteeksi yleisölle tarjottiin vielä kakkukahvit/glögit.
Kari jo odotteli valmiina lähtöön. Olimme sopineet, että otamme Eevan kyytiin ja viemme hänet kotiin samalla kun itse lähdemme. Ihan siinä viime hetkellä meillä oli vielä pieni juttuhetki Annen kanssa, jolloin toivottelimme puolin ja toisin "hyvät joulut ja uudet vuodet". Eevan jätimme hänen kotipihaansa ja sitten alkoi meidän kotimatkamme. Mieli oli rauhallinen ja tyytyväinen herttaisen musiikki-illan jälkeen. "Pikkuveljen" poismeno kyllä kaihersi siellä jossain mielen taustalla, mutta terävämpi kärki suruun oli taittunut. Kiitos kauniin ja lempeän konsertin. Musiikilla on ihmeellinen voima. Se tyynnyttää ja rauhoittaa ja antaa voimaa jaksaa taas elämää eteenpäin.
Kaunis kiitos Eilalle ja hänen säestäjälleen ihanasta konsertista. Ja kiitos myös Karille, joka lähti matkaan kumppaniksi.
