Koitti perjantai 7. heinäkuuta 2017. Kalenterissani oli merkintä, että Anne Mattilan keikka olisi illalla Someron Esakalliolla. Sinne oli tarkoitus kääntää auton nokka illan edetessä.
Tänään joutuisinkin menemään keikalle yksin, sillä keikkakumppanini Kari nautiskelisi mukana olosta Turun rock-festivaaleissa. Kolmipäiväinen Ruis-Rock-tapahtuma alkoi tänään ja jatkuisi sunnuntaihin. Karin pitäisi olla paikalla työnsä puolesta valvomassa, että liikennejärjestelyt toimisivat moitteettomasti. Niinpä tiesin jo ajoissa, etten saisi hänestä kumppania tällä kertaa.
Tästä meiltä Paimiosta Esakalliolle ajaa vajaassa tunnissa, eikä tarvitse kiirettäkään pitää, kun keli on hyvä - niin kuin nyt oli.
N.klo20 lähdin matkaan. Kaarsin ennen Paimion Nesteen risteystä Turku-Helsinki moottoritielle. Ja sitä pitkin sitten mukavaa vauhtia Piihovin kohdille, josta erkanin taas kantatielle.
Kun ehdin Esakallion parkkipaikalle, oli kello noin varttia vaille 21. Setä siellä parkkipaikalla viittoi minulle, että ajahan se Aurinkoisesi tuohon kahden auton väliin, joista toinen oli ajettu hiukan vinoon. Kieli keskellä suuta käänsin autoni osoitetulle paikalle, ja onnistuin olemaan kolhimatta mitään. - Kas tämä minun autoni on sillä lailla vanhanaikainen, ettei tässä ole ohjaustehostinta, vaan tätä saa vääntää kuin konsanaan traktoria - vaikka niissäkin taitaa jo nykyisin olla kaikissa ohjaustehostimet niissäkin. Vaan vanhanaikainenhan tämä kuski itsekin jo on. :-D Kiva paikka se oli siinäkin suhteessa, ettei tarvinnut ajaa pitemmalle parkkipaikan perukoille.
Mäen päälle käveltyäni, totesin, että tansseja edeltänyt tanssikurssi näytti juuri päättyneen, ja ihmiset tulivat ulos vilvoittelemaan ja hengähtämään.
Hain itselleni mukillisen kahvia ja vaihdoin muutaman sanan mukavan myyjäneitosen kanssa. Eipä tarvinnut kovinkaan pitkään istua ja odotella, kun tuttuja ihmisiä alkoi saapua, ja sain seuraa. Saapuivat Takalan Kale ja Jarno ja istahtivat pöytään. Sitten jo Lindholmin Jarmo ja Takalan Liisa sekä Eveliina tulivat paikalle. Martikaisen Sari ja Juhakin saapuivat - heitä oli ilo nähdä todella pitkästä aikaa. Riihimäen Esa ja Maippi olivat menneet valssin pyörteisiin, vaan minut nähdessään he poikkesivatkin istumaan vastapäiselle penkille ja aika kului kuulumisia vaihdellen. Olimme tavanneet edellisen kerran noin vuosi sitten samassa paikassa. Hiukan myöhemmin joukkoon saapuivat vielä Puhtilan Juha ja Terokin.
Deja-vu orkesteri oli aloittanut esiintymisvuoronsa klo21. Oli niin rattoisaa kuunnella siinä yhdessä tuttuja lauluja. Siellä kuultiin "Sailori", "Paha vaanii", "Vanhoja poikia viiksekkäitä", "Mä elän vieläkin".. jne. Rekisteröin mielessäni tutut kappaleet toisen toisensa perään.
Orkesteri soitti kolme varttia, ja sitten lavalle taputettiin illan toinen esiintyjä Ippe Mansikka ja orkesteri. En ollut aikaisemmin tästä orkesterista kuullut, mutta mieheni tiesi heidät, ja oli jo etukäteen kertonut, että he soittavat ihan laatuisaa musiikkia. Niin kuin sain sitten itsekin todeta. Mieheni oli jo ennen keikalle lähtöäni pyytänyt, että jos heillä olisi levyjä myynnissä mukana, ostaisin. Ilokseni totesin, että heillä oli levyjä mukanaan, ja ostin. Sain siihen nimikirjoituksenkin. Kiitos! Tässä Ippe Mansikan orkesterissa oli se erityisyys, että haitaria soitti sievä neitonen ja mukavaa oli havaita, että koskettimia hallitsi vanha tuttu esiintyjä Taisto Lunkka.
Jo oli sitten Annen vuoro astua lavalle orkesterinsa kanssa. Annenkin setti koostui tutuista lauluista. Siihen lavan eteen kokoontui meitä Annen faneja enemmänkin. Maarit Dahl ja äitinsä Taina tulivat tervehtimään. Janne Kaarto heilautti kättään kauempaa. Totesin myös, että Merja ja Juhani Tarkka olivat saapuneet - Juhani vilkutti.. Muitakin tuttuja kasvoja siinä oli, mutta en tiedä nimiä. Enpä ollut taaskaan varannut minkäänlaista paperipalaa mukaan, joten muistiinpanot jäivät tekemättä. Anne lauloi kivasti sekä vanhempaa että uudenpaa tuotantoaan. Tulihan sieltä "Asfalttiviidakko", "Enkeleitä, onko heitä", "Taivaankartta", "Kätes hellät, katsees kuin tulta", "Ravintola Sydänsuru"... "Ihminen", "Tuoksui ruoho" jne. Siinä välillä oli esiintymisvuorossa toinen illan orkesteri, ja toisen settinsä aikana Anne sitten esitti yhdessä Jarkon kanssa "Sielu salamoi". Kun Jarkko oli laulanut "kiltisti lähes tekstin mukaan", Anne "palkitsi" hänet laulamalla sitten "Angels are crying"-kappaleen. - Yhdessä vaiheessa pojat lavashownsa kanssa aiheuttivat Annelle hillittömän naurunpuuskan. Sitä Anne jo pyyteli anteeksikin sanoen, että hän herkästi nauravana ihmisenä ei pystynyt hillitsemään itseään, kun pojat panivat hupishownsa pystyyn.
Vuorokausi oli vaihtunut lauantain 9.7. puolelle Annen esiintyessä. Meidän ystävämme Juha Puhtilan 30-vuotis-syntymäpäivä oli tänään. Anne huomioi sen ja lauloi Juhalle "Tähdet tähdet"-kappaleen hänen toiveensa mukaisesti. Juhalla oli myös suruaika. Hänen rakas isänsä oli hiljattain nukkunut pois ja hautajaiset olivat tulossa.
Minun kohdallani ilta päättyi siihen, kun sain ensin Jarkolta ystävällisen tervehdyksen ja lämpimän halauksen ja sitten vielä Annelta, sekä hyvästelin paikalla olevat faniystäväni. Auto löytyi sieltä, mihin sen olin jättänyt - nyt jo väljemmässä tilassa. Kotimatka sujui leppoisasti hyvillä mielin hyräillen. En nähnyt hirviä, en peuroja, en kettuja, en pupuja - muutaman yöperhosen ja kotipihaan kaartaessani naapurin kohdalla kissa kyykistyi tien vieressä seuraamaan autoni liikkeitä.
Kaunis kiitos nautittavasta musiikista Annelle ja orkesterille sekä mukavasta seurasta faniystäville. Kiitos myös Ippe Mansikka ja orkesteri musiikistanne! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti