Sietääpä varoa moista!

Olen pannut merkille, miten monet nuoret kulkevat kadulla ja tapahtumissa vesipullo mukana, ja hörppäävät siitä aika ajoin kunnon kulauksen. Itselläni ei juurikaan ole vesipulloa pllut mukana - tosin se on saattanut olla autossa, mutta kai lähinnä rekvisiittana ainoastaan.
Riittävä nesteen saaminen on elintärkeää kesäaikaan ja muutoinkin. Elimistö reagoi hyvinkin arvaamattomalla tavalla sen puutteeseen, kuten itse sain kokea kouriintuntuvalla tavalla. Noloa minulle, mutta ihan muistuttaakseni itseäni tapahtuneesta ja varoittavaksi esimerkiksi, kirjoitan tapauksen muistiin ja ystävieni ja kavereideni luettavaksi. Siis näin se tapahtui:
Olin saanut kutsun ystäväperheen kesäkotiin vierailulle muutamaksi päiväksi, ja hyvillä mielin läksin matkaan. Edessä oli neljän tunnin ajomatka - tuttu reitti, jonka olin ajanut jo usean vuoden aikana kesäisin. Sää oli aurinkoinen ja lämpö auton sisällä nousi nousemistaan. Pidin ikkunaa rakosellaan, sillä autoni on vanha, eikä siinä ole ilmastointia, jos ei muitakaan nykyautoille itsestään kuuluvia mukavuuksia. Siittä huolimatta se on palvellut minua moitteettomasti jo toistakymmentä vuotta.
Olin jaksottanut ajoni niin, että pysähdyin tauolle kertaalleen matkan aikana. Taukopaikassa kävin vähän kävelemässä ja ostin hampurilaisen, jonka söin ja hörppäsin vesipullosta pari kulausta päälle. Perille tulin ihan sovitusti. Isäntäväki koirineen oli vastassa ja ilo oli molemminpuolinen tapaamisesta. Aika kului rattoisasti jutellessa. Siinä samalla valmistui grillissä herkullinen illallinen. Ennen ateriaa nautimme yhdessä pienen aperitiivin ja ruoan kanssa lasilliset punaviiniä. Saunakin alkoi olla lämmin ja pian me perheen emännän kanssa kuljimmekin peräkanaa saunapolkua. Löylyttelimme ja kävimme kertaalleen ulkosalla istumassa ja jäähdyttelemässä. Sen jälkeen vielä löylyyn ja sitten pesulle. Sauna oli pikkuinen ja sovimme, että emäntäni peseytyisi ensin, ja sitten olisi minun vuoroni. Niin teimmekin. Kun emäntäni oli saanut itsensä puhtaaksi hän siirtyi saunan ulkopuolelle ja minä aloitin pesutoimet. Kaikki tuntui sujuvan ihan nyvin. Peseydyin ja suihkuttelin itseni puhtaaksi. Jopa sen minulle uuden tyyppisen käsisuihkun käyttökin onnistui ihan hyvin. Sitten siirryin saunan eteisen puolelle. Suljin saunan oven ja istahdin vaatteitteni viereen penkille - - -
Seuraava, mitä tajusin, oli että oksensin  rajusti ja aloin nähdä hämärästi ympärilleni. Kuulin emäntäni äänen, joka kyseli, että kuulenko minä häntä. Olin vielä pökkyräinen ja ihmettelin, mitä oli tapahtunut. Sitten vasta aloin tajuta ympäristöani. Kuulin, miten isäntäni ulkopuolella antoi jollekin jotain ohjeita... Siirsin likaantuneen pyyheliinan pois edestäni ja kehotuksesta aloin pukeurua. Siinä sitten kuulin, että olin ollut jonkin  aikaa tajuton, täysin reagoimaton, ja isäntäväkeni olivat katsoneet parhaimmaksi soittaa paikalle ambulanssin, että saataisiin tietää, tarvitsisinko ehkä enemmän apua, että olisiko ehkä kyse jostain aivoinfarktista tai vastaavasta. Kun sain vaatteet ylleni, siirryin saunan ulkopuolelle puutuolille istumaan ja odottelemaan. Meni vain pieni hetki, kun ambulanssi saapui paikalle ja kaksi nuorta hoitajaa - mies ja nainen - tulivat luokseni. Välittömästi sain mansetin käsivarteeni verenpaineen mittausta varten ja anturin sormenpäähäni happisaturaation mittaamista varten. Verensokerikin mitattiin. Alkometriinkin puhalsin ja kysymyksiä alkoi tulla. Isäntäväkeni antoi selkeän kuvauksen tapahtumista, ja minä kuuntelin toisten mukana tapahtumakertomusta. Nyt minullekin vasta selvisi, että olin ollut melko pitkään tajuttomana. Olin kallistunut oikealle lähinnä ja se sai emäntäni ajattelemaan, että aivoissa oli jotain tapahtumassa. Minulle tehtiin yllättävän "laaja" neurologinen testi ja stten tietysti kyseltiin nämä tavanomaiset päivä-kuukausi-vuosi-kysymykset, presidenttiäkin kyseltiin, ja yllättäen kuulin itseni vastaavan "Mauno Koivisto". Koko ympärilläni oleva joukko hörähti, ja samalla korjasin presidentin Sauli Niinistöksi. Testien aikana oli väki ympärilläni lisääntynyt, sillä paikallinen ensihoitoyksikkökin oli saapunut tilanteeseen mukaan. He poistuivat kuitenkin melko pian todettuaan, että heitä ei paikalla tarvittu. Kaikki testien tulokset olivat hyviä. Sokeri oli vähän korkea, mutta kerroin, että olimme juuri jokin aika sitten syöneet. Alkometrissäkin viisari värähti, mutta tuloksen mukaan olisin voinut vaikka hypätä auton rattiin. Näin sivuhuomautuksena totean, että ei tulisi mieleenikään lähteä ajamaan, jos olisin ottanut edes vähän alkoholia. Toinen ambulanssin hoitajista oli ottanut yhteyttä puhelimella paikalliseen neurologiin ja kysynyt hoito-ohjeita. Tämä oli sanonut, että saisin jäädä "kotiin" seurantaan. Kävin vielä hoitajien kanssa heidän tekemänsä muistiinpanot läpi ja sitten he lähtivät. He hoitivat tämän minun tilanteeni tehokkaasti ja asiallisesti ja ystävällisesti kuntoon. Kiitos heille. Ja ennen kaikkea kiitos isäntäväelleni huolenpidosta.
Jälkeen päin mietin pääni puhki, mikä olisi voinut aiheuttaa tämän kokemani tilanteen. Muuta syytä en siihen löytänyt kuin että elimistöni oli alkanut kärsiä nestehukasta ja reagoi noilla oireilla siihen. Kun vielä ajattelee, että minulla on kroonisia sairauksia, joihin on säännöllinen lääkitys, niin tämä kaikki oli niiden summa. Yleeensäkin olen juonut nesteitä jo vuosikausia liian vähän päivänmittaan. Mieheni siitä huomautteleekin aina silloin tällöin. Siis nyt lupaan tässä. Tästä lähtien juon ainakin 1,5-2 litraa vettä ym. nestettä päivässä. Jospa sitten välttyisi näiltä turhilta harmituksilta.
KIITOS VIELÄ KERRAN YSTÄVILLENI HUOLEN PIDOSTA!!

Anne Mattila orkestereineen Esakallion lavalla Somerolla 7.7.2017.

Koitti perjantai 7. heinäkuuta 2017. Kalenterissani oli merkintä, että Anne Mattilan keikka olisi illalla Someron Esakalliolla. Sinne oli tarkoitus kääntää auton nokka illan edetessä.
Tänään joutuisinkin menemään keikalle yksin, sillä keikkakumppanini Kari nautiskelisi mukana olosta Turun rock-festivaaleissa. Kolmipäiväinen Ruis-Rock-tapahtuma alkoi tänään ja jatkuisi sunnuntaihin. Karin pitäisi olla paikalla työnsä puolesta valvomassa, että liikennejärjestelyt toimisivat moitteettomasti. Niinpä tiesin jo ajoissa, etten saisi hänestä kumppania tällä kertaa.
Tästä meiltä Paimiosta Esakalliolle ajaa vajaassa tunnissa, eikä tarvitse kiirettäkään pitää, kun keli on hyvä - niin kuin nyt oli.

N.klo20 lähdin matkaan. Kaarsin ennen Paimion Nesteen risteystä Turku-Helsinki moottoritielle. Ja sitä pitkin sitten mukavaa vauhtia Piihovin kohdille, josta erkanin taas kantatielle.
Kun ehdin Esakallion parkkipaikalle, oli kello noin varttia vaille 21. Setä siellä parkkipaikalla viittoi minulle, että ajahan se Aurinkoisesi tuohon kahden auton väliin, joista toinen oli ajettu hiukan vinoon. Kieli keskellä suuta käänsin autoni osoitetulle paikalle, ja onnistuin olemaan kolhimatta mitään. - Kas tämä minun autoni on sillä lailla vanhanaikainen, ettei tässä ole ohjaustehostinta, vaan tätä saa vääntää kuin konsanaan traktoria - vaikka niissäkin taitaa jo nykyisin olla kaikissa ohjaustehostimet niissäkin. Vaan vanhanaikainenhan tämä kuski itsekin jo on. :-D Kiva paikka se oli siinäkin suhteessa, ettei tarvinnut ajaa pitemmalle parkkipaikan perukoille.
Mäen päälle käveltyäni, totesin, että tansseja edeltänyt tanssikurssi näytti juuri päättyneen, ja ihmiset tulivat ulos vilvoittelemaan ja hengähtämään.
Hain itselleni mukillisen kahvia ja vaihdoin muutaman sanan mukavan myyjäneitosen kanssa. Eipä tarvinnut kovinkaan pitkään istua ja odotella, kun tuttuja ihmisiä alkoi saapua, ja sain seuraa. Saapuivat Takalan Kale ja Jarno ja istahtivat pöytään. Sitten jo Lindholmin Jarmo ja Takalan Liisa sekä Eveliina tulivat paikalle. Martikaisen Sari ja Juhakin saapuivat - heitä oli ilo nähdä todella pitkästä aikaa. Riihimäen Esa ja Maippi olivat menneet valssin pyörteisiin, vaan minut nähdessään he poikkesivatkin istumaan vastapäiselle penkille ja aika kului kuulumisia vaihdellen. Olimme tavanneet edellisen kerran noin vuosi sitten samassa paikassa. Hiukan myöhemmin joukkoon saapuivat vielä Puhtilan Juha ja Terokin.

Deja-vu orkesteri oli aloittanut esiintymisvuoronsa klo21. Oli niin rattoisaa kuunnella siinä yhdessä tuttuja lauluja. Siellä kuultiin "Sailori", "Paha vaanii", "Vanhoja poikia viiksekkäitä", "Mä elän vieläkin".. jne. Rekisteröin mielessäni tutut kappaleet toisen toisensa perään.
Orkesteri soitti kolme varttia, ja sitten lavalle taputettiin illan toinen esiintyjä Ippe Mansikka ja orkesteri. En ollut aikaisemmin tästä orkesterista kuullut, mutta mieheni tiesi heidät, ja oli jo etukäteen kertonut, että he soittavat ihan laatuisaa musiikkia. Niin kuin sain sitten itsekin todeta. Mieheni oli jo ennen keikalle lähtöäni pyytänyt, että jos heillä olisi levyjä myynnissä mukana, ostaisin. Ilokseni totesin, että heillä oli levyjä mukanaan, ja ostin. Sain siihen nimikirjoituksenkin. Kiitos! Tässä Ippe Mansikan orkesterissa oli se erityisyys, että haitaria soitti sievä neitonen ja mukavaa oli havaita, että koskettimia hallitsi vanha tuttu esiintyjä Taisto Lunkka.

Jo oli sitten Annen vuoro astua lavalle orkesterinsa kanssa. Annenkin setti koostui tutuista lauluista. Siihen lavan eteen kokoontui meitä Annen faneja enemmänkin. Maarit Dahl ja äitinsä Taina tulivat tervehtimään. Janne Kaarto heilautti kättään kauempaa. Totesin myös, että Merja ja Juhani Tarkka olivat saapuneet - Juhani vilkutti.. Muitakin tuttuja kasvoja siinä oli, mutta en tiedä nimiä. Enpä ollut taaskaan varannut minkäänlaista paperipalaa mukaan, joten muistiinpanot jäivät tekemättä. Anne lauloi kivasti sekä vanhempaa että uudenpaa tuotantoaan. Tulihan sieltä "Asfalttiviidakko", "Enkeleitä, onko heitä", "Taivaankartta", "Kätes hellät, katsees kuin tulta", "Ravintola Sydänsuru"... "Ihminen", "Tuoksui ruoho"  jne. Siinä välillä oli esiintymisvuorossa toinen illan orkesteri, ja toisen settinsä aikana Anne sitten esitti yhdessä Jarkon kanssa "Sielu salamoi". Kun Jarkko oli laulanut "kiltisti lähes tekstin mukaan", Anne "palkitsi" hänet laulamalla sitten "Angels are crying"-kappaleen. - Yhdessä vaiheessa pojat lavashownsa kanssa aiheuttivat Annelle hillittömän naurunpuuskan. Sitä Anne jo pyyteli anteeksikin sanoen, että hän herkästi nauravana ihmisenä ei pystynyt hillitsemään itseään, kun  pojat panivat hupishownsa pystyyn.

Vuorokausi oli vaihtunut lauantain 9.7. puolelle Annen esiintyessä. Meidän ystävämme Juha Puhtilan 30-vuotis-syntymäpäivä oli tänään. Anne huomioi sen ja lauloi Juhalle "Tähdet tähdet"-kappaleen hänen toiveensa mukaisesti. Juhalla oli myös suruaika. Hänen rakas isänsä oli hiljattain nukkunut pois ja hautajaiset olivat tulossa.
Minun kohdallani ilta päättyi siihen, kun sain ensin Jarkolta ystävällisen tervehdyksen ja lämpimän halauksen ja sitten vielä Annelta, sekä hyvästelin paikalla olevat faniystäväni. Auto löytyi sieltä, mihin sen olin jättänyt - nyt jo väljemmässä tilassa. Kotimatka sujui leppoisasti hyvillä mielin hyräillen. En nähnyt hirviä, en peuroja, en kettuja, en pupuja - muutaman yöperhosen ja kotipihaan kaartaessani naapurin kohdalla kissa kyykistyi tien vieressä seuraamaan autoni liikkeitä.
Kaunis kiitos nautittavasta musiikista Annelle ja orkesterille sekä mukavasta seurasta faniystäville. Kiitos myös Ippe Mansikka ja orkesteri musiikistanne! :-)