Aina seuraan Mattilan sisarusten keikkalistoja, ja pyrin menemään paikalle heitä kuuntelemaan ja tapaamaan, kun he sattuvat riittävän lähelle kotipaikkakuntaa. Turusta lähteville laivoille pääsen kyllä yleensä vaivattomasti mukaan, jos vaan samanaikaista muuta menoa ei ole sovittu.
Annella ja orkesterilla osui sopivasti keikkansa 14-15.3.2017. Sille risteilylle varasin jo hyvissä ajoin hytin. Samalla kyselin, josko keikkakaverini Kari pääsisi lähtemään mukaani. Hän saikin järjestettyä työasiansa sopivasti niin, että lähdimme yhdessä matkaan 14.3. illan suussa kohden Turun satamaa.
Satamaterminaalissa tapasimme ystävämme Takalan perheen. Kale oli kiltti ja neuvoi minua, miten ohittaa jonot ja kirjautua automaatilla matkalle. Olin aivan ällistynyt, miten helposti ja vaivattomasti se kävi! Tuhat kiitosta Kalelle avusta!
Aulassa kohta pongasimme Tarjan, Annen äidin, ja koko Mattilan nuorisojoulon siinä lähellä. Annelikin oli ehtinyt Lapin rundilta mukaan. Ainoastaan vanhin lapsista Arto oli jäänyt kotiin - oli jo edellisenä iltana perheensä kanssa käynyt äitiään onnittelemassa. Nimittäin kyseessä oli Annen Tarja-äidin 60-vuotispäivä, jota hän oli lähtenyt viettämään rakkaan tyttärensä keikalle. Suuri ilon aihe oli, että mukana olivat myös muut lapset. Kaikkiaan reissuun olivat lähteneet Tarjan ja Annen lisäksi Anniina ja poikansa Jere (ja se pieni vielä syntymätön), Antti, Anneli, Anitta ja Ville sekä Arttu. Myös mukana olivat samaa seuruetta Niina ja Päivi. Iloinen ja nauravaien oli se seurue. Terminaalissa tervehdimme myös Salmenin pariskuntaa Ritvaa ja Veijoa sekä Jarmo Lindholmia. Kaikki olimme lähdössä nauttimaan tulossa olevasta risteilystä.
Hytti löytyi kannelta 8. Se oli tuttu kansi - useasti meidät on sinne majoitettu tällä laivalla.
Iltapalalle menimme heti alkuun Cafeteriaan ja sieltä pikaostoksille Tax freehen.
Pian kuitenkin askeleet suuntautuivat Starlight Palaceen, jossa Anne Mattilan yhtye alkoi soittaa tanssimusiikkia klo21:30. Paikalla totesimme, että Farmarin tilalla tällä matkalla soittikin Mikko Tirronen, joka oli lainattu Anneli-siskon bändistä. Mukavasti se soitto sujui näissäkin kuvioissa. Olihan ammatti-ihminen kitaran varressa. Mikko osaa kyllä asiansa.
Yhtye aloitti tutusti valsseilla. "Rantakoivun alla" jäi mieleeni. Sen lauloi Jarkko. Mikko kertoi "Ikkunaprinsessasta" ja Pekka kyseli, josko joku muistaisi "Elainea". Siinä kuultiin kaunis Mikon kitarasoolo. Mikko Kuustosen hieno kappale "Auroora" oli vuorossa Killen tulkitsemana. Sen jälkeen yhtye esitti elokuvamusiikkia. Jo Jarkko kuulutti "Ladies and gentlemen - Mr.Presley!" ja osoitti Mikkoa. Se tietty tarkoitti, että seuraavaksi kuulisimme Elviksen musiikkia, ja jiven säveliä alkoi tulvia kuuluville. "Hit the road, Jack!" saneli tiukkaan sävyyn Kille , ja taas Pekka totesi lakonisesti "Sellaista elämä on". Jarkko tunnelmoi... "ei rakkaus yötä pelkää, jää lähellein, et kääntää saa sä selkää...."Näin tuli tauko, ja jäimme odottelemaan Annen saapumista lavalle.
Kävin tervehtimässä Tarjaa ja hänen "seuruettaan" ja siinä kilistimme syntymäpäivän kunniaksi. Pidin ystävälleni pienen onnittelupuheen, joka väkisin tahtoi tarttua liikutuksen takia kurkkuun. Jokaista sanaa tarkoitin sydämestäni.
Annen tultua lavalle, totesin että minulla ei ollutkaan varattuna riittävästi paperia muistiinpanoja varten, niinpä vaan sitten jäin kuuntelemaan. Anne lauloi lauluja vanhemmilta ja uusimmalta levyltään. Äitiä onnittelimme sitten kaikki laulamalla yhteisesti "Paljon onnea vaan". Illan päätteeksi vietimme vielä hetkisen yhdessä "juhlakalun" seurassa, siihen Annekin sitten jo ehti mukaan.
Lavalle oli noussut seuraava esiintyjä The London Soul Section, jonka esiintymistä seurasimme jonkin aikaa.
Seuraavana päivänä olimme vielä aamiaisella - Takalat, Kari ja minä, kun paikalle tulivat Tarja, Anniina ja Antti. Siinä istuimme ja rupatimme hyvän tovin. Anniinalla on aina ollut nauru herkässä, ja nytkin taisimme olla iloisin porukka koko cafeteriassa. Juttua riitti monenlaisista asioista ja nauru pulpahteli aika ajoin pintaan.. Se oli hauska ja iloinen hetki.
Päivä kului rattoisasti ostoksilla ja seurustellessa. Syömässä kävimme ihan Buffetin puolella. Siihen kului yllättävästi aikaa, kun kurkisteli ja valitsi itselleen sopivimmat ja kielelleen makuisimmat palat. Sitten hetken aikaa istahdimme Pianobaarin puolella seurustellen Jarkko, Kari ja minä.
Anne Mattilan yhtye aloitti tänään Starlight Palacessa klo16:45. Heitä menimme kuuntelemaan. Tällä kertaa kuuntelupaikaksi valikoitui "piippuhylly". Sieltä olikin hienot näköalat niin alas saliin kuin esiintymislavallekin.
Yhtye aloitti ja ohjelmisto oli jokseenkin eilisen kaltainen, mutta poikkeustakin siihen oli. Jarkko kertloi, mitä tapahtui kerran, kun he lähtivät Mikon kanssa viettämään lauantai-iltaa... :-D ... hän lähti kerran ravintolaan istumaan. "Oli tarkoitus ottaa pari kaljaa vaan ja mennä kotiin nukkumaan. Ensin siinä oli vaan Mikko ja mä, sitten siihen tuli pari tyttöä..." ja niin edelleen tarina kehittyy. Huonostihan siinä meinasi käydä. Myös Pekan "Vanhoja poikia viiksekkäitä" on aina yhtä kaunis sanoituksineen. Säästin paperipalaani nyt Annen settiä varten, kun eilen se jäi väliin kirjaamatta.
Anne aloitti klo17:45. Tänne olen muistiin merkinnyt "Tyynyyn jäljet jää" ensimmäiseksi. Seuraavana taidettiin kuulla "Yksi ohikulkijoista". Jo eilen oli joku kuulijoista pyytänyt Annea laulamaan "Taivaankartta"kappaleen. Se saatiin kuulla nyt. Kohta Anne jo tunnelmoi "Mistä tuntee ihmisen". - Sen jälkeen tulikin reippaampaa musiikkia, "Joline" alkoi soida. Niina tuli iloisena paikalle ja sanoi "tules Kari tanssimaan", ja niin he lähtivät lattialle pyörähtelemään toisten joukkoon. Lattialla ottivat askeleita musiikin tahdissa myös Anneli ja Anitta. "Tämä on tehty pikkuveljelle, joka seurusteli yhden tytön kanssa... ja nimi on Hei älä karkaa., mut karkas se sittenkin, tarkoitti tietysti tyttöä. Annelta löytyy näitä lauluja eri elämäntilanteisiin. Hän osaa luoda niin sanat kuin melodiatkin mielialojen mukaisesti. Omia kappaleita on jo useita - myös omilla levyillä. Sitten kuultiin ABBAA, "kun nyt oollaan ruotsinlaivalla". Kappale oli tuo todella kaunis ja tunnelmallinen "Frenando" ja sen rinnalla sydäntä koskettava "Kumpa vois". Reippaampaan rytmiin siirryttiin sambojen kanssa "Kädet hellät, katsees kuin tulta" ja "Syttynyt olikin jo rakkautemme. Seuraavaa kappaletta varten Anne kertoi opetelleensa viheltämään - niin, en taaskaan voi olla muistamatta mahalentoani Kankaanpäässä keikalla, kun en katsonut eteeni ja romahdin korokkeelta lattialle. Nolotti, kun ihmiset kankesivat minut ylös sieltä lattialta. Kappale oli "Lennetään". :-D Viimeisenä Annen setissä oli "Enkeleitä, onko heitä", ja hän vakuutti, että kyllä on. Encorekin kuultiin, ennen kuin hän tuli vaihtamaan muutaman sanasen kuulijoidensa kanssa ja jakamaan kortteja ja nimikirjoituksia.
Nopeasti olikin jo laiva ehtinyt satamaan, ja hauska ja vaiherikas risteily oli ohitse.
Kaunis kiitos ihana Anne hyvin suunnitellusta musiikkikokonaisuudesta molempina päivinä, kovasti tykkäsin ja nautin - samoin yhtyeelle kaunis kiitos: Kille, Jarkko, Pekka ja Mikko, joka oli lainassa Annelin bändistä. Myöskin haluan kiittää aivan ihania keikkakumppaneita hauskasta seurasta. Ja Tarja -sinun suuri juhlapäiväsi antoi koko risteilylle erityisleiman. Oli upeaa saada olla mukana. Toivotamme kaikki mukana olleet sinulle monia samalla lailla ikimuistoisia syntymäpäiviä jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti