Turun ja lähiseudun koivistolaisten risteily Baltic Princessillä 22-23.3.2017.

Jokin aika sitten sain viestiä Tuula Kurjelta, josko lähtisin taas kaveriksi "Koivistolaisristeilylle". Hän aikoi myös kysellä "meidän tiimimme" toisia jäseniä mukaan, eli Ailaa ja Anna-Maijaa. Minulle ajankohta sopi oikein hyvin, ja ilahduin, kun Tuula jonkin ajan kuluttua kertoi toistenkin lähtevän mukaan.

Vaikka omat juureni eivät olekaan Karjalasta lähtöisin vaan Savosta, kunnioitan karjalaisten siirtolaisten ja heidän jälkeläistensä kiintymystä omiin juuriinsa ja heidän pyrkimyksiinsä säilyttää muistot ja sukuperintönsä jälkipolville. Oman miniäni isä oli Kivennavan Kirjavaisia. Se perhe joutui lähtemään kotoaan ja jättämän kaiken taakseen kahteen kertaan. Heidän kotiseudukseen juurtui Hauhon Sappee.
Risteilemään lähdimme keskiviikkona 22.3.2017 Baltic Princessillä. Laivaan päästyämme majoituimme kannelle 8. Hyttimme olivat vierekkäin - 8477 ja 8475. Aila ja Anna-Maija jakoivat hytin ja samoin Tuula ja minä. Teimme alkuun pikavisiitin Taxfreehen ja ostimme hyttiin pientä naposteltavaa ja juotavaa. Kahvittelun jälkeen tutustuimme laivan tarjoamaan ohjelmaan.
Oli Iskelmäkeskiviikko, joten Iskelmäbaarissa piipahdimme kuuntelemassa, mitä Timo Virkkula ja Hannu Aholaita kertoivat risteilyn artistivieraista. Tällä risteilyllä heitä olivat Aki Samuli ja Virve Rosti - molemmat orkestereineen.
Aki Samuli ja Fantasia aloittivat esiintymisensä Starlight Palacessa klo22:15. Heitä olimme kuuntelemassa. Pahoittelimme, että Virve Rostin esiintymisvuoro alkaisi vasta klo00:15. Epäilimme vahvasti, että se valitettavasti jäisi meiltä näkemättä. Niin kuin sitten jäikin.

Vaan Aki Samulin esiintymisen katselimme ja kuuntelimme. En ole perehtynyt hänen levyihinsä, niinpä hänen laulamansa laulut ovat jääneet vieraiksi - hänen laulamansa tangot sen sijaan toki tunnen. Aki Samuli aloitti laulamalla rakkaudesta. Sitä seurasi ..yllätys... yllätys... kaikki Mattilan siskosten keikoilla kävijät tuntevat Annelin laulamana kappaleen "Koivukuja".. "..koivukuja johtaa kotiin maailmalta..". Hyvin koivukujalla kulku kävi Aki Samuliltakin. Sitten jo tangoiltiin. Kuulimme tangot "Täysikuu" ja "Valkovuokot". Vaan jopa tuli tanssijoihin liikettä, kun "Jatsityttö" antoi vauhtia töppösiin, ja saman tien jatkettiin katupoikien matkassa "Katupoikien laululla". "Rauhoitutaanpa vähän", sanoi Aki Samuli ja lauloi pari kaunista kappaletta omalta levyltään. Kuuntelin hiljaa nautiskellen ja sitten taas terästyin kuuntelemaan tarkemmin, sillä tuli tuttu kappale vuosien takaa. "Just a gigolo!" on kappale, jonka ihan ensimmäisen kerran olen kuullut Keijo Minervan esittämänä yhdessä TV-ohjelmassa. Kyllä se luontui Aki Samulinkin esittämänä. Kiva oli kuulla pitkästä aikaa!. Kun hän oli lopettelemassa settiään, lähdimme katsomaan, mitä olisi ilta/yöpalatarjonnassa, sillä olisi turha yrittää unta tyhjällä vatsalla - eikö niin!
Yöpalan jälkeen suuntasimme yhteisestä päätöksestä hyttikerrokselle ja siellä Tuula ja minä teimme vielä yövierailun Ailan ja Anna-Maijan hyttiin, jossa nautimme yhdessä "maljan" risteilylle, yhdessä ololle ja ystävyydelle.

Seuraavana päivänä oli koivistolaisilla omaa ohjelmaa, jota menimme katselemaan ja kuuntelemaan Conferenssitilaan viidennelle kannelle. Siellä tapahtuisi risteilymme pääohjelma.
Retkivastaava Seija Jaakkola toivotti osallistujat tervetulleiksi. Hän kertoi samalla, että paikalla oli koivistolaisia ja heidän ystäviään paitsi Turun seudulta myös Uusikaupungista ja Uusimaalta kaikkiaan noin sata henkeä! Yhteinen tilaisuus aloitettiin tutustumalla toisiimme eli "kättelemällä" - käteltiin "kuin veltto läpsy", käteltiin "kuin kehonrakentaja" ja käteltiin "kuin Bill Clinton"! Jokaisen piti yrittää ehtiä kätellä mahdollisimman monta henkeä. Oli kerrottava etunimi, syntymäpaikka ja kotipaikka. Se olikin hauska hetki ja puheenporina yltyi melkein korvia huumaavaksi. Jo päästiin jatkamaan ohjelmaa. Seuraavaksi esiintyi Jaala-miesten kuoro. Heillä oli hauskasti tuttuihin säveliin tehty omat sanoitukset. Ensin kuultiin "Jaalamiesten jenkka". Sitten muisteltiin menneitä aikoja "Kahden vanhan jaalamiehen" kanssa - Aukusti ja Armas siinä muistelivat . Jatkettiin "Jaalamiesten valssilla" jonka jälkeen käskettiin napakasti "Lenkille, lenkille, lenkille!.. penkille kukaan ei jää makaamaan!" Laulettiin myös "sydämen hyvinvoinnista". Sydämen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, onhan kyseinen elin elimistölle tärkeä kapine.

Jaalamiesten esitysten jälkeen Paula Hovi lausui meille kauniin ja koskettavan runon.
Puheenjohtajan puheenvuorossa tämä muistutti mieliin, miten näin keväällä ennen lapsina aina alettiin kovasti odottaa, milloin saisi kengät jättää nurkkaan ja ulos voisi kirmata paljain jaloin. Aina vanhemmat toppuuttelivat lapsia, että vasta sitten kun on tullut kesä ja pääskyset, on lupa juosta paljain jaloin. Tällaisella lorulla perusteltiin määräystä. Loru menee näin: kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään - eli kesä on silloin, kun pääskyset saapuvat. Tosin siihenkin saattoi tulla stoppi, kun usein vielä silloinkin maa oli liian kylmää paljaille varpaille. Vaan voi sitä riemua, kun vihdoin koitti se päivä ihan todella, jolloin kengät sai jättää nurkkaan. Sitä juostiin ulkona säällä kuin säällä paljain jaloin, jotka naarmuttuivat kauttaaltaan. En muista, mitä nimeä tuossa puheenjohtaja sellaisista jaloista käytti, mutta omassa lapsuudessani meillä päin puhuttiin "variksen saappaista". Jalkoja pestiin ja rasvailtiin, ja syksyllä ne olivat jo parkkiintuneet. Puhe oli hauska ja ajankohtainen.
Sitten Panu Helariutta esitti omia runojaan. Niissä oli hauskasti asiaa "pilke silmäkulmassa". Hän on kirjoittanut viisi tuollaista runokirjaa, ja mikäli ymmärsin, olisi lisää tekeillä. Kuulimme mm."Hän kaunis on","Turkulainen avioliitto", "Toivo ja Rauha" ja "Menevä perhe".
Unto Jack jutusteli myös hetken muistojaan. Sitten Seija kysyi, muistaako kukaan, kuka oli se mies, joka meni aikoinaan naimisiin luostarista karanneen nunnan kanssa. Tämä on taas sitä historian tietoa, jonka itse hallitsen, ja niinpä rohkaisin mieleni ja huikkasin: "Martti Luther!" - "Oikein", sanoi Seija ja antoi puheenvuoron Helge Teikarille. Hänellä oli syntymäpäiväksi saatu kirja, jossa oli Martti Lutherin ajatuksia koottuna.
Sen jälkeen pidettiin arpajaiset. Arpoja oli ostettu paljon ja yleisöä kiitettiin siitä. Oli paljon myös arpajaisvoittoja saatu pöydälle. Minua onni suosi huulirasvan verran.

Aika oli vierähtänyt siivillä hauskaa ja mielenkiintoista ohjelmaa seuratessa. Ruokailu meille oli varattu klo14. Baltic Princessin ateriatarjoilu on joka kerran ollut erinomainen. Etenkin sillipöytä ja salaatit ovat olleet erinomaisia ja monipuolisia, mutta myös lämmin ruoka on maistunut. Jälkiruoaksi olenkin yleensä sitten vaan ottanut jäätelöä ja kahvin. Toki jälkiruokapöydässäkin löytyy useita vaihtoehtoja.

Täysin tyytyväisenä lähdin ruokasalista ja suuntasin askeleeni Iskelmäbaariin, jossa vielä oli meneillään artistitapaaminen. Aki Samulia ja Virve Rostia tentattiin kaikenlaisilla kysymyksillä. Huumoria oli ilmassa kosolti ja naurunpurskahduksiakin kuultiin.
Kumppanini eivät olleet enää kiinnostuneet tästä tilaisuudesta, vaan olivat menneet osallistumaan Bingoon. Niinpä lähdin sinne itsekin, tosin menin ylös "piippuhyllylle" odottelemaan bingon päättymistä. Kumppaneitani ei tällä kertaa pelionni seurannut, mutta saivathan olla kuitenkin pelissä mukana ja jännittää.
Tämän jälkeen kiersimme vielä kaupoilla ja teimme viime hetken ostokset. Kävimme sitten myös nauttimassa pullakahvit risteilyn päätteeksi. Satamassa olimme klo19:15.
Hauska ja tapahtumarikas oli tämä risteily. Kiitos kaikille järjestäjille ja esiintyjille ja  kiitos etenkin risteilykumppaneilleni: Tuulalle, Ailalle ja Anna-Maijalle! Meillä oli taas mukavaa olla yhdessä. Nyt odotellaan seuraavaa matkaa. :-)

Anne Mattila ja Anne Mattilan yhtye Baltic Princessillä 14-15.3.2017

Aina seuraan Mattilan sisarusten keikkalistoja, ja pyrin menemään paikalle heitä kuuntelemaan ja tapaamaan, kun he sattuvat riittävän lähelle kotipaikkakuntaa. Turusta lähteville laivoille pääsen kyllä yleensä vaivattomasti mukaan, jos vaan samanaikaista muuta menoa ei ole sovittu.
Annella ja orkesterilla osui sopivasti keikkansa 14-15.3.2017. Sille risteilylle varasin jo hyvissä ajoin hytin. Samalla kyselin, josko keikkakaverini Kari pääsisi lähtemään mukaani. Hän saikin järjestettyä työasiansa sopivasti niin, että lähdimme yhdessä matkaan 14.3. illan suussa kohden Turun satamaa.
Satamaterminaalissa tapasimme ystävämme Takalan perheen. Kale oli kiltti ja neuvoi minua, miten ohittaa jonot ja kirjautua automaatilla matkalle. Olin aivan ällistynyt, miten helposti ja vaivattomasti se kävi! Tuhat kiitosta Kalelle avusta!

Aulassa kohta pongasimme Tarjan, Annen äidin, ja koko Mattilan nuorisojoulon siinä lähellä. Annelikin oli ehtinyt Lapin rundilta mukaan. Ainoastaan vanhin lapsista Arto oli jäänyt kotiin - oli jo edellisenä iltana perheensä kanssa käynyt äitiään onnittelemassa. Nimittäin kyseessä oli Annen Tarja-äidin 60-vuotispäivä, jota hän oli lähtenyt viettämään rakkaan tyttärensä keikalle. Suuri ilon aihe oli, että mukana olivat myös muut lapset. Kaikkiaan reissuun olivat lähteneet Tarjan ja Annen lisäksi Anniina ja poikansa Jere (ja se pieni vielä syntymätön), Antti, Anneli, Anitta ja Ville sekä Arttu. Myös mukana olivat samaa seuruetta Niina ja Päivi. Iloinen ja nauravaien oli se seurue. Terminaalissa tervehdimme myös Salmenin pariskuntaa Ritvaa ja Veijoa sekä Jarmo Lindholmia. Kaikki olimme lähdössä nauttimaan tulossa olevasta risteilystä.
Hytti löytyi kannelta 8. Se oli tuttu kansi - useasti meidät on sinne majoitettu tällä laivalla.
Iltapalalle menimme heti alkuun Cafeteriaan ja sieltä pikaostoksille Tax freehen.
Pian kuitenkin askeleet suuntautuivat Starlight Palaceen, jossa Anne Mattilan yhtye alkoi soittaa tanssimusiikkia klo21:30. Paikalla totesimme, että Farmarin tilalla tällä matkalla soittikin Mikko Tirronen, joka oli lainattu Anneli-siskon bändistä. Mukavasti se soitto sujui näissäkin kuvioissa. Olihan ammatti-ihminen kitaran varressa. Mikko osaa kyllä asiansa.
Yhtye aloitti tutusti valsseilla. "Rantakoivun alla" jäi mieleeni. Sen lauloi Jarkko. Mikko kertoi "Ikkunaprinsessasta" ja Pekka kyseli, josko joku muistaisi "Elainea". Siinä kuultiin kaunis Mikon kitarasoolo. Mikko Kuustosen hieno kappale "Auroora" oli vuorossa Killen tulkitsemana. Sen jälkeen yhtye esitti elokuvamusiikkia. Jo Jarkko kuulutti "Ladies and gentlemen - Mr.Presley!" ja osoitti Mikkoa. Se tietty tarkoitti, että seuraavaksi kuulisimme Elviksen musiikkia, ja jiven säveliä alkoi tulvia kuuluville. "Hit the road, Jack!" saneli tiukkaan sävyyn Kille , ja taas Pekka totesi lakonisesti "Sellaista elämä on". Jarkko tunnelmoi... "ei rakkaus yötä pelkää, jää lähellein, et kääntää saa sä selkää...."Näin tuli tauko, ja jäimme odottelemaan Annen saapumista lavalle.
Kävin tervehtimässä Tarjaa ja hänen "seuruettaan" ja siinä kilistimme syntymäpäivän kunniaksi. Pidin ystävälleni pienen onnittelupuheen, joka väkisin tahtoi tarttua liikutuksen takia kurkkuun. Jokaista sanaa tarkoitin sydämestäni.
Annen tultua lavalle, totesin että minulla ei ollutkaan varattuna riittävästi paperia muistiinpanoja varten, niinpä vaan sitten jäin kuuntelemaan. Anne lauloi lauluja vanhemmilta ja uusimmalta levyltään. Äitiä onnittelimme sitten kaikki laulamalla yhteisesti "Paljon onnea vaan". Illan päätteeksi vietimme vielä hetkisen yhdessä "juhlakalun" seurassa, siihen Annekin sitten jo ehti mukaan.
Lavalle oli noussut seuraava esiintyjä The London Soul Section, jonka esiintymistä seurasimme jonkin aikaa.

Seuraavana päivänä olimme vielä aamiaisella - Takalat, Kari ja minä, kun paikalle tulivat Tarja, Anniina ja Antti. Siinä istuimme ja rupatimme hyvän tovin. Anniinalla on aina ollut nauru herkässä, ja nytkin taisimme olla iloisin porukka koko cafeteriassa. Juttua riitti monenlaisista asioista ja nauru pulpahteli aika ajoin pintaan.. Se oli hauska ja iloinen hetki.
Päivä kului rattoisasti ostoksilla ja seurustellessa. Syömässä kävimme ihan Buffetin puolella. Siihen kului yllättävästi aikaa, kun kurkisteli ja valitsi itselleen sopivimmat ja kielelleen makuisimmat palat. Sitten hetken aikaa istahdimme Pianobaarin puolella seurustellen Jarkko, Kari ja minä.
Anne Mattilan yhtye aloitti tänään Starlight Palacessa klo16:45. Heitä menimme kuuntelemaan. Tällä kertaa kuuntelupaikaksi valikoitui "piippuhylly". Sieltä olikin hienot näköalat niin alas saliin kuin esiintymislavallekin.
Yhtye aloitti ja ohjelmisto oli jokseenkin eilisen kaltainen, mutta poikkeustakin siihen oli. Jarkko kertloi, mitä tapahtui kerran, kun  he lähtivät Mikon kanssa viettämään lauantai-iltaa... :-D ... hän lähti kerran ravintolaan istumaan. "Oli tarkoitus ottaa pari kaljaa vaan ja mennä kotiin nukkumaan. Ensin siinä oli vaan Mikko ja mä, sitten siihen tuli pari tyttöä..." ja niin edelleen tarina kehittyy. Huonostihan siinä meinasi käydä. Myös Pekan "Vanhoja poikia viiksekkäitä" on aina yhtä kaunis sanoituksineen. Säästin paperipalaani nyt Annen settiä varten, kun eilen se jäi väliin kirjaamatta.

Anne aloitti klo17:45. Tänne olen muistiin merkinnyt "Tyynyyn jäljet jää" ensimmäiseksi. Seuraavana taidettiin kuulla "Yksi ohikulkijoista". Jo eilen oli joku kuulijoista pyytänyt Annea laulamaan "Taivaankartta"kappaleen. Se saatiin kuulla nyt. Kohta Anne jo tunnelmoi "Mistä tuntee ihmisen". - Sen jälkeen tulikin reippaampaa musiikkia, "Joline" alkoi soida. Niina tuli iloisena paikalle ja sanoi "tules Kari tanssimaan", ja niin he lähtivät lattialle pyörähtelemään toisten joukkoon. Lattialla ottivat askeleita musiikin tahdissa myös Anneli ja Anitta. "Tämä on tehty pikkuveljelle, joka seurusteli yhden tytön kanssa... ja nimi on Hei älä karkaa., mut karkas se sittenkin, tarkoitti tietysti tyttöä. Annelta löytyy näitä lauluja eri elämäntilanteisiin. Hän osaa luoda niin sanat kuin melodiatkin mielialojen mukaisesti. Omia kappaleita on jo useita - myös omilla levyillä. Sitten kuultiin ABBAA, "kun nyt oollaan ruotsinlaivalla". Kappale oli tuo todella kaunis ja tunnelmallinen "Frenando" ja sen rinnalla sydäntä koskettava "Kumpa vois". Reippaampaan rytmiin siirryttiin sambojen kanssa "Kädet hellät, katsees kuin tulta" ja "Syttynyt olikin jo rakkautemme. Seuraavaa kappaletta varten Anne kertoi opetelleensa viheltämään - niin, en taaskaan voi olla muistamatta mahalentoani Kankaanpäässä keikalla, kun  en katsonut eteeni ja romahdin korokkeelta lattialle. Nolotti, kun ihmiset kankesivat minut ylös sieltä lattialta. Kappale oli "Lennetään". :-D Viimeisenä Annen setissä oli "Enkeleitä, onko heitä", ja hän vakuutti, että kyllä on. Encorekin kuultiin, ennen kuin hän tuli vaihtamaan muutaman sanasen kuulijoidensa kanssa ja jakamaan kortteja ja nimikirjoituksia.
Nopeasti olikin jo laiva ehtinyt satamaan, ja hauska ja vaiherikas risteily oli ohitse.

Kaunis kiitos ihana Anne hyvin suunnitellusta musiikkikokonaisuudesta molempina päivinä, kovasti tykkäsin ja nautin - samoin  yhtyeelle kaunis kiitos: Kille, Jarkko, Pekka ja Mikko, joka oli lainassa Annelin bändistä. Myöskin haluan kiittää aivan ihania keikkakumppaneita hauskasta seurasta. Ja Tarja -sinun suuri juhlapäiväsi antoi koko risteilylle erityisleiman. Oli upeaa saada olla mukana. Toivotamme kaikki mukana olleet sinulle monia samalla lailla ikimuistoisia syntymäpäiviä jatkossakin.