Anne on paitsi laulanut ja maalannut lapsesta asti myös kirjoittanut runoja. Nyt olisi luvassa saada kuulla hänen maalauksiinsa liittyviä runoja ja niihin sopivaa musiikkia. Anne myös kertoi hiukan enemmän maalauksistaan, ja tunnelmistaan tauluja tehdessään.
Kyseessä olevat maalaukset oli koottu gallerian seinille ja runoteksteistä oli osa asetettu taulujen vierille.
Yleisöä tähän pienimuotoiseen tilaisuuteen oli saapunut huoneen täysi n.50 henkeä. Tilaisuutta ei ollut erityisemmin mainostettu, koska esiintymistila oli pieni. Kahvilassa kävijöille oli tästä tapahtumasta puhuttu, ja sitä mukaa paikkoja olivat varanneet ne henkilöt, joita tilaisuus kiinnosti. Annea lauluissa säesti Jarkko Lahti.
Laitan tähän muutaman Annen runon ja taulun, johon runo viittaa (toivottavasti muistan oikein).
Herätä minut kun on aika
Kun näen kaislan
pudottavan ensimmäisen kyyneleen
Kun näen auringon siirtyvän suremaan
Silloin on aika lähteä.
Puro vaiti hiljentyi
runteet yössä jäätyi
narahteli hieman
kun aamun säteet saapui varkain
jää peitti myös lehden
päälle iloisen puron
Kevättä odottaen
Kärsi, päällä jäisen puron.
Talvi väreilee sinisenä hetkenä
kuulas aurinko
muistuttaa tulevasta lämmöstä
ja metsä huokaisee
kullan hohde kasvoillaan.
Minut Anne oli kutsunut myös esittämään pari omaa runoani.
Aikoja ilon,
aikoja hiljaisuuden,
aikoja surun, aikoja onnellisuuden,
aikoja tyynen veden sekä myrskyn
ei mitata voi hiekka tiimalasin
ei askelmitta kulkurin.
Vain katse kaukaisuuteen
antaa suunnan kulkijalle
kohteen onnen etsijälle.
Aika on kyntää,
aika on kylvää,
aika on korjata sato.
Kynnä huolella tunteitten peltosi,
rakkauden ikeellä.
Kylvä siemeneksi
kaikki sydämesi hellyys ja totuus.
Kaikki katseet, hymyt ja kauniit sanat.
Kun tulee aika sadonkorjuun,
löydät pellostasi suloiset rakkauden jyvät.
Ei tiimalasiin voi luottaa,
ei askelmittaan kulkurin.
Vaan luottaa pitää ja uskaltaa
omaan itseen ja tunteeseen syvään.
.. ja toinen runo:
Kuljen juoksussa elämän virran
taakse jäänyttä hapuillen.
Otetta en saa,
edes pientä osaa mukanani kantaa.
Vaan onhan muistoja,
ne matkaan saa.
On lapsuuden leikit kesäpäivien onnellisten,
on nuoruuden toiveet kera heräävän rakkauden.
On täytenä mielessä päivät aikuisuuden,
muistot lasten kasvavien,
muistot liiton annetuin lupauksin.
Nyt on takana tuo,
vain muistoja kannan.
Yhä elämää rakastan.
Kun en kohtuutonta siltä vaadi,
saan täytenä kokea sen,
minkä luovuttaessani menettänyt oisin.
Tuo jokainen päivä jotain uutta,
myös ystävyyden täyden,
suoden onnellisuutta.
Vaikka katsonkin taakseni menossa elämän virran,
silti eteenpäin kuljen,
ja kaikki mahdollisuudet syliini poimien,
sydämeeni suljen.
Oli myös viimeinen Taidekahvilan virallinen aukiolopäivä. Tapahtumaan osallistuneille tarjottiin täytekakkukahvit talon puolesta. Se taisi olla iloinen yllätys kaikille läsnäolijoille
